Kuvassa yllä vasemmalla Martti Lutherin teos Kristityn vapaus ja Alkusanat Raamattuun alkukielellä saksaksi ja käännöksenä ranskaksi, kääntänyt ja kommentoinut Philippe Büttgen. ISBN 2-02-026285-1.

Oikealla Gottfrid Gitzerin teos Mitä Luther todella sanoi, saksankielestä suomentanut Taisto Nieminen. ISBN 951-0-01500-2.

Sunnuntai 27.9.2026

18. sunnuntai helluntaista

Kristityn vapaus

Vapauteen Kristus meidät vapautti.

Kerran tein kyselyn erään koulun oppilailleni, mitä he arvioivat kristinuskon opettavan ihmisen vapaudesta. Vastauksia oli monenmoisia. Useimmissa tapauksissa tuli kuitenkin esiin, että nuoret kaipasivat itselleen enemmän vapautta kuin he kokivat saavansa. Niinpä he yllättyivät, kun luetin heille Galatalaiskirjeen viidennen luvun eka jakeen: ”Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen.” Tuon jälkeen pääsimme skeskustelemaan, mitä aitoon vapauteen kuuluu ja mikä näennäisesti vapaudeksi luultu johtaakin myöhemmin tuhoisaan orjuuteen.

Kristityn vapaudesta teoksessa Martti Luther otti kaksi kohtaa kristityn suhteesta Jumalaan ja toisiin ihmisiin.

Uskon kautta kristitty on kokonaan vapaa eikä kenenkään orja.

Rakkauden takia kristitty on kaikkien orja.

Tällä hän halusi sanoa, että aito kristillinen usko vapauttaa ihmisen elämään turvallisena Jumalan lapsena lujassa uskon luottamuksessa siihen, että Kristus on hänet omakseen ottanut ja pitää hänestä huolta. Uskon olemukseen kuuluu vapaus. ”Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen.”

Samalla hän painottaa sitä, että ihminen ei saa laiminlyödä kanssaihmistään, vaan elää heidän kanssaan sopuisasti. Lähimmäisen palveleminen on kristityn tehtävä, johon pitää paneutua täysin voimin.

Kolossalaiskirjeessä eletään lähetystilanteessa. Siinä on ohjeita, jotka soveltuvat kaikkeen elämään aitona kristittynä.

Ensinnäikin. Jumalan omaksi tullaan pyhän kasteen välityksellä.

Kasteessa teidät haudattiin yhdessä hänen kanssaan.

Samalla teidät herätettiin eloon.

Teidät herätti uskollisen Jumalan voima,

joka herätti myös Jeesuksen kuolleiden joukosta.

Jumala antoi teille elämän yhdessä Jeesuksen kanssa,

kun olitte kuolemaan tuomittuja rikkomustenne vuoksi.

Kol 2:12-13

Toiseksi. Uskossa meillä on vapautunut asenne elämään. Saamme rohkeasti elää sitä elämää, johon Jumala on meidät asettanut. Kunkin tilanteen vaatimat ratkaisut on tehtävä sen mukaan, mikä kussakin tilanteessa parhaiten toimii ja palvelee yhteistä elämää. Erilaisten käytännön toimien valikoima on vain ihmisen elämää tukevia toimia, ei itse tarkoitus.

Sunnuntain epistolassa kerrotaan esimerkkejä, erilaisista elämänohjeista, jotka toimivat juutalaisten keskuudessa hyvin yhteisöä tukien. Uudessa lähetystilanteessa ne eivät enää olleet toimivia. Elämän suuren voimaa antavan pohjavireen sijaan ne muodostuivat ulkonaisiksi tavoiksi ilman syvempää tarkoituksen ymmärtämistä.

Näissä tilanteissa usko ottaa ohjeekseen raittiin vapauden sanoman: ”Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen.”

Kolmanneksi. Rakkauden sanoma kasvattaa kekseliäisyyttä. Kun ihminen rakastaa, niin hän pyrkii tekemään rakastamansa onnelliseksi. Suokoon Jumala siis meillekin sen, että yhä enemmän saamme heijastaa Jumalan rakkautta. Jumala on rakastanut meitä: Rakastakaamme mekin toinen toistamme.

Pukeutukaa siis sydämelliseen hyväntahtoisuuteen,

hyvyyteen, nöyryyteen, ystävällisyyteen ja kärsivällisyyteen.

Tämä sopii Jumalan valituille, pyhille ja rakastetuille.

Sietäkää toisianne ja antakaa reilusti anteeksi,

jos teillä on jotain hampaankolossa toisianne vastaan.

Ottakaa mallia Herrasta, joka antoi anteeksi teille.

Pukekaa päällimmäiseksi rakkaus, täydellisyyden side.

Kol. 3: 12-14

Luokoon siis aito uskon vapaus mielekästä ja luovaa toimintaa toinen toistemme auttamiseksi ja tukemiseksi, keskinäisen yhteyden lisäämiseksi. Lahjoittakoon vapauttava usko sydämellistä rakkautta lähimmäistämme kohtaan.

Toinen lukukappale eli epistola: Kol. 2:16–23

Kirjeestä kolossalaisille, luvusta 2

Kukaan ei saa tuomita teitä siitä,

mitä syötte tai juotte

tai miten noudatatte juhla-aikoja ja uudenkuun ja sapatin päiviä.

Ne ovat vain sen varjoa, mikä on tulossa;

todellista on Kristuksen ruumis.

Teidän voittajan palkintoanne ei saa riistää teiltä kukaan,

joka nöyryyttää itseään kieltäymyksin,

vajoaa näkyihinsä ja palvoo enkeleitä.

Sellaisen ihmisen tekevät hänen omat tyhjät ajatuksensa ylpeäksi,

eikä hänellä ole yhteyttä Kristukseen, päähän,

joka huolehtii koko ruumiista

ja pitää sitä nivelten ja jänteiden avulla koossa,

niin että se kasvaa Jumalan tarkoittamalla tavalla.

Jos kerran olette yhdessä Kristuksen kanssa

kuolleet pois maailman alkuvoimien ulottuvilta,

miksi yhä käyttäydytte tämän maailman mukaisesti

ja alistutte sellaisiin sääntöihin kuin

”älä tartu”, ”älä maista”, ”älä kosketa”?

Tämä kaikkihan koskee sellaista,

mikä käytön jälkeen häviää.

Kysymys on vain ihmisten käskyistä ja opeista.

Nämä omatekoista hurskautta,

nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista vaativat käskyt

tosin näyttävät viisailta,

mutta todellisuudessa ne ovat arvottomia

ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä.