Puheet työttömien työvelvoitteesta ja aktivoimisesta soittavat päässäni monenlaisia hälytyskelloja. Kuka terve ihminen haluaa oikeasti olla pitkäaikaistyötön, ihan vain kiusallaan tai laiskuuttaan? Eikö hän riemusta kiljuen ryntäisi koulutustaan ja osaamistaan vastaavaan tehtävään, jos sellainen vain missään olisi tarjolla?
Ratkaiseeko se todella syrjäytymisongelmia, että diplomi-insinööri pakotetaan risusavottaan tai erikoislääkäri pistetään siivoamaan sairaalan kahvihuonetta? Tai onko se oikein, että ammattitaitoinen siivooja joutuu tekemään oman alansa työtä minimikorvauksella?
Mennäänkö Suomessakin siihen, että ihmisillä aletaan teettää tiettyjä tehtäviä nälkäpalkalla, minimikorvauksilla? Miten tämä lisää työpaikkoja ja parantaa ihmisten todellisia työllistymismahdollisuuksia?
Tajuavatko päättäjät lainkaan, miten vaikeaa työpaikan löytäminen Suomessa nykyisin on? Joskus ennen vanhaan ihminen saattoi olla varma, että hankkimalla riittävästi koulutusta hän tulee saamaan työpaikan ja elämäntehtävän, ja kykenee elättämään itsensä ja perheensä. Nykyään on toisin: Mitä enemmän koulutusta, sitä vaikeampi löytää työtä!
Tiedän akateemisesti koulutettuja ja jopa tohtoritason koulutuksen saaneita, jotka olisivat valmiit menemään vaikka myyjäksi kaupan kassalle tai kodinhoitajiksi vanhustenhuoltoon. Heitä ei kuitenkaan palkata, koska he ovat muka ylikoulutettuja. Pienellä työttömyyskorvauksella he ilmeisesti jatkossa pääsevät sitten tällaista työtä tekemään?
Mikä tässä Suomen työllisyystilanteessa on se todellinen ongelma? En totisesti usko, että ainakaan ihmisten halu olla tekemättä mitään. Kukaan ihminen ei halua olla tyhjänpanttina.
Ajatus syrjäytymisen ehkäisemisestä on tietenkin kaunis ja kannatettava. Epäilen kuitenkin, että hallituksen keinot ovat täysin väärät.
Jatkuva tyrmätyksi tuleminen työnhaussa saa ihmisen tuntemaan, että hänellä ei ole arvoa, että häntä ei tarvita. Se lannistaa ja masentaa, ahdistaa ja suututtaa. Kun tähän päälle lisätään nyt vielä nöyryyttävä epäilys siitä, että työtön onkin yhteiskunnan tuilla tahallaan elävä vapaamatkustaja ja hänet ”kannustetaan” pakkotöihin surkealla korvauksella, en uskalla edes ajatella, mitä kaikkea tästä lopulta seuraa. Melkoisella varmuudella ei kuitenkaan riemukasta kokemusta: ”Olen tarpeellinen ja osaamisellani on yhteiskunnassa käyttöä.” Valitettavasti.
Tänään oli mielenkiintoinen työntekijän hakutapa Kouvolan Sanomissa. Isolla lukee ”Sinä syrjäytetty nuori, tule meille töihin!” kahdelle henkilölle kerrotaan löytyvän kokopäiväistä LVI-työtä. Eduksi katsotaan, jos on kiinnostunut elektroniikasta. Kyseinen yritys on saanut yrittäjä palkinnon 2003. Työalaan kuuluu LVI-, pelti-, ja metalliurakoinnit. En kerro nyt yrityksen nimeä, jotta ei mene mainostamiseksi. Kyseessä on paikallinen yritys, joka toimii Etelä-Suomessa. Arvostin sanamuotoa syrjäytetty oli käytetty syrjäytyneen sijaan. Lisään vielä, että hakutapa oli henkilökohtainen käynti yrityksessä, ei hakemukset. Tähän on varattu kokonainen päivä.
Kirjoitat Jussi Tuusa, että viesteihini olisi piilotettuna ajatus, jonka mukaan työ sinänsä sisältää jotain rangaistuksen luonteista ja alistavaa. Mielenkiintoinen tulkinta! Itse kyllä ajattelen niin, että työ on siunaus ja työmies on palkkansa ansainnut. Minun kritiikkini kohdistuu nimenomaan siihen, että Suomeen ollaan nyt luomassa jotakin uutta ”orjakastia”, jonka tekemästä työstä ei maksetakaan palkkaa, vaan joka työllään ansaitsee itselleen vain minimitoimeentulon – jolla ei itse asiassa pärjää edes minimaalisesti, vaan jonka lisäksi joutuu myös muille luukuille tukia anomaan. Minun pointtini on nimenomaan se, että työntekijä on ansainnut palkan ja arvostuksen – kaikesta työstä!
