Postiluutikkoomme tipahti joku aika sitten Kutsu kirkkoon viettämään lapsemme kymmenvuotissynttäreitä. Varmaan Kutsu meni jokaiseen Kirkkonummen seurakunnan jäsenen kotiin, jossa joku perheeläinen täyttää tänä vuonna kymmenen vuotta. Tietty halusimme mennä synttäreille 🙂 Luvassa oli kivaa ohjelmaa, herkkuja ja lahja synttärisankarille. Tilaisuus oli oikein mukava, iloinen ja rento, nautimme siitä kovasti. Paikalla oli väkeä aika runsaasti.
Taas jälleen kerran havahduin kirkon tilaisuudessa sellaiseen tosi ihanalta tuntuvaan asiaan ja ilmiöön kohdallani, että minun oli niin helppoa, mukavaa ja vapaata olla siellä. En tiedä, olenko koskaan pystynyt avaamaan Rauhanyhdistyksen ovea samanlaisissa tunnelmissa. Luulenpa että en.
Ei ahdistusta, ei syyllisyyttä, ei huonoutta, ei kontrollointia, ei kyttäämistä, ei kahleita.
Kiitos tilaisuuden järjestäjille <3
Vaimoni on ”haukka”, se on selvä. Itse olen kompromissihakuinen.
Parhaita blogeja vähään aikaan mitä täällä on kirjoitettu. Kompromissi tarkoittaa sitä, että kumpikin osapuoli voi säilyttää ”kasvonsa”/”totuutensa.”
Jounin ehdottoma kompromissi on mielestäni erittäin hyvä. Se jättää kaikille osapuolille riittävästi tilaa.
”Tämän seurauksena alkaisi todennäköisesti myös samanlainen painostus ja ajojahti vihkimisestä / siunaamisesta kieltäytyviä kirkon pappeja kohtaan kuin mikä on jo nähty naispappeuden vastustajia kohtaan. Armoa ei pyydettäisi eikä sitä annettaisi. Se olisi ”tulos tai ulos” -meininki. Pullikoijat pantaisiin käräjäsaleissa kuriin. Tämä on niin nähty.”
Voi Jouni.
Todennäköisesti näin kävisi. Se on todella niin nähty.
Keskustelu pyörii paljon avioliittoon vihkimisen ja kirkon vihkimisoikeuden keskellä. Huomio kannattaisi ensin kiinnittää kirkon ”omaan tuotteeseen”, eli avioliiton siunaamiseen. Se on se keskeinen asia kaikissa kolmessa avioliittoon liittyvässä kirkollisessa toimituksessa, ei vihkimistapahtuma itse, vaan avioliiton siunaaminen. Kovin helposti siunaaminen ymmärretään vihkimisen ”light-versioksi”.
Millä perusteilla kirkko siunaa avioliiton? Tähän vastaaminen avaa kristillistä avioliittokäsitystä.
Hyvä huomio Villeltä.
Enemmän kuin puoli kristikuntaa siunaa maissa joissa maallinen valta vihkii.
Mikäli edellä kuvattu tilanne tulee kirkolle eteen niin se tarkoittaa Evankelisluterilaisenkirkon hajoamista. Kirkon herätysliikkeet lähtevät kirkosta ulos. Ne herätysliikkeet, jotka kirkkoon jäisivät luopuisivat opetuksestaan, joka sekin olisi sen herätysliikkeen loppu.
Meidän kirkko joutuu nyt lähitulevaisuudessa sellaiseen ahdinkoon, jossa se ei ole ennen ollut. Kirkon on joko pysyttävä Raamatun opetuksessa tai hylättävä raamattu. Tulevat ratkaisut avioliiton käsitteissä ja opissa tulevat olemaan kirkollemme elämän ja kuoleman kysymyksiä.Jo Mooses neuvoi aikanaan Jumalan sanaa ”Minä olen pannut teidän valittavaksenne elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Valitkaa siis elämä, että te teidän jälkeläisenne saisitte elää.” 5 Mooses 30:19
Mää luulen, ett lähtee porukkaa enempi samoista piireistä/ajatuksista kuin naispappeden vastustuksesta johtuen lähti/lähtee. Se on isompi popula.
Voihan ollakin, että jossakin näkymättömässä maailmassa onkin tavoitteena kristillisyyden alasajo, vaikka se ei olisikaan niiden ihmisten tavoite, jotka asioita hoitavat.
Siksi on tarpeen olla tarkkana, mitä asioita hyväksytään tai ei. Ts. tulee nähdä nenäänsä pitemmälle ja aistia, miten tehtävät päätökset vaikuttavat pitemmässä juoksussa. On vaarallista elää hetken lapsena.
Meinaatko tilannetta, jossa kirkko jotenkin panotetaan vihkimään homoja? Ei sellaista ole näköpiirissä. Suomen valtio saattaa vihkiä, mutta miten se kirkon romuttaa? Puoli kristikuntaa on sinnitellyt koko ajan ilman maallista vihkioikeutta, se on täkäläinen erikoisuus. Eikä sen loppumiseen kirkko kaadu, onhan vastaava järjestely muuallakin tuikitavallinen.
Se kolmas tie voisi olla Ruotsin tie. Kamarikollegio myöntää anomuksesta uskonnolliselle yhdyskunnalle (trossamfund) vihkimisoikeuden, ja uskonnollinen yhdyskunta esittää kamarikollegiolle vihkijää, jonka on saatava kamarikollegion hyväksyntä voidakseen toimia vihkijänä. Pappi ei siis automaattisesti saa vihkiä tai joudu vihkimään.
Miksei Norjan tie? Kirkko vihkii keitä haluaa. Lakiehdotuskin sisältää tämän ajatuksen, vain siviiliviranomaiset vihkivät homoja.
Jouni, jos asia ajankohtaistuu ja jos siihen haluttaisiin mahdollisimman toimiva ratkaisu niin minäkin lähtisin kehittelemään asiaa siltä pohjalta, että yksittäisellä työntekijällä olisi mahdollisuus siunaamiseen olisi vaan ei velvollisuutta. Onhan se sikäli selvä asia, ettei kukaan halua siunausta välittämään henkilöä, joka ei siihen tehtävään ole halukas. Ja toisaalta tietysti seurakunnalla olisi velvollisuus mahdollistaa siunaaminen. Eihän tällainen ratkaisu tietenkään kaikkia ongelmia poistaisi eikä tietenkään kirkon sisäistä keskustelua asiasta. Mutta jälkimmäinen ei tietysti voi olla mikään tavoitekaan.
Ihan samaa mieltä Janin kanssa, Ja Jouni, on tää nyt ihan eri juttu kuin ”naispappeuskysymys”.
Tämä on eri asia kuin naisappeuskysymys, mutta seuraukset voivat olla samanlaisia kuin tuossa kysymyksessä, eli Raamatulla kantansa perustelevien syrjintä.
Ainoa uskottava kompromissi olisi kirkollisesta vihkioikeudesta luopuminen ja tasavertaisen avioliiton siunaamisen mahdollistaminen kaikille siviiliavioliittoon vihityille, jotka sitä toivovat.
Mitään pakkoa ei saisi kirkon puolelta olla. Jokainen pappi saisi siunata vain sellaisen avioliiton, joka hänen teologiansa mukaan on kristillinen avioliitto.
Asiahan ei tietysti minulle kuulu ja kirkkoon kuulumattomana minulla ei ole intohimoja asian suhteen. Koska olen joistain asioista ollut joskus Jounin kanssa eri mieltä, halusin tasapuolisuuden vuoksi sanoa, että minun mielestäni tämä on aivan erinomainen ajatus.
Oon jo niin kyllästynyt kirkon päättömättämyyteen, että mietin vakavasti Jumalaani turvautuen, että mihin Hän haluaa minun menevän. Kun siis jatkuvasti kiihkoovatten naisten pappeuden ja nyt eri suhteiden vuoksi.
No, kuuntelen kotona Rahmanivonin vigiliaa ja nautin messusta.
Eihän kirkko kiihkoa ollenkaan naisten pappeudesta. Naisten pappeus on hyväksytty jo aikaa sitten.
Keskustelu tasa-arvoisesta avioliittolaista on saanut vääriä painotteita..
Kysymys on todella ihmisten tasa-arvoisesta arvostamosesta. Se perustuu pohjimmaltaan meidän ihmisten syntyessä saamaan geeniperimään , johon me emme voi itse vaikuttaa. Me olemme kaikki samanarvoisia syntyessämme tänne maailmaan ja sen asian hyväksymisestä tässä on kysymys.
Kysymys ei ole luterilaisen uskonsuuntauksen opista. Se on kirkon oma asia kaikkine ihmisten eriarvostuksineen.
Reino Suni :”Me olemme kaikki samanarvoisia syntyessämme tänne maailmaan ja sen asian hyväksymisestä tässä on kysymys.
Kysymys ei ole luterilaisen uskonsuuntauksen opista. Se on kirkon oma asia kaikkine ihmisten eriarvostuksineen.”
Me olemme kaikki samanrvoisia kun synnymme, mutta emme esimerkiksi avioidu vastasyntyneinä.
Esim. kaksivuotias lapsi ei vielä tiedosta olevansa jakamaton itsetietoisuus, joka on ihmisen ”minä”. Fyysisen elämän ”työkaluina” minällä tulee olemaan sielussaan tahto, tunne ja ajattelu ja normaali terve kaksikymmenvuotias ”lapsi” tiedostaa jo tuon asian. Minuus ohjaa hänen valintojaan ja käyttäytymistään ja siksi Ihmiskunta on mielestäni kivi-, kasvi- ja eläinkunnan lisäksi oma erillinen lajinsa maapallolla, eikä ihmisen toimintaa ohjaa geeniperimä ja vaistot ja vietit kuten eläimillä.
Mielestäni kysymys on siitä, että ihmiset eriarvoistavat itse itsensä toimintatavoillaan ja uskon- tai uskonnottomuuden suuntausten tulkinnoillaan.
”Ihmiskunta on mielestäni kivi-, kasvi- ja eläinkunnan lisäksi oma erillinen lajinsa maapallolla, eikä ihmisen toimintaa ohjaa geeniperimä ja vaistot ja vietit kuten eläimillä. ” Tuula
Olen samaa mieltä. Ihmisillä on moraali, jonka tulisi olla yksi toimintaa ohjaava elementti.
Mihinkä se moraali katoaa, jos lailla säädetään, että samaa sukupuolta olevat voivat solmia siviiliavioliiton? Kaksivuotias ei tiedosta myöskään tarvitsevansa antibiootteja korvatulehdukseensa, mutta aikaa myöten tämän ”luonnottoman” intrvention merkitys kirkastuu. Toisella kymmenellä olevien minuus on esimerkiksi homouden suhteen hämmästyttävän ymmärtäväinen. Samoin heillä on tieto siitä, että ihminen kuuluu eläinkuntaan. Ihmisellä on toki vapaus ”eriarvoistaa” itsensä uskontulkinnallaan vaikkapa niin, että normaalien ihmisoikeuksien noudattaminen rajoittaa hänen omia toimiaan, se on hyväksyttävää niin kauan kuin siitä ei koudu haittaa muille. Uskonnonvapauden nimissä voi pidättyä ehkäisystä, mutta ei saa määräillä muita pidättäytymään.