”Voitaisiin ikään kuin tehdä asiasta vertaus, että Jumala tulee ihmistä vastaan asiassa ja tiellä pelastukseen, mutta ihmisen itsekin täytyy osoittaa halukkuutensa astua sille tielle.” Vesa en arvostele näkemyksiäsi, vaan yritän osoittaa, että näkemyksemme ovat erilaiset syystä. Olen itse ajatellut joskus samalla tavalla kuin sinä, mutta Jumalan Sana on tehnyt muutoksen mieleeni. Ei ole tarpeen kinata loputtomasti.

Tuo alussa oleva lainaus, on ajatus mistä pidin itse aikanaan kiinni, eli , että Jumala ojentaa pelastavan kätensä ja minä tartun siihen kiinni ja jos jätän tarttumatta, niin en pelastu. Nykyään tiedän, että minä en tarttunut Jumalan käteen vaan Jumala tarttui minuun ja pelasti minut vasten tahtoani, sillä Jumala lähetti pelastuksensa maailmaan jo ennen kuin olin syntynyt ja vasta kuultuani Hänestä, Jumalan Sanan, Evankeliumin kautta, sain Uskon. Tämä Usko Kristukseen on siis Pelastukseni aiheuttaja. Minä en ole vaikuttanut siihen mitenkään, vaan Jumala käänsi minut Sanallaan. Luonnollisessa tilassani, ennen tuota Sanaa, en pitänyt Jumalaa missään arvossa. Jos Jumala ei olisi Lähettänyt Sanaansa maailmaan, kukaan ei uskoisi. Tässä on selkeä ero ajatteluumme ja teologiaamme. Pelastuksen ymmärtäminen ei kohdaltani ole yhteispeliä, jossa Jumala on tehnyt oman työnsä Kristuksessa, ja minä taas olen hoitanut oman osani ja ottanut sen vastaan. Usko on kohdallani kokonaan ja yksin Jumalan armoa, minä olen vain syntisenä vastustanut Jumalan tahtoa. Nyt asiat ovat toisin, koska Jumala käänsi minut sanallaan, jonka seurauksesta huusin Herraa avukseni. Armo uudistaa minua päivä päivältä. Kunnes kerran pääsen kotiin. En epäile uskoasi, ja aseta sitä kyseenalaiseksi Jumalan suhteen, omasta näkemyksestäni vain halusin kertoa. Olen itse päässyt siihen lepoon, mistä hebr. kirjeessä puhutaan, toivoisin kaikkein muiden pääsevän siihen myös.

”Varokaamme siis, koska lupaus päästä hänen lepoonsa vielä pysyy varmana, ettei vain havaittaisi kenenkään teistä jääneen taipaleelle. Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niinkuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat. Sillä me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon, niinkuin hän on sanonut: ”Ja niin minä vihassani vannoin: ’He eivät pääse minun lepooni'”, vaikka hänen tekonsa olivat valmiina maailman perustamisesta asti. Sillä hän on jossakin sanonut seitsemännestä päivästä näin: ”Ja Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista teoistansa”; ja tässä taas: ”He eivät pääse minun lepooni”. Koska siis varmana pysyy, että muutamat pääsevät siihen, ja ne, joille hyvä sanoma ensin julistettiin, eivät päässeet siihen tottelemattomuuden tähden, niin hän taas määrää päivän, ”tämän päivän”, sanomalla Daavidin kautta niin pitkän ajan jälkeen, niinkuin ennen on sanottu: ”Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne”. Sillä jos Joosua olisi saattanut heidät lepoon, niin hän ei puhuisi toisesta, senjälkeisestä päivästä. Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa. Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä.” Hebr.4:1-11

Tämän ymmärtämisessä on ollut ahkeroimista, sillä liha ei millään suostu tuohon, lepoon, vaan omavanhurskaus pyrkii aina pintaan ja lankeaminen pois Kristuksesta on ihmiselle luonnolista palaamista lain alle. (Tässä en halua olla kuuliainen negatiivisessa merkityksessä, mikä on tuon sanan ”tottelemattomuuden” varsinainen merkitys. Olisi voinut kääntää myös: ”ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa uskon vastaista esimerkkiä.”