Kirves

”Se miehen epätoivoon ajaa

kun halla viljaa korjaa

Keskeltä kylmän mullan hiljaa

kylmä silmä tuijottaa

kun kirves kohoaa

Keskeltä kumpujen, mullasta maan

isät ylpeinä katselevat poikiaan

Työttömyys, viina, kirves ja perhe

lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe”

(Eppu Normaali: Murheellisten laulujen maa)

kirves

Olen aina pelännyt teräaseita, puukkoa ja kirvestä. Oulun kirvessurmien jälkeen unissani ovat heiluneet erityisesti Fiskarsin kirveet. Päivätietoisuudessa olen pyöritellyt mielessäni yhteyksiä, joissa suomen kielessä kirveellä tehdään jotakin muuta kuin halkoja.

KIRVES KÄDESSÄ: Neljä vuosikymmentä sitten afrikkalainen stipendiaatti ihmetteli minulle, miten ihmeessä suomalaisilla voi olla kirves kädessä, kun oikeasti meillä on käsi kirveessä. No, meillä vaan on…

SOTAKIRVES: Intiaanit hautaavat sotakirveensä maahan, vaikka niistä kannattaisi takoa auroja.

PILKKAKIRVES: Pilkkakirveet ovat heiluneet viime päivinä etenkin Pariisissa.  Ei vain ahneilla ole paskaista loppua, vaan myös pilkkaajilla. Voiko miljoona pariisilaista  olla ihan väärässä puolustaessaan pilkantekovapauttaan sananvapautena?

PALKKAKIRVES: Tämä kirkon kirVes on aikamoisen tylsä. Kyse on kirkon virkaehtosopimuksesta.  On todettava, että kyllä kirkon palkka ihan riittävä olisi, jos se tulisi kaksi kertaa kuussa.

KIRVESPAPPI: Jossakin ihme perinnepäivässä muuan pappi ilmestyi kirkkoon kokoontuneen seurakunnan eteen villapaita päällä, karvareuhka päässä ja kirves kädessä saarnatakseen jostakin. En muista mistä, mutta arvelen, että nenän ja leuan välistä.

ISKEÄ KIRVEENSÄ KIVEEN: Erehtyä, haksahtaa, tehdä virhe. Kuten varmasti olette huomanneetkin, niin Arkadianmäellä näitä hutilyöntejä tapahtuu hämmentävän usein. Hiljattain muuan KD:läinen löi kirveensä niin pahasti kiveen, että kirves jäi, mutta mies lähti.

HYVÄÄ PÄIVÄÄ, KIRVESVARTTA sanoi äitini minulle tuolloin, tällöin lasna ollessain. Taisin jo ammoisina aikoina  osata puhua puuta, heinää…

KIRVES ON JO PUUN JUURELLA: Milloin kaadetaan hedelmää tuottamaton puu? Suomalaisittain kyse on LEIMAKIRVEESTÄ.

KIRVEELLÄ VEISTETTY NAAMA: Varmasti ihan hyvä pärstä arkikäyttöön!

EI KIRVEELLÄKÄÄN! On mestoja, joihin et saa mua kirveelläkään mukaasi. Sitten on joitakin sellaisia paikkoja, joista en suostu lähtemään kulumallakaan…

9 kommenttia

  • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

    ”Kirveslinja” taas on tuttu juttu Suomen poliittisesta historiasta. Sillä tarkoitettiin 1980-luvun alussa SKP:n enemmistöläistä johtoa, lähinnä Arvo Aaltoa, Aarno Aitamurtoa ja kainuulaista lääkäriä Arvo Kemppaista. Niin kutsuttu vähemmistö viittasi nimityksellä siihen, että edellä mainittujen henkilöiden johdolla puolue ikäänkuin iskettiin kirveellä kahtia.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Hannu Kiuru sanoo:

    Törmäsin netissä Lyijykomppania-nimiseen bändiin, jota en aiemmin tuntenut. En myöskään onnistunut kuulemaan kappaletta Kirves puun juurella. Lyriikka kyllä löytyi, ja se teki vaikutuksen:

    ”Kuuletko äänen joka erämaassa huutaa Joka huutaa tekemisiesi perään Kuuletko äänen että alkaa olla kiire Sillä kirves odottaa jo puun juurella

    Vieläkö maistuu viini, laulu ja naiset Vieläkö on joku hölmöys tekemättä Pistä vauhtia nyt, alkaa olla kiire Sillä kirves odottaa jo puun juurella”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

    Sitten on vielä ”kirvesrinnat.” Vihje: sillä tarkoitetaan manselaista lätkäjoukkuetta, jonka nimi ei viittaa kissaeläimeen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Hannu Kiuru sanoo:

    Niin, ja minkä järven jäällä se piispa Henrik nyt sen talonpoika Lallin kirveellä tappoikaan?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Teemu Kakkuri sanoo:

      Köyliön. Rannalla on kylä, jonka nimi on Kakkuri.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Kuka ja kenet? Vanha kompa on parempi kuin pussillinen uusia.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Hannu Kiuru sanoo:

      Haa, menee se viisaskin vipuun. Tunnustan, että mun isäni jäynäytti mua itseäni tuolla samalla jutulla lasna ollessain. Sitä vaan tulee automaattisesti jostakin alitajunnasta, että Köyliön järven jää. Siitä muistamisesta saa sellaiset kiksit, että muu tarkkaavaisuus hieman herpaantuu…

      Toinen samanveroinen on jouluevankeliumin lukutapa

      ”Ja he löysivät lapsen ja hänen äitinsä Marian sekä Joosefin, joka makasi seimessä kapaloituna…”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Älkäämme unohtako Sepeteuksen poikain isän nimeä!

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru

    Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (66 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121