Kuollut kirkkokäsikirja?

-Teologeja kiinnostavat muotomenot enemmän kuin evankeliumi. Kirkkokäsikirja on tärkeämpi kuin spontaani Pyhän Hengen johdatus.

-Eikö Jumala voi toimia käsikirjan kaavan kautta?

-Tottakai Jumala voi toimia jopa kirkkokäsikirjan kautta, koskapa Hän toimii aasinkin kautta. Mutta, mutta, luterilaiset hirttäytyvät kirkkokäsikirjaansa niin, etteivät voi toimia ilman sitä. Siitäpä teidän nurkkakuntainen lahkonne on syntynyt eikä voi toimia muitten lahkojen kanssa. Herran kansa ei moisia käsikirjoja tarvitse, vaan Kristus on antanut vapauden.

 

Tällainen keskustelu käytiin erään blogin kommenttiosiossa. Millaisia väitteitä tähän siis sisältyykään? Ainakin seuraavat:

-Pyhä Henki toimii vain spontaanisti, ei käsikirjan kaavan kautta.

-Todellinen Herran kansa ei tarvitse kirkkokäsikirjoja.

-Käsikirja vs. Pyhä Henki.

-Luterilainen kirkko on lahko, koska käyttää kirkkokäsikirjaa.

 

Tämä on ennekin nähty. Ensin oli väkevä Apostolien aika, sitten oli 2000 vuotta vähän hiljaisempaa, kunnes alkoi Tuppulan herätys. On siinä Pyhällä Hengellä ollut pitkä tauko . Latauslaitteessako lienee ollut tämän ajan?

 

Onneksi asiat eivät ole menneet tällä tavalla. Pyhä Henki on kutsunut ja koonnut ihmisiä Jumalan valtakuntaan aina ja kaikkialla. Ja minkä kautta? Liturgisen jumalanpalveluksen! Ei tämä toki ole ainoa reitti. Pyhä Henki on siellä, missä Kristusta puhtaasti julistetaan ja Raamattua oikein opetetaan. Mutta jo Kristus itse toimi liturgian kautta. Kaikki synoptiset evankeliumit kertovat Jeesuksen vieneen ilosanomaa Jumalan valtakunnasta saarnaamalla synagogissa. Ei Jeesus siellä mitään karismaattisia herätyskokouksia pitänyt! Hän opetti pyhiä kirjoituksia hetkipalveluksissa (päivittäisissä rukoushetkissä) ja synagogajumalanpalveluksissa. Kyllä, Jeesus paransi myös ihmisten taudit ja vaivat. Mutta hänen kerrotaan myös saarnanneen synagogissa. Ja saarnaaminen tapahtui kyllä osana synagogan liturgista elämää.

 

Myös meidän käsikirjamme jumalanpalvelus periytyy synagogajumalanpalveluksesta. Herran ehtoollista ei tietenkään synagogassa vietetty, mutta pääsiäisen liturgiseen elämään ehtoollisen asettaminen nivoutuu. Monet liturgian osat ovat suoraan Raamatusta johdettuja. Kunnia, Herra armahda, Pyhä, Jumalan Karitsa, Herran rauha (mitä ylösnoussut Kristus oppilailleen toivottikaan!) ja tietysti Isä meidän-rukous ja Herran siunaus. Ehtoollinen toimitetaan Raamatun sanoja käyttäen – se tekee leivästä ja viinistä Kristuksen ruumiin ja veren. Synnintunnustus ja synninpäästö voidaan tehdä käyttämällä Raamatusta suoraan otettuja tekstejä. Ja tietysti Psalmi laulettuna tai luettuna ja kaikkiaan kolme lukukappaletta Raamatusta. Ja saarna, jossa näitä tekstejä selitetään – niin Jeesuskin teki! Eikö Pyhä Henki näihin muka sitoudu? Olisi Pyhän Hengen pilkkaamista väittää, ettei Hän sitoudu Jumalan omiin sanoihin!

