Apostoli Paavali opettaa meille roomalaiskirjeessä Jumalan lain merkityksen. ”Laista sinä opit tuntemaan hänen tahtonsa ja erottamaan sen, mikä on tärkeää” (Room 2:18). ”Lain tehtävä on opettaa tuntemaan, mitä synti on” (Room. 3:20). ”Laki hallitsee ihmistä niin kauan kun hän elää” (Room 7: 1).
Jumalan laki voidaan tiivistää muotoon: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” (Mark 12:30–31). Tämä kattaa kokonaan vanhan testamentin mukaisen Jumalan lain.
On kuitenkin syytä muistaa että Jumala on rakkaus ja me ihmiset rakkaudettomia. Meille rakkaudettomille ihmisille Herra on antanut myös yksityiskohtaisempia ohjeita. Meidän tulee välttää mm. ylpeyttä, kateutta, haureutta ja puuttumista toisen omaan.
Me ihmiset emme kuitenkaan noudata Jumalan lakia. Apostoli Paavali opettaa, ettemme edes kykenen elämään lain mukaan vaikka haluaisimme (esim. Room. 7:7–25).
Niinpä me kaikki ihmiset olemme omien ansioidemme myötä tuomion alla. ”Ne jotka ovat tehneet syntiä lakia tuntematta, myös tuhoutuvat laista riippumatta. Ne jotka ovat lain tuntien tehneet syntiä, myös tuomitaan lain nojalla” (Room. 2:12). Tästä tuomiosta meidät kuitenkin vapauttaa Herran evankeliumi.
Evankeliumin sanoma voidaan tiivistää: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Joh. 3:16)
Kuten Paavali opettaa: ”Jumala antoi Kristuksen kuolla meidän rikkomustemme tähden ja herätti hänen kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden” (Room. 4:25) Laki ei siis meitä pelasta vaan evankeliumi. ”Jos suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra ja sydämessäsi uskot että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva” (Room. 10:9)
Otsikon kysymykseen laki vai evankeliumi, vastaan kuitenkin molemmat. Suunnattomasta rakkaudestaan Jumala on antanut meille ensin lain ja sitten evankeliumin ja evankeliumi auttaa myös meitä rakastamaan, siis noudattamaan lakia.
Edellinen kirjoitukseni:
https://www.kotimaa.fi/uskotko-ylosnousseeseen-kristukseen-kuten-kirkko-opettaa-vai-jotenkin-muuten/
”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” (Mark 12:30–31).
Tämä lause kattaa koko dekalogin eli kaikki kymmenen käskyä.
Todella, tuossa on kaikki laki ja profeetat, kuten Raamattu ilmoittaa.
Jos rikkoo yhtä kohtaa vastaan, rikkoo koko lain, Jeesuksen opetuksen mukaan.
Kukaan ihminen ei siten pysty lakia täyttämään ja siksipä Jumalan antoi Jeesuksen sovittamaan rikkomuksemme.
Armosta me olemme pelastetut, emme tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
Onko sanalla ”rakkaus” kristinuskon opissa jonkinlainen kaksoismerkitys? Maallikkoa ihmetyttää, miten ihmiset voivat samalla olla rakkaudettomia ja rakastaa Herraa ja lähimmäistään?
Ihmisen rakkaus on aina vajavaista, vain Jumala rakastaa täydellisellä agape-rakkaudella.
Raamatussa sanotaan, että kristityt ovat Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu Jumalan omissa. Ja että Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta.
Henki ja liha (oma itsekäs minä) käyvät jokaisessa ihmisessä jatkuvaa taistelua.
