Kalevan juttutuvassa on käynnissä keskustelu ”Ehdota aihetta kohubloggaaja Naatukselle.” Rebekasta näyttää tulleen uusimman uskonpuhdistuksen äänitorvi ja kirkon salaisten kansioiden penkoja. Ja mikäpä ettei. Kommenttiketju löytyy tuolta:
http://www.kaleva.fi/juttutupa/uskonto/ehdota-aihetta-kohubloggaaja-naatukselle/2429221?page
Keskustelussa on jo ehdotettu joitakin mielenkiintoisia teemoja: kirkko ja erotiikka on eri tavoin esillä (mistäköhän syystä?). Myös kirkon talouteen liittyvät kysymykset ovat aina askarruttaneet kadun kulkijoita. Joku tuntuikin toivovan luetteloa uuden Oulun tarpeettomista, puskutraktorilla kasaan työnnettävistä kirkoista ja kappeleista.
”Myykää kaikki ja alkakaa seuraamaan Jeesusta” ehdotetaan eräässä toisessa uskonnollisen aiheen kommenttiketjussa samaisen Kalevan juttutuvassa. Kaikessa yksinkertaisuudessaan hyvin nasevaa. Ja erittäin, erittäin raamatullista…Itse olen kyllä sitä mieltä että kirkkojen käyttöä kannattaisi miettiä ja ehkä laajentaa entisestään erilaisiin tarpeisiin ja kulttuuririentoihin sopiviksi. Ettei puskutraktoreita tarvitsisi tilata. Lienee nimittäin helpompaa myydä seurakuntatalo tai leirimaja kuin kirkko.
Meillä on Hailuodossa rosoinen mutta kaunis saaristokirkko. Sen kauneus on arkisessa pyhyydessä. Betonielementit ovat kontrastina 17 metriä korkealle alttari-ikkunalle, josta avautuu näkymä luontoon ikivanhoine mäntyineen.Kirkko on monenlaisten tapahtumien, konserttien ja teatterikappaleiden tyyssija. Kirkon yhteydessä on lehterin alla seurakuntasali ja lehterillä urkujen takana kerhohuone. Muuta kokoontumistilaa meillä ei seurakunnalla olekaan.
Kirkon on oltava pyhä, muttei koskematon. Sillä pyhyyden kokemus on ihmisen sisällä. Ja pyhyyttä voi olla kohtaamisessa kylän raitilla yhtä hyvin kuin ehtoollismessussa. ”Koskematon kirkko” (niin sisäisessä kuin ulkoisessa mielessäkin) olkoon siis tuo kokonaisvaltainen aihe, jota tarjoan Rebekalle. Ja josta haluan itsekin jatkaa keskustelua.
Aika erilainen saaristokirkko teillä siellä kuin meillä täällä lounaisessa Suomessa. Ei täällä ole paljon betonia niissä kirkoissa nähty …
Niin. Kun vanha kirkko paloi 1968, otettiin uusi suunta. Silloiset luottamushenkilöt lienevät ajatelleet ettei seuraavaa kirkkoa ole helppo polttaa. Toki Irma ja Matti Aaltosen luomus herätti ajatuksia laidasta laitaan. Ja herättää vieläkin.
Ahaa! Kuinka vanha oli palanut kirkko?
Martti, Martti. Palanut Hailuodon kirkko oli yksi Suomen vanhimmista puisista kirkoista. Sen rakentaminen aloitettiin 1610-luvulla ja valmista tuli 1620.
***
Mutta tuossa ”myykää kaikki” kehotuksessa on jotain puoliloogista. Jos myy kaiken, tulee aika rikkaaksi.
Teemu, minä raukka olen täältä kotoisin, mistä on katseltu länteen, etelään ja lounaaseen, mutta vain harvoin pohjoiseen eikä isommalti myöskään itään. Onpa surkeaa, että sellainen aarre paloi. Onneksi meillä on vielä Pyhämaan uhrikirkko …
Siellä, missä kristityt ovat joutuneet kokemaan kirkottomia aikoja, on olojen vapautuessa ensimmäisiä tehtäviä ollut kirkkojen rakentaminen. Kirkkorakennusta siis tarvitaan, vaikka seurakunta sorron alle joutuessaan pystyykin toimimaan ilman pyhäkköäkin. En ole varmasti ainut, joka on ihan ratkaisevan Jumalan kohtaamisen saanut kokea kirkossa, jumalanpalveluksessa. Siksi toivon, että kirkkorakennukset pidettäisiin myös luterilaisten keskuudessa pyhitettyinä tiloina, joissa ei harrastettaisi edes sellaisenaan hyväksyttäviäkään kulttuuri- tai muita maallisia rientoja.
Teemu,
juuri niin. Toisaalta voi myös olla myymättä – ja jakaa kaiken köyhille.
Yrjö Sahama,
arvostan kantaasi. Kirkon tulee olla. Ja kirkossa on aina jotain erityistä. Mutta esineiden ja kristillisten symbolienkin maailma on vain osatotuus siitä, mikä on pyhää, Jumalan läsnäoloa.
Lord works in mysterious ways.
Oliskos nyt aika saarnata ihan vanhanaikaista parannuksen evankeliumia. Jeesuskeskeisyyden läpielämistä arjessa hävetään. Tässä kaikessa on varmaan parannuksen tekoa itse kullakin.
Onpa paljon hyviä lauluja! Nyt ei menty urkujen ehdoilla, hyvä!