 

Väitänkö, ettei Pyhä Henki sitten toimi spontaaneissa tilanteissa? En tietenkään! Lupasihan Jeesus itse, että kun vainotut kristityt joutuvat oikeuden eteen, nämä saavat kyllä oikeat sanat puhuttavakseen. Mutta miksi Pyhä Henki pitäisi rajata vain spontaaniksi ex tempore -hengeksi? Kun seisoin oman tyttäreni arkun äärellä, en todellakaan kaivannut mitään spontaania Hengen johdatusta, vaan vuosisatoja ihmisiä puhutelleen, koetellun hautajaiskaavan. Sain liittyä Jumalan omiin sanoihin ja niiden kanssa saattaa tyttäreni odottamaan ylösnousemuksen aamua. Eikö Pyhä Henki ollut tuossa läsnä? Ja kun olen poikani saanut liittää Jumalan kansaan pyhässä kasteessa, olen tehnyt sen lukemalla Jumalan lupauksia Raamatusta ja selittämällä niitä koolla olleelle seurakunnalle. Myös itse kastekäsky (ja siihen liittyvä rukous) on suoraan Raamatusta ja kasteen jälkeiset toivotukset myös. Kenellä on pokkaa väittää, ettei Pyhä Henki tässä hetkessä toimi – Pyhä Henki, jonka tehtävänä on kutsua ihmisiä Jeesuksen luo!

No pitäisikö rukouksen olla spontaania? Estävätkö valmiit rukoukset Hengen toiminnan? Väitän, että vuosisatoja kristikunnassa vaalitut klassiset rukoukset ovat itsessään niin Pyhän Hengen läpitunkemia, että ne hakkaavat spontaanit rukoukset mennen tullen. Vai mitä on sanottava esimerkiksi seuraavasta Johannes Gerhardin rukouksesta:

 

Laupias Jeesus, minä tunnen sydämellisen armahtavaisuutesi ja rakkautesi hehkun (Luuk. 1:78): näyttää siltä, että rakastat minua enemmän kuin itseäsi, kun annat itsesi alttiiksi puolestani. Mitä sinulla, täysin viattomalla on tekemistä kuoleman ajatuksenkaan kanssa? Mitä sinulla, ihmislapsista ihanimmalla, kasvoihin sylkemisen kanssa? Mitä sinulla, kaikkein vanhurskaimmalla, ruoskimisen ja kahleiden kanssa? Minulle kaikki tuo olisi kuulunut, mutta sanomattomassa rakkaudessasi sinä astut alas tämän maailman vankilaan, otat päällesi minun orjanpukuni ja alttiisti kannat minun rangaistukseni. Minut olisi kuulunut syntieni tähden tuomita polttavan helvetin sammumattomiin liekkeihin, mutta sinä ristin alttarilla rakkauden tulesta hehkuen vapautat minut niistä. Minut olisi kuulunut syntieni tähden sysätä kauas taivaallisen Isän kasvojen edestä, mutta sinä joudut minun tähteni valittamaan, että taivaallinen Isä on sinut hylännyt. Minun kuului joutua ikuisesti Perkeleen ja hänen enkeliensä kidutettavaksi, mutta sinä annat suunnattomasta rakkaudesta itsesi Saatanan palvelijoiden runneltavaksi ja ristiin naulittavaksi.

Yhtä paljon kuin huomaan sinun kärsimyksesi välineitä, yhtä paljon näen myös todisteita sinun minuun kohdistuvasta rakkaudestasi. Ovathan minun syntini nuo kahleet, ruoskaniskut ja nuo piikit, jotka sinuun sattuivat. Rakkautesi ei tyytynyt siihen, että omaksuit meidän lihamme, vielä selvemmin tahdoit vahvistaa sen katkeralla sielusi ja ruumiisi kärsimyksellä. Mikä minä olen, ylhäinen Herrani, että tottelemattoman orjan vuoksi tahdoit niin monta vuotta olla orjana? Mikä minä olen, ihana Ylkä, ettet kuolemastakaan kieltäydy minun, törkeän synnin orjan ja Perkeleen porton tähden? Mikä minä olen, laupias Luoja, ettet minun, viheliäisen luotusi tähden kavahda ristin piinapuutakaan? Rakastettava Ylkäni, olen sinulle ihanalle liljalle, haavoittava ja pistävä oas. Minä panen kannettavaksesi kovan ja karkean kuorman, joka painaa sinua niin raskaasti, että veripisarat vuotavat yltyleensä ruumiistasi.”

En ole yhdessäkään karismaattisessa kokouksessa kuullut näin puhuttelevaa spontaania rukousta.

Pidän valmiiden rukousten käyttämistä jumalanpalveluksessa perusteltuna myös siksi, että emme me mene kirkkoon seuraamaan papin showta, vaan kuulemaan Kristusta. Mitä enemmän astian makua, sitä heikommin kuuluu Kristuksen ääni. Ja mitä me esimerkiksi valmiissa esirukouksessa pyydämme? Sielumme pelastusta, Jumalan valtakunnan leviämistä yli koko maanpiirin, varjelusta Perkeleen juonilta, Pyhän Hengen synnyttämää elämää sanan ja sakramenttien kautta… Ajattele, mitä kaikkea pyydämmekään – nämä eivät ole mitään pieniä pyyntöjä!

On myös niin, että rukouksemme kieli kertoo aika paljon siitä, miten pyhänä Jumalaa pidämme. TT Hannu Kilpeläinen sen osuvasti sanoi erään blogin keskustelussa:

 

”Jotkut hellarisaarnaajat ja ns. karismaattiset luterilaiset puhuttelevat Jumalaa seurakuntajumalanpalvelusta johtaessaan termillä “sä”, “sää”, “sun tahtos”… vähän kunnioitusta peräänkuuluttaisin.

Peruskysymys taitaa olla se, että jokaikinen uskoontullut maallikko tietää yhtävertaisesti tai paremminkin, miten Kristuksen ruumista johdetaan. Hehän ovat sinut Jumalan kaa. Ovatko?”

 

Sepä se.Pyhä Henki on Pyhä Henki. Hän tahtoo johdattaa meidät sisälle pyhyyksiin – pitämään Jumalaa pyhänä. Hän on arvokas Henki. Siksi hän sitoutuu arvokkuuteen. Mutta arvokkuus on eri asia kuin pönöttäminen. Sieltä Pyhä Henkikin karkaa missä pönötetään 🙂

 

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
    • Jeesukseen uskovat erotettiin synagogasta. Mutta liturgian he veivät sieltä perintönä mukanaan.

    • Luepa Ari myös historiaa niin löydät vastauksen. Ai niin: Uudessa Jerusalemissa tullaan viettämään jumalanpalvelusta, jonka esikuva on Jerusalemin (liturginen) temppelijumalanpalvelus! Mitä luulet Ari: onko Jumala tällä välin hylännyt liturgian ottaakseen sen taas Karitsan häissä käyttöönsä?

      Sitähän minäkin.

    • Kimmo, se on tuo liturgia, joka osaltaan tekee pappiskoulutuksen tarpeelliseksi.

      Aamos 5:21-27, kertoo Jumalan mielipiteen liturgioista:
      21 Minä vihaan, minä halveksin teidän juhlianne enkä mielisty teidän juhlakokouksiinne.
      23 Vie pois minun edestäni virttesi pauhina, en tahdo kuulla sinun harppujesi soittoa.

      Ei missään alkuseurakunnassa harjoitettu liturgioita. Seurakunnan käytännöllisiin asiohin on annettu kaikki ohjeet noudatettavaksi tänä päivänkin. Uskon, että minun seurakuntani (PPHSRK) noudattaa niitä niinkuin muutakin alkuperäistä.
      RKK on kirjoittanut historian ja liturgioihin mielistynyt uoma päätyi kaikkeen Raamatun vastaiseen ja päätti oikein rangaistuksen uhalla kaikissa 21 kirkollisessa kokouksessaan harhaoppeja, joiden noudattamatta jättämisestä oli rangaistus.

      Liturgia vapaa ”uskovia kastava” seurakunta kohtasi kaikenlaista vainoa ja ne päättyivät vasta 1959, kun viimeinen laki nimeltä ”Laki helluntalaisten (uudelleenkastajien) tuhomiseksi” kumottiin. Juuri nämä tuhoon tuomitut olivat täysin kaikesta liturgiasta vapaita. He ovat myös niitä, joiden ansiota on, että meillä on Raamattu alkuperäisenä saatavissa, vaikka RKK kielsi sen lukemisen ja tappoi ne, jotka yrittivät tuoda Raamatun kansan tietoisuuteen.

    • Λειτουργία, suomalaisittain liturgia, on hyvinkin Raamatullinen sana: ”Vaikka minun, kun toimitan teidän uskonne uhripalvelusta, olisi lopuksi uhrattava henkeni, minä iloitsen ja riemuitsen kaikkien teidän kanssanne.”

    • PPHSRK:n omaleimaisuus näkynee parhaiten sen omilta sivuilta löytyvästä ajatuksesta: ”Seurakunnassa ei hyväksytä Raamatun ilmoituksesta poikkeavaa ulkoa päin tulevaa keskusjohtoista katto-organisaatiota, eikä seurakunta liity uskonnolliseen yhdyskuntaan nimeltä Suomen Helluntaikirkko, kuitenkin seurakunta haluaa kuulua ja olla mukana Suomen Helluntaiherätyksen veljesyhteydessä.”