Suomen kieli on tässä kohdin vivahteista köyhä. Sanalla rakkaus voidaan tarkoittaa kovin monenlaisia asenteita ja tuntemuksia. Kreikan kielessä on kolme sanaa, jotka käännetään suomeen (ja useisiin muihinkin kieliin) sanalla rakkaus. Eros tarkoittaa viehätykseen, vetovoimaisuuteen perustuvaa rakkautta, johon useimmiten sisältyy enemmän tai vähemmän tiedostettu seksuaalinen elementti. Filia -rakkaus kohdistuu johonkin arvokkaseen ja ihailtavaan, joko ihmiseen , joka on riittävän arvokas ystäväksi tai johonkin abstaktiin kohteeseen, vaikkapa iaänmaahan tai musiikkiin. Agape on jumalallista rakkautta, joka kohdistuu myös arvottomaan, ja ilmenee valikoimattomann avun tarvitsijan auttamiseen, rohkaisua tarvitsevan rohkaisemiseen tai lohdutusta tarvitsevan lohduttamiseen. Tätä viimemainittua tarkoittaa käsky rakastaa lähimmäistä niin kuin itseä.
Homo homini lupus est. Ihminen on ihmiselle susi.
Tämä on historian ja kokemuksen valossa valitettavasti totta.
Salme Kaikusalo: ”Raamatussa sanotaan, että kristityt ovat Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu Jumalan omissa..”
Tämä on sanottu 1. Korinttolaiskirjeen 6. luvussa heti sen jälkeen kun siinä on varoittanut haureudesta. Viimeinen lause luvussa on: ”Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne..” Varoittaa siis siinä lähinnä sen ruumiin väärinkäytöstä.
”Ruumiilla, jossa pyhä henki asuu”, Paavali aivan ilmeisesti tarkoittaa koko silloisten kristittyjen joukkoa, kristillistä seurakuntaa, jota hän toisissa yhteydessä kutsuu myöskin ”Kristuksen ruumiiksi.” Se on lähinnä osa Jumalan temppelijärjestelyä, jota Jumala käyttää pyhän henkensä välityksellä. Sen, Kristuksen ruumiin” likaamisesta haureellisella käytöksellä Paavali lähinnä kyseisessä kohdassa varoittaa.
Joku kristinuskon ulkopuolinen voisi tietysti myöskin kysyä, että mitenkä se sitten voisi ihmisessä näkyä, että se pyhä henki vaikuttaisi tässä? Raamatusta löytyy muutama määritelmä tähän. Esim. vaikka seuraavia:
Gal. 5:22, 23: ”Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, huomaavaisuus, hyvyys, usko, lempeys, itsehillintä.”
Apostolien tekojen 1:8: ”8 vaan te saatte voimaa, kun pyhä henki tulee päällenne, ja te tulette olemaan todistajiani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin asti.”
1. Korinttolaiskirjeen 6. luku: ”Älkää eksykö. Eivät haureelliset, eivät epäjumalanpalvelijat, eivät avionrikkojat, eivät luonnottomia tarkoituksia varten pidetyt miehet, eivät miehet, jotka makaavat miesten kanssa, 10 eivät varkaat, eivät ahneet, eivät juopot, eivät herjaajat eivätkä kiristäjät peri Jumalan valtakuntaa. 11 Ja kuitenkin jotkut teistä olivat sellaisia. Mutta teidät on pesty puhtaiksi, mutta teidät on pyhitetty, mutta teidät on julistettu vanhurskaiksi Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme hengellä”.
Voisiko sanoa, että kristillisen etiikan lähtökohta on ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, yli kaiken”, eikä ”rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”?
Jälkimmäinen kumpuaa ensimmäisestä.
” Laki vai evankeliumi , kumpikin on tärkeää ”.
Kansalaisen on tärkeää ennalta vaikuttaa siihen , että häntä koskeva päätös , hänen hallinto-oikeudellinen olotilansa muodostuu oikeaksi. Vasta sitten kun näin ei ole tapahtunut , jälkikäteen saada oikeudenloukkauksen haittavaikutukset poistetuksi.
Laillisuuden tärkein valvontamuoto ja oikeusturvakeino on kunnallis – ja kirkollisvalitus ( HvalL 1 § 2 mom ). Kirkkolain 305 ja 323 L.
Näihin sovelletaan HvalL:ssa olevia hallintovalituksia koskevia säännöksiä.
Alempien viranomaisten lainkäytön valvonta on nimenomaan KHO:lle annettu erityistehtävä. (HM. 56 § ).
