Kumpi on meille tärkeämpi: laki vai evankeliumi?

Apostoli Paavali opettaa meille roomalaiskirjeessä Jumalan lain merkityksen. ”Laista sinä opit tuntemaan hänen tahtonsa ja erottamaan sen, mikä on tärkeää” (Room 2:18). ”Lain tehtävä on opettaa tuntemaan, mitä synti on” (Room. 3:20). ”Laki hallitsee ihmistä niin kauan kun hän elää” (Room 7: 1).

Jumalan laki voidaan tiivistää muotoon: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” (Mark 12:30–31). Tämä kattaa kokonaan vanhan testamentin mukaisen Jumalan lain.

On kuitenkin syytä muistaa että Jumala on rakkaus ja me ihmiset rakkaudettomia. Meille rakkaudettomille ihmisille Herra on antanut myös yksityiskohtaisempia ohjeita. Meidän tulee välttää mm. ylpeyttä, kateutta, haureutta ja puuttumista toisen omaan.

Me ihmiset emme kuitenkaan noudata Jumalan lakia. Apostoli Paavali opettaa, ettemme edes kykenen elämään lain mukaan vaikka haluaisimme (esim. Room. 7:7–25).

Niinpä me kaikki ihmiset olemme omien ansioidemme myötä tuomion alla. ”Ne jotka ovat tehneet syntiä lakia tuntematta, myös tuhoutuvat laista riippumatta. Ne jotka ovat lain tuntien tehneet syntiä, myös tuomitaan lain nojalla” (Room. 2:12). Tästä tuomiosta meidät kuitenkin vapauttaa Herran evankeliumi.

Evankeliumin sanoma voidaan tiivistää: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Joh. 3:16)

Kuten Paavali opettaa: ”Jumala antoi Kristuksen kuolla meidän rikkomustemme tähden ja herätti hänen kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden” (Room. 4:25) Laki ei siis meitä pelasta vaan evankeliumi. ”Jos suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra ja sydämessäsi uskot että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva” (Room. 10:9)

Otsikon kysymykseen laki vai evankeliumi, vastaan kuitenkin molemmat. Suunnattomasta rakkaudestaan Jumala on antanut meille ensin lain ja sitten  evankeliumin ja evankeliumi auttaa myös meitä rakastamaan, siis noudattamaan lakia.

 

Edellinen kirjoitukseni:

https://www.kotimaa.fi/uskotko-ylosnousseeseen-kristukseen-kuten-kirkko-opettaa-vai-jotenkin-muuten/

163 kommenttia

  • jorma ojala sanoo:

    Vesa. Perustele, älä mene henkilökohtaisuuksiin!

    Yksikään niistä raamatunlauseista, joita olet tuonut oman oppisi perustaksi, ei ole vahvistanut väitteitäsi.

    On aivan onnetonta tuoda esim. 1 Joh 5:3 argumentiksi, koska se ei liity asian, siihen miten syntinen tulee Jumalan edessä kelvolliseksi.

    Kuten sanoin, sinä perustat pelastuksen ihmistekoihin, kuuliaisuuteen, tiottelevaisuuteen tms Puhut kyllä armosta, mutta toisessa lauseessa vaadit kuitenkin tejoja. Se on hyvin ristiriitaista.

    Siksi Jukka Kivimäen kommentti on edelleen paikallaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Vesa Ahlfors sanoo:

      Jotta oikea ja tasapainoinen näkemys ihmisen pelastumisen mahdollisuudesta voitaisiin muodostaa, täytyy tietysti siinä ottaa huomioon kaikki Raamatun asiasta esittämät näkökohdat ja muodostaa niistä kokonaisuus. Siis muutkin tekijät, kuin että pelastus ja armo on Jumalan lahja uskon kautta, mitä se tietysti pohjimmiltaan onkin. Voitaisiin ikään kuin tehdä asiasta vertaus, että Jumala tulee ihmistä vastaan asiassa ja tiellä pelastukseen, mutta ihmisen itsekin täytyy osoittaa halukkuutensa astua sille tielle.

      Ef. 2:8, 9,: ”Armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.”

      Johanneksen evankeliumi. 3:36: ”Joka uskoo Poikaan, sillä on ikuinen elämä; joka ei tottele Poikaa, se ei näe elämää, vaan hän pysyy Jumalan vihastuksen alaisena.”

      Hepr. 5:9 (uusi kirkkoraamattu: “Kun hän (Jeesus Kristus) oli saavuttanut täydellisyyden, hänestä tuli iankaikkisen pelastuksen tuoja, kaikkien niiden pelastaja, jotka ovat hänelle kuuliaisia.”

      Apostolien teot 5:32: ”32. Ja me olemme kaiken tämän todistajat, niin myös Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka häntä tottelevat.”

      Matteus 24:13 ” 13 Mutta joka kestää loppuun asti, pelastuu.”

      Matteuksen 6. luku (Jeesuksen ns. Isä meidän rukous): ” 12 Ja anna meille velkamme (= syntimme) anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa. 13 [i] Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.”

      1. Korinttolaiskirjeen 9. luvussa (vanha kirkkoraamattu):

      “Ettekö tiedä, että jotka kilparadalla juoksevat, ne tosin kaikki juoksevat, mutta yksi saa voittopalkinnon? Juoskaa niinkuin hän, että sen saavuttaisitte. 25. Mutta jokainen kilpailija noudattaa itsensähillitsemistä kaikessa; he saadakseen vain katoavaisen seppeleen, mutta me katoamattoman. 26. Minä en siis juokse umpimähkään, en taistele niinkuin ilmaan hosuen, 27. vaan minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi.”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Vesa Ahlfors sanoo:

      Sitä, että ajatus siitä, että ihminen on jo ”pelastettu”, kun hän omaksuu uskon on epäraamatullinen, voi perustella jo yllä siteeratulla Matt. 24:13: ”Joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.” Se siis yksinkertaisesti osoittaa sen, että ihmisen lopullinen pelastus ei ratkea sillä hetkellä, kun hän alkaa uskoa Jeesukseen.

      Fil. 2:12: ”Samoin kuin aina olette olleet kuuliaiset, niin ahkeroikaa, ei ainoastaan niinkuin silloin, kun minä olin teidän tykönänne, vaan paljoa enemmän nyt, kun olen poissa, pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte.”

      Tämä kirjoitettiin Filippissä oleville ”pyhille”, kuten Filippiläiskirjeen 1:1 osoittaa. Paavali siis varoitti heitä olemasta kovin itsevarmoja; heidän piti ymmärtää, ettei heidän lopullinen pelastuksensa ollut vielä varma.

      Hepr. 10:26, 27: ”Jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat.”

      Raamattu ei siis lainkaan tue sitä ajatusta, että tekeepä ihminen mitä syntiä tahansa sen jälkeen, kun hän on ”pelastunut”, hän ei menetä pelastustaan. Tämä kannustaa uskollisuuteen. Ks. myös Heprealaiskirjeen 6:4–6:ta, jossa osoitetaan, että jopa pyhällä hengellä voideltu ihminen voi menettää pelastustoivonsa.

      Paavali kirjoittaa Filippiläiskirjeen 3. luvussa taivaallisen elämän toivostaan seuraavaa (uusi kirkkoraamattu). ”11 Ehkä silloin saan myös nousta kuolleista. 12 En tarkoita, että olisin jo saavuttanut päämääräni tai jo tullut täydelliseksi. Mutta pyrin kaikin voimin saavuttamaan sen, kun kerran Kristus Jeesus on ottanut minut omakseen. 13 Veljet, en katso vielä päässeeni siihen asti. Vain tämän voin sanoa: jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä. 14 Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen…”

      Ei siis selvästikään katso vielä ”pelastuneensa”, vaan toteaa, että ”matkaa” ja tehtävää sen saavuttamisen suhteen on vielä jäljellä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • ismo malinen sanoo:

      ”Voitaisiin ikään kuin tehdä asiasta vertaus, että Jumala tulee ihmistä vastaan asiassa ja tiellä pelastukseen, mutta ihmisen itsekin täytyy osoittaa halukkuutensa astua sille tielle.” Vesa en arvostele näkemyksiäsi, vaan yritän osoittaa, että näkemyksemme ovat erilaiset syystä. Olen itse ajatellut joskus samalla tavalla kuin sinä, mutta Jumalan Sana on tehnyt muutoksen mieleeni. Ei ole tarpeen kinata loputtomasti.

      Tuo alussa oleva lainaus, on ajatus mistä pidin itse aikanaan kiinni, eli , että Jumala ojentaa pelastavan kätensä ja minä tartun siihen kiinni ja jos jätän tarttumatta, niin en pelastu. Nykyään tiedän, että minä en tarttunut Jumalan käteen vaan Jumala tarttui minuun ja pelasti minut vasten tahtoani, sillä Jumala lähetti pelastuksensa maailmaan jo ennen kuin olin syntynyt ja vasta kuultuani Hänestä, Jumalan Sanan, Evankeliumin kautta, sain Uskon. Tämä Usko Kristukseen on siis Pelastukseni aiheuttaja. Minä en ole vaikuttanut siihen mitenkään, vaan Jumala käänsi minut Sanallaan. Luonnollisessa tilassani, ennen tuota Sanaa, en pitänyt Jumalaa missään arvossa. Jos Jumala ei olisi Lähettänyt Sanaansa maailmaan, kukaan ei uskoisi. Tässä on selkeä ero ajatteluumme ja teologiaamme. Pelastuksen ymmärtäminen ei kohdaltani ole yhteispeliä, jossa Jumala on tehnyt oman työnsä Kristuksessa, ja minä taas olen hoitanut oman osani ja ottanut sen vastaan. Usko on kohdallani kokonaan ja yksin Jumalan armoa, minä olen vain syntisenä vastustanut Jumalan tahtoa. Nyt asiat ovat toisin, koska Jumala käänsi minut sanallaan, jonka seurauksesta huusin Herraa avukseni. Armo uudistaa minua päivä päivältä. Kunnes kerran pääsen kotiin. En epäile uskoasi, ja aseta sitä kyseenalaiseksi Jumalan suhteen, omasta näkemyksestäni vain halusin kertoa. Olen itse päässyt siihen lepoon, mistä hebr. kirjeessä puhutaan, toivoisin kaikkein muiden pääsevän siihen myös.

      ”Varokaamme siis, koska lupaus päästä hänen lepoonsa vielä pysyy varmana, ettei vain havaittaisi kenenkään teistä jääneen taipaleelle. Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niinkuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat. Sillä me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon, niinkuin hän on sanonut: ”Ja niin minä vihassani vannoin: ’He eivät pääse minun lepooni'”, vaikka hänen tekonsa olivat valmiina maailman perustamisesta asti. Sillä hän on jossakin sanonut seitsemännestä päivästä näin: ”Ja Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista teoistansa”; ja tässä taas: ”He eivät pääse minun lepooni”. Koska siis varmana pysyy, että muutamat pääsevät siihen, ja ne, joille hyvä sanoma ensin julistettiin, eivät päässeet siihen tottelemattomuuden tähden, niin hän taas määrää päivän, ”tämän päivän”, sanomalla Daavidin kautta niin pitkän ajan jälkeen, niinkuin ennen on sanottu: ”Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne”. Sillä jos Joosua olisi saattanut heidät lepoon, niin hän ei puhuisi toisesta, senjälkeisestä päivästä. Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa. Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä.” Hebr.4:1-11

      Tämän ymmärtämisessä on ollut ahkeroimista, sillä liha ei millään suostu tuohon, lepoon, vaan omavanhurskaus pyrkii aina pintaan ja lankeaminen pois Kristuksesta on ihmiselle luonnolista palaamista lain alle. (Tässä en halua olla kuuliainen negatiivisessa merkityksessä, mikä on tuon sanan ”tottelemattomuuden” varsinainen merkitys. Olisi voinut kääntää myös: ”ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa uskon vastaista esimerkkiä.”

