On äärimmäisen turhauttavaa ja väärin, että käsitys kirkosta ja kristinuskosta pelkistyy edelleen homokysymykseen. Huusiko Jeesus ristillä, että homoseksuaalisuus on syntiä? Ei huutanut.
Sen sijaan meidän pitäisi ottaa vakavasti se, että Jeesus kuoli, tapettiin valloittajien ja oman kansan toimesta ristillä, ryövärien keskellä jossain kaupungin muurien ulkopuolella.
Jeesus oli rakennusmies, duunari, työläinen. Jeesus syntyi hieman… hmn…epäselvissä olosuhteissa, seudulla, joka oli miehitetty. Jeesuksen seuraajatkaan eivät olleet mitään hyvinvoivaa keskiluokkaa vaan oman yhteiskuntansa pikkuporvarien näkökulmasta rupusakkia.
Julkisen toimintansa aloitettuaan Kristus kiersi Kapernaumista käsin opetuslasten kanssa ympäri maata ja näki ajoittain suoranaista nälkää. Paavali kirjoittaa: ”….hän tuli teidän tähtenne köyhäksi.”
Tämä oli se näyttämö ja konteksti, minne Jumala sijoitti suurimman maailman historiaa muuttavan tapahtuman.
Kristinusko ymmärretään perinpohjin väärin, mikäli se nähdään ainoastaan yksilön pelastuksen ympärille kiertyvänä asiana. Ei. Kristinuskoon tulisi kuulua myös radikaali yhteiskuntaetiikka. 2020-luvulla sen pitäisi tarkoittaa kapinaa uusliberalistista markkinataloutta vastaan. Se tuhoaa ihmisen ja se tuhoaa maapallon.
Nykyinen paavi Franciscus on ottanut köyhän asian sille kuuluvalla painoarvolla esiin. Eikö Jumala puhuttele meitä nimenomaan marginalisoitujen ja syrjittyjen suulla?
Jos evankeliointi ymmärretään ainoastaan niin, että suu vaahdossa ja sormet syyttävästi osoitetaan muiden seksuaali”syntejä”, silloin ollaan hakoteillä ja ymmärretty kristinusko väärin. Jos kristinusko kilpistyy sukupuolen tai seksuaalisuuden osalta vähemmistöön kuuluvien leimaamiseksi syntiseksi, silloin ei ole kyse kristinuskosta.
Paavi Franciscus on käynyt ja käy pesemässä aidsia sairastavien jalat. Paavi otti itselleen paavina nimen, joka viittaa 1200-luvulla syntyneeseen fransiskaaniseen liikkeeseen ja sen perustajaan Franciscus Assisilaiseen.
Fransiskaanit kritisoivat voimakkaasti oman aikansa varhaiskapitalismia. Ketkä olivat suljettuna Franciscuksen ajan Assisin ja Firenzen kaupunkien muurien ulkopuolelle? Sinne oli sijoitettu, kauas silmistä, spitaaliset. Mitä teki Franciscus Assisilainen? Meni sinne ja suuteli leprapotilaita. Franciscuksen kerrotaan sanoneen ”suutelin leprapotilasta, suutelin ihmistä.”
Nykyinen paavi kulkee Assisin Poverellon jalanjäljissä.
Kun puhutaan evankelioinnista niin kenen pitäisi evankelioida ja ketä? Onko niin, että edelleen paras tapa evankelioida, on huutaa ”synti synniksi” ja lyödä ”Jeesus pelastaa traktaatti” pakanan käteen?
Vai olisiko pikemminkin niin, että hyvinvoivan keskiluokkaisen kirkon aktiivijäsenistön ja pikkuporvaripapiston pitäisi mennä kaikkein köyhimpien, syrjäytettyjen, masentuneiden, itsemurhaa hautovien, huumeiