Kristitty – nimellä kutsuttu

Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun. (Jes. 43:1b / FB38)

Kasteessa:
NN (etunimet), minä kastan sinut Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Jumala tuntee jokaisen kristityn ja tietää meidän jokaisen etunimet.

Mielestäni on hyvä, kun tapaamme ystäviä, kutsumme heitä nimellä. Samoin kun rukoilemme jonkun puolesta, niin olisi hyvä käyttää hänen etunimeä.

Jeesus: ”En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni”. (Joh. 15:15 / FB38)

Mitä sinulle ystävien nimet tai oma nimi merkitsevät?

Minkälaista ystävää sinä arvostat?

Raamatussa on monia hyviä ystävyyssuhteita, mikä sinulle tulee ensimmäisenä mieleen?

 

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. ”Mustakallio muistuttaa, että puhuja on kuulijoittensa palvelija.”

    Minä kun ajattelin, että hän on Jumalan palvelija, mutta ehkäpä tässä tapahtui freudilainen lipsahdus.

    Jeesuksen kirjeessä Laodikean (suom. ”ihmisten oikeudet”) seurakunnalle, joka kuvaa profetaallisesti viimeistä seurakunta aikakautta, Jeesus ei ole enää tässä kirkossa sisällä, vaan Hän on ulkona ja koputtaa oveen, jos joku kuulisi. Tunnusomaista tälle kaudelle on myös penseys eli ei olle uskovia, mutta ei olla oikein ateistejakaan eli jonkin sortin agnostiikkoja. (Lue Ilmestyskirja 3:14-22 Jeesuksen kuvaus meidän kirkostamme).

    Hyvän saarnan takana on Jumala Pyhän Hengen kautta. Saarna olisi valmisteltava rukouksessa ja kysyä Jumalta, että mitä HÄN HALUAA puhuaa seurakunnalle. Aivan ensimmäiseksi olisi pastorin kuitenkin löydettävä oma syntisyytensä ja otettava Jeesus vastaan henkilökohtaisena pelastajana sekä luotava Häneen henkilökohtainen suhde.

    Sinä pastori siis, ensi kerralla kun valmistelet saarnaa, ole rukouksessa ja kysy mitä sinä Jeesus haluat että minä heille puhun. Hän vastaa. Kaikki seitsemän Jeesuksen kirjettä Ilmestyskirjassa päättyvätkin kaikki samoilla sanoilla.

    ”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.” – Ilmestyskirja 3:22

    • Hyvä Mauno Mattila
      Asia on näin,kuin sanot.Ei uskova halua kuunnella mitään liberaalista lässytystä.Vapahtajaamme täytyy Suomen kirkoissa julistaa enemmän.
      Muutenkin koko kirkollinen järjestelmä ei ole oikea Jeesuksen asettama seurakunta muoto,vaan alkuseurakunnan pienryhmät on oikea seurakunta muoto.Näihin pitäis uskovien pyrkiä eli perustamaan pieniä kotiseurakuntia,jossa kaikki saisivat tasapuolisesti keskustella ja tutkia Jumalan sanaa.
      Olisiko tällaiselle kannatusta Tikkurilan alueella?

  2. Erinomaisia ohjeita, sekä kommenteissa että uutisessa. Syvällisyyttä ei pidä myöskään pelätä. Ihmiset eivät halua kuulla latteuksia, päinvastoin, sanan kuulijat ovat valmiit heittäytymään sofistikoituihinkin pohdintoihin, kunhan ne heille kristillisen uskon ja julistuksen hengessä esitetään. Kirkon tulisi olla paikka, jossa ihmiskunnan suurimmat mysteerit avautuvat. Parhaimmillaan hyvä saarna johdattaa kuulijat mysteereistä suurimman äärelle ja pitää otteessaan, paremmin kuin yksikään elokuva tai dekkari.

    • Tarja, kiitos kommentista. Niin, — evankeliumin ymmärtäminen voi olla haasteellista. Tämä kohta on tärkeä meille krstityille. Toki olen Jesajaa paljon lukenut.

    • Tarja, sinulla on hyviä näkemyksiä, vaikka ne poikkeavat omistani. Jesajan kirjassa ja koko Vanhassa Testamentissa on paljon evankeliumia eli Jumalan lupauksia, joihin voi turvata. Toki VT sisältää paljon lakia eli vaatimuksia.

  3. Ei noin päin, vaan evankeliumiin on otettu paljon VT:n puolelta ja niitä väitetään kristillisiksi. Eihän kristillisyyttä edes olisi ilman Tooraa ja profeettoja. En tiedä onko se tehty luvan kanssa vain voidaanko puhua kavalluksesta, kun kaiken lisäksi merkitys on muuttunut hyvin monessa otoksessa.

    Minulle se näyttäytyy toisen kulttuurin raiskaamisena ja ylimielisenä omimisena ja sen jälkeen halveksimisena ja demonisointina.

    Jeremian puhe Uudesta liitosta, on sekin kaapattu kristilliseksi lupaukseksi vaikka se puhuu Juudan ja Israelin välisestä liitosta. Israel ei oikein ollut halukas noudattamaan maan lakeja, mutta uudessa liitossa se luvattiin kirjoittaa sydämiin, niin, että he sitä sydämestänsä noudattaisivat.

    Laki ei siis edes kuulu kristityille.

    • Mielenkiintoinen näkemys, Tarja. Kyllä koko Raamatu on meidän kristittyjen kirja. Raamattu on Jumalan sana ja sen keskus on Jumala, Herra Jeesus Kristus.

    • Tarja, tämäkin toteutui Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa.


      Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta, julistamaan Herran otollista vuotta ja meidän Jumalamme kostonpäivää, lohduttamaan kaikkia murheellisia, panemaan Siionin murheellisten päähän — antamaan heille — juhlapäähineen tuhkan sijaan, iloöljyä murheen sijaan, ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan; ja heidän nimensä on oleva ”vanhurskauden tammet”, ”Herran istutus”, hänen kirkkautensa ilmoitukseksi.
      (Jes. 61:1‭-‬3 / FB38)

  4. Kun Jesaja sanoo, että ”Herran henki on minun päälläni,” niin miten se silloin on Jeesusken päällä ?

    Tähän tulee tietysti vastaus, että koska Jeesus luki tuota synagogassa, ja sanoi ”Minun päälläni ”, se muuttui tarkoittamaan Jeesusta.
    Jos minä lukisin tuon kirkossa, ja sanoisin ’Minun päälläni’, te tuskin hyväkstýisitte sitä, että se on juuri minun päälläni.

    Lisäksi voisin kysyä, että miten sinä panet Siionin sinun päähäsi.

    • Tämä oli totta 2000 votta sitten ja tänäpänä. Uskomalla Herraan Jeesukseen Kristukseen olemme autuaita.

Juha Heinilä
Juha Heinilä
Olen IT-suunnittelija Vantaan Rajakylästä. Kuulun Pyhän Kolminaisuuden luterilaiseen seurakuntaan, joka on Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan Vantaan seurakunta. Luen mielelläni vanhoja hyviä luterilaisia kirjoja. Käsittelen blogissa kristityn elämää unohtamatta Raamattua ja Tunnustuskirjoja.