Ja kun viittasin siihen, että tuntuu hullulta, että työtön lääkäri alkaa siivota sairaalan kahvihuonetta, niin en missään nimessä tarkoita, että siivoaminen olisi vähempiarvoista työtä, vaan ajattelen, että yhteiskunnan kalliisti ja pitkästi kouluttamasta lääkäristä kannattaisi ottaa se osaaminen ja hyöty, minkä hän pystyisi koulutuksensa kautta antamaan. Ja sitä paitsi: Kaikki eivät todellakaan osaa siivota yhtä hyvin! Myös siivous on laji, jossa ammattitaito, kokemus ja koulutus parantavat osaamista huomattavasti.
Olen täysin samaa mieltä Jorma Ojalan kanssa. Julkinen talous velkaantuu nyt n. 10 mrd euron vuosivauhtia. Täysin riippumatta siitä mikä on oikeudenmukaista, niin relevantteja kysymyksiä tulevan vuosikymmenen vaihteessa eivät ole, onko oikeutta vastikkeettomaan työttömyysturvaan tai subjektiiviseen päivähoitoon taikka tehostetun tai erityisen tuen opetukseen peruskoulussa. Relevantteja kysymyksiä ovat, onko nykymuotoista työttömyysturvaa, päivähoitoa tai tukiopetusta ensinkään.
”Vapaamatkustajia ei kaivata”-asenne on kovin maltillinen ja humaani siihen tilanteeseen verrattuna, jossa yhteiskunnan perustoiminnot ja turvaverkko todella pettävät. Olemme toisaalta hyvin, hyvin rikas maa, mutta toisaalta ”seitsemän aterian päässä anarkiasta”.
Puhe orjatyöstä tai -kastista työttömyysturvan vastikkeellisuuden yhteydessä on kyllä mielestäni, kauniisti sanottuna, äärimmäisen mautonta – maailmassa, jossa orjuus on realiteetti. Työtön on Suomessa vapaa, vapaa hakemaan töitä, aloittamaan yritystoimintaa, hankkimaan lisäkoulutusta, liikkumaan, muuttamaan, ilmaisemaan mielipidettään. Työttömyysturvan vastaanottaminen on vapaaehtoista ja sen valinnan tehdessään hyväksyy jo nyt joitakin rajoituksia vapauksiinsa, mutta valinta on yksilön. Monesti yksilö tekee moraalisesti oikean valinnan (esim. perhettään kohtaan) rajoittaessaan vapauksiaan (esim. hyväksyy työttömyyden, jotta koko perheen ei tarvitsisi muuttaa). Kun keskipalkka Suomessa on yli 3000 euroa/kk ja työmarkkinatuki n. 500 euroa/kk, niin 6 h/vko yleishyödyllinen työ työmarkkinatukea vastaan vastaisi siis keskiansiota. Miten ihmeessä tälläinen voitaisiin missään tilanteessa nähdä ihmisarvon luokkauksena?? Kyseessä ei ole epäoikeudenmukaisuus, vaan nimenomaan yhteiskuntarauhaa säilyttävän oikeudenmukaisuusperiaatteen toteuttaminen.
Lopuksi, jos lääkäri mieluummin valitsee työttömyyden Helsingissä, kun ei halua lähteä Savukoskelle tk:hon, niin antaa hänen tehdä niin, mutta voi kysyä, onko yhteiskunta taas syyllinen tuhlattuaan koulutukseen 200000 euroa?
Luulen, että tuollainen asenne alkaa olla väistyvä ongelma. Siihen on varaa vain silloin, jos eläminen on muuten edullista. Mutta jos on huollettavia ja velkaa, kelpaa kyllä taatusti kaikki sellainen työ, josta jotain maksetaan.
Tämä velvoiteaktivointi olisi pitänyt keksiä kymmenen vuotta sitten. Nyt työttömiä on jo niin paljon ja se koskee kaikkia ammattiryhmiä, että hallituksen pitäisi keskittyä luomaan olosuhteita, joissa voi syntyä uusia työpaikkoja.
Jussi Tuusa, nykyisessä tilanteessa sekä tehostetun että erityisen tuen piirissä olevilta oppilaita on otettu tukiopetus pois, koska siihen ei ole rahaa ja koska se on määritelty yleisen tuen piirissä olevien ensisijaiseksi kuntoutusmenetelmäksi. Ei tuo siis mitään koulujen tulevaisuuteen liittyvää kauhuskenaariota ole, vaan meidän arkeamme. Kertoo tässä yksi kuukauden päästä pakkolomalle lähtevä erityisluokanopettaja…
Elias, tässä taas yhdelle työttömyyden takia aineenopettajaksi uudelleenkouluttautuvalle on juuri opetettu pedagogisen arvion tekemisestä… Lait, järjestelmät, asenteet ja ajattelutavat muuttuvat hitaasti, mutta raha on kova konsultti.
Jussi Tuusa edustaa ihailtavaa ja ihastuttavaa optimistista elämänasennetta. ei siinä mitään. Epäilen kuitenkin, että elämän kylmät realiteetit ovat monille paljon karummat kohdata. Meillä on aivan selvästi ihan erilaiset työttömät mielikuvissamme.