Hallintopurkua voivat kohdistua hallintopäätöksiin , jotka sisältävät pääasiaratkaisun , joka on annettu , hallintolainkäytössä HpuRkuL 1, 2 mom.
Hakemuksen tai esityksen hallintopäätöksenpoistamisesta tai purkamisesta voi tehdä henkilö , jonka oikeutta päätös koskee tai jolla on puhevalta asiassa.
Esittelijä virkamiehenä on normaalissa virkavastuussa . Hän vastaa asianmukaisesta valmistelusta ja että hän riittävästi on perehtynyt asiakirjoihin ja että esittelyssä tuodaan asiaan liittyvät seikat.
( OKa, 1986, s, 75 , 1984 s, 22 , EOA 1989 s, 72-78 ). Esittelijä on virkavastuultaan erityisasemassa , sen vuoksi on katsottava , että valtion hallinnossa , esittelijänä voi olla vain virkasuhteessa oleva henkilö.
( EOA 1979 s , 49 , VRT RL 2 : 12.)
Kuulemisvelvollisuuksien edellytykset .
HmenL 15 § , mukaan asianosaiselle on ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus antaa selvityksensä muiden tekemisistä ja asiassa olevista sellaisista selvityksistä , jotka vaikuttavat asian ratkaisuun.
Euroopan Unionin oikeusjärjestelmässä ” ylikansallinen ” , merkitsee jäsenvaltioiden sitoutumista noudattamaan EU:n sitovia sopimuksia.
Tuomioistuin käytännössä kansainvälinen oikeus edellyttää , että Suomalainen tuomioistuin soveltaa kansainvälisesti velvoittavia säännöksiä.
Nykyajan kansainvälisyys on kaiken kattava, politiikalla , taloudella ja kulttuurilla on kaikkialla kansainväliset ulottuvuutensa , joita myös oikeudellinen sääntely koskettaa.
Jokainen valtiosopimus on omaltaosaltaan ” kansainvälistä oikeutta ” ).
Kansainvälinen oikeus asettaa valtiolle velvoitteita , joiden mukaisesti on toimittava , esim, ihmisoikeuksien turvaaminen .
Kansainvälinen vastuu syntyy välittömästi velvoitteen syntymisen myötä. Eikä valtio voi siitä välttyä , vetoamalla sisäisen lainsäädännön määräyksiin.
Yleisvelvoite, 1 § . Työnantajan on kaikinpuolin edistettävä suhteitaan työntekijöihin.
2.§. Ennen kuin työnantaja irti sanoo työsopimuksen 7- luvun 2 : ssä tarkoitetulla perusteella tai purkaa työsopimuksen 1 luvun 4 § :n perusteella tai 8 luvun 1 : ssä tarkoitetusta syystä , työnantajan on annettava työsopimuksen päättämisestä syistä selvitys.
Kirkko – ja perusoikeudet . Perusoikeussäännöksistä seuraavaa : Kunnioittamisvelvollisuus ( julkisen vallan velvollisuus on olla itse rajoittamatta perusoikeuksien toteutumista ).
Suojelemisvelvollisuus ( julkisenvallan velvollisuus on suojata yksilöä muiden yksilöiden pyrkimyksiltä rajoittaa perusoikeuksia ).
Julkisen vallan on PL 22 § :ssä yleinen ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien toteuttamisen turvaamisvelvoite.
Valtiolla on ensisijainen ja viimekätinen vastuu ja Evankelis- luterilainen kirkko , seurakuntineen ns. välillisen julkishallinnon orgaanit , ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien toteutumisessa .
Kirkon hallinnossa on kysymys myös keskeisistä perusoikeuksista HM 5 § : ään , yhdenvertaisuus pykälä (6 § ), että se 4 mom :ssa sisältää sukupuolten tasaarvosta ja oikeusturva periaatteesta.
Raamattua tullee kunnioittaa , mutta se ei ole lakikirja.
Mitenkä pitkä vuodatuksesi liittyy kirjoitukseeni Jumalan antamasta laista ja Jumalan antamasta evankeliumista sekä niiden suhteesta?
Kun Paavali kirjeissään puhuu Laista tarkoittaa tämä yleensä sillä ns. Mooseksen lakia. Jeesus jo opetuksissaan ja sitten myös Paavali kirjeissään osoittavat, etteivät kristityt enään ole sen alaisuudessa. Vanhan liiton tilalle tuli uusi liitto.
Sitä ns. Mooseksen lakia kuvataan myöskin ”valmistajaksi Kristukseen” = osoittamaan pysyvien lunnaiden/sovituksen tarve. Kukaan epätäydellinen ja synnin ja kuoleman orjuudessa oleva ihminen kun ei sitä lakia täysin pystynyt pitämään/noudattamaan ja sitä kautta osoittamaan kelvollisuutensa iankaikkisen elämän palkintoon.
Silti myös ns. uuden liiton alaisuudessa on Jumalan käskyjä, lakeja ja periaatteita. On esim. määritelty tekoja ja asioita joiden tahallisen tietoiset ja katumattomat harjoittajat ”eivät voi periä Jumalan valtakuntaa.” Useiden ns. kymmenen käskyn ja muiden Mooseksen lain sisältämien periaatteiden asiat tulevat esiin myös muualla Raamatussa, osoittaen että ne pätevät edelleenkin. Ei taas esim. tietyt Lain rangaistusmääritteet tai esim. sapattilaki ja vaatimus ja ympärileikkauksen vastaavat.
Rakkauden osoittaminen Jumalaan ja lähimmäiseen pitää kuitenkin mitä suurimmissa määrin sisällään Jumalan lakien, käskyjen ja periaatteiden noudattamiseen pyrkimisen.
1. Johanneksen kirjeen 5:3 (Uusi kirkkoraamattu): ” 3 Sitähän Jumalan rakastaminen on, että pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaita noudattaa.”
Johanneksen evankeliumin 14:15 Jeesus sanoo: ”Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni.”
1. Johanneksen kirjeen 5:3 (Uusi kirkkoraamattu): ” 3 Sitähän Jumalan rakastaminen on, että pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaita noudattaa.”
Näinhän asia Raamatussa on. Kiitos Vesa
Samalla meidän on syytä mustaa ettei laki ole jotakin mikä olisi annettu vielä evankeliumin päälle. Risti siis riittää ja Herra pyhittää kenet pyhittää.
Jotain voisi avautua, jos pohdittaisiin milloin kannetaan ristiä ja milloin se on jäänyt matkalle. Ristin kantaminen liittyy niin läheisesti Jeesuksen seuraamiseen.
Toinen asia on kysyä, keskittyykö rakkaus vain yhteen kohteeseen kahden sijasta? Ristissä on kaksi puuta.
jorma ojala: ”Ristin kantaminen liittyy niin läheisesti Jeesuksen seuraamiseen. ”
Jeesus sanoi eräässä opetuksessaan, että ”hän jätti seuraajilleen mallin”, jota näiden pitäisi pyrkiä mahdollisuuksiensa mukaan jäljettelemään. Saman ajatuksen toi myös esiin Pietari kirjeessään.
Ristiä nyt Jeesus ei kehoittanut ”kanniskelemaan.” Sanoi tosin eräässä tilanteessa, että ”joka haluaa seurata/jäljitellä minua, kieltäkööt itsensä ja ottakoon kidutuspaalunsa/ristinsä ja seuratkoon minua jatkuvasti.”
Kidutuspaaluun siinä viittaaminen tarkoittaa lähinnä sitä, että itsensä kieltämiseen ja Jeesuksen seuraamiseen ryhtyvän täytyy olla myös valmis ja varautunut kärsimään sen asian johdosta, asettaen siinä siis omat halunsa ja mieltymyksensä toisisijaiseen asemaan. Kidutuspaalu edustaa siinä Kristuksen kärsimyksiä. Niitähän Jeesus sanoi seuraajiensakin joutuvan kokemaan ”sen tien” yleisen vastustuksen vuoksi.
”Toinen asia on kysyä, keskittyykö rakkaus vain yhteen kohteeseen kahden sijasta?” Olen ymmärtänyt, että kristittyjä moititaan tällaisilla lauseilla useimmiten Jumalan unohtamisesta ja rakkauden suuntaamisesta vain lähimmäisin. Toinenkin vääristymä on mielestäni yhtä mahdollinen. Lähimmäinen ja hänen hyvänsä saattaa unohtua, kun keskitytään vain Jumalan palvomiseen. Jos pidetään mielessä kuva rististä, uskon, että rakkaus tulee pystysuoraan Jumalalta meidän jaettavaksemme edelleen vaakasuoraan lähimmäisille. ”Siinä on rakkaus — ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.- – – Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä. ”
Hienoja ihmisiä, joilla on noin paljon rakkautta.
Keskusteluissa yleisesti näkyy vallitsevan antinomistinen henki.
Halutaan unohtaa, että uskovan tarvitsee kuulla lakia, jotta hänen luonnollinen minänsä ei saisi hänessä uudestaan sitä valtaa, joka siinä ennen hengellisen kuoleman tilassa oli.
Kaikki elämä ei kun ole elämää Hengen johdatuksessa, kertoo Roomalaiskirjeen 8. luku selvästi. Lihan ilmeiset teot kertovat selvästi, että uskoa ei ole.
Sellaisesta sydämen tilasta apostoli Paavali varoittaa: ne jotka sellaista tekevät.. eivät peri Jumalan valtakuntaa. On hämmentävää lukea, kuinka joku aivan avoimesti neuvoo elämään Jumalan tahdosta piittaamatta ja mitätöiden apostolin opetukset, vaikka tämä sanoo:” .”…tämä mitä minä kirjoitan, on Herran käsky. Jos joku ei tätä tunnusta, Jumala ei tunnusta häntä”
Hyvin yleisesti ajatellaan, että Room 7:19 (En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo..) koskee kaikkia kastettuja ihmisiä, huolimatta siitä, ovatko he todellisuudessa ajautuneet lain alle, vai ovatko he kilvoittelemassa Hengen johdatuksessa. Näin sitkeästi ajatellaan, vaikka Room 8:8 sanoo ihan selvästi: (Ne, jotka elävät turmeltuneen luontonsa mukaisesti, eivät voi olla Jumalalle mieleen. )
Kun tämän blogin vastaukset alkoivat puheella rakastamisesta, tuntuu epämukavalta lukea kommentteja niistä kristityistä sisarista ja veljistä, jotka uskonsa ja omantuntonsa tähden ovat tehneet epämukavan ja radikaalin ratkaisun. Heille ei ole sijaa eikä rakkautta – monet kirjoittajat suorastaan halveksivat porukkaansa. Samaan aikaan kuitenkin julistetaan, että kirkollisia tiloja voidaan antaa muslimien käyttöön.
Minkälainen on nyt tämä viettelevä antiniomistinen henki, kun sen tunnuspiirteisiin ei kuulu kristillinen rakkaus, vaan ihan vapaa mollaaminen?
Luterilaisella kirkolla on mainio esimerkki Lutherin toiminnasta ns. Invocavit-viikon saarnoissa. Jopa niissä asioissa, jotka eivät ole ulkonaisia vaan välttämättömiä, tulee noudattaa rakkautta. Paljon puhutaan rakkaudesta, mutta missä se näkyy?
Ei sinänsä ole väärin todeta selvää tosiasiaa, mutta antinomistinen opetus ja väärä opetus rakkaudesta lain täyttäjänä on vienyt selvään moralistiseen lakisaarnaan: hyvän tekemisen maanittamiseen ilman Kristusta, ilman kääntymystä ja ilman uskoa hyvien tekojen ja rakkaudellisuuden ainoana oikeana lähteenä.
