Apostoli Paavali opettaa meille roomalaiskirjeessä Jumalan lain merkityksen. ”Laista sinä opit tuntemaan hänen tahtonsa ja erottamaan sen, mikä on tärkeää” (Room 2:18). ”Lain tehtävä on opettaa tuntemaan, mitä synti on” (Room. 3:20). ”Laki hallitsee ihmistä niin kauan kun hän elää” (Room 7: 1).
Jumalan laki voidaan tiivistää muotoon: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” (Mark 12:30–31). Tämä kattaa kokonaan vanhan testamentin mukaisen Jumalan lain.
On kuitenkin syytä muistaa että Jumala on rakkaus ja me ihmiset rakkaudettomia. Meille rakkaudettomille ihmisille Herra on antanut myös yksityiskohtaisempia ohjeita. Meidän tulee välttää mm. ylpeyttä, kateutta, haureutta ja puuttumista toisen omaan.
Me ihmiset emme kuitenkaan noudata Jumalan lakia. Apostoli Paavali opettaa, ettemme edes kykenen elämään lain mukaan vaikka haluaisimme (esim. Room. 7:7–25).
Niinpä me kaikki ihmiset olemme omien ansioidemme myötä tuomion alla. ”Ne jotka ovat tehneet syntiä lakia tuntematta, myös tuhoutuvat laista riippumatta. Ne jotka ovat lain tuntien tehneet syntiä, myös tuomitaan lain nojalla” (Room. 2:12). Tästä tuomiosta meidät kuitenkin vapauttaa Herran evankeliumi.
Evankeliumin sanoma voidaan tiivistää: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Joh. 3:16)
Kuten Paavali opettaa: ”Jumala antoi Kristuksen kuolla meidän rikkomustemme tähden ja herätti hänen kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden” (Room. 4:25) Laki ei siis meitä pelasta vaan evankeliumi. ”Jos suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra ja sydämessäsi uskot että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva” (Room. 10:9)
Otsikon kysymykseen laki vai evankeliumi, vastaan kuitenkin molemmat. Suunnattomasta rakkaudestaan Jumala on antanut meille ensin lain ja sitten evankeliumin ja evankeliumi auttaa myös meitä rakastamaan, siis noudattamaan lakia.
Edellinen kirjoitukseni:
https://www.kotimaa.fi/uskotko-ylosnousseeseen-kristukseen-kuten-kirkko-opettaa-vai-jotenkin-muuten/
Laki esittää ihmiselle rakkauden vaatimuksen.
Vaatimuksen kautta se kääntää minun omatuntoni huomaamaan, syntisyyteni. Lain vaatimus osoittaa minulle, että pyrin vähättelemään vääryyttäni ja välttelemään sen vaatimuksia, näin saaden minussa aikaan vain vihaa, sillä ne saavat, huomaamaan, kuinka kelvottomaksi olen tullut.
Lopulta käy niin, että jään pimeään laaksoon ilman toivoa, ilman valoa ja sitten tulee tuomio. Kelpaan vain helvettiin, olen kuin kuollut.
Jos joku haluaa noudattaa lakia, niin muista että rakkautta ei voi leikkiä, vaan sen tulee olla täysin puhdasta. Ilman mitään taka-ajatuksia, jos mielessäsi käy itsekäs ajatus. Olet lain rikkoja.
Jumala esittää Kristuksessa ihmiselle täydellisen Rakkauden vaatimuksen täytettynä.
Jumalan vanhurskauden, Armon, joka käy oikeuden edellä, sillä vaikka minä olen syntinen ilman toivoa, saan kuulla Jumalan Evankeliumin sanovan minulle, sinun syntisi on otettu sinulta pois, olet Puhdas Poikani Jeesuksen tähden, Minä olen Hänet maailmaan lähettänyt. Minun Poikani on sinun Lunastajasi pois synnistä. Minun Armoni riittää sinulle, ole levollinen, älä pelkää, sillä Minun Henkeni on Kristuksen Henki.
Jokainen, joka uskoo tämän Evankeliumin saa Lahjaksi Elämän Kristuksessa.
Laki on minulle rakas sen työn tähden, että se käänsi minut näkemään syntini ja kuoleman alaisen tilani.
(hebr. ”kääntymys”)= (Kreik. ”paranuksen tekeminen”)=(”Jumalasta poispäin kulkevan suunnan havaitseminen”)
Tämä ”kääntyminen” voi tapahtua vain Jumalan Sanan herättämän uskon kautta.
Nyt elän siis Kristuksessa. En antaudu enää uudestaan lain alle, joka oli minulle kuolemaksi. Laki on minulle rakas, kuin Isä, joka on minua nuorena ojentanut. En suinkaan unohda Isäni opetusta, mutta nyt Isän Rakkaus on ilmaistu minulle Poikansa Armon kautta, että minäkin osoittaisin samaa Armoa lähimmäisiini.
Siinä on lain täyttymys, että me rakastamme sillä samalla rakkaudella, millä Kristus on meitä on rakastanut. Tämä tapahtuu meidän elämässämme, koska Kristus itse asuu meissä Henkensä kautta.
Luther sanoi vapaasti, että Lain ja Evankeliumin oikea ymmärtäminen tekee Kristitystä armollisen ja laupiaan, koska laki jokapäivä paljastaa syylisyytemme Kristuksen kuolemaan ja Evankeliumi taas saa meidät pysymään Kristuksessa, ja Kristuksen meissä. Hänen Armonsa tähden. Kristus tapettiin lain vaatimuksesta, mutta ketkä Hänet tappoivat? Ne, jotka luulivat tekevänsä palveluksen Jumalalle noudattamalla lain kirjainta.
Emme siis enää ole lain alla vaan armon alla. Se ei tarkoita sitä, että hylkäämme lain, vaan ymmärämme sen merkityksen elämässämme.
Armoa armon päälle, kasvakoon jokainen sen Armon mukaan, minkä Jumala on nähnyt hyväksi kullekin antaa.
”Laki esittää ihmiselle rakkauden vaatimuksen.” Ajatus on minusta outo. Voiko ketään vaatia rakastamaan?
Rakkaus sen sijaan on lain kaltainen siinä, että se vaatii tekemään hyvää. Näkökulma hyviin tekoihin vain on toinen. Laki kiinnittää huomion teon tekijään, toimiiko hän oikein vai väärin. Rakkaus kiinnittää huomion teon kohteeseen, lievittyykö hänen kärsimyksensä, keveneekö hänen taakkansa ja kohentuuko hänen hyvinvointinsa?
Aivan oikein Martti, järkihän on hyödyllinen juuri Rakkauden palveluksessa. Sitähän juuri tarkoitat? Martti lakihan vaatii, kun se sanoo: Rakastakaa, se ei ole pyyntö vaan käsky.
Kun puhumme ”järjen käytöstä” ja ”sydämen aivoituksista” ymmärrämme myös niiden merkityksen ehkä paremmin, kun meille sanotaan:
Ja hän sanoi: ”Mikä ihmisestä lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen.
Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset…” jne Mark.20-21
”Älkää sentähden lausuko mitään tuomiota, ennenkuin aika on, ennenkuin Herra tulee, joka myös on saattava valoon pimeyden kätköt ja tuova ilmi sydänten aivoitukset; ja silloin kukin saa kiitoksensa Jumalalta. 1.Kor.4:5 ja vielä:
”Ja Herra ohjatkoon teidän sydämenne Jumalan rakkauteen ja Kristuksen kärsivällisyyteen.” 2.Tess.3:5
Mielenkiintoinen löytö on myös se, että viimeaikaiset aivotutkimukset ovat alkaneet ymmärtämään, että sydän ja aivot ovat elimellisessä yhteydessä keskenään ja näyttäisi olevan niin, että aivot ovat tietokone, jota sydän käyttää. Sydän näyttäisi olevan ”ymmärryksen” ydin, ei suinkaan järki. Järjellä me ratkaisemme asioita, mutta sydän ohjaa meidän toimintamme suuntaa.
Tässä näyttäisi nyt raamattu olevan tutkijoita edellä, kun tutkijat ovat pitäneet pitkään aivoja ihmisyyden kannalta tärkeimpänä elimenä. Raamatussahan juuri sydän on Jumalan toiminnan kohde, kun Hän kasvattaa ja muuttaa ihmistä.
Juuri sydämen Hän Sanallaan.
Yli kaiken vartioikaa sydäntänne katkeroitumasta ja paatumasta.
”Mutta käskyn päämäärä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä ja hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta. ” 1.Tim.1:5
Kiitos selvästä sanomasta, Ismo.
Kun paljon puhutaan rakkaudesta lain summana ja täyttäjänä,
on aivan hyvä muistaa, että laki vaatii meitä rakastamaan.
Rakastamalla olemme täyttäneet lain.
Se vain on tässä hankalaa, ettei laki auta meitä rakastamaan.
Me tarvitsemme siihen Pyhän Hengen apua.
Laki siis on meille kurittajana Kristuksen luo.
Eikö se silloin ole sitä, että turvaudumme Kristukseen siinä, mitä emme itse kykene parantamaan? Parannusta tarvitsemme,
koska laki on herättänyt syntisyyden.
Olen yllättänyt siitä, että lain ja uskon suhde nähdään vain
armoitetuksi tulleen ihmisen näkökulmasta. Jumalan lapsen
kannalta Kristus kun on tullut lain lopuksi.
Enää on korkeintaan voimassa lain kolmas käyttö,
Jumalan tahto kun ei ole muuttunut tai loppunut.
Uhka ja kadotustuomio ovat väistyneet, koska Jeesuksen
yhteydessä elävällä ei kadotustuomiota ole.
Huolestuttavaa on se, että löysä opetus jättää niin monet
ihmiset elämään luonnollisen minänsä vallassa lain alle.
Heitä siis koskee – Lammiota lainatakseni – Sotaväen rikoslaki kaikessa ankaruudessaan.
Heidän pitäisi voida saada tuntea itsensä ja asemansa, jotta
he ymmärtäisivät etsiä
h e n k i l ö k o h t a i s e s t i
apua Kristukselta, syntisten vapahtajalta.
Niin moni on kuitenkin synnitön, ja antinomistinen opetus tekee heitä kirkkoomme lisää. Moni tulee katkerasti petetyksi.
Kumpi on suurempi, laki vai rakkaus? Eihän laki edes ole mukana uskon, toivon ja rakkauden kolmikossa, joista suurin on rakkaus. Kun rakkaus toteutuu, se tulee toteuttaneeksi myös lain.
”….saan kuulla Jumalan Evankeliumin sanovan minulle, sinun syntisi on otettu sinulta pois..,
Jotain kaiketi ihmiseltäkin siinä vaaditaan. Pelkkä syntien anteeksisaamisen mahdollisuuden ”hurmos” ja itsensä vanhurskaaksi tunteminen ei taida pelkästään riittää, mikäli on Raamatun teksteihin uskomista.
Johanneksen evankeliumi. 3:36: ”Joka uskoo Poikaan, sillä on ikuinen elämä; joka ei tottele Poikaa, se ei näe elämää, vaan hän pysyy Jumalan vihastuksen alaisena.”
Hepr. 5:9 (uusi kirkkoraamattu: ”Kun hän (Jeesus Kristus) oli saavuttanut täydellisyyden, hänestä tuli iankaikkisen pelastuksen tuoja, kaikkien niiden pelastaja, jotka ovat hänelle kuuliaisia.”
Matteus 24:13 ” 13 Mutta joka kestää loppuun asti, pelastuu.”
Matteuksen 6. luku (Jeesuksen ns. Isä meidän rukous): ” 12 Ja anna meille velkamme anteeksi,
niin kuin mekin annamme anteeksi
niille, jotka ovat meille velassa.
13 [i] Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.”
”Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja sanoi: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” Joh.1:29
Vesa, mitä voisin tuohon sanoa? Vaaditaanko meiltä jotain, että tuo tapahtuu?
Tuo on se ilmoitus minkä Jumala on maailmaan lähettänyt. Pelkkä ilmoitus ei pelasta vielä ketään, vai Pelastaako? Mitä meiltä vaaditaan? Uskoa? Mistä sitä saa? Sanot Jumalan Sanasta, Mistä se on tullut? Eikö juuri Jumala ole lähettänyt Sanansa maailmaan? Olemmeko saaneet siis Uskon Jumalan Sanan kautta, vai jotain muuta kautta? Jumalan Sanan synnyttämä Usko ei kysy, vaan se ottaa vastaan sovituksen Sanan. Lapset ovat sellaisia.
Laki vaatii, Armo lahjoitetaan, muuten se ei olisi Armo. Ihmiseltä ei vaadita mitään, sillä Jumala on sen niin hyväksi nähnyt, että Hän pelastaa ne, jotka uskovat ja Uskokin on Jumalan Lahja. Tämä ei tosin ole ihmisille mieleen, koska ihmiselle ei ole annettu siinä mitään osaa. Syntisille ja sairaille se kelpaa, Kiitos Jumalalle joka Vanhurskauttaa Jumalattoman ja antaa lahjaksi uuden elämän Kristuksessa.
Evankeliumi on julistettu kaikille, se on yleinen vanhurskauttaminen. Uskon vanhurskaus taas Pelastaa ihmisen.
”Pelkkä ilmoitus ei pelasta vielä ketään, vai pelastaako?” Evankeliumi on hyvä sanoma, uutinen. Pitäähän uutinen paikkansa, vaikka siihen ei uskoisikaan. Sehän on totta, vaikka sitä ei lukisi tai kuulisikaan. Uutinen vaatii toki joskus järkevää toimintaa. Arkisena esimerkkinä on oikea pukeutuminen säätiedotuksen perusteella.
ismo malinen: ” Ihmiseltä ei vaadita mitään, sillä Jumala on sen niin hyväksi nähnyt, että Hän pelastaa ne, jotka uskovat ja Uskokin on Jumalan Lahja. Tämä ei tosin ole ihmisille mieleen, koska ihmiselle ei ole annettu siinä mitään osaa.”
Olemme varmastikin samaa mieltä siitä, että epätäydellinen ja synnin ja kuoleman orjuudessa oleva ihminen ei omin voimin voi saavuttaa pelastusta, vaan siihen tarvitaan kristuksen lunnaita/sovitusta avuksi. Sitä ihmisen osuutta asiassa käsittelee Paavali kirjeissään useasti. Varsin nasevasti esim. 1. Korinttolaiskirjeen 9. luvussa (vanha kirkkoraamattu):
”Ettekö tiedä, että jotka kilparadalla juoksevat, ne tosin kaikki juoksevat, mutta yksi saa voittopalkinnon? Juoskaa niinkuin hän, että sen saavuttaisitte.
25. Mutta jokainen kilpailija noudattaa itsensähillitsemistä kaikessa; he saadakseen vain katoavaisen seppeleen, mutta me katoamattoman.
26. Minä en siis juokse umpimähkään, en taistele niinkuin ilmaan hosuen,
27. vaan minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi.”
Jaakobin kirjeen 2. luku (uusi kirkkoraamattu):
”14 Veljet, mitä hyötyä siitä on, jos joku sanoo uskovansa mutta häneltä puuttuvat teot? Ei kai usko silloin voi pelastaa häntä? 15 Jos veljenne tai sisarenne ovat vailla vaatteita ja jokapäiväistä ravintoa, 16 niin turha teidän on sanoa: ”Menkää rauhassa, pitäkää itsenne lämpimänä ja syökää hyvin”, jos ette anna heille mitä he elääkseen tarvitsevat. 17 Näin on uskonkin laita. Yksinään, ilman tekoja, se on kuollut.”
Säälittää tuo hirvittävä itsevanhurskauden opetus, jota eräät
seuraavat!
>>>>Hepr. 5:9 (uusi kirkkoraamattu: “Kun hän (Jeesus Kristus) oli saavuttanut täydellisyyden, hänestä tuli iankaikkisen pelastuksen tuoja, kaikkien niiden pelastaja, jotka ovat hänelle kuuliaisia.”
Matteus 24:13 ” 13 Mutta joka kestää loppuun asti, pelastuu.”
Matteuksen 6. luku (Jeesuksen ns. Isä meidän rukous): ” 12 Ja anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeks……..”
On hirvittävä eksytys luulla, että näissä raamatunlauseissa
vahvistuisi käsitys siitä, että ihminen itse tekee jotakin.
JOS niin on, on Kristus turhaan kuollut sen ihmisen kohdalla!!!
– kuuliaisuus
– kestäminen loppuun asti
– anteeksi antaminen toisille
Ne ovat kaikki USKOn hedelmiä ja Pyhän Hengen vaikutusta.
Ne ovat UUDEN LUOMUKSEN aikaansaannoksia.
Ne kaikki syntyvät uskosta. Miten?
Kun syntisenä turvaudumme Kristukseen, häneen joka on ollut¨
kuuliainen, kestänyt loppuun asti ja antanut vihamiehilleen anteeksi.
Hänessä, hänen tähtensä ja VAIN siinä on pelastus.
Missä siis?
Että hän, Kristus Vapahtaja, tuli syntisen pelastajaksi.
JOKA SEN USKOO,
Siis minkä?
Että olen pelastettu tällaisena, epä-kuuliaisena, heikkona ja
anteeksiantamattomana roistona Kristuksen tähden.
Hän on uskon aloittaja ja täyttäjä, yksin hän.
jorma ojala: ”On hirvittävä eksytys luulla, että näissä raamatunlauseissa vahvistuisi käsitys siitä, että ihminen itse tekee jotakin.”
??!! Niissähän puhuttiin tottelevaisuudesta Jeesukselle ja sitä kautta myöskin hänen Isälleen ja lähettäjälleen Kaikkivaltiaalle Jumalalle JHWH/Jahve/Jehovalle. Isä meidän rukouksessa = mallirukouksissa kehoitettiin Jeesuksen seuraajia rukoilemaan syntejään anteeksi Jumalalta.
Jeesus vuorisaarnassaan Matteuksen 7. luku (vanha kirkkoraamattu): ”21. Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
22. Moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’
23. Ja silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät’
>>Laki on minulle rakas sen työn tähden, että se käänsi minut näkemään syntini ja kuoleman alaisen tilani>>> Ismo Malinen
Jäi mieleeni tuo Ismon hyvä kirjoitus, joten – sori vaan – kommentoin sitä vielä.
Tämä on asiallista tekstiä, mielestäni. On varsin ontuvaa puhua rakkaudesta, jos tämä puoli jää käsittelemättä. Eräässä tekstissäni puhui ristin kahdesta puusta kuvaamassa suhdettamme Jumalaan ja ihmisiin. Molempia tulee ohjata rakkaus.
En usko, että mitenkään voidaan puhua rakkaudesta ja samalla
mitätöidä Jumalan sanaa.
Ismo sanoo, että ”me olemme armon alla”. Itse olisi varovainen tällaisessa. Ketkä ”me”. Monet ihmisistä kun ovat lain alla. Kaikki ihmisethän eivät ole – huolimatta siitä, että Jumalan kutsu pelastukseen koskee kaikkia ihmisiä.
Asiallinen keskustelu kohdistuu sanoman sisältöön, eikä siitä poimittuun yhteen tai kahteen sanaan ja niiden vääntämiseen.
Joutavaa kirjoitella selkokielestä ja akrobatiasta, jos aihepiiri ja sisältö jää kokonaan avautumatta.
Kirkkomme oppi lain ja evankeliumin suhteesta on muuten kirkkaan selvä. Eri asia on se, osataanko sitä julistaa..
Kirjoitat jälleen asiaa Jorma Ojala.
ismo malinen: ”Aikanaan eräs vanhempi saarnamies sanoi, kun kysyin miten tulisi suhtautua, niihin lain opettajiin, jotka eivät ymmärrä Kristuksen Armon päälle, vaan pitäytyvät tekojen tiellä saadakseen vanhurskauden.”
Entäpä mitenkä niihin, jotka Raamatun tekstíen mukaisesti tunnustavat, että epätäydellisen ja synnin ja kuoleman orjuudessa olevalle ihmiselle pelastumisen ehto on Kristuksen lunnaat, mutta että ihmiseltä itseltäänkin sentään myös jotain vaaditaan.
Ps. Mitä tarkoitat ”lain opettajilla”. Kristityille annettiin tehtäväksi Jumalan valtakunnan hyvän uutisen julistustyö. ”Lain opettajia” oli taas vanhan liiton ja juutalaisen järjestelmän piirissä.
ismo malinen: ”Hän sanoi, että samoin kuten Jeesuskin suhtautui, pitää koventaa vaatimuksia, pyydä, että myyvät kaiken omaisuutensa ja autonsa ja antavat köyhille.”
Ihminen ei sellaisia vaatimuksia voi esittää. Jeesus täydellisenä ihmisenä ja Jumalan Poikana kyseisessä tapauksessa näki vastapuolen sisäiset vaikuttimet, että tälle kaiken tärkein asia oli omaisuus. Epätäydellinen ihminen ei siihen pysty eikä omaa sellaisia oikeuksia.
”Joutavaa kirjoitella selkokielestä ja akrobatiasta, jos aihepiiri ja sisältö jää kokonaan avautumatta.” Päinvastoin. Jos sisältö ei avaudu, se voi johtua selkokielen sijaan käytetystä sana-akrobatiasta. Tarkoitan itseänikin. Koetan varmaankin tiivistää kannanottojani usein yksiselitteisyyden kustannuksella. Julistamisen taito on paitsi selkeän kielen, myös asiasisällön ohessa vaikuttavan tunneviestinnän hallitsemista. Miten olla samalla kylmän asiallinen ja lämpimän sydämellinen?
No, jos minulla olisi jotain leveilemistä, on se korkeintaan Kristus, häneen turvaudun – kun muut kaikki ovat hylänneet….. 🙂
Olen tämän kaiken joutunut elämässäni itse kokemaan.
Lukekaa tuo Ismon kirjoitus.
Ismon kirjoitus 28.1 klo 22:03 puhuu juuri siitä samasta, mistä
olen koettanut kirjoittaa:
Kun turvaudutaan rakkauteen, on sen oltava täydellistä. Muuten se ei Jumalan edessä riitä.Kaiken on näet riitettävä myös kuolemassa.
Opetus siitä, että kyllä Jumala armahtaa, kunhan vain yrittää parhaansa, vie itsepetokseen.
En sano muuta, koska Ismo Malinen on jo tuonut asian hyvin esille.
Jumalan rakkaus on täydellistä. Turvautukaamme siihen. Kristuksen seurakunnan jäseninä saamme myös olla toteuttamassa Jumalan rakkautta maailmassa.
Jumalan rakkaus on aina täydellistä ja voimme turvautua siihen. Oma rakkautemme ei koskaan ole täydellistä emmekä voi siihen turvautua.
Jumalan armo ei ole kiinni meidän omasta yrittämisestämme. Yksikään meistä ei pelastu siksi että yritämme rakastaa Jumalaan. Yksinään meistä ei ole eikä tule vanhurskaaksi omasta rakkaudestamme Jumalaa kohtaan.
Jumala armahtaa koska turvaudumme häneen. – Tässä olen enkä muuta voi, vie minut minne tahdot, sinnekin minne en itse tahdo. Usko pelastaa ei omat lain tekomme. Jumalan armo kuitenkin antaa meille myös voimaan totella Jumalan tahtoa. Ei siksi että pelastuisimme, vaan siksi koska pelastumme.
Aikanaan eräs vanhempi saarnamies sanoi, kun kysyin miten tulisi suhtautua, niihin lain opettajiin, jotka eivät ymmärrä Kristuksen Armon päälle, vaan pitäytyvät tekojen tiellä saadakseen vanhurskauden.
Hän sanoi, että samoin kuten Jeesuskin suhtautui, pitää koventaa vaatimuksia, pyydä, että myyvät kaiken omaisuutensa ja autonsa ja antavat köyhille.
Olen myös huolissani ”löysän” Kristinopin ikeestä, olen nähnyt ja kuullut kuinka humanismi ja monet ihmisfilosofiat ovat rakentaneet kirkkoomme opin pesän, jonka kautta on levinnyt ihmeellinen opetus, jota ei tunne enää Kristinopiksi lainkaan. Ihmisille julistetaan monesti humanismia, kun pitäisi saattaa sydämeen pisto Lain sanalla ja Armon evankeliumilla avata taivaan ovet.
Miten ihmisen saa ymmärtämään, että Jumala edessä on syytä nöyrtyä polvilleen, jollei Jumalan Lakia edes tunnusteta? Onko meillä jo pian aika jolloin laittomuus pääsee valtaan? Jeesuksesta, meidän Herrasta opetetaan jo mitä kummallisimpia oppeja, uusia teorioita ja eksegetiikan opettajia nousee yhä enemmän, raamatun Sanaa esitetään omien mielipiteiden ja epäilyjen tueksi, milloin Kristus on sanonut sitä ja milloin tätä ja sanovat, että Kristus ei varsinaisesti sanonut juuri sitä, mihin sinä uskot. He eksyttävät mielestäni monia. Niitä, jotka harhaillen etsivät Kotia.
”Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: ’Minä olen Kristus’, ja he eksyttävät monta.
Ja te saatte kuulla sotien melskettä ja sanomia sodista; katsokaa, ettette peljästy. Sillä näin täytyy tapahtua, mutta tämä ei ole vielä loppu.
Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja nälänhätää ja maanjäristyksiä tulee monin paikoin. Mutta kaikki tämä on synnytystuskien alkua.
Silloin teidät annetaan vaivaan, ja teitä tapetaan, ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden.
Ja silloin monet lankeavat pois, ja he antavat toisensa alttiiksi ja vihaavat toinen toistaan.
Ja monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta.
Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus.
Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.” Matt.24.5-13
Maallikot näyttää vallanneen tämän Kotimaa 24- sivuston ja vaihtavan mielipiteitä. Ihan hyvä. Emmeköhän me papit nyt voine ihan rauhassa keskittyä Kirkon Herran antamaan perustehtävään. Jutelkaa maallikot täällä ihan rauhassa.
Jos haluat Osmo Kauppinen pitää kirjoittelusta taukoa , niin se toki sinulle soutakoot. Mutta toivonpa kuitenkin, että kohtapuolin eläkepappina palaat uudella innolla keskustelemaan vaikkapa juuri päivänpolttavista teologisista kysymyksistä toisten pappien ja asiaan muutoin paneutuneiden maallikoiden kanssa.
Jos pappi nykypäivänä saarnastuolista jyräyttäisi ensin lakia ja sitten perään evankeliumia, vanhanaikaiseen malliin, saisiko hän itsensä lööppeihin? Jos vielä olisi selväpäinenkin.
Kunhan heitin. Kirkon työ on pääosin käytännön toimia – ja hyvä näin! Moni täällä pärisevistä maallikoista saattaa olla pelottavan tyytyväinen kansankirkon jäsen.
Hienoa, jos papit alkavat noin ylipäätään keskittyä kirkon perustehtävään, kuten Osmo Kauppinen meille sanoo. Jo sitä on kirkko vuosikaudet odottanutkin.
Peltosen viesti meni minulta hiukan ohitse. Jos työ on kasvatuksen ja opetusten sijasta mieluummin käytännön toimia, onko kaikki mennyt ihan oikein – uravalinnasta asti?
Ismo tuossa kertoi jostain saarnamiehestä.
Olen kuullut vastaavia tarinoita paljon. Tilanne järkkyy siinä vaiheessa kun omat eväät loppuvat, kun tulee varmuus siitä, että edessä on matka sinne, josta kukaan tavis ei ole palannut.
Itsevanhurskaus itsessään koventaa vaatimuksiaan jatkuvasti. Usein ihminen ei sitä itse huomaan, koska hän useimmiten pettää itseään. Ei kuitenkaan pysty siihen, mitä itseltään vaatii.
Kun luen Vesan kommenttia Ismon kirjoitukseen, tuntuu selvästi, että lain ja evankeliumin ero ei ole vielä selvillä. Saakoon Jumala sinullekin osoittaa, että Kristus on kutsunut meidät pois sääntöjen orjuudesta vapauteen ja iankaikkiseen elämään.
jorma ojala: ”Kun luen Vesan kommenttia Ismon kirjoitukseen, tuntuu selvästi, että lain ja evankeliumin ero ei ole vielä selvillä.”
Kirjoitin aiemmassa kommentissani mm. seuraavaa (joten eiköhän se ole): Kun uusi testamentti puhuu Laista tarkoittaa tämä yleensä sillä ns. Mooseksen lakia. Jeesus jo opetuksissaan ja sitten myös Paavali kirjeissään osoittavat, etteivät kristityt enään ole sen alaisuudessa. Vanhan liiton tilalle tuli uusi liitto.