    • RKK = Roomalaiskatolinen kirkko.

      PPHSRK näyttää olevan Pirkanmaan perinteinen helluntaiseurakunta.

      Tosin Rkk:sta tuli minulle nopeasti vilkaistuna mieleen ensimmäisenä rynnäkkökivääri, Pphsrk:tsa venäläinen konepistooli ppsh…

    • Kiitos Ville selvennyksestä.
      Oletin asian olevan tiedossa, että RKK on Roomalaiskatolinen kirkko. Sitä lyhennettä ovat monet käyttäneet ainakin 7 vuoden ajan, kun itse, silloin Sveitsistä käsin, aloin kirjoittelemaan tällekin palstalle.

      Tietysti tuo oman seurakuntani lyhenne on googlattavissa ja tulee oitis näkyviin, kun lyhenteen sinne kirjoittaa.

      Lyhenteet, vaikka eivät ole virallisia, ovat yleensä ilmeisiä asiayhteydestä. Vaikka Pekka Pesosen tietämättömyyttä arvostankin, niin sen aitoutta kyseenalaistan.

    • Reijo, eivät kaikki tunne lyhenteitäsi, koska eivät ole välttämättä vuosien varrella lukeneet tekstejäsi.

    • Ville,

      puhuin kirjoituksissa tällä foorumilla, ”Sitä lyhennettä ovat monet käyttäneet ainakin 7 vuoden ajan”. Miksi väännät näin olemattoman asian totuuden vastaiseksi ja erimielisyyttä enteileväksi?

    • Reijo, sinäkö tänne tulet totuudenvastaisuudesta ja erimielisyyttä enteileväisyydestä puhumaan? Salli minun nauraa 😀

      Noista lyhenteistä minulla tulee mieleen Sudenpentujen käyttämät lyhenteet Aku Ankassa.

    • En ole monen huomannut käyttävän esim. lyhennettä RKK, oikeastaan vain sinut muistan, en muita.

    • Ville,
      Niin Usko ja Elämä, Kotimaa-blogeissa ja lehtien yleisökirjoituksissa käytetään lyhennettä RKK. Sieltä minäkin sen aikoinani sain. Mitä Kotimaa-kirjoitteluun tulee, niin kukaan muu ei ole kirjoittanut katolisuudesta niinkuin minä. Vaikka lyhenne RKK ei ole suomen kieleen vakiintunut lyhenne, muttei vain minun juttuni.

      Olisin hyvin mielissäni, jos puuttuisit itse asiaankin. Siis tämän blogin Kimmon alkamaan asiaan ja minun huomioihini. Sanon tämän vain siksi, että paheksuitte minun ”lillukanvarsiin” puuttumisestani.

  1. Kimmo:
    ”Lukisit sinäkin Reijo historiaa ilman värikkäitä silmälaseja.

    Ja se Aamoksen kirja puhuu yhteiskunnallisesta epäoikeudenmukaisuudesta – ei liturgiasta.”

    Minun kommenttini niihin:
    Nuo suosituksesi, mistä historiaa voisi lukea, palvelevat mielestäni ei-puolueettomia tarkoitusperiä. Toisinsanoen, tukevat tarpeetonta pönötystä, joita liturgioiksikin esitellään. Niitä ei tarvi tarkastella värikkäiden silmälasien läpi, eikä ilman laseja, koska ne eivät ole osa sitä selkeää suoraa Jeesus- tietä, josta Jesaja profetoi. Jes.35:8, “Joka sitä tietä kulkee, ei eksy-eivät hullutkaan.”

    Liturgiset reitit ovat ihmisen reittejä ja opastajana on kunkin kirkon käsikirjat, joista hullu ei tule vanhurskaaksi.

    Aamoksen kirja puhuu jumalattomuuteen langenneelle Israelille, joka viritteli juhlia, messuja, liturgioita tai jumalanpalveluksia. Nämä näytökset, virsien pauhinan, Jumala käski viedä pois edestään. – Tämä on viesti tämänkin päivän kirkoille.

    • Reijo, kommenttisi paljastaa, että et ole edes kiinnostunut käymään keskustelua blogini aiheesta. Ainoastaan vikoilemaan. Minä nimenomaan kirjoitin vastustavani pönötystä. Mutta liturgia ei ole sitä. Jatkossa ole ystävällinen ja julista ”ilo”sanomasi muualla. Jos haluat keskustella, se on suotavaa ja mahdollista, mutta päätä ei tarvitse tulla aukomaan.

