Kumpi on meille tärkeämpi: laki vai evankeliumi?
Apostoli Paavali opettaa meille roomalaiskirjeessä Jumalan lain merkityksen. ”Laista sinä opit tuntemaan hänen tahtonsa ja erottamaan sen, mikä on tärkeää” (Room 2:18). ”Lain tehtävä on opettaa tuntemaan, mitä synti on” (Room. 3:20). ”Laki hallitsee ihmistä niin kauan kun hän elää” (Room 7: 1).
Jumalan laki voidaan tiivistää muotoon: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” (Mark 12:30–31). Tämä kattaa kokonaan vanhan testamentin mukaisen Jumalan lain.
On kuitenkin syytä muistaa että Jumala on rakkaus ja me ihmiset rakkaudettomia. Meille rakkaudettomille ihmisille Herra on antanut myös yksityiskohtaisempia ohjeita. Meidän tulee välttää mm. ylpeyttä, kateutta, haureutta ja puuttumista toisen omaan.
Me ihmiset emme kuitenkaan noudata Jumalan lakia. Apostoli Paavali opettaa, ettemme edes kykenen elämään lain mukaan vaikka haluaisimme (esim. Room. 7:7–25).
Niinpä me kaikki ihmiset olemme omien ansioidemme myötä tuomion alla. ”Ne jotka ovat tehneet syntiä lakia tuntematta, myös tuhoutuvat laista riippumatta. Ne jotka ovat lain tuntien tehneet syntiä, myös tuomitaan lain nojalla” (Room. 2:12). Tästä tuomiosta meidät kuitenkin vapauttaa Herran evankeliumi.
Evankeliumin sanoma voidaan tiivistää: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Joh. 3:16)
Kuten Paavali opettaa: ”Jumala antoi Kristuksen kuolla meidän rikkomustemme tähden ja herätti hänen kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden” (Room. 4:25) Laki ei siis meitä pelasta vaan evankeliumi. ”Jos suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra ja sydämessäsi uskot että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva” (Room. 10:9)
Otsikon kysymykseen laki vai evankeliumi, vastaan kuitenkin molemmat. Suunnattomasta rakkaudestaan Jumala on antanut meille ensin lain ja sitten evankeliumin ja evankeliumi auttaa myös meitä rakastamaan, siis noudattamaan lakia.
Edellinen kirjoitukseni:
https://www.kotimaa.fi/uskotko-ylosnousseeseen-kristukseen-kuten-kirkko-opettaa-vai-jotenkin-muuten/
163 kommenttia
”Mutta heidän mielensä paatuivat, sillä vielä tänäkin päivänä sama peite, vanhan liiton kirjoituksia luettaessa, pysyy poisottamatta, sillä vasta Kristuksessa se katoaa. Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä; mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois. Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus. Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki 2.Kor.3:14-18
Kysyn Vesalta, mitä Pyhä Henki meissä vaikuttaa? Vastaukseksi ei kelpaa, että se auttaa meitä tottelemaan.
Onko Pyhä Henki jotain mikä, mikä on tullut meihin itsemme ulkopuolelta? Onko se jotain, mitä me pystymme ohjaamaan? Mitä Pyhä Henki tekee ihmisessä? Ymmärrä, että en kysy näitä saadakseni sinulta vastauksia, vaan että sinä löytäisit vastauksia.
Se mistä lain ja evankeliumin erottamisessa on kysymys, ei ole ihmisen annettavissa, eikä otettavissa. Lutherilla on pieni kirjanen jonka nimi on ”Kristityn vapaudesta” jossa Luther vastaansanomattomasti valaisee Jorman ja Jukan käsitystä (sorry, että käytin tällaista vapautta teidän puolesta)
Herran Henki muuttaa ihmistä ja tuo miten asian olet esittänyt kuvaa lain kautta vanhurskauteen pyrkimystä. Kristitty on Pelastettu, sitä ei mikään mahti maailmassa voi muuttaa, (jollei Jumala ota Kristusta pois, mutta on luvannut olla loppuun(perille) asti kanssamme.) emme kuitenkaan vielä ole päässeet perille, vaan odotamme toivon varassa, eikä se toivo ole turha, sillä meillä on mitä kalliimmat Jumalan Lupaukset, jossa on tämä varma sinetti, ”Jumala tuntee omansa”, miksi siis pelkäisimme, että Jumala hylkää meidät, kun on kerran PELASTANUT?
Jumala ei ole kuten ihminen, että valehtelisi. Voimme siis luottaa Jumalaan ja siitä tässä on lopulta kysymys. Uskommeko Jumalan vanhurskauttavan Jumalattoman? Emme ole enää oman tahdon varassa vaan Jumalan tahdon. Jos vielä luottaisin ja uskoisin itseeni ja omaan tottelevaisuuteeni, olisin menettänyt kaiken, minkä Kristus on minulle Lahjoittanut. Paavali selvittää samaa asiaa Roomalaisille, jolla oli vaikeutta ymmärtää lain ja uskon eroa. Jos tämä Paavalin kirje on epäselvä, niin se johtuu siitä, että sitä ei voi lukea iloisena kuin hengen silmillä, lihan silmille se on ahdistava.
”Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen. Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen. Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä. Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu. Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu. Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on. Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.” Room.7:14-25
Gal 5:20 mukaan lihan hedelmiä ovat eriseurat ja lahkot.
>>Hepr. 5:9 (uusi kirkkoraamattu: “Kun hän (Jeesus Kristus) oli saavuttanut täydellisyyden, hänestä tuli iankaikkisen pelastuksen tuoja, kaikkien niiden pelastaja, jotka ovat hänelle kuuliaisia.”
Apostolien teot 5:32: “32. Ja me olemme kaiken tämän todistajat, niin myös Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka häntä tottelevat.”
Matteus 24:13 ” 13 Mutta joka kestää loppuun asti, pelastuu.”
Matteuksen 6. luku (Jeesuksen ns. Isä meidän rukous): ” 12 Ja anna meille velkamme (= syntimme) anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa. 13 [i] Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.” ————– Vesa hyvä, Nämä ottamasi raamatunlauseet sisältävät jonkun sopivan sanan, mutta ne eivät käy todisteeksi sinun tarkoitukseesi.
Hepr 5:9 ”jotka ovat hänelle kuuliaisia”. Vanhurskaat ovat uskon kautta kuuliaisia, mutta tämä kuuliaisuus on SEURAUS EIKÄ SYY.
Apt 6:32 ”Tottelevat” Taas jälleen sinä teet seurauksesta syyn. (Hevonen vetää rattaita, eivät rattaat vedä hevosta)
Matt 24:13 ”Loppuun asti” Tämä on uskossa tapahtuva Pyhän Hengen lahja, ei se liity mitenkään vanhurskaaksi tulemiseen.
Sinun teologiasi tekee Kristuksesta toisarvoisen juoksupojan. Se on syntiä!
Kristinuskossa kaikki keskittyy siihen, että kyseessä on Kristus-p a i n o t u s. Raamattua on hankala lähteä lukemaan niin, että sieltä valikoidaan paloja, mutta painottaen sitä tuleekin lukea.
Vesa, ihminen on todella vanhurskas silloin kun hän uskoo. Hän on pelastettu uskoessaan evankeliumin. Oletko kuullut ristiinnaulitusta ryöväristä.
Miksi yhä uudelleen tuot esiin samoja raamatunkohtia, kun ne eivät liity itse kysymykseen.
Matt 24:13 ”Joka vahvana pysyy loppuun asti” Sehän kertoo uskosta: Joka uskoo, uskoo, uskoo, uskoo loppuun asti. Missä siinä puhutaan kuuliaisuudesta? Vahvuus on uskoa ja uskon hedelmänä voi olla kuuliainen (vajavaisesti).
En viitsi kommentoida enempää. Et osaa erottaa lakia ja evankeliumia.
>>>>Raamattu ei siis lainkaan tue sitä ajatusta, että tekeepä ihminen mitä syntiä tahansa sen jälkeen, kun hän on ”pelastunut”, hän ei menetä pelastustaan. Tämä kannustaa uskollisuuteen. Ks. myös Heprealaiskirjeen 6:4–6:ta, jossa osoitetaan, että jopa pyhällä hengellä voideltu ihminen voi menettää pelastustoivonsa>>>>>>>
Eihän vanhurskas halua tehdä mitä syntiä tahansa. Missä niin on sanottu. Vanhurskas rakastaa Jumalan lakia ja Jumalaa ja lähimmäistään.
Mutta, ei sen ansiosta pelastu. Sitä paitsi, vanhurskas todella tekee syntiäkin, mutta hän ei ole enää lain alla. Hän on Hengen johdatuksessa ja haluaa elää Jumalan tahdon mukaan, vaikka heikkoutensa vuoksi ei voikaan.
Kiitos Jukka viestistä, joka herättää myös pohdintaa ja ajatuksia. Mitä on mainitsemasi korvasyyhy? Mielestäni se e i ole sopiva sana, silloin kun katsomme syntiä Raamatun opetusten näkökulmasta – ja tuomitsemme synnin.
Ymmärrämmekö toisiamme siinä, että Paavalin Roomalaiskirjeen mukaan on eri asia olla syntinen (lihan mieli) ja armoitettu syntinen (hengen mieli). (Room 8:5) Olla syntinen ja vanhurskas, ei tarkoita piittaamattomuutta Jumalan tahdosta. Siksi ei ole oikein neuvoa toimimaan ehdoin tahdoin Raamatun selvää sanaa vastaan. ”Jotka lihan vallassa ovat, eivät voi olla Jumalalle otolliset” . Sellaiselle, joka ei ole Jumalan mieleen, tuo iankaikkisuuden matkaennuste on hyviin huono.
Reino Suni esitti 01.02.2014 14:41 väitteen: ”Evankeliumi ja laki ovat täysin sama asia.”
Evankeliumi ja laki eivät suinkaan ole keskenään sama asia, vaan ne ovat toisiaan lälpäiseviä. Jeesus opetti että rakkauden kaksoiskäskyssä on sekä laki että profeetat. Hän ei kuitenkaan sanonut että siinä olisi myös evankeliumi.
Evankeliumin sanoma on siinä, että Jumala on meidät luonut eläämään omassa yhteydessään, mutta me olemme langeneet syntiin, jolloin yhteytemme Jumalaan on katkennut. Jumala Kristuksena sovitti meidän syntimme, niin että voimme pelastua eli päästä takaisin Jumalan yhteyteen.
Koska Jumala on meidät luonut, hän rakastaa meitä ja haluaa meidät takaisin yhteyteensä. Syntiinlangennut ihminen ei kuitenkaan voi omilla teoillaan Jumalan yhteyteen päästä, sillä Jumala ei voi hyväksyä yhteyteensä mitää epäpyhää. Tarvitaan siis sovitus epäpyhän ihmisen ja Jumalan väliin. Tämä sovitus on Jeesus Kristus.
Jumalan yhteydessä haluamme rakastaa Jumalaa yli kaiken ja Jumalan yhteydessä haluamme rakastaa lähimmäisiämme kuten itseämme. Laki ja evankeliumi siis läpäisevat toisiaan.
Ihminen joka on luopunut uskostaan luomiseen. langeamukseen, lunastukseen ja lahjavanhurskauteen on luopunut uskostaan evankeliumiin.
Jukka Kivimäki
Jeesus ei luonnollisestikaan maininnut mitään evankeliumista koska se sana, käsitys, tuli paljon myöhemmin ihmisten keksimänä.
Jeesus sanoi rakkauden kaksoiskäskyssään, että siinä on kaikki laki ja profeetat. Ihminen, joka on luopunut noudattamasta tätä Jumalan tahtoa elämässään tuskin saa hänen hyväksymisensä seurauksineen. Se on joka tapauksessa Korkeimman, Jumalan, kädessä, ei meidän.
Vesa. Perustele, älä mene henkilökohtaisuuksiin!
Yksikään niistä raamatunlauseista, joita olet tuonut oman oppisi perustaksi, ei ole vahvistanut väitteitäsi.
On aivan onnetonta tuoda esim. 1 Joh 5:3 argumentiksi, koska se ei liity asian, siihen miten syntinen tulee Jumalan edessä kelvolliseksi.
Kuten sanoin, sinä perustat pelastuksen ihmistekoihin, kuuliaisuuteen, tiottelevaisuuteen tms Puhut kyllä armosta, mutta toisessa lauseessa vaadit kuitenkin tejoja. Se on hyvin ristiriitaista.
Siksi Jukka Kivimäen kommentti on edelleen paikallaan.
Ilmoita asiaton kommentti