”Se miehen epätoivoon ajaa
kun halla viljaa korjaa
Keskeltä kylmän mullan hiljaa
kylmä silmä tuijottaa
kun kirves kohoaa
Keskeltä kumpujen, mullasta maan
isät ylpeinä katselevat poikiaan
Työttömyys, viina, kirves ja perhe
lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe”
(Eppu Normaali: Murheellisten laulujen maa)
Olen aina pelännyt teräaseita, puukkoa ja kirvestä. Oulun kirvessurmien jälkeen unissani ovat heiluneet erityisesti Fiskarsin kirveet. Päivätietoisuudessa olen pyöritellyt mielessäni yhteyksiä, joissa suomen kielessä kirveellä tehdään jotakin muuta kuin halkoja.
KIRVES KÄDESSÄ: Neljä vuosikymmentä sitten afrikkalainen stipendiaatti ihmetteli minulle, miten ihmeessä suomalaisilla voi olla kirves kädessä, kun oikeasti meillä on käsi kirveessä. No, meillä vaan on…
SOTAKIRVES: Intiaanit hautaavat sotakirveensä maahan, vaikka niistä kannattaisi takoa auroja.
PILKKAKIRVES: Pilkkakirveet ovat heiluneet viime päivinä etenkin Pariisissa. Ei vain ahneilla ole paskaista loppua, vaan myös pilkkaajilla. Voiko miljoona pariisilaista olla ihan väärässä puolustaessaan pilkantekovapauttaan sananvapautena?
PALKKAKIRVES: Tämä kirkon kirVes on aikamoisen tylsä. Kyse on kirkon virkaehtosopimuksesta. On todettava, että kyllä kirkon palkka ihan riittävä olisi, jos se tulisi kaksi kertaa kuussa.
KIRVESPAPPI: Jossakin ihme perinnepäivässä muuan pappi ilmestyi kirkkoon kokoontuneen seurakunnan eteen villapaita päällä, karvareuhka päässä ja kirves kädessä saarnatakseen jostakin. En muista mistä, mutta arvelen, että nenän ja leuan välistä.
ISKEÄ KIRVEENSÄ KIVEEN: Erehtyä, haksahtaa, tehdä virhe. Kuten varmasti olette huomanneetkin, niin Arkadianmäellä näitä hutilyöntejä tapahtuu hämmentävän usein. Hiljattain muuan KD:läinen löi kirveensä niin pahasti kiveen, että kirves jäi, mutta mies lähti.
HYVÄÄ PÄIVÄÄ, KIRVESVARTTA sanoi äitini minulle tuolloin, tällöin lasna ollessain. Taisin jo ammoisina aikoina osata puhua puuta, heinää…
KIRVES ON JO PUUN JUURELLA: Milloin kaadetaan hedelmää tuottamaton puu? Suomalaisittain kyse on LEIMAKIRVEESTÄ.
KIRVEELLÄ VEISTETTY NAAMA: Varmasti ihan hyvä pärstä arkikäyttöön!
EI KIRVEELLÄKÄÄN! On mestoja, joihin et saa mua kirveelläkään mukaasi. Sitten on joitakin sellaisia paikkoja, joista en suostu lähtemään kulumallakaan…
”…eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät…”
Siis kaiken logiikan mukan kirkko ei saisi vihkiä näitäkään avioliittoon jollei tiedä että heidät on pesty Jeeuksen verellä puhtaiksi?
”Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät.” (1.Kor. 6:9-10)
Mikä on tämän logiikka? Tämä kuvaus ainakin joltakin osin sopii meihin kaikkiin. Eikö sitten kukaan pääse Jumalan valtakuntaan? Pitää lukea vielä seuraava jae;
”Tällaisia jotkut teistä olivat ennen, mutta nyt teidät on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta.” (jae 11)
Juuri tästä on kysymys. Siinä on se logiikka. Tällaisia te olitte ennen, mutta älkää olko sellaisia enää. Muutoin te ette saa periä Jumalan valtakuntaa. Parannuksen tekoa toki tarvitaan näistä joka päivä, mutta pyrkikää niistä pois. Ainakin, jos haluatte päästä Jumalan valtakuntaan.
Kirkon ei siis tule rohkaista ketään jatkamaan näissä synneissä, vaan päinvastoin kehoittaa pyrkimään niistä eroon. Syntistä ihmistä sen sijaan tulee armahtaa ja tukea. Maallinen regimentti tehköön niinkuin haluaa. Kirkon tehtävänä on tuoda esiin Jumalan tahto eikä mukautua ajan henkeen. Näin on aina ollut.
Kyllä se nyt on kirkon mukauduttava, muuten ei ”bisnes” toimi. Yksin kertaisesti papistolta (kirkollisvero,sijoitukset, eläkerahasto ym.) loppuu pelimerkit, sanoisinko jopa hieman vaikka ”harmaalta alueeltakin”, sitä voi sitten jokainen pohtia mitä tarkoitan.
Hieman vielä kun papisto ärsyttää minua henkilökohtaisesti, niin kohta alkaa minun osalta, kirkosta eroaminen kampanja ja uskon että en taida olla ainoa rahvaan edustaja.
Et ole. Jos haluaa pysyä kirkossa, niin on parempi jättää tämä paikka väliin. Mulle kanssa kävi, niin että jonkun aikaa luin näiden ihmisten toimia, niin vaihtoehdot loppu.
ohessa on harvinaisen fiksu lakialoitteen kannattajan kirjoitus:
http://lauriskon.com/2013/03/02/homoliittojen-kannattaja-tarkista-argumenttisi/
Sari Joona taisi vain ottaa oppia tästä suuresta määrästä misterejä. Se on totta, että laiskan miehen Raamatun tutkintaa on jakeilla takoa, mutta tilanne taitaa lähteä jo tuolta ”huipulta”, vaikka se hunajaisiin sanoihin yritetään kätkeä. On teillä kirkko.
Viime vuosina on surkuteltu sitä, että kirkon papisto johtajineen on menettämässä ”arvovaltaansa”. Kirkko ei pysty ohjailemaan kansan syviä rivejä kuten joskus ”yhtenäiskulttuurin” aikana. Ihmiset tekevät suuret ja pienemmätkin valintansa välittämättä ”kirkon äänestä” ( mitä sillä nyt tarkoitetaankin ). Tässä on hyvätkin puolensa. Tietty osa kansanedustajista – näyttäisi vielä olevan enemmistö – tekee ratkaisunsa välittämättä tietyistä kirkollisista ”vaikuttajista” oman vakaumuksensa mukaisesti.
Näin on ja ihmettelen välillä näitä kansan enemmistö hokemia, joita hoetaan. Jokaisella meillä on yksi ääni ja todellisuus näkyy vuonna 2015. Täällä netissä pyörii sellainen kupla, joka joidenkin kohdalla puhkeaa silloin. En tiedä kenen.
Juhani Heinosen antamassa linkissä on tosiaan hyvin asiallinen ja huomionarvoinen kannanotto meneillään olevaan lakialoitekeskusteluun. Kannattaa lukea ja toimia sen mukaan kuin siellä neuvotaan.
”epäreilu liioittelu ei taida ajaa asiaa eteenpäin.” on artikkelin punainen lanka. Samaa olen yrittänyt täälläkin kertoa, laihoin tuloksin.
Lieneekö tämäkin sitä ”epäreilua liioittelua”?
”Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisessa on työryhmän havaintojen mukaan ongelmia monilla eri elämänalueilla. Suomessa esiintyy huolestuttavassa määrin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluviin henkilöihin kohdistuvia kielteisiä asenteita ja syrjintää. Erityisen huolestuttavaa on, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluminen altistaa myös väkivallalle. Syrjinnästä ja väkivallasta raportoidaan eri syistä vain harvoin eteenpäin. Tämä koskee myös lapsia ja nuoria, jotka eivät kerro ongelmatilanteista esimerkiksi opettajalle.”
Lähde: Oikeusministeriön julkaisema uunituore mietintö
http://oikeusministerio.fi/fi/index/julkaisut/julkaisuarkisto/1403781634420.html
Aikoihin on eletty, kun osa piispoista ja papistosta ”loppaa” kiivaasti oman pappisvalansa ja kikkolain ja raamatun vastaista oppia.Luterilainen kirkko Suomessa on pian yleisen mielipiteen kirkko. Miksi ortodoksikirkon oppi noissa asioissa hyväksytään mukisematta? Koska he eivät ole kansalaismielipiteen heiluteltavia, vaan pysyvät opissaan.
Miksiköhän kommenteissa mässäillään niin paljon Vanhan Testamentin säännöksillä., kun meillän ollut jo parituhatta vuotta Uusi Testamentti ja sen antamat lait ja neuvot?
Kyse on trollauksesta, jolla yritetään sotkea asiallinen keskustelu.
Eira Vainikka, eräs keskeinen syy on, että avioliittoa vain miehen ja naisen välisenä liittona perustellaan juuri VT:n luomiskertomuksella ja toisekseen sillä vanhatestamentillisella ihmiskuvalla, jonka mukaan Jumala ei luonut ihmistä homoseksuaaliksi.
