Reijo,

Et ole vastannut ja kenties et haluakaan vastata kommentteihini. siksi varmistaa vielä, että kunnioitan sinua blogisi ”päätoimttajana”, jolla on oikeus hallita kommentteja, joko poistaa tai kieltää. Uuden kommentin lähettämisen jälkeen huomasin vasta lähettämäsi kommentin, että olit jatkoa jarruttelemassa! En siis siinä vaiheessa voinut tehdä mitään muuta kuin todeta, että kommentti on vastoin toivomustasi jo siellä!

Mielestäni on hyvin tärkeää, että kunnioitamme toisiamme, kun Jumalan lapsia olemme, siinäkin tapauksessa, että olemme eri mieltä, tai naapurimme on eksynyt¨tai mielestämme harhaoppinen ja kartettava. Meidän tulee muistaa, että hänetkin Herra Jeesus on kalliilla verellään lunastanut ja pitkämielisesti odottaa, jospa tuo kääntyisi jossain vaiheessa takaisin kaidalle tielle. Jos teemme lopullisen arvion toisesta, tuomitsemme hänet. Sitä ei saa tehdä. Tiedämme esimerkiksi Paavalin sanan (Rm 2): Et voi millään itseäsi puolustaa, olitpa kuka hyvänsä. Sillä sinä, joka tuomitset, tai siivoat elämästäsi ja ympäristöstäsi armottomasti toisen pellolle, teet samoja tekoja! Uskomme tulee vaikuttaa rakkautena (Gal), emme muuten toimi, niinkuin Jeesus, joka osoitti rakkautta loppuun asti Juudaksellekin, pesemällä hänen likaiset varpaansa lähtiäisiksi, odottaen koko ajan, jospa tämä kääntyisi. Juudas ei ollut edeltä määrätty kavallukseen, jonkin se täytyi tehdä, jotta Kirjoitukset täyttyisivät. Siksi Jeesus meni samanlaisten, turmeltuneiden, syntisten tykö, ei lukeakseen lakia ja määräämään, että heidän tuli tehdä parrrrannus (vähintäin 4-10:llä ärrällä!), vaan vetoamalla rakkaudella heihin, että he itse kääntyisivät! Tässä on huomattava ero!

Siksi pidän erittäin pahana sinun suorastaan sydämetöntä asennettasi Rauliin nähden sen vuoksi, että hän on Jehovan todistaja. Minun Herrani on kuollut myös jokaisen jehovalaisen puolesta. Itsekin vielä paljon vanhempana kuin sinä, Reijo, joudun vielä vanhana ukkona, vuosikymmeniä kilvoitelleena kristittynä ja Hengellä täyttyneenä, joka päivä arvioimaan monia asioita uudelleen, muuttamaan mieltäni ja tekemään parannusta. Enkö tätä samaa soisi myös veljelleni Raulille. Ei hän toki vielä ole tiensä päässä! Häntä pidän monin verroin parempana ihmisenä ja kristittynä, hänen sanan tuntemuksensakin on hyvin korkeaa luokkaa!

Reijo: ”En usko, että olet lukenut muuta kuin Gulinia ja sen lopputulemat eivät pitäisi kirvoittaa minkäänlaisiin asiantuntijalausuntoihin.”

Mistä ihmeestä olet tuollaisia ”tiedon” ilmauksia minusta saanut. Tulepa tarkistamaan asia kotoani!

Tuossa työhuoneeni seinillä on kymmeniä laajojakin teoksia, yli 10 hyllymetriä teologista kirjallisuutta. Siinä on tieteellisiä teoksia, eri kielisiä, selitysteoksia, Raamattu-laitoksia, eri käännöksiä hepreasta, arameasta, kreikasta, arabiasta, eurooppalaisista kielistä puhumattakaan. Muista huoneista ja kellarista löytyy lisää. Päivittäisessä käytössäni oleva kotikirjastoni on suhteellisen laaja, on siis vaatimattomastikin sanottuna muutama tuhat nidettä.

Joukossa on myös muutamia kuriositeettejakin, joita ei enää löydy välttämättä edes antiikkiliikkeistäkään, kuten esimerkiksi siteeraamani Gulinin teos, Markuksen evankeliumi. On siis tullut luettua muutama muukin kirja, joten kyllä riittäviin ”asiantumtijalausuntoihinkin” riittää ainesta.

Arvostan oppineisuutta. Gulin edustaa laajan oppineisuutensa ansiosta niitä Suomen piispoja j a raamattuoppineita, joilla on ollut havaittavissa hyvinkin laajat tiedot omista virheistään ja erityiskorostuksistaan huolimatta. He todella kykenivät ohjaamaan alaisiaan papistoa ja kykenivät tunnistamaan tutkittavansa puutteelliset tiedon alueet hyvinkin selkeästi ja nopeasti ja vakuuttavasti. On sanottava suoraan, että nykyinen, esimerkiksi luterilaisen kirkon piispakunta laidasta laitaan näyttävät olevan, sanoisinko keveämpää kaliiberia, valitettavasti.

Niin, Velejni, Reijo. Tule sieltä korkeuksista, hengen ulottuvuuksista tänne meidän muiden mökkiläisten tasolle. Meidän hengen tuntemuksemme ei saa jäädä sillen tasolle, joka koirat tunnistaa jo ja vain karvoistaan!