Piispa emerita Irja Askola kuvasi, miten kirkon edustajat poistuvat kokouksista turhautuneina, väsyneinä ja rikkirevittyinä (Kotimaa 14.8.). Jäin pohtimaan näitä sanoja palatessani uuden kirkolliskokouksen ensimmäiseltä istuntoviikolta.
Seuratessani edustajien kommentteja Turussa ja keskustelua sosiaalisessa mediassa on pakko todeta, että Askola osuu asian ytimeen. Tällä kertaa turhautumista on ilmassa enemmän kuin ehkä koskaan aikaisemmin.
Suomi ja koko maailma on keskellä vakavaa kriisiä. Kirkon jäsenet ja sidosryhmämme – mukaan lukien valtio – odottavat, että kirkon voimavarat suuntautuisivat ulospäin. Henkistä hätää ja hengellistä kyselyä on ympärillämme poikkeuksellisen paljon. Koronakriisi on lamaannuttanut seurakuntien normaalia toimintaa. Palaavatko jäsenemme enää ruutujen äärestä jumalanpalveluksiin ja muihin seurakuntien tilaisuuksiin? Vai vieraantuvatko ihmiset yhä kauemmaksi kirkosta? Kriisin aikana on kehitetty luovia toimintamalleja. Miten niitä voidaan jatkaa ja levittää?
Koronakriisi koettelee ankarasti jo ennestään taloudellisissa vaikeuksissa olevia seurakuntia. Seurakuntarakenteen uudistamiselle on nyt vielä enemmän tilausta kuin silloin, kun edellistä rakenneuudistusta yritettiin. Miten nämä tulevaisuuden näköalat olivat esillä Turun kirkolliskokouksessa?
Päällimmäiseksi mielikuvaksi jäi ties monesko kierros avioliittokeskustelua. Yleensä keskustelua vaitonaisina seuraavat lainopilliset asiantuntijat ilmaisivat voimattomuutensa. Johtajuuden puute kuljettaa kirkkoa kuin ajopuuta kohti suuntaa, jota kukaan ei halua.
Piispojen kyvyttömyys tuoda esille aito kompromissiratkaisu kiihdytti kehitystä, jossa kirkolliskokous jakautuu kahteen jyrkkärajaiseen leiriin. Pahimmillaan tämä johtaa umpikujaan muissakin kysymyksissä. Kaikkia ehdotuksia ja kaikkea sanottua tulkitaan avioliittokysymyksen jakolinjojen kautta. Viime kirkolliskokouskaudella tämä näkyi muun muassa kansliapäällikön valinnassa. Tällä kertaa jakolinjat tulivat esille kirkon tulevaisuuden kannalta vähäpätöisessä kysymyksessä kenttäpiispan asemasta.
Kirkon monimutkainen ja omaleimainen hallintomalli antaa piispoille poikkeuksellisen suuren vallan, jos he vain uskaltavat sitä käyttää muutenkin kuin kulisseissa. Piispainkokous totesi epämääräisesti: ”Tilanteessa, jossa piispainkokouksen jäsenet päätyisivät syystä tai toisesta joustamaan parhaana pitämästään mallista, pitää enemmistö heistä toiseksi parhaana mallina mallia 3. (avioliittokäsitys ei muutu mutta papit voivat halutessaan vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja).”
Avioliittokeskustelussa vain viisi piispaa käytti puheenvuoron. Heistäkin vain piispa Teemu Laajasalo on kertonut, miten hän menettelee samaa sukupuolta olevia pareja vihkivien pappien kohdalla. Jos ei nyt, niin milloin piispat olisivat valmiita joustamaan ja millä perusteilla? Lohduttominta tilanteessa on se, ettei tällä hetkellä ole nähtävissä mitään ulospääsyä jos sellaiseksi ei lueta odotettavissa olevaa korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä.
Tässä tapauksessa päätösvalta kirkkoa koskevassa asiassa luovutetaan kirkon ulkopuolelle. Siksi pyydän kaikkia piispoja kertomaan avoimesti kantansa ja yhteisesti suosittelemaan jotain samaa sukupuolta olevien vihkimisen mallia ennen kuin korkein hallinto-oikeus tekee päätöksensä. Kirkossa on niin kovin paljon muuta kiireellistä keskusteltavaa ja sovittavaa. Avioliittoasiassa on vihdoin syytä päästä eteenpäin.
Kirsi Hiilamo
Kirkolliskokousedustaja, Helsingin hiippakunta. Kirjoitus on julkaistu 21.8. ilmestyneessä Kotimaassa.
”Korona, kyvyttömyys ja kompromissi.,” ”kovin paljon muuta kiirellistä keskusteltavaa ja sovittavaa.” Milloin avioliitosta, yhteiskunnan perussolusta on tullut muiden asioiden ohessa sovittava osanen? Se ei ole mikä tahansa asia tai kompromissin alainen toimintamalli. Kun se on yhden miehen ja naisen liitto, sitä pitäisi siten kunnioittaen kohdella ja edesauttaa. Sitä lausuntoa sopii kyllä odottaa ja toivoa.
Sopivasti Samuel Kettunen toi ensimmäiseksi esiin sen, mikä vanhakantaisille on tärkeintä kirkossa. Kun olisikin kyse niin vanhakantaisesta, että mentäisiin apostolien aikaan. Tässä tapauksessa vanhakantaisuus tarkoittaa keskiaikaista pikeentynyttä kirkkopimeyttä eikä sitä vapautta, joka oli apostolien sanoman ydin.
Kiitos Kirsi Hiilamolle blogista!
Niin ne uuden ajan valon saaneet antaa ymmärtää, että miehen ja naisen liitto on keskiaikaista pimeyttä ja mennyttä aikaa. Jotkut valistuneemmat toteaa näihin ilmiöihin, että ”maailma on tullut hulluksi.” Kristityt tietää, että kyseessä on Sielunvihollisen juoni, koska se valheenisä tietää kuinka Jumala on säätänyt sen liiton ja Jeesus itse vahvistanut.
Samuel,
Kukaan ei ole tietääkseni antanut ymmärtää, että naisen ja miehen liitto olisi jotain pimeyttä.
Maailma on tänä päivänä aika sekaisin. Tämä ko. asia on varmasti niitä pienimpiä asioita tässä kaaoksessa. Kannattaa muistaa mittasuhteet.
Täytyy muistaa ja avata silmät, että millä tavalla maailma on sekaisin näissä kysymyksissä. Täällä puhutaan tästä aiheesta, ei sodista ja koronasta.
Samuel, „Saatanan juonet kauaksi heitä“.
Piispa sitoutuvat nykyiseen käytäntöön, ei tarvita erillisilmoitusta. Poikkeuksena on muutama piispa jotka ottavat irtiottoja ja hämmentävät tilannetta. On aivan selvä, että tämä on sotaa, verta työtä ja hikeä.
Surullinen kirkon tilanteesta, tämä on monen kristityn huokaus.
Paajanen: ”On aivan selvä, että tämä on sotaa, verta työtä ja hikeä.”
Jep, vanhakantaisilla on aina jokin sota meneillään vääräoppisia vastaan.
Vapaa on vapaa sodista, mutta samalla vapaa myös kirkoista. Kansankirkolle tämä on ongelma, koska jos vapaat lähtevät, niin vanhakantaiset jäävät eikä silloin enää voi olla kansankirkkoa. Sisäpiiriläiset jäävät tyyliin Lähetyshiippakunta ja Sley, ja mitä nyt onkaan käenpoikasia kansankirkon pesässä.
Mikäli rahoittaja eli suuri hiljainen enemmistö, joka on vapaa elämään rakkauden kaksoiskäskyn mukaan, jättää kirkon, niin saattaa käydä niin, että monen konservatiivin pitopöydästä loppuu pehmeä leipä ja voi. Suolasillin kerjuulle joutuu krapulassaan, kuten Tuntemattoman sotilaan kersantti Hietanen.
Siivoaminen on aina työlästä, niin myösja varsinkin kirkon siivoaminen.
Teologiset linjauskysymykset eivät ole asioita joita voisi runnoa pikaisesti johonkin suuntaan muiden kiireiden keskellä.
Keväällä kirkkomme piispat antoivat kielteisen linjauksen etäehtoolisen viettämiselle. Piispamme eivät siis viestineet: ”vietetään nyt poikkeusoloissa ehtoollista kukin kotonamme ja pohditaan sitten niitä teologisia kysymyksiä paremmalla ajalla” Eivät piispat voi noin vain muuttaa yhteisiä linjauksia kirkollisista toimituksista.
Korkein hallinto-oikeus ei päätä kirkon teologisista linjauksista. Teologinen linjaus että samaa sukupuolta olevien vihkiminen on vastoin pappisviran virkavelvollisuuksia säilyy korkeimman hallinto-oikeuden linjauksista riippumatta.
Korkein hallinto-oikeus ei voi päättää, että samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkiminen olisi osa papin virkavelvollisuutta. Korkein hallinto-oikeus ratkaisee voiko pappia rangaista ko. toiminasta jonka tuomiokapituli on todennut olevan papin virkavelvollisuuksien vastaista. Mikäli ei voi rangaista, niin päädytään kiertokautta samaan malliin, kuin piispojen vastauksen vaihtoehto 3. Siinäkään mallissa kirkko ei teologisesti hyväksy samaa sukupuolta olevien kirkollista vihkimistä.
Jukka Kivimäki: ”Teologiset linjauskysymykset eivät ole asioita joita voisi runnoa pikaisesti johonkin suuntaan muiden kiireiden keskellä.”
Tarkoitat kirkon teologiaa, koska Raamattu ei ota mitään kantaa avioliittoon. Miksi edes ottaisi, kun avioliitto kuuluu yhteiskunnan tontille?
On ollut huvittavaa lukea vanhakantaisten Aadam ja Eeva perusteluja, ikään kuin nämä olisivat olleet avioliitossa papin vihkiminä. Entisajan susiparit ja nykyiset avoliitossa elävät ovat kuin Aadam ja Eeva. Ja susipareja kirkko aikoinaan ”vainosi” avioliittoon vastoin Raamatun selkeää opetusta.
Logiikka loistaa poissaolollaan silloin, kun vanhakantaiset vastustaessaan tasa-arvoista avioliittoa ryhtyvät lainaamaan Raamattua. Pysykää nyt edes tunnustuskirjoissa ja luttereissa eli ihmisopeissa, niin perustelut eivät mene poskelleen ja kieli jää hampaiden väliin.
Tapio, ei ole syytä ajatella että avioliitto, kristillisessä ja raamatullisessa kontekstissa olisi yhtä kuin vihkimisseremonia papin toimittamana. Ennemmin liberaalit näyttävät näin ajattelevan 🙂
Avioliitto on mies ja nainen, jotka liittyvät yhteen siten että tulevat ”yhdeksi lihaksi”.
Sitoutuminen loppuelämäksi on vastuu, joka perustuu sille ettei tätä yhdrksi tulemista voida peruuttaa eikä mitätöidä.
Sari Weckroth: ”Avioliitto on mies ja nainen, jotka liittyvät yhteen siten että tulevat “yhdeksi lihaksi”. ”
Miksi taas pitää ottaa mukaan avioliitto, jolla ei ole mitään tekemistä yhdeksi lihaksi tulemisen kanssa?
Koska Korinttin seurakunnassa näyttää olleen sellaisia, joiden oli vaikea sopeutua juutalaiskristilliseen moraalioppiin ja jotka varmaan harjoittivat temppeliprostituutiota, niin apostoli paimensi:
”Vai ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, tulee yhdeksi ruumiiksi hänen kanssaan? Onhan sanottu: ”Ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.”
Susiparit ja avoliitossa olevat ovat yhtä lailla yksi liha kuin avioliitossa olevat. Vai tarkoittaako Sari, että tarvitaan tuomarin tai papin aamen, jotta tulee yhdeksi lihaksi? Jos, niin kyse on samasta ajatusharhasta kuin vesikasteissa ja apostolisessa suksessiossa ymv., jotka ovat lihan tekoja. Kirkko on ne hengellistänyt, mutta sielullista/lihallista toimintaa ne edustavat. Vapaa on vapaa ne hyväksymään, koska ei ole orjuutettu maailman alkeisvoimien orjuuteen. Suosittelen samaa lähestymistapaa tasa-arvoiseen avioliittoon. Kummasti pipon kuminauha ei enää estä verenkierron pääsyä aivolohkoihin eivätkä silmätkään sumennu tasa-arvoisesta avioliitosta keskusteltaessa.
“Vai ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, tulee yhdeksi ruumiiksi hänen kanssaan? Onhan sanottu: “Ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.”
-Niin. Juuri tästä on kysymys! Etkö ymmärrä?
KOSKA mies ja nainen yhdynnässä AINA tulevat yhdeksi lihaksi, heidän TULISI sitoutua toisiinsa loppuelämäksi. Eli mennä naimisiin. Avioliittoon. Juuri KOSKA näin ei tapahdu irtosuhteissa tai porton luona vieraillessa, se on syntiä ja haureutta.
”Susiparit ja avoliitossa olevat ovat yhtä lailla yksi liha kuin avioliitossa olevat.”
-Niin ovat. Tärkeintä onkin sitoutuminen toiseen. Mutta tällöin voi kysyä miksi ei olla haluttu antaa lupausta julkisesti Jumalan ja seurakunnan edessä.
” Vai tarkoittaako Sari, että tarvitaan tuomarin tai papin aamen, jotta tulee yhdeksi lihaksi?”
-Sari ei tarkoita 🙂 Sitä Sari juuri yrittää selittää.
” Jos, niin kyse on samasta ajatusharhasta kuin vesikasteissa ja apostolisessa suksessiossa ymv., jotka ovat lihan tekoja. Kirkko on ne hengellistänyt, mutta sielullista/lihallista toimintaa ne edustavat. Vapaa on vapaa ne hyväksymään, koska ei ole orjuutettu maailman alkeisvoimien orjuuteen. Suosittelen samaa lähestymistapaa tasa-arvoiseen avioliittoon. Kummasti pipon kuminauha ei enää estä verenkierron pääsyä aivolohkoihin eivätkä silmätkään sumennu tasa-arvoisesta avioliitosta keskusteltaessa.”
-Eli mihin tässä päädyimme?
Kiitos loppupuheenvuorosta, mutta jospa katsoisit vielä sananvaihdon alkuosaa. Mies ja nainen tulevat yhdeksi lihaksi aina yhdynnässä. Ja se on tarkoitettu merkiksi elinikäisestä liitosta.
Tuomaala, Kristus vahvisti miehen ja naisen välisen yhteyden UT:ssa. Voit saivarrella siitä, millä nimellä tätä yhteyttä on eri aikoina kuvattu? Nimi tässä yhteydessä on toisarvoinen. Tärkein on Jumalan valinta miehen ja naisen välisenä yhteytenä. Vielä kuitenkin pohditaan/mietitään mikä on Jumalan tahto näin selvässä asiassa?
Sari kertoi mikä liittää miehen ja naisen yhdeksi lihaksi, sukupuoliyhdyntä.
Tapio, sinun lippalakkisi remmi on erityisesti liian kireällä, niin kireällä, että et totuutta näe! Muitten pipoja blogilla osoittelet, löysää jo omaasi ja näe selvä asia!
Sari Weckroth: ”Mies ja nainen tulevat yhdeksi lihaksi aina yhdynnässä. Ja se on tarkoitettu merkiksi elinikäisestä liitosta.”
Tarkastelen asiaa myös Vt:n kannalta. Daavid oli Jumalan mielen mukainen kuningas ja profeetta. Hänellä oli monta vaimoa ja vielä enemmän sivuvaimoja, siis melkoinen haaremi. Kun hän tuli yhdeksi lihaksi jokaisen kanssa, niin kenen kanssa hän oli elinikäisessä liitossa? Koko haaremin? Jumala ei sano Daavidille synniksi muuta kuin Uurian tapattamisen, jonka hän teki saadakseen Uurian vaimon.
Uurian vaimosta syntynyt Salomo laittoi paremmaksi naisten määrässä kuin isänsä. Eikä Mooseksen lakia ole kumottu, joten se on edelleen relevantti.
Matteuksen evankeliumista paljastuu, että Jeesus puhuu Mooseksen laista käsin:
”Miten Mooses on käskenyt teitä?”
Ja jatkaa: ”Ja nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi, niin että eivät enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala iesti yhteen, sitä älköön ihminen erottako.”
Entä tapaus Uuria?
”Ja kuningas Daavid siitti Salomon Uurian vaimosta.”
Jumalan edessä Salomo syntyi Uurian vaimosta. Daavid erotti sen, minkä jumala oli yhdistänyt elinikäiseksi liitoksi?
Entä iestikö Jumala Daavidin yhteen kaikkien muiden vaimojensa kanssa vai oliko Uurian vaimo poikkeus. Varmaan Daavid meni naimisiin Uurian vaimon kanssa välttääkseen huoruuden, mikä mutkistaa yhtälöä?
Tässä päästään jännän äärelle enkä malta olla poikkeamatta sivuraiteelle. Kirkkokristillisen teologian mukaan toinen puoliso joutuu kadotukseen, jos ei usko Jeesukseen eikä ole kastettu ja kirkon jäsen. Mutta miten se voi olla mahdollista, kun aviopuolisot ovat Jumalan edessä yksi liha, kuten tapaus Uuria osoittaa. Jumalako erottaa pelastuksen päivänä sen, minkä on iestänyt yhteen?
Mutta miksi sitten on annettu Mooseksen laki, joka tuomitsee sen, minkä itse määrittelee synniksi?
Ugandassa ei ollut ennen kristillistä lähetystyötä edes sanaa homoudelle, joten se oli luonnollista ja luonnon mukaista. Lähetystyö toi Ugandaan Mooseksen lain niille, jotka olivat vapaita laista ja normeista, kuten Aadam ja Eeva. Nyt homoja vainotaan Ugandassa kuin natsi-Saksassa taannoin.
Ennen kristillisyyttä Ugandassa oli vapaus olla sitä, mitä oli Jumalan luomana. Samoin oli Aabrahamin aikana. Kristuksessa vapaa pääsee samaan tilaan kuin Aadam ja Eeva olivat. Vapaaksi Mooseksen laista ja sen antamasta tuomiosta. Mutta hänellä on parempi laki, Kristuksen laki, rakasta lähimmäistäsi, niin kuin itseäsi. Entä miten rakkauden laki voi toteutua kirkossa, kun homoja stigmatisoidaan Ugandan mallin mukaisesti?
On paljastavaa, että kirkko elää toinen jalka Mooseksen laissa ja toinen jalka Kristuksen laissa. Kun mantereet ovat erkanemassa toisistaan, niin nyt pitäisi piispojen päättää, hypätäänkö Mooseksen vai Kristuksen mantereelle. Paikalleen jääminen tarkoittaa, että jossain vaiheessa jalat eivät enää yllä kummallekaan mantereelle. Mitä sitten tapahtuu? Blogi valottaa osuvasti mitä.
”Daavid oli Jumalan mielen mukainen kuningas ja profeetta. Hänellä oli monta vaimoa ja vielä enemmän sivuvaimoja, siis melkoinen haaremi. Kun hän tuli yhdeksi lihaksi jokaisen kanssa, niin kenen kanssa hän oli elinikäisessä liitossa? Koko haaremin?”
-”kuninkaalla ei… saa olla lukuisia vaimoja, ettei hänen sydämensä luopuisi Herrasta” (5. Moos. 17:17)
Kuten edellä selitin, yhdyntä ei tietenkään tarkoita sitä, että ON elinikäisessä liitossa. Vaan tulisi olla. Moniavioisuus oli vanhan liiton aikana sallittu myönnytys, joka ei ollut Jumalan suunnitelman mukaista. Ja kuninkailta se oli kielletty, kuten em kohta osoittaa.
”Eikä Mooseksen lakia ole kumottu, joten se on edelleen relevantti.”
-”Relevantti” sana on turhaa hienostelua tuossa. Jokin on voimassa tai ei ole enää voimassa. Mutta tässä on ymmärrettävä millä tavoin Mooseksen laki on tänäänkin voimassa, ja ketä koskien, ja millä tavoin ei.
Tämä(kin) asia millä tavoin Mooseksen laki on voimassa ja mitä merkitystä sillä ei ENÄÄ ole, on täällä selitetty jo vaikka kuinka monta kertaa. Tuon toistaminen ei auta yhtään. Se on pelkkää jalan polkemista.
TT: ”Kirkkokristillisen teologian mukaan toinen puoliso joutuu kadotukseen, jos ei usko Jeesukseen eikä ole kastettu ja kirkon jäsen. Mutta miten se voi olla mahdollista, kun aviopuolisot ovat Jumalan edessä yksi liha, kuten tapaus Uuria osoittaa. Jumalako erottaa pelastuksen päivänä sen, minkä on iestänyt yhteen?”
-Miten on mahdollista että toinen puolisoista joutuu kadotukseen? Miksi ihmeessä se ei olisi mahdollista?
TT:
”Ugandassa ei ollut ennen kristillistä lähetystyötä edes sanaa homoudelle, joten se oli luonnollista ja luonnon mukaista. Lähetystyö toi Ugandaan Mooseksen lain niille, jotka olivat vapaita laista ja normeista, kuten Aadam ja Eeva. Nyt homoja vainotaan Ugandassa kuin natsi-Saksassa taannoin.”
-Tämä taas ei liittynyt asiaan yhtään.
TT: ”Ennen kristillisyyttä Ugandassa oli vapaus olla sitä, mitä oli Jumalan luomana. Samoin oli Aabrahamin aikana. Kristuksessa vapaa pääsee samaan tilaan kuin Aadam ja Eeva olivat. Vapaaksi Mooseksen laista ja sen antamasta tuomiosta. Mutta hänellä on parempi laki, Kristuksen laki, rakasta lähimmäistäsi, niin kuin itseäsi. Entä miten rakkauden laki voi toteutua kirkossa, kun homoja stigmatisoidaan Ugandan mallin mukaisesti?”
-Et pysy aiheessa ja puhut ympäripyöreitä. Tuliko edellä selittämäni selväksi vai eikö tullut? Aiheeseen palatakseni…
TT: ”On paljastavaa, että kirkko elää toinen jalka Mooseksen laissa ja toinen jalka Kristuksen laissa. Kun mantereet ovat erkanemassa toisistaan, niin nyt pitäisi piispojen päättää, hypätäänkö Mooseksen vai Kristuksen mantereelle. Paikalleen jääminen tarkoittaa, että jossain vaiheessa jalat eivät enää yllä kummallekaan mantereelle. Mitä sitten tapahtuu? Blogi valottaa osuvasti mitä.”
-Tästähän ei ole lainkaan kysymys.
Avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto sen vuoksi, että Jumala on luonut miehen ja naisen liittymään yhteen. Jolloin heidän tulee sitoutua toisiinsa loppuelämäkseen. Siinä ei ole kyse Mooseksen lain säädöksissä riippumisesta, vaan uudessa liitossa elämisestä, jossa miehen ja naisen liitto toimii syvänä ja puhuttelevana symboliikkana Kristuksen ja seurakunnan välisestä liitosta.
” uudessa liitossa elämisestä, jossa miehen ja naisen liitto toimii syvänä ja puhuttelevana symboliikkana Kristuksen ja seurakunnan välisestä liitosta.”
-Siis toimii _myös_
-Sari Weckroth: ”Miten on mahdollista että toinen puolisoista joutuu kadotukseen? Miksi ihmeessä se ei olisi mahdollista?”
Se oli kompa, koska kumpikaan puolisoista ei joudu kadotukseen. Kadotus kirkollisessa kontekstissa on suuri huijaus, joka perustuu kirkon nerokkaaseen tekstimanipulaatioon, kuten pelastusoppi jne.
https://www.kotimaa.fi/blogit/kadotustuomitut/
Sari Weckroth: ”Avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto sen vuoksi, että Jumala on luonut miehen ja naisen liittymään yhteen.”
Keskustelu kiertää kehää. Avioliiton ovat ihmiset keksineet ja siitä on erilaisia variaatioita riippuen kulttuurista. Miehen ja naisen väliseen liittoon ei tarvita avioliittoa, joka on yhteiskunnallinen instituutio, ei pappia, ei kirkkoa eikä Mooseksen lakia. En ole missään vaiheessa kieltänyt sitä, etteikö sitoumus, kutsutaan sitä avioliitoksi tai lupaukseksi, olisi tarkoitettu elinikäiseksi. Se nyt kuitenkin on sellainen asia, kun ottaa realiteetit huomioon, että harva ihminen yltää ihanteisiinsa, vaikka yrittää kynnet verillä. On parempi elää todellisuuden mukaan kuin pää utopioissa.
Keskusteluja ja kiistoja laista on käyty juutalaisuuden alusta lähtien, mistä ne siirtyivät kristillisyyteen myrkyttäen vapauden idean, joka on evankeliumin keskeisimpiä sanomia. Tämä tie johtaa suolle, josta ei löydä kiinteää maata jalkojen alle. Siksi päätän keskustelun Hesekielin saamaan sanomaan:
”Kuitenkin minä kättä kohottaen vannoin heille erämaassa…Niinpä minäkin annoin heille käskyjä, jotka eivät olleet hyviä, ja oikeuksia, joista he eivät voineet elää,”
Nyt näistä erämaan käskyistä, joita kutsutaan Mooseksen laiksi, käskyistä, jotka eivät olleet hyviä, ja oikeuksista, joita noudattamalla ei voi elää toista ihmisistä kunnioittavaa elämää, koetetaan väkisin vääntää ihmisarvoista. Ei onnistu, ei koskaan voi onnistua, minkä omalta pieneltä osaltaan todistaa piispojen kanta tasa-arvoiseen avioliittoon. Mooseksen laki hukuttaa, ja se on sen tehtävä. Kristuksen laki pelastaa Mooseksen laista ja käskyistä, jotka Jumalan mukaan eivät ole hyviä eivätkä voi antaa elämää, koska kantavat kuoleman virkaa. Eläkää kuolemasta, mutta älkää sitoko homoja ja muita vähemmistöjä kuolleisiin kirjaimiinne.
TT: ”Keskustelu kiertää kehää.”
-No, tässä olemme samaa mieltä. Oikeasti, perustelu avioliitosta miehen ja naisen välisenä on johdonmukainen ja simppeli. Ja myös järkeenkäypä, yhteiskunnallisenakin instituutiona ilman teologista kontekstia. Mutta jostain syystä siitä tehtään aina mutkikasta.
TT: ”Avioliiton ovat ihmiset keksineet ja siitä on erilaisia variaatioita riippuen kulttuurista.”
-Tässä menet taas avioliittoon _yhteiskunnallisena instituutiona”-, joka on oma keskustelunaiheensa, ja jolle on omat käytännölliset perusteensa.
Tiede-lehden keskustelufoorumilla esitettiin avioliiton alkuperä johdonmukaisen selkeästi ja realistisesti: ”Avioliittoinstituutio syntyi siinä kun huomattiin, että miehen ja naisen välisestä suhteesta tuppaa syntymään lapsia.”
Vain tästä syystä avioliittoa (instituutiona) ylipäätään tarvitaan yhteiskunnassa. Ei jotta lapsia syntyisi, vaan jotta luonnollinen syntyvyys kanavoitaisiin tapahtuvaksi miehen ja naisen vakiintuneen parisuhteen kautta. Simple as that.
Eli ei avioliitto sen kummempi ”keksintö” ole.
TT: ” Miehen ja naisen väliseen liittoon ei tarvita avioliittoa, joka on yhteiskunnallinen instituutio, ei pappia, ei kirkkoa eikä Mooseksen lakia. En ole missään vaiheessa kieltänyt sitä, etteikö sitoumus, kutsutaan sitä avioliitoksi tai lupaukseksi, olisi tarkoitettu elinikäiseksi. Se nyt kuitenkin on sellainen asia, kun ottaa realiteetit huomioon, että harva ihminen yltää ihanteisiinsa, vaikka yrittää kynnet verillä. On parempi elää todellisuuden mukaan kuin pää utopioissa.”
-Tuon viimeisen kappaleen pointti jäi nyt vähän hämäräksi, siis itse keskustelun aiheen kannalta… MIehen ja naisen välinen liitto on kuitenkin erityinen liitto juuri luotuisuuden (”mieheksi ja naiseksi”) ja ”yhdeksi lihaksi” tulemisen vuoksi. Ja sillä ON tekemistä avioliiton, kristillisen avioliiton käsitteen, kanssa vaikka edellä väitit ettei ole 🙂
Ehkäpä tästä ei ole enempää sanottavaa… Siis uutta sanottavaa tässä kohden.
-Sari Weckroth: ” Ja sillä ON tekemistä avioliiton, kristillisen avioliiton käsitteen, kanssa vaikka edellä väitit ettei ole,”
Toki on yhtä paljon tekemistä ”kristillisen avioliiton käsitteen” kanssa kuin kirkon kadotus- ja pelastusopilla on tekemistä apostolien tuho- ja pelastusopin kannalta. Tässä on se ero, josta nousee erimielisyys. Kristillisyys ei ole samaa kristillisyyttä kuin mitä apostolit julistivat.
Käytin tarkoituksella ilmaisua ”apostolien tuho- ja pelastusoppi”. Näin siksi, että kirkko on kääntänyt systemaattisesti kreikan tuhoa tarkoittavan sana kadotukseksi pystyäkseen väsäämään kadotusoppinsa, jossa Jumalasta tehdään saatana. Mitä tässä väärentämiseen perustuvassa kristillisyydessä on aitoa apostolista kristillisyyttä, niin sama kysymys nousee esiin keskusteltaessa tasa-arvoisesta avioliitosta.
Kun käytämme eri kieltä, niin puhumme toistemme ohi emmekä ymmärrä, mikä toinen tarkoittaa. Juuri siksi nykykristillisyys on päässyt päämääräänsä, kun seurakunta ei pysty enää ymmärtämään apostolien saamaa evankeliumia. On kirkon evankeliumi, joka käsitetään apostolien evankeliumiksi. Aito on korvattu sillä, mitä apostoli Johannes kuvaa kreikan sanalla anti.
Tästä teologisesta sekametelisopasta on yksinkertainen oikotie. Rakkauden kaksoiskäsky. Se on kirjoitettu jokaisen ihmisen omaantuntoon. Liberaalit ovat löytäneet tämän oikotien, ts. vapautuneet Mooseksen lain kirouksesta Kristuksen lakiin.
Liberaalien ongelma on siinä, etteivät he osaa sanoittaa Raamatusta pyhää tietä, jolloin konservatiivit ovat päässeet omimaan Raamattu uskollisuuden. Paavali sanoitti liberaalien teologian, mutta se tie on kirkossa viitoitettu konservatiivien opeilla, jolloin sitä tietä etenemällä ei voi päästä totuuden tuntemiseen. Tätä tarkoitin sanomalla, että nykykristillisyys on päässyt päämääräänsä. Totuuden tie on suljettu ja sitä vartioivat auktoriteettien patsaat kädessään miekka. Mutta se miekka ei leimua. Pelotteeksi riittää kivinen lain miekka.
”Tästä teologisesta sekametelisopasta on yksinkertainen oikotie. Rakkauden kaksoiskäsky. Se on kirjoitettu jokaisen ihmisen omaantuntoon. Liberaalit ovat löytäneet tämän oikotien, ts. vapautuneet Mooseksen lain kirouksesta Kristuksen lakiin.”
-Jaahas…
Nyt minulle tulee identiteettikriisi. 😮 Olenko liberaali vai konservatiivi? Tuo kuulostaa nimittäin erittäin paljon siltä miten perustelin näkemyksiäni aikoinaan käydessäni keskusteluja virkakysymyksestä…
Jos on tarpeen selventää, niin uudessa liitossa eläminen on tietynlaista tasapainottelua sen kanssa mikä Jumalan ilmoituksessa on pysyvää, ja itse luomiseen pohjautuvaa. Ja miten sen olemusta toteutetaan uudessa liitossa. Ei siis ole erikseen ja selkeästi jaettu uskovia kahteen ryhmään, ”liberaalit” ja ”konservatiivit”.
Kyse on Jumalan tahdon ja oikean tien etsimisestä ja löytämisestä. Mitä tarkoittaa vapaus laista, mitä taas kaidan tien kulkeminen.
Kuten mukaelma tyyneysrukouksesta: ”Jumala, anna minulle ymmärrystä ja nöyryyttä pysyä siinä Raamatussa ei ole aikaan sidottua, rohkeutta muuttaa sitä mikä mikä on sidottua, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.”
” rohkeutta muuttaa sitä mikä mikä on sidottua,”
-Siis aikaan sidottua.
Varsin huvittava lausunto tämä ”Teologiset linjauskysymykset eivät ole asioita joita voisi runnoa pikaisesti johonkin suuntaan muiden kiireiden keskellä. ”.
Muistakaamme vain, kuinka kauan siitä on, kun avioliittolaki uusittiin. Ja kuinka kauan kirkossa on tätä vihkimisasiaa väännetty. Ei voi muuta kuin huvittuneena lukea tuota ylläolevaa lausahdusta.
Sari: ”KOSKA mies ja nainen yhdynnässä AINA tulevat yhdeksi lihaksi, heidän TULISI sitoutua toisiinsa loppuelämäksi.”
Mitenkäs on imutuksen, eli suuseksin kanssa? Tullaankos siinäkin ”yhdeksi lihaksi”?
Onneksi on tämä maallinen oikeus, jolle kirkko on alisteinen.
Piispojen hiljaisuus on suurta viisautta. Nyt tässä vaaditaan piispoja sanomaan, etteivät he suostu luopumaan Jumalan selvästä sanasta, jolloin heti kirkon jakautuminen olisi kaikille selviö ja siihen olisi jo ryhdyttävä. Mitä sellainen hyödyttäisi kirkkoa, että ryhdyttäisiin avoimeen konfliktiin vastapuolen kanssa? Tiedämme kuitenkin kaikki, että jakaantumien on jo tapahtunut. Kyse on enää vain siitä haluammeko jatkaa yhdessä. Vasta kun saamme vastauksen tähän kysymykseen, niin silloin piispojen ulostulolla on merkitystä.
Tosi on, kun tyhmä on hiljaa, häntä voidaan luulla viisaaksi.
Lopetetaan kirkolliset vihkimiset kokonaan.
Olisiko se ainoa selkeä ratkaisu? Eihän se oikeastaan ole edes kirkon asia vaan yhteiskunnan.
No sitten tulee seuraavaksi tietenkin siunaamisasia. Onko se helpompi ratkaista? Todennäköisesti ei. Lopetetaanko sekin?
Maailma jakautuu poliittisesti kahtia ja kirkossa on sama ”tauti”. Yhtenäisiä sääntöjä ei tahdota enää missään saada aikaan. Onko sitten parempi lopulta vain jakaantua, ehkä ei edes kahteen vaan useampaan osaan. Jokainen löytää näin mieleisensä kirkon. On sitä kirkot ennenkin jakautuneet mitä ihmeellisimmistä syistä.
Johan tässä on 500 vuotta porskutettu…
Tätä asiaa lienee ihan turha enää lähteä kirkolliskokouksissa vatvomaan. Ratkaisua ei näillä eväillä taida löytyä. Ei kun piispat miettimään hallittua jakaantumista.
”No sitten tulee seuraavaksi tietenkin siunaamisasia. Onko se helpompi ratkaista? Todennäköisesti ei. Lopetetaanko sekin?”
-Onko sellaisia suhdemuotoja, joita et itse siunaisi, vaikka ihmisiä siunaisitkin? Lopulta tässä on kyse kaikesta siitäkin mistä ei vielä puhuta… Ei ole vain ”homot” ja ”heterot” kuten joskus vanhoina aikoina kun kaikki oli selkeämpää 🙂
Niin, ja tämähän on vain yksi asia, jonka takia voi jakaantua. Niitä on paljon muitakin. Jokaikisen teologisen tai muunkin kysymyksen tähden voi jakaantua, jos emme kertakaikkiaan siedä toistemme erilaisuutta ja erilaisia tulkintoja.
Voimme pian huomata, että olemme jakautuneet 100 hengen oikeaoppisiin lahkoihin koko kirkko.
Joissain ei ehkä olisi kuin minä ja pari kaveria, jotka nekin ovat vähän epäilyttäviä… ?
No, tämä on varmaan urbaanilegendaa, mutta eräs pastori halusi perustaa vaimonsa kanssa puhdasoppisen seurakunnan. Mutta erimielisyyttä tuli ennenkuin siihen liittyi ketään heidän lisäkseen 🙂
Ei kirkon tarvitse jakaantua. Palataan vain alusta saakka olleeseen näkemykseen miehen ja naisen välisestä suhteesta. Sama näkemys on ortodokseilla ja katolisilla. He eivät käy tällaista keskustelua. Kirkolla on autonomia edelleen näissä asioissa.
Kaima,
Jos se olisi noin helppoa, ehkä se olisi jo tehty ajat sitten.
Katolisella kirkolla on paavi, joka on tietenkin aina oikeassa. Kuka lienee ortodoksisen kirkon pää?
Meillä ei ole kuin Luther… tai siis oli.
Ai niin, onhan tietty kolmiyhteinen Jumala…
Mitähän Hän oikeasti ajattelee tästä sekoilusta?
Miten saisimme selville, mitä Hän tahtoo?
Anteeksi blogisti-Kirsi näistä huumoriyritelmistä.
Tämä keskustelu vain alkaa olla aika (tragi)koomista.
Kristus vahvisti luomisessa nimetyn naisen ja miehen välisen yhteyden yhdeksi lihaksi tulemiseksi. Mitähän Jumala ajattelee? Jumala ei sekoile, ihmiset sekoilevat.
”Jumala on tehnyt tiet suoriksi, ihmiset itse etsivät mutkia”
Tämä ei ole komiikkaa, vaan lopun ajalla toteutunut sekaannus, josta VT:n profeetat ja Herramme Kristus ovat etukäteen kertoneet, jotta me kurjat ymmärtäisimme Raamatun olevan totta.
Kari Roos/
”Kaima,
Jos se olisi noin helppoa, ehkä se olisi jo tehty ajat sitten.”
On jo tehty katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa, on ja pysyy. Katseet siihen suuntaan tässä alusta saakka olleessa näkemyksessä. Luterilaiset menevät ymmälleen kun ”kansa” alkaa pyytää jotain muuta? Pysy sinä kaima siinä, jonka olet jo lapsuudessasi oppinut! Ei tarvitse sekoilla selvän asian kanssa, rauhoitu hyvä mies, relaa Kari!
Kari Roos/ ”Anteeksi blogisti-Kirsi näistä huumoriyritelmistä. Tämä keskustelu vain alkaa olla aika (tragi)koomista.”
Kirsi Hiilamo peräänkuuluttaa piispojen ääntä Kari Roos. Piispat ovat hiljaa. Heillä ovat omat perustelunsa vaitiololle. Kari R. ja Kari P. keskustelevat blogilla omalla ”tasolla” statisteina suhteessa blogistin esittämään haasteeseen piispoille. Tämä on kuitenkin keskustelupalsta. Aihe itsessään ei ole minulle komiikkaa, vaan täyttä totta. Itselläni on kuitenkin täydellinen rauha tämän asian kanssa, on ollut, ja edelleen on.
Kunhan tässä nyt keskustellaan ihan rauhassa, ei meidän mielipiteemme ja tulkintamme asiaa miksikään muuta. Piispat puhukoot ja päättäkööt myös, jos kirkolliskokous ei siihen pysty.
Vai pitäisiköhän meilläkin olla ”paavi”?
Siinä jakautumisessa on vain se pikku juttu, että mistä otetaan palkat uusille työntekijöille, kun varat ei nytkään tunnu riittävän. Ei kirkkoa voi leikata veitsellä halki. Ainakaan sillä tavalla, että molemmat puolikkaat olisivat siitä vaan elinvoimisia. Samalla uhkana on jopa verotusoikeuden menetys ja todellinen kirkosta eroamisen vyöry. Viisaampaa näyttää olevan jatkaa tällä linjalla, jossa laiha sopu on parempi, kuin lihava riita.
Pekka mietippä nyt ”uskonpuhdistusta”, eikö siinä ”jaettu” kirkko useampaan osaan ja kaikki olivat sen jälkeen taas ”oikeassa uskossaan”?
Ihan oikeasti mitä ajattelisit jos joku ”kuningas” sanoisi että kuuleppa Pekka nyt sitten uskon näin tai tulee tupenrapinat, nirri pois. Siis tämä tapahtui ns ”uskonpuhdistuksessa.
Olen ehdottanut mallia, jolla uskon umpikujasta päästävän. Katsotaan tarttuuko siihen kukaan. Olisin valmis auttamaan neuvotteluissakin mutta kun en ole virallisen organisaation jäsen, en voi asiassa enempää tehdä.
Yleisesti ottaen, voisiko avioliittokysymyksestä nyt vain äänestää rätkäyttää ja sitoutua saatuun tulokseen? Ongelmahan on myös, että kukaan ei sitoudu kirkolliskokouksen päätöksiin vaan tappelu jatkuu heti, kun jotain on päätetty. Tässä vikaa on varmasti molemmin puolin juopaa mutta aivan erityiseti blogistin edustamassa ns. liberaalisiivessä. Teillehän ei kelpaa mikään aiempi päätös!
Tapio Tuomaala:””Mikäli rahoittaja eli suuri hiljainen enemmistö, joka on vapaa elämään rakkauden kaksoiskäskyn mukaan””
Tässähän onkin oiva mahdollisuus, siis jos enemmistö todella siirtyisi elämään rakkauden kaksoiskäskyn mukaan eli tekisi parannuksen ja ottaisi kasteen ja saisi Pyhän hengen, niin olisi todellinen rakkaus ensin rakastaa JUMALAA YLIKAIKEN ja lähimmäistä niinkuin itseään.
Hyvä oli kun puolet Piispoista käytti äänensä.
Uskon sovittua olleen tämän määrän riittämisestä.
Olisiko mahdollisuutta ratkaista asia mallilla missä Jumala voisi lopullisesti arvioida harkintamme.
Kummalekin säädylle esitän mallia vihkikaavasta kirkolliseen asiaan missä tunnustaudutaan ennen kysymyksiä ja avion konsensuksen vahvistamista. Itse asiassa tunnustautumisen paikka olisi heti johdantopuheosan jälkeen. Tähän hyvin saisi liittää ripin asian jolloin asiaa katsottaisiin tältäkin puolelta. Ja koska Ihmisiä on katsottava samanarvoisesti koskisi kaava kumpaakin tulevaa säätyä aviossa.
Näin kirkollisen vihkimisen malli hyvin olisi niin perinteisessä kuin samansukupuolisessa asiassa kaavan alkuun johdannon jälkeen tuleva tunnustautuminen kristilliseen uskoon.
Siunauksen asia ilman kirkon päätöksiä olisi myös helpompi katsoa tunnustautumisen jälkeen sen statuksen substanssissa jolloin eri sanalliset variaattiot kuitenkin vapaammassakin papin tahdonilmaisussa omatuntoonsa asti saisivat hyvän kiintopisteen nyt Ihmisten vapaasta harkinnasta syntyneeseen konsensukseen ja sen katsomisessa Jumalan arvioitavaksi kun asia heikosti meiltä näyttää onnistuvan.
Ei näillä nyt katsottavina olevilla poluilla eteenpäin päästä kuin kitkuttaen kun oikeudesta vihkiä ei kirkko halua luopua.
Kyllä tässä kannattaa miettiä sitäkin, että onko kirkon mahdollinen hajoaminen mikään lopullinen katastrofi. Yleensä kriisit parhaimmillaan pakottavat esiin uusia ratkaisuja ja malleja. Minusta paras olisi ollut, että meillä oltaisiin tehty niinkin ortodoksisessa ja katolisessa kirkossa, eli että avioliittoasiaa ei olisi ollenkaan alettu näin ikävälä tavalla repostelemaan.
Nythän meillä Suomessa on uskonnonvapaus ja homoja vihkivän uuden kirkkokunnan voi perustaa kuka vaan. Jos tässä kysymyksessä ei oltaisi alettu hetkuilemaan tätä haluavathan olisivat ehkä lopulta lähteneet synnyttämään nykyajan uuden kirkon. Samalla vanha kirkkomme olisi tässä suhteessa jäänyt perinteitään vaalimaan.
Kysymys ei ole: ”homoja vihkivän uuden kirkkokunnan” perustamisesta tai vaihtoehtoisesti perinteiseen raamatulliseen avioliittokäsityseen pitäytyvän uuden kirkkokunnan perustamisesta. Kysymys on paljon syvemmällä siinä millaiseen raamatuntulkintatraditioon kirkkokunnassa sitoudutaan.
Kirkkomme sisäistä skismaa raamatuntulkinnan traditiosta ei voi ulkoistaa keskuudessamme olevaan seksuaalivähemmistöön, vaan koskettaa koko kirjon jäsenistöä. Myös sitä suurta joukkoa, joka ei oikeastaan haluaisi ottaa kantaa opillisiin kiistoihin ja joka valtaosaltaan toivoisi kohtaavansa edelleen oman kotiseurakuntansa kutakuinkin sellaisena millainen se oli vielä viime vuosituhannen lopulla 1990-luvulla.
Siinä joukossa, joka toivoisi seurakunnan pysyvän sellaisena kuin se on ”aina ollut” on paljon sellaisia, jotka silloin kun osallistuvat jumalanpalveluksiin, haluaisivat lakia ja evankeliumia saarnattavan juuri niin kuin sitä on aina ennenkin saarnattu, vaikka muina aikoina kotevatkin kuuluvansa lähinnä ”suruttomaan seyrakuntaan”.
Ihmiset kaipaavat siis turvallisuutta. Seurakunnan tulisi olla turvallinen paikka tulla, ilman että silmille heti heitetää ”opillisia uudistuksia”
Kivimäki. ”Kysymys on paljon syvemmällä siinä millaiseen raamatuntulkintatraditioon kirkkokunnassa sitoudutaan.
Kirkkomme sisäistä skismaa raamatuntulkinnan traditiosta ei voi ulkoistaa keskuudessamme olevaan seksuaalivähemmistöön, vaan koskettaa koko kirjon jäsenistöä”.
Aivan, olen kanssasi samaa mieltä, mutta juuri tässä kysymyksessä nämä näkemyserot tiivistyvät. Eri mieltähän ollaan sadasta muustakin asiasta, ja ennekaikkea siitä, mikä kirja Raamattu on?