Sitä ns. Mooseksen lakia kuvataan myöskin “valmistajaksi Kristukseen” = osoittamaan pysyvien lunnaiden/sovituksen tarve. Kukaan epätäydellinen ja synnin ja kuoleman orjuudessa oleva ihminen kun ei sitä lakia täysin pystynyt pitämään/noudattamaan ja sitä kautta osoittamaan kelvollisuutensa iankaikkisen elämän palkintoon.
Silti myös ns. uuden liiton alaisuudessa on Jumalan käskyjä, lakeja ja periaatteita. On esim. määritelty tekoja ja asioita joiden tahallisen tietoiset ja katumattomat harjoittajat “eivät voi periä Jumalan valtakuntaa.” Useiden ns. kymmenen käskyn ja muiden Mooseksen lain sisältämien periaatteiden asiat tulevat esiin myös muualla Raamatussa, osoittaen että ne pätevät edelleenkin. Ei taas esim. tietyt Lain rangaistusmääritteet tai esim. sapattilaki ja vaatimus ja ympärileikkauksen vastaavat.
Rakkauden osoittaminen Jumalaan ja lähimmäiseen pitää kuitenkin mitä suurimmissa määrin sisällään Jumalan lakien, käskyjen ja periaatteiden noudattamiseen pyrkimisen.
Toora eli käytännössä 5 Mooseksen kirjaa sisälsi ns. Lain opetuksen ja uskonnolliset säädökset. ”Vanhurskas” mies osasi nuo lait ja säädökset hyvin, noudattamisessa oli ongelmia ja aikalais tekstit kertovat, että uskonoppineilla oli Jeesuksen elinaikoihin noin 600 ja ylikin laki kirjaa, jotka täydensivät Mooseksen lakia. Suurin osa noista keskittyi siihen miten ja missä oloissa Mooseksen lakeja voidaan soveltaa ja kiertää. Kyse oli lisäyksiä mm. erokirjaan ja työn tekemiseen ja sapatin pitämisen tiimoilta. Lakia Lain päälle siis.
Uuden liiton tullessa, Jumala antoi Armonsa maailmaan ja katsoo nyt Kristukseen lain täyttäjänä, ja nyt ne ihmiset, jotka ovat Kristuksen turvissa, ovat teologisessa mielessä KristukseSSA.
Jumala ei lue näille ihmisille enää Lakia, koska nämä ihmiset ovat kuolleet lain alle ja elävät nyt Kristuksessa. Heidät on vapautettu lain alta. He noudattavat nyt Uskon Lakia, josta on syytä ottaa selvää.
Sen sanoma on pääpiirteittäin, niin, että Jumalan Pyhä Henki muistuttaa ja vaikuttaa ihmisessä Rakkauden hedelmää ja pitää ihmisen oikeassa suhteessa Jumalaan. Laki on ja pysyy voimassa. Samoin pysyy Kristuksen Armo. Näiden ymmärtämisestä kirjoitin aikaisemmin. Kristus ei ole Lain opettaja vaan sen Täyttäjä.
”Jumalan rakkaus on aina täydellistä ja voimme turvautua siihen.”
Mitä tämmöiset suoraan sanotuna fraasit oikeasti sisältävät?. Tietysti ihminen voi miessään turvautua mihin tahansa uskomuksiinsa, mutta puhe Jumalan täydellisestä rakkaudesta on monien Jumalan sallimien tai ehkä jopa toimenpanemien mailmantapahtumien ja Vanhan testamentinkin valossa suorastaan irvokasta.
”Puhe Jumalan täydellisestä rakkaudesta on monien Jumalan sallimien tai ehkä jopa toimenpanemien mailmantapahtumien ja Vanhan testamentinkin valossa suorastaan irvokasta.” Jumalan rakkaus on täydellistä. Se ei tarkoita, ettei Jumalalla olisi myös hirmuinen puolensa. Kaikki Jumalassa on täydellistä, myös hänen vihansa. Siksi Häntä tulee ’peljätä ja rakastaa’. Totuus on toisinaan irvokas.