Kristillinen avioliitto – hyvä elämä

Kahden on parempi kuin yksin, sillä heillä on vaivannäöstänsä hyvä palkka. (Saarn. 4:9)

Täydellinen elämä

Minkälainen on sinusta hyvä elämä?

Mitä pitäisi tapahtua, jotta eläisit hyvää elämää; minkälaista vaivannäköä se vaatisi sinulta ja mitä aviopuolisoltasi?

Miksi elämässä on myös vastoinkäymisiä; miksi risti kuuluu myös hyvään avioliittoon?

Minkälaisen palkan saamme, kun hoidamme avioliittoa?

 

Kaikki julkaistut blogini:

Juhan blogit

Blogiarkisto

. . . . .

Seuraavat blogit:

Herran laki (24.4.2015)

Jeesus näyttäytyy Vanhassa testamentissa (7.5.2015)

  1. Martti kysyi tärkeysjärjestyksestä hyvin. Näihin tilanteisiinhan me jatkuvasti joudutaan. Juuri elämän yleinen rasittavuus on suurin uhka avioliiton jatkumiselle. Jos Jumalasuhde on ykkönen, niin silloin käydään yhdessä rukoukseen ja viedään kaikki nämä huolet Hänelle.
    Rukous on sydämen avautumista Jumalalle. Samalla siinä avautuu sisin myös puolisolle. Jolloin asioista sopimiseen tulee hyvät mahdollisuudet. Miehen tehtävä on anopille sanoa millainen tilanne on ja lähettää hänet muikkuineen pois. Sana ei sano naiselle, että hänen pitäisi erota äidistään. Niinpä miehellä on aivan eri mandaatti sanoa anopille ei. Anoppiongelma johtuu usein siitä, että mies ei pidä reviiriään puhtaana.

    • Kiitos Pekka. Vaimollani ja minulla on koko avioliiton ajan ollut hyvät anopit, joiden kanssa meillä molemmilla on hyvät välit. Kanssakäymisessä on aina muistettava oma osuus, jonka on hyvä hoitaa hyvin. Ihan pienestä ei kannata repiä pelihousuja.

    • ”Juuri elämän yleinen rasittavuus on suurin uhka avioliiton jatkumiselle.” Onkohan noin? Silloin voisi perimmäiseksi syyksi veikata jostakin mieliimme pesiytynyttä harhakäsitystä avioliiton alati jatkuvasta auvoisesta seesteisyydestä. Kun se osoittautuu mahdottomuudeksi yleisen rasittavuuden keskellä, luullaan avioliiton menneen ratkaisevasti pieleen ja erotaan.

  2. Appi kerran alkoi antammaan ohjeita uuninpurkamiseen. Anoppi tuli siihen ja sanoi: ”Se on Pekan ja A:n välinen asia. Sinä älä puutu siihen.”Joten mainio anoppi minullakin oli.
    Näihin parisuhdejuttuihin olen vain kovin innostunut. Oma liitto kun on Namikan ja Paremman avioliiton opetuksista saanut paljon. Tekisi mieli aina vain olla siitä puhisemassa. Harvassa vain ovat ne parit, jotka näistä asioista tahtovat selvän ottaa heti alussa.

    • Näin on, kiitos Pekka. Meidän oman avioliiton alussa, vihkipappi mainosti ja kutsui avioliittoviikonloppuun, johon osallistuimme. Sen jälkeen muutaman vuoden päästä uudelleen ja sitten aika monta kertaa. Minä olin hidasoppinen ja piti saada oppia pitemmän aikaan, ennen kuin ahaa elämyksiä alkoi tulla luonnostaan.

    • ”Minä olin hidasoppinen ja piti saada oppia pitemmän aikaan, ennen kuin ahaa-elämyksiä alkoi tulla luonnostaan.” Luonnostaan tulevia ahaa-elämyksiä tulisi Raamattuun pitäytyvän uskovan kavahtaa, eikös vain?

      Tämä on toki piruilua, mutta tarkoitukseni on osoittaa, että järkemme on Luojan meille antama lahja, jota saamme vapaasti käyttää. Pidän sitä kutsumuksenamme ja näin velvollisuutena.

    • Hyvää pohdintaa, Martti Pentti. Monesti omat luutuneet käsitykset avioliitosta ennen avioliittoa, vaikuttaa siihen miten liitossamme toimimme. Omaan toimintaan voimme vaikuttaa, mutta siinäkin muutokset tapahtuvat hitaasti. Toista emme voi muuttaa.

    • Kiitos Juhani kommentista. Ihan kaikki eivät ymmärrä avioliiton hoitamisen tärkeyttä. Avioerot ovat yleisiä myös Tikkurilassa. Tikkurilan seurakunnassa tehtiin omat ratkaisunsa.

  3. Oikein hattua pitää nostaa Tulkaa kaikki liikkeelle. Kirkossa kun on melkein mahdoton saada aikaan mitään muutoksia.Nämä ovat oikein räväyttäneet ja näyttäneet mallia miten asioita saadaan liikkeelle ja muutokseen. Suuri osa meistä on ehkä aivan liian hienovaraisia. näemme merkittäviä muutostarpeita. Nostamme ne esiin kerran, tai pari ja jos kukaan ei silmäänsä räpäytä, niin asia jää sitten siihen.

  4. Alkuperäinen aihe innosti pohtimaan niitä etuja, joita uskovilla pareilla on. Tutkitaan yhdessä Raamattua, etsitään johdatusta ja yhteistä tehtävää seurakunnassa. Rukoillaan yhdessä. Pyritään kasvattamaan lapsia ja – lastenlapsia samaan hengelliseen perintöön. Näistä kaikista muodostuu vuosien kuluessa vahva tukipilari kestävälle ja onnelliselle liitolle.

    • Ovatko lapset ja lapsenlapset olemassa avioliittoa tukeakseen vai avioliitto ja perhe lapsia ja lapsenlapsia tukeakseen?

    • Kiitos hyvästä kysymyksestä, Martti Pentti. Sekä että. Vanhemmat ovat aina vastuussa alaikäisistä lapsista. Moni hoitaa alle kouluikäiset lapset ite, eikä laita niitä laitoshoitoon. Entä kun tulemme iäkkääksi. Välittääkö lapsemme meistä vai joudummeko helposti laitoshoitoon, jos tarvitsemme apua? Miten olemme lapsiamme hoitaneet vaikuttaa siihen miten meihin suhtaudutaan, kun me apua tarvitsemme.

  5. Maailmassa on usein se käsitys, että nuorempi palvelee vanhempaa, mutta Raamatusta löytyy toinen järjestys, jossa vanhempi palvelee nuorempaa.

    Järjestys on ollut selvä alusta asti, meillä tahtoo vain olla niin montaa mielipidettä nykyisin. Onnellisia ne, jotka asettuvat omalle paikalleen tosiaan palvellen, onhan parisuhdekin Jumalan vallan alla ja järjestys sen mukaan. Jumala on Kristuksen pää, Kristus on miehen pää, mies on naisen pää, mutta kaikki järjestys on kuitenkin Jumalan kautta, eikä ilman Jumalaa ole mitään ja ilman Jumalan Rakkautta me olemme tässä parisuhde asiassa täysin hukassa ja nykyisessä maailman menossa se alkaa jo selvästi näkymään. Kaikki etsivät vain omaa kunniaansa ja se on epäjumalan palvontaa.

  6. Tuossa arvojärjestysasiassa liikutaan herkällä alueella. Mikäli miehen asema mielletään vata-asemana, niin konflikti on valmis.
    Kyse on kuitenkin ennminkin vastuusta puolisosta ja perheestä Jumalan edessä. Tällöin kuva muuttuu täysin. vaimot mielellään jakaa vastuutaan miehelle. Tämä asia usein ymmärretään väärin ja sen tähden koko kristitty-avioliittotyö torjutaan.

    • Tämä yleistys ei ihan jokaiseen vaimoon sovi, mutta yleensä vaimot tarvitsevat turvallisuutta. Onko tänäpänä vaimoilla turvallista olla? Vastaako mies tähän tarpeeseen, kuten satoja vuosia sitten, kun mies suojeli keihäillä tai muulla kättä pidemmällä perhettään.

    • Perheen suojelu saattoi ennen vanhaankin onnistua paremmin sosiaalisilla taidoilla kuin kättä pidemmällä. Ei se ole vahva, jota moni pelkää vaan se, jota moni rakastaa.

    • Kyllä kai ihminen on aina ollut toiselle ihmiselle se mahdollisista vihollisista varteenotettavin. Petoeläimiäkin on ollut parempi väistää kuin sohia keihäällä.

    • Martti Pentti, kiitos linkeistä. Ikämääritys on oma lukunsa.

      Petoja on liikaa itä-Suomessa ja syrjäseuduilla ne on otettava huomioon. Oliko ennen petoja enemmän kuin tänäpänä?

    • Pedot ovat ennen vanhaan uhanneet ymmärrykseni mukaan lähinnä kotieläimiä, siis omaisuutta. Niiden hävittäminen asumusten liepeiltä ei siis ole ollut niinkään perheen puolustamista kuin omaisuuden suojelemista. Mielikuva ase kädessä vaimoaan ja lapsiaan puolustavasta isännästä voi olla suorastaan vaarallinenkin. Viittaan tässä Yhdysvaltojen väkivaltaiseen historiaan ja nykypäivään. Käsiaseita ostetaan perheen suojelemiseksi ja niillä surmataan usein perheen jäseniä.

    • Totta, aviopuoliso voi kokea turvattomuutta, kun toinen käsittelee asetta. Kuitenkin turvallisuus, mitä itse kukin siihen liittääkään, on yksi tarve tai tunne, joka ei saisi järkkyä. Voiko olla onnellinen, jos pitää pelätä?

    • ”Säilytä, poikani, harkinta ja maltti, älä päästä niitä silmistäsi, sillä ne ovat sinun elämäsi tae, ne ovat kaulaasi kiertävä koru. Näin kuljet tietäsi turvallisesti, et jalkaasi loukkaa, ja maata mentyäsi nukut rauhallisesti, et mitään pelkää. Älä säikähdä vaaraa, joka äkisti kohtaa, tuhon myrskyä, joka yllättää jumalattomat, sillä Herra on sinun tukesi ja turvasi, hän varjelee jalkasi ansoilta.” Kristityn perheen turvana on Herra, ei ’mies kirves kädessä’.

  7. Niin tuosta on juuri kysymys, onko miehen vaikea myöntää, olevansa vallan alainen? Entä naisen?
    Kristittynä voi ymmärtää mistä tuossa vallassa on kysymys, Jumala loi miehen, josta nainen on otettu, näin Raamattu opettaa, ei ole toista ilman toista, koska mieskin on naisen kautta.
    En usko, että tätä tarvitsee paljon edes miettiä, jos me kaikki asetumme omalle paikalle Luomisjärjestyksen mukaan. En usko, että Kristityllä naisella on vaikeuksia asettua Jumalan säätämään järjestykseen, muista naisista en tiedä.

    Jumalan Rakkaudessa ei ole eriarvoisuutta, on vain järjestys Luomisen mukaan ja sen kunnioittamisessa meidän tulee kilpailla keskenämme. Jos joku ajautuu konfliktiin itsensä kanssa, niin täytyy mennä Luojan juttusille ja tehdä valitus.

    Kristuksen Rakkauden sisällä mies ja nainen ajattelee toistensa parasta, ei siinä ole nokkimisjärjestystä. Jos joku tulee kohdelluksi väärin sukupuolensa mukaan, olkoon mies tai nainen, niin Rakkaus ei kuitenkaan tee toiselle mitään pahaa, vaan kyse on jostain muusta, kuin rakkaudesta.

    Huomaat varmasti, että oikaisen ja yksinkertaistan asioita, mutta sillä vain tahdon tuoda esille, kuinka pihalla me olemme. Paavalikin asettaa Luomisen esikuvaksi meille ja sanoo, että Jumalan seurakunnassa ei ole sellaista tapaa, että millään ei ole mitään merkitystä. (1.Kor.11) vaan kaikessa on Jumalan asetukset voimassa. Lapset syntyy edelleen naisen kautta, kuten on alussa ollut ja miehen tehtävä on huolehtia, että naisella on kaikki hyvin. Mies huolehtii yhteiskunnassakin siitä, että järjestys suojelee lain kautta naisia ja lapsia, ei se tietenkään sulje pois sitä, etteikö nainen vois myös siihen osallistua. Naisen tehtävä on huolehtia myös miehen hyvinvoinnista, mutta siitä harvemmin puhutaan.

    Kun ajatellaan kokonaisuutta, niin kaikkialla missä kunnioitetaan Raamatun mukaisia sääntöjä, siellä yhteiskunta kukoistaa, siellä missä niistä luovutaan, alkaa myös nopeasti yleinen rappio ja yhteiskunnallinen degeneraatio, mikä alkaa nyt hyvin näkymään länsimaisessa postmodernissa yhteiskunnassa, missä totuus on vain suhteellinen käsite ja Kristinuskokin on vain yksi vapaasti valittava ajatusmalli. (Sallittakoon kaikki kirjoitukseen sisältyneet yleistykset, ne on joskus paikallaan ja tarkoituksella sanottu.)

    • Hyvää pohdintaa, kiitos Ismo. Kommunikointi on avain onneen. Kaikki päätökset jotka perheessä tehdään pitäisi olla yksimielisiä. Emme saa toimia oman mielen mukaisesti, jos aviopuolisomme on siitä eri mieltä. On väärin alistaa puolisoa toimivalla omapäisesti. Aviomies on vastuussa siitä, että asioista keskustellaan ja sovitaan miten toimitaan.

Kirjoittaja

Juha Heinilä
Juha Heinilä
Olen IT-suunnittelija Vantaan Rajakylästä. Kuulun Pyhän Kolminaisuuden luterilaiseen seurakuntaan, joka on Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan Vantaan seurakunta. Luen mielelläni vanhoja hyviä luterilaisia kirjoja. Käsittelen blogissa kristityn elämää unohtamatta Raamattua ja Tunnustuskirjoja.