Täällähän on myös ollut ihmettelyä, että miksi vammaisten yhdenvertaisuudesta ei puhuta kirkossa. Tähän ihmettelyyn liittyen kysyisin, että opettaako kirkko tosiaan, että Jumala ei luonut ihmistä vammaiseksi? Tai että voidaanko järjestää vammaisten kirkkopyhiä (joita siis tosiaan järjestetään, vaikka jotkut vammaisasioista nyt huolestuneet eivät ilmeisesti asiasta olekaan tietoisia), ettei siinä vain siunattaisi ja hyväksyttäisi langenneisuutta.
Ja vielä, ihmisillä on monenlaisia vammoja, jotka ovat vastoin Jumalan luomistahtoa (=synti). Voi olla, että naiselta puuttuu kohtu ihan synnynnäisesti. Nämä ihmiset lienevät niitä Jeesuksen kuvaamia avioliittoon kelpaamattomia. Mutta kai se luopumus on jo aika pitkällä sitten, kun kirkossa tai tällä palstalla ei vaadita, etteivät nämä ihmiset saisi mennä avioon…
Eira Vainikka, fundamentalisit vetoavat mielellään Vanhaan testamentiin aina kun se heille sopii. Ja eikö Vt. kuulu Raamatuun, ainakinmyydään samojen kansien sisällä?
Hei Matti Pulkkinen, olen hieman eri mieltä noista isojen kirjainten ja huutamisen kombinaatiosta. Ensinnä, ne ovat joskus tehokeino ja toiseksi tuli mieleeni. Jos isot kirjaimet ovat mielestäsi huutamista, niin Jeesus, kristillisen messagen keskushahmo, käytti myöskin huutamista. Ei pelkästään laajalle kuulijakunnalle tarkoiten viestin kuuluvuuden vuoksi, vaan myöskin asian tärkeyttä ja painoarvoa korostaen.
Nimittäin kun ihmiset nauroivat häntä, että saako mukamas herätettyä Jairuksen tyttären, niin Hänestä kerrotaan, että Hän tarttui tyttären käteen ja HUUSI sanoen ”lapsi nouse” ja näin tapahtui.
Toinen tilanne, jota voisi siteerata on kieltämättä suuri joukkotilanne, jossa äänenkäytön voimakkuuskin ihan kuuluvuussyistä oli tarpeen. Mutta näkisin, että asian painoarvonkin vuoksi ”Jeesus seisoi ja HUUSI ja sanoi…”.
Eli painoarvoltaan tärkeä asia tarvitseekin joskus tehoa!
Mikä sopi Jeesukselle ei välttämättä sovi ihmiselle.
Aika paljon täälläkin kiistellään siitä, mitä Raamattuun kirjoitettu sana todella tarkoittaa. Mikä siitä on sellaista, mitä pitää noudattaa ja mikä ei ole. Kaiken tämän takan on paholaisen ensimmäiset sanat ihmiselle ”Onko Jumala todella sanonut?”.
Koko Vanha testamentti ja erityisesti Mooseksen kirjat kertovat Kristuksesta esikuvallisesti ja hengellisesti hyvin erilaisilla tavoilla. Vertaa tähän Jeesuksen sanat; Jos te uskoisitte Moosesta, niin te uskoisitte minua, sillä minusta hän kirjoitti” (Joh. 5:46).
Tämän ymmärtäminen tosin vaatii Pyhän Hengen apua, sillä; ”Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut” (Joh. 14:26).
Sellaisille kristityille, joilla ei tätä Henkeä ole, Raamattu pysyy monilta osin käsittämättömänä kirjoituksena.
Kyse ei ole lopultakaan siitä, mitä Raamattuun on kirjoitettu, vaan siitä halutaanko sitä noudattaa ja uskotaanko sen olevan Jumalan sanaa.
Sen verran vielä, että oli sitten piispan avustaja tai jaetakoja, niin kannattaa tutkia kokonaisuudet, jos noiden kanssa aikoo keskustella. Siitä on hyvä lähteä eteenpäin, minne viekin. Sama neuvo kuin jehovien kanssa. 🙂
http://yle.fi/uutiset/psykologi_kertoo_saaneensa_potkut_televisioesiintymisesta__sananvapaus_ei_ole_ehdoton/7323875
Tuossa linkissä on mielenkiintoista tietoa työntekijän mielipiteenilmaisun rajoista. Kirkolla voi olla omat ”lakinsa”, mutta kannattaa lukea kuitenkin.