”Ei sinänsä ole väärin todeta selvää tosiasiaa, mutta antinomistinen opetus ja väärä opetus rakkaudesta lain täyttäjänä on vienyt selvään moralistiseen lakisaarnaan: hyvän tekemisen maanittamiseen ilman Kristusta, ilman kääntymystä ja ilman uskoa hyvien tekojen ja rakkaudellisuuden ainoana oikeana lähteenä.” Tämä on minusta jo ajattelun akrobatiaa! Lain ohittaminen on tämän mukaan moralistista lakisaarnaa ja Kristuksen opetukseen keskittyminen on maanittamista ilman Kristusta. Mikä sitten olisi oikeaa evankeliumia? Tämäkö: ”Kuolemantuomion langettamiseen tarvitaan vähintään kahden todistajan lausunto; yhden todistajan sanojen perusteella ei syytettyä saa tuomita kuolemaan. Todistajien on heitettävä ensimmäiset kivet, ja sen jälkeen kaikkien muidenkin on osallistuttava syyllisen kivittämiseen. Hävittäkää paha keskuudestanne”?
”…ilman kääntymystä ja ilman uskoa…” Kääntymys ja uskoko ovat avaimet oikeaan oppiin rakkaudesta? Mikä saa aikaan kääntymyksen? Mikä synnyttää uskon? ”Etkö ymmärrä, että Jumalan hyvyys johtaa sinut kääntymiseen?” ”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon.” Kaikki siis lähtee Jumalan armosta ja hyvyydestä, Hänen sanomattomasta rakkaudestaan meitä kohtaan. Jumala on rakkaus.
On aivan luterilaisen oppimme mukaista väittää,
että oikea rakkaus, kuten kaikki hyvät teot, syntyvät vain uskosta Pyhän Hengen avulla. Epäitsekkääseen rakkauteen voi siis antaa voimaa vain Jumala niille, jotka ovat saaneet lapseuden. Mielestäni en ole tuonut tähän mitään uutta.
Jumalan rakkaus vetää ihmistä puoleensa, mutta se vetää ennen muuta lain kautta kääntymykseen.
Jumalan hyvyys voi myös konkreettisesti vetää puoleensa, se voi myös paljastaa ihmiselle hänen todellisuutensa tietyssä tilanteessa.
Kun lain vaatimus selviää ja oman hurskauden hyödyttömyys paljastuu, on ainoa mahdollisuus Kristus. Paavalin sanoin ilman lakia synti on kuollut.
Kukaan ei kuitenkaan pysty omalla rakastamisellaan täyttämään siveyslakia, vaikka itsevanhurskaus saattaa ihmiselle tuoda tällaisen illusorisen kuvitelman mieleen.
Kun lain merkitystä opetuksessa hämärretään, kun opetetaan piittaamattomuutta Jumalan tahdosta, ei Jumala saa herättää eli tehdä ihmistä tyhjäksi omasta hyvyydestään ja täyttää häntä voimalla korkeudesta.
Hän jää silloin oman itsensä varaan, so. moraaliopetuksen vangiksi ja eräänlaiseksi orjaksi.
Tätä käsittelee mainiosti Kopperin väitöskirja Lutherin Heidelbergin teeseistä.
samoin
Juntunen S. Ristin teologia ja annihilaatio (teoksessa Johatus Lutherin teologiaan)
Antinomismi näin auraa tietä moralismille ja itsevanhurskaudelle. Kristuksen sijasta paetaan omaan hurskauteen koska se näyttää mahdolliselta. Mahdolliselta se näyttää tässä tilanteessa siksi, että lain ankaruus ei ole paljastunut.
Siihen ”rakastamiseen” julistus keskittyy, mutta ei koskaan tuomaan näkösälle lain kokonaisuutta ja ihmisen avuttomuutta sen edessä.
Uskovan rakkauden tulisi kohdistua myös Jumalaan. Mielestäni se on myös kiitollisuutta siitä, että on tullut armahdetuksi.
Toisaalta, suhdetta Luojaan ja hänen tahtoonsa ohjaa nyt tämä rakkaus, ei pelko eikä palkinnon tavoittelu.
Mitä on siis rakkaus lain summana, jos tämä puoli uupuu siitä kokonaan?
Ihan mainiosti tätä pohdiskelua saa nimittää akrobatiaksi tai epäloogisuudeksi.
Kiitos, Martti Pentti, jälleen kerran kunnioittavista sanoistasi ja niin perin asiaan liittyvästä kommentistasi.
Muille, vähemmän tutuille, lukijoille kerrottakoon, että minusta evankeliumia ei ole kivitystuomio, eikä se, että puhutaan:
”tee näin, älkää jättäkö tekemättä sitä ja tätä, teidän täytyy muistaa tehdä…”.
Ehkä osaisin käyttää kunnioittavampia sanoja, jos kertoisit, mikä on oikeaa opetusta. Jeesuksen opetus rakkaudesta lain täyttäjänä kun ei edellisen mukaan sitä ole: ”Jeesus vastasi: ’Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.'”
Erään amerikkalaistutkimuksen mukaan loogista päättelykykyä mittaavissa älykkyystesteissä keskimääräistä heikommin menestyneet valitsivat elämässään keskimääräistä useammin konservatiivisen arvomaailman. Tämän oletettiin johtuvan siitä, että selkeiden sääntöjen noudattaminen tekee elämästä helpomman ja johdonmukaisemman.
Puolestaan älykkyystesteissä keskimääräistä paremmin menestyneet valitsivat keskimääräistä useammin liberaalin ajatusmaailman, missä liberaaliuudella tarkoitetaan sitä ei toimita niin vahvasti sääntöihin rajoittuen vaan erilaisia elämäntilanteita ratkaistaan tapauskohtaisesti omalla järjellä. Tämän oletettiin johtuvan siitä, että näillä ihmisillä on suurempi kykykapasiteetti hahmottaa asioita ja niiden riippuvuussuhteita, jolloin he eivät kaipaa elämäänsä ulkoa annettuja sääntöjä.
Ihmisen menestys loogisen päättelykyvyn testeissä ei minusta tee hänestä hyvää tai huonoa, mutta uskon, että se selittää osaltaan sitä, miksi me ihmiset olemme erilaisia.
Jusu Vihervaara: ”Puolestaan älykkyystesteissä keskimääräistä paremmin menestyneet valitsivat keskimääräistä useammin liberaalin ajatusmaailman, missä liberaaliuudella tarkoitetaan sitä ei toimita niin vahvasti sääntöihin rajoittuen vaan erilaisia elämäntilanteita ratkaistaan tapauskohtaisesti omalla järjellä.”
Uuden testamentin mukainen kristillisyys ei ole mikään sääntökokoelma. Sisältää enemmänkin Jumalan periaatteita joita yksilön pitäisi soveltaa elämäänsä. Joitain asioita on tosin määritelty sellaisiksi joiden tahallisen tietoiset ja katumattomat ja jatkuvasti harjoittavat eivät siinä tilassa ja sillä mielellä voi saavuttaa Jumalan hyväksymystä, ”päästä Jumalan valtakuntaan.”
Minä en ole koskaan ollut eri mieltä siitä, mitä Jeesus opetti. Näinhän se on. Kun ymmärretään lain tarkoitus, ei kukaan viitsi puhua akrobatiasta.
Jusun referoitua päättelyä voisi kai sanoa kevennykseksi, ellei rumasti epäloogiseksi.
Voi myös olla, että Ojalan kykykapasiteetti ei riittänyt kommenttini hahmottamiseen… 🙂
No, Jusu minä en lähde sinun tapaasi julkisesti täällä vihaamaan ja mittaamaan toisen älykkyyttä.
Sinun argumentointisi on niin perin juurin lapsellista ja epäloogista, kun et ole edes selvillä siitä, mitä olen tekstissäni sanonut ja tarkoittanut.
Olet ulkona asioista ja arviointisi perustuu toisen lukijan vajavaiseen ymmärrykseen.
🙂
”En lähde sinun tapaasi julkisesti täällä vihaamaan ja mittaamaan toisen älykkyyttä. Sinun argumentointisi on niin perin juurin lapsellista ja epäloogista.” Lähdit siis kuitenkin heti seuraavassa lauseessa.