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    ”Mutta heidän mielensä paatuivat, sillä vielä tänäkin päivänä sama peite, vanhan liiton kirjoituksia luettaessa, pysyy poisottamatta, sillä vasta Kristuksessa se katoaa. Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä; mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois. Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus. Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki 2.Kor.3:14-18

    Kysyn Vesalta, mitä Pyhä Henki meissä vaikuttaa? Vastaukseksi ei kelpaa, että se auttaa meitä tottelemaan.

    Onko Pyhä Henki jotain mikä, mikä on tullut meihin itsemme ulkopuolelta? Onko se jotain, mitä me pystymme ohjaamaan? Mitä Pyhä Henki tekee ihmisessä? Ymmärrä, että en kysy näitä saadakseni sinulta vastauksia, vaan että sinä löytäisit vastauksia.

    Se mistä lain ja evankeliumin erottamisessa on kysymys, ei ole ihmisen annettavissa, eikä otettavissa. Lutherilla on pieni kirjanen jonka nimi on ”Kristityn vapaudesta” jossa Luther vastaansanomattomasti valaisee Jorman ja Jukan käsitystä (sorry, että käytin tällaista vapautta teidän puolesta)

    Herran Henki muuttaa ihmistä ja tuo miten asian olet esittänyt kuvaa lain kautta vanhurskauteen pyrkimystä. Kristitty on Pelastettu, sitä ei mikään mahti maailmassa voi muuttaa, (jollei Jumala ota Kristusta pois, mutta on luvannut olla loppuun(perille) asti kanssamme.) emme kuitenkaan vielä ole päässeet perille, vaan odotamme toivon varassa, eikä se toivo ole turha, sillä meillä on mitä kalliimmat Jumalan Lupaukset, jossa on tämä varma sinetti, ”Jumala tuntee omansa”, miksi siis pelkäisimme, että Jumala hylkää meidät, kun on kerran PELASTANUT?

    Jumala ei ole kuten ihminen, että valehtelisi. Voimme siis luottaa Jumalaan ja siitä tässä on lopulta kysymys. Uskommeko Jumalan vanhurskauttavan Jumalattoman? Emme ole enää oman tahdon varassa vaan Jumalan tahdon. Jos vielä luottaisin ja uskoisin itseeni ja omaan tottelevaisuuteeni, olisin menettänyt kaiken, minkä Kristus on minulle Lahjoittanut. Paavali selvittää samaa asiaa Roomalaisille, jolla oli vaikeutta ymmärtää lain ja uskon eroa. Jos tämä Paavalin kirje on epäselvä, niin se johtuu siitä, että sitä ei voi lukea iloisena kuin hengen silmillä, lihan silmille se on ahdistava.

    ”Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen. Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen. Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä. Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu. Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu. Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on. Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.” Room.7:14-25

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Vesa Ahlfors sanoo:

      ismo malinen: Onko Pyhä Henki jotain mikä, mikä on tullut meihin itsemme ulkopuolelta?”

      Sen voiman pyytämistähän kristittyjä kehoitetaan tekemään rukouksissaan Jumalalle.

      Luukkaan 11. luku: ”Jos siis te, vaikka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljon ennemmin Isä, joka on taivaassa, antaa pyhää henkeä niille, jotka pyytävät häneltä!”

      ismo malinen: ”Kysyn Vesalta, mitä Pyhä Henki meissä vaikuttaa? Vastaukseksi ei kelpaa, että se auttaa meitä tottelemaan.”i

      Raamatusta löytyy muutamia määritelmiä mitenkä sen ainakin pitäisi vaikuttaa itseään kristityiksi kutsuvissa. Alla muutamia Raamatun määritelmiä:

      Gal. 5:22, 23: ”Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, huomaavaisuus, hyvyys, usko, LEMPEYS, ITSEHILLINTÄ.”

      Apostolien tekojen 1:8: “ vaan te saatte voimaa, kun pyhä henki tulee päällenne, ja te tulette olemaan TODISTAJIANI sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin asti.”

      1. Korinttolaiskirjeen 6. luku: “Älkää eksykö. Eivät haureelliset, eivät epäjumalanpalvelijat, eivät avionrikkojat, eivät luonnottomia tarkoituksia varten pidetyt miehet, eivät miehet, jotka makaavat miesten kanssa, 10 eivät varkaat, eivät ahneet, eivät juopot, eivät HERJAAJAT eivätkä kiristäjät peri Jumalan valtakuntaa. 11 Ja kuitenkin jotkut teistä OLIVAT SELLAISIA. Mutta teidät on pesty puhtaiksi, mutta teidät on pyhitetty, mutta teidät on julistettu vanhurskaiksi Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme hengellä”.

      1. Korinttolaiskirjeen 2. luku (UM-käännös): ”6 Me puhumme kuitenkin viisautta kypsien keskuudessa, mutta emme tämän asiainjärjestelmän viisautta emmekä tämän asiainjärjestelmän hallitsijoiden, joiden on määrä tulla olemattomiksi, 7 vaan me puhumme pyhässä salaisuudessa olevaa Jumalan viisautta, sitä kätkettyä viisautta, jonka Jumala ennalta määräsi ennen asiainjärjestelmiä meidän kirkkaudeksemme. 8 Tätä viisautta ei yksikään tämän asiainjärjestelmän hallitsijoista ole tullut tuntemaan, sillä jos he olisivat tunteneet sen, he eivät olisi panneet paaluun loistoisaa Herraa………. 10 Sillä Jumala on paljastanut sen meille HENKENSÄ VÄLITYKSELLÄ, sillä henki tutkii kaiken, Jumalan syvätkin asiat.”

      2. Pietarin kirjeen 1. luku (vanha kirkkoraamattu): ”. 20. Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä; 21. sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.”

      Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Gal 5:20 mukaan lihan hedelmiä ovat eriseurat ja lahkot.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    >>Hepr. 5:9 (uusi kirkkoraamattu: “Kun hän (Jeesus Kristus) oli saavuttanut täydellisyyden, hänestä tuli iankaikkisen pelastuksen tuoja, kaikkien niiden pelastaja, jotka ovat hänelle kuuliaisia.”

    Apostolien teot 5:32: “32. Ja me olemme kaiken tämän todistajat, niin myös Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka häntä tottelevat.”

    Matteus 24:13 ” 13 Mutta joka kestää loppuun asti, pelastuu.”

    Matteuksen 6. luku (Jeesuksen ns. Isä meidän rukous): ” 12 Ja anna meille velkamme (= syntimme) anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa. 13 [i] Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.” ————– Vesa hyvä, Nämä ottamasi raamatunlauseet sisältävät jonkun sopivan sanan, mutta ne eivät käy todisteeksi sinun tarkoitukseesi.

    Hepr 5:9 ”jotka ovat hänelle kuuliaisia”. Vanhurskaat ovat uskon kautta kuuliaisia, mutta tämä kuuliaisuus on SEURAUS EIKÄ SYY.

    Apt 6:32 ”Tottelevat” Taas jälleen sinä teet seurauksesta syyn. (Hevonen vetää rattaita, eivät rattaat vedä hevosta)

    Matt 24:13 ”Loppuun asti” Tämä on uskossa tapahtuva Pyhän Hengen lahja, ei se liity mitenkään vanhurskaaksi tulemiseen.

    Sinun teologiasi tekee Kristuksesta toisarvoisen juoksupojan. Se on syntiä!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Osmo Peltonen sanoo:

    Kristinuskossa kaikki keskittyy siihen, että kyseessä on Kristus-p a i n o t u s. Raamattua on hankala lähteä lukemaan niin, että sieltä valikoidaan paloja, mutta painottaen sitä tuleekin lukea.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Vesa, ihminen on todella vanhurskas silloin kun hän uskoo. Hän on pelastettu uskoessaan evankeliumin. Oletko kuullut ristiinnaulitusta ryöväristä.

    Miksi yhä uudelleen tuot esiin samoja raamatunkohtia, kun ne eivät liity itse kysymykseen.

    Matt 24:13 ”Joka vahvana pysyy loppuun asti” Sehän kertoo uskosta: Joka uskoo, uskoo, uskoo, uskoo loppuun asti. Missä siinä puhutaan kuuliaisuudesta? Vahvuus on uskoa ja uskon hedelmänä voi olla kuuliainen (vajavaisesti).

    En viitsi kommentoida enempää. Et osaa erottaa lakia ja evankeliumia.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    >>>>Raamattu ei siis lainkaan tue sitä ajatusta, että tekeepä ihminen mitä syntiä tahansa sen jälkeen, kun hän on ”pelastunut”, hän ei menetä pelastustaan. Tämä kannustaa uskollisuuteen. Ks. myös Heprealaiskirjeen 6:4–6:ta, jossa osoitetaan, että jopa pyhällä hengellä voideltu ihminen voi menettää pelastustoivonsa>>>>>>>

    Eihän vanhurskas halua tehdä mitä syntiä tahansa. Missä niin on sanottu. Vanhurskas rakastaa Jumalan lakia ja Jumalaa ja lähimmäistään.

    Mutta, ei sen ansiosta pelastu. Sitä paitsi, vanhurskas todella tekee syntiäkin, mutta hän ei ole enää lain alla. Hän on Hengen johdatuksessa ja haluaa elää Jumalan tahdon mukaan, vaikka heikkoutensa vuoksi ei voikaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jukka Kivimäki sanoo:

      jorma ojala ”Eihän vanhurskas halua tehdä mitä syntiä tahansa. Missä niin on sanottu. Vanhurskas rakastaa Jumalan lakia ja Jumalaa ja lähimmäistään.

      Mutta, ei sen ansiosta pelastu. Sitä paitsi, vanhurskas todella tekee syntiäkin, mutta hän ei ole enää lain alla. Hän on Hengen johdatuksessa ja haluaa elää Jumalan tahdon mukaan, vaikka heikkoutensa vuoksi ei voikaan.”

      Sanoitat tässä mielestäni aivan oikenin sanomaa, joka on yksi roomalaiskirjeen helmistä.

      Tähän sopii myös jatkaa että koska meistä jokainen, myös ne jotka Jumala lukee vanhuskaiksii, teemme jatkuvasti syntiä, ei meidän pidä myöskään itse lähteä tuomitsemaan niitä, jotka oman korvasyyhymme perusteella ovat ns. ”julkisyntisiä”.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Kiitos Jukka viestistä, joka herättää myös pohdintaa ja ajatuksia. Mitä on mainitsemasi korvasyyhy? Mielestäni se e i ole sopiva sana, silloin kun katsomme syntiä Raamatun opetusten näkökulmasta – ja tuomitsemme synnin.

    Ymmärrämmekö toisiamme siinä, että Paavalin Roomalaiskirjeen mukaan on eri asia olla syntinen (lihan mieli) ja armoitettu syntinen (hengen mieli). (Room 8:5) Olla syntinen ja vanhurskas, ei tarkoita piittaamattomuutta Jumalan tahdosta. Siksi ei ole oikein neuvoa toimimaan ehdoin tahdoin Raamatun selvää sanaa vastaan. ”Jotka lihan vallassa ovat, eivät voi olla Jumalalle otolliset” . Sellaiselle, joka ei ole Jumalan mieleen, tuo iankaikkisuuden matkaennuste on hyviin huono.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jukka Kivimäki sanoo:

      Koska emme näe ihmisen sydänmeen memme myöskään tiedä kuinkapaljon hän kiivailee syntiensä täden. Niinpä emme karkoita seurakunastamme esimerkiksi alkoholistia, joka ei ole kyennyt lopettamaan juomistaan. Näin siitä huolimatta että tulkitsemme Raamatun opettavan humalhakuisen juopottelun synniksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • jorma ojala sanoo:

      Hyvä, Jukka.

      Hiukan huolestun, kun vielä edelleen rämmimme tässä samassa asiassa – vaikka ero on ihan selvä. Juoppo tai alkoholin suurkuluttaja, joka tahtoo päästä vaivastaan eroon ja lankee taas uudestaan, on ihan eri asia kuin se joka ryyppää jä kuksiin ja pitää taipumustaan hällävälinä, koska kaikki muutkin maailman ihmiset ovat syntisiä ja heikkoja. Tämä sopii niihin muihinkin asioihin. Näemmehän me ihmisen sydämeen kun näemme kuinka paljon hän kiivailee itselleen rakkaan synnin puolesta. Sehän on ajan henki kirkossamme.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Jukka Kivimäki sanoo:

    Reino Suni esitti 01.02.2014 14:41 väitteen: ”Evankeliumi ja laki ovat täysin sama asia.”

    Evankeliumi ja laki eivät suinkaan ole keskenään sama asia, vaan ne ovat toisiaan lälpäiseviä. Jeesus opetti että rakkauden kaksoiskäskyssä on sekä laki että profeetat. Hän ei kuitenkaan sanonut että siinä olisi myös evankeliumi.

    Evankeliumin sanoma on siinä, että Jumala on meidät luonut eläämään omassa yhteydessään, mutta me olemme langeneet syntiin, jolloin yhteytemme Jumalaan on katkennut. Jumala Kristuksena sovitti meidän syntimme, niin että voimme pelastua eli päästä takaisin Jumalan yhteyteen.

    Koska Jumala on meidät luonut, hän rakastaa meitä ja haluaa meidät takaisin yhteyteensä. Syntiinlangennut ihminen ei kuitenkaan voi omilla teoillaan Jumalan yhteyteen päästä, sillä Jumala ei voi hyväksyä yhteyteensä mitää epäpyhää. Tarvitaan siis sovitus epäpyhän ihmisen ja Jumalan väliin. Tämä sovitus on Jeesus Kristus.

    Jumalan yhteydessä haluamme rakastaa Jumalaa yli kaiken ja Jumalan yhteydessä haluamme rakastaa lähimmäisiämme kuten itseämme. Laki ja evankeliumi siis läpäisevat toisiaan.

    Ihminen joka on luopunut uskostaan luomiseen. langeamukseen, lunastukseen ja lahjavanhurskauteen on luopunut uskostaan evankeliumiin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Reino Suni sanoo:

    Jukka Kivimäki

    Jeesus ei luonnollisestikaan maininnut mitään evankeliumista koska se sana, käsitys, tuli paljon myöhemmin ihmisten keksimänä.

    Jeesus sanoi rakkauden kaksoiskäskyssään, että siinä on kaikki laki ja profeetat. Ihminen, joka on luopunut noudattamasta tätä Jumalan tahtoa elämässään tuskin saa hänen hyväksymisensä seurauksineen. Se on joka tapauksessa Korkeimman, Jumalan, kädessä, ei meidän.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jukka Kivimäki sanoo:

      Reino Suni Ymmärrä myös se, ettei Kristus tullut ihmiseksi kertoakseen meille rakkauden kaksoiskäskystä, asiasta joka ilmenee jo Mooseksen laista. Kristus tuli ihmiseksi, jotta hän voisi kuolla meidän syntiemme vuoksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      ”Jeesus ei luonnollisestikaan maininnut mitään evankeliumista.” Eipä tietenkään, koska Hän on evankeliumi. Sen sijaan Hän sanoi toistamiseen: ”Minä olen…” Hän on sanojensa mukaan elämän leipä, maailman valo, lampaiden portti, hyvä paimen, ylösnousemus ja elämä, tie, totuus ja elämä ja tosi viinipuu, Eikö siinä ole jo evankeliumia tarpeeksi?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Jukka Kivimäki

    Aktiiviseurakuntalainen Espoosta. Päivätyössä ammatillisen koulutuksen parissa.