    • ”..mutta päätä ei tarvitse tulla aukomaan.”

      Puhut sivistymättömästi!

      Minulle on todella yllätys tämä sinun töksäyksesi, sekä sinun ja Villen kyvyttömyys puhua asiasta, eli keskustella asiasta. Uskon, että olen kykenevä ja hyvä siinä! Eli nätä sinäkin kykysi.

    • Meikäläisen kyvyttömyys siis tehdä mitä? Sen perusteella, mitä on turistu lyhenteistä?

      Kaikkea sitä, Luojamme meitä varjelkoon ja siunatkoon aina.

  2. Juuri nämä tuhoon tuomitut olivat täysin kaikesta liturgiasta vapaita. He ovat myös niitä, joiden ansiota on, että meillä on Raamattu alkuperäisenä saatavissa, vaikka RKK kielsi sen lukemisen ja tappoi ne, jotka yrittivät tuoda Raamatun kansan tietoisuuteen.

    En usko, että on pelkästään ns. uudestikastajien ansiota, että meillä on nyt Raamattu suomenkielellä. Kyllä myös Luther oli sitä mieltä, että Raamattu on saatava ihmisille kansankielisenä ja hän käänsikin ensin UT:n saksaksi. Ja katolinen kirkko hyökkäsi myös Lutheria vastaan erittäin kovasti.

    • Ajattelin, että huomaisitte, että viittasin aikaan, jolloin Raamattua ei ollut, kuin latinankielisenä ja senkin lukeminen oli kiellettyä.

      Raamattu oli alkuseurakunnassa ensin Vanhana Testamenttina ja sitten, kun evankeliumit ja kirjeet julkaistiin, niistä muodostui, Pyhän Hengen ohjauksessa Uusi Testamentti.

      Jo vuoden sata jälkeen tuli uskoon mm. Ignatios, jonka tarkoitusperiä tuskin on syytä kyseenalaistaa, ainakaan alussa. Kuitenkin hän, niinkuin monet muutkin uskossa alottaneet alkoivat huomata oman ylivertaisuutensa. Kun Ignatios teki kirjallisen, opin kaltaisen julistuksen, että piispa-status on oltava, niin siihen sitten tuli jatkoa, että vain piispa voi johtaa ehtoollisen viettoa. Tämä on vain yksi esimerkki yhdestä uskossa alkaneesta tapauksesta, joiden jatkumo, ikävä kyllä oli 325 alkaneet kirkolliskokoukset. Enää ei ollut ehdottomana ohjeena Jumalan Sana, sen kehällinen ymmärtäminen, joka itseasiassa kertoo, mitä Raamatussa lukee ja mitä se tarkoittaa tulkintojen kautta.

      Ennen Lutherin, ilmeisesti 1545, julkaisemaa saksan kielistä Raamattua oli ollut kymmeniä käännöksiä kansan kielille, mm. 1100-luvulla valdolaisten sen aikuiselle ”ranskan” kielelle kääntämä osa Raamattua. Nämä laitokset yritettiin kaikki polttaa ja tekijät niiden mukana. Sama meno jatkui aina 1500-luvulle, vaikka Luther siitä säästyikin.

      Käytännössä on ollut alkuseurakunnan suora jatkumo, lähinnä Italiassa, jolla oli Paavalin ja muuta UT’n kirjeet ja evankeliumit jokapäiväisessä opetuksessa. Tämä toiminta ei koskaan yhtynyt ekumenisen kirkolliskokousten toimintaan. Oli vaiettua totta se Jeesuksen vastaus, että ”mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.”

      Tämä Jeesuksen ilmoitus uskovien osuudesta yhteyskunnassa ei miellyttänyt piispallisen suksession keksineitä (ensimmäisinä Ignatios 100-luvulla), koska he antoivat kristillisyyden ajallisten asioiden hallintaan ja käyttöön.

      On ihme, että Raamattu on tänä päivänä sama kuin se oli alkuseurakunnan aikana, vaikka kaikki 21 kirkolliskokousta ovat turhentaneet sen sanomaa.

    • ”Tämä Jeesuksen ilmoitus uskovien osuudesta yhteiskunnassa ei miellyttänyt piispallisen suksession keksineitä.” Tulkitsen, että kommentin takaa löytyy paradoksaalinen ajatus siitä, että kristillisen kirkon lähetyskäskyn mukainen leviäminen kaikkeen maailmaan kuihduttaa sen aidon kristillisyyden, joka toteutuu vain pienessä vainotussa paikallisseurakunnassa.

  3. ”Älkää eksykö, rakkaat veljeni.
    Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa.
    Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset.

    Te tiedätte sen, rakkaat veljeni. Mutta olkoon jokainen ihminen nopea kuulemaan, hidas puhumaan, hidas vihaan;sillä miehen viha ei tee sitä, mikä on oikein Jumalan edessä.

    Sentähden pankaa pois kaikki saastaisuus ja kaikkinainen pahuus ja ottakaa hiljaisuudella vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi teidän sielunne pelastaa.
    Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne.
    Sillä jos joku on sanan kuulija eikä sen tekijä, niin hän on miehen kaltainen, joka katselee kuvastimessa luonnollisia kasvojaan;
    hän katselee itseään, lähtee pois ja unhottaa heti, millainen hän oli.
    Mutta joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä, eikä ole muistamaton kuulija, vaan todellinen tekijä, hän on oleva autuas tekemisessään.

    Jos joku luulee olevansa jumalanpalvelija, mutta ei hillitse kieltään, vaan pettää sydämensä, niin hänen jumalanpalveluksensa on turha.
    Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta.” Jaak.kirj.1

    Seurakunnan kokoontuminen on kirkon ydintoimintaa, josta jokainen yksilö lähtee palvelemaan Herraa ilolla. Ei Jeesus koskaan kyseenalaistanut aikalaistaan synagoga toimintaa, vaan tekopyhyyttä ja farisealaista ihmisten jakamista parempiin ja huonompiin, sen mukaan miten tarkasti tupsut olivat viitassa ja vaatteet pestynä ja aneet uhrattuna kirjaimen mukaan.

    Yhteinen tunnustus on kirjattu kirkon kirjoihin, eivätkä ne ole ristiriidassa Jumalan Rakkauden kanssa, vaan ne juuri todistavat siitä miten paljon Jumala seurakuntaansa yhäti palvelee, kunhan, me vain pysymme Hänen Sanassaan.

    Jos me vain tuijotamme muiden tekemisiä, niin me helposti unohdamme omat vääryytemme ja paisumme.

  4. Menin joskus esittämään lievää kritiikkiä erästä hengellistä liikettä vastaan. Se tapahtui jollain yleisellä keskustelupalstalla. Joku komentoi siihen:” en iloitse mistään muusta, niin paljon kuin uskovien keskinäisestä riitelystä.” Sen jälkeen olen ainakin yrittänyt pitää enimmät mölyt piilossa. Keskustelu ei kuitenkaan onnistu jos emme tuo reilusti omaa väriä esiin.
    Uudestikastajat melellään esiintyvät oikeina uskovina. Se ei ole aina oikein reilua peliä. Varsinkin jos se perustuu vain sen osoittamiseen miten vääriä me olemme.

    Kirkkokäsikirja on ihan hyvä juttu. se helpottaa paljon työtä. Ei tarvitse kehittää jokaiseen tapahtumaan omaa sisältöä. Siinä on myös ihan riittävästi liikumavaraa.
    Vältytään turhalta hämmennykseltä, kun jokainen voi tietää käyttäytymiskoodit. Tilaisuuden juontaminen voi tietysti korvata kirjan ohjeistuksen vapaissa suunnissa. Mikä estää juontamista myös kirkon tilaisuuksissa. Jopa jumiksissa.
    Käsikirja ja juonto voi toimia kätevästi yhdessä.

    • Sitä se liturgian johtaminen parhaimmillaan on Pekka. Kun siinä itse elää sisällä, jää kaikki turha jäykkyys pois. Toki messun voi toimittaa myös kylmän virkamiesmäisesti, mutta silloin on jäänyt jotain olennaista oivaltamatta.

    • Näin on! Siksi esim. pyhistä toimituksista käytetään nimitystä kasuaalitoimitus. Jokainen kaste, rippi, avioliittoon vihkiminen tai hautaan siunaaminen, sairaan voitelusta puhumattakaan, on oma case, oma tapauksensa.

Jaatila Kimmo
Jaatila Kimmo
Keski-ikäinen, keskiluokkainen ja keskinkertainen. Kahden pojan isä, aviomies. opettaja, pastori ja yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta kiinnostunut mies. Blogissani käsittelen opettamista, kasvattamista, arvoja, politiikkaa ja kirkollista elämää. Joskus vakavasti,joskus irvaillen. Kuvia en kumartele enkä suosiota hae.