Säästäisin nimityksen vapaamatkustaja niille, jotka oikeasti ovat vapaamatkustajia. Muille se on halventava nimitys, jossa ei ole mitään humaania eikä maltillista. Ihminen, joka on koko ikänsä maksanut veroja ja joutuu työttömäksi ja maksaisi mitä vaan, että pääsisi takaisin töihin, ei ole vapaamatkustaja.
En tunne yhtään ihmistä, joka olisi valinnut työttömyyden. Sen sijaan tunnen niitä, jotka ovat lähteneet sinne Savukoskelle, ja tapaavat perheitään kerran kuussa. Sellaisia, jotka eivät koskaan saa yli 3000 euron kuukausituloja, mutta silti pakkaavat reppunsa ja koettavat elää ja asua mahdollisimman halvasti, että rahaa riittäisi perheelle. Jotka rukoilevat vakavissaan jokapäiväistä leipää. Mutta parasta, mitä tietävät, olisi saada työpaikka. Kun on velkainen talo ja nälkäiset mahat, on pakko mennä sinne, mistä töitä saa. Jos saa. Ja tunnen niitä, jotka turhaan ovat lähettäneet hakemuksia Savukoskelle ja kauemmaksikin. Kun siellä Savukoskella on työttömiä ja omastakin takaa.
Tunnen perheitä, joissa molemmat vanhemmat ovat olleet työttöminä valmistumisestaan asti. Lukevat tätäkin kommenttiketjua huuli pyöreänä. Odottelevat kummissaan, koska se syrjäytyminen alkaa, kun ei ole tullut koskaan sitä pulloa avattua eikä kapakassa käytyä.
Suomessa on toki vapaus alkaa yrittäjäksi. Kokemuksesta tiedän, että niillä markkinoilla vasta tungosta onkin. Muutama muukin työttömäksi joutunut on jo ehtinyt alkaa yksityiseksi elinkeinonharjoittajaksi ja heitä ennen ne, jotka ovat alun alkaenkin olleet yrittäjiä. Kaikille ei riitä asiakkaita varsinkaan, kun lama on pilannut markkinat. Kun iso tehdas sulkee ovensa, ei joka jätkä voi ryhtyä hierojaksi tai perustaa pizzeriaa. Yrittäjäksi ryhtymällä voi pelastaa kyllä cv:nsä.
Onnea työnhakuun aineenopettajana. Varaudu siihen, että haastatteluun kutsuminen on jo voitto. Hakijoita on muitakin. Haastatteluun ei kutsuta, jos on liikaa koulutusta, liikaa ikää ja väärä sukupuoli. Monet viranhaut ovat vain näennäisiä, toimen saa se, joka sitä on tähänkin asti sijaisena hoitanut.
Kaikenkaikkiaan kommenteissa kaikuu eletyn elämän ääni tässä ketjussa. Sitä toivoo, että nuoret kuuntelisivat.
Kävelin eilen hautuumaalla, katselin keltaisten lehtien sadetta. Päivämääriä katsoessa, niin monia alle 60siä! Kävelin ohi muistomerkin, joissa muistettiin, aattensa takia henkensä antaneita. Mietin mihin suomi vielä päätyy? Tämän maan päättäjille rukoilen viisautta, mutta ei rahanvallan mukaan, vaan Jumalan Sanan mukaan. Ei ole hyvä köyhää ristää, eikä lyötyä lyödä, siinä ei siunausta ole.
Sitäkin siinä keltaisia lehtiä kahlatessa ehdin miettiä, löytyykö meiltä uskovilta sydäntä auttaa hätää kärsivä ihan konkreettisesti? Olemmeko rakkauden käskyn seuraajia, vai viekö itsekkyys liian usein voiton, niin rahan kuin ajan käytössä jne.Huomasin just, Yle ei kerro edes sitä Israelista, että kaksi nuorta sotilasta sai surmansa terroriteoissa viikonlopun aikana. Herra varjele meitä myös antisemitismiltä, se kun olisi se kuuluisa viimeinen pisara, naula suomen arkkuun.
Kiitos Teemu kannustuksesta! Mutta kysypä vaimoltani, olenko ihailtava optimisti! Perheen toimeentulon ennustamisessa ahdistuneempaa ukkoa saa kuulemma etsiä…
Olemme yhtä mieltä mm. siitä, että ”vapaa-matkustajaksi” ei pidä leimata ketään, joka ei sellainen oikeasti ole (ekologisesta perspektiivistä olemme kaikki vapaamatkustajia, mutta se on eri keskustelun aihe). Pointtini oli, jatkona Jorma Ojalan kommenttiin, osoittaa, kuinka kaikki kärsivät, olivatpa vapaamatkustajia tai eivät, silloin kun olemme Kreikan tilanteessa, IMF:n talutusnuorassa ja juhlat yksinkertaisesti on juhlittu. Lasku tulee kaikille, oli oikeudenmukaista tai ei.
Pelosta ja toivosta:
Täysin totta. Mutta tämäkö on viesti työttömälle lähimmäisellemme?
Jotenkin väkisin pukkaa mieleen yksi teologinen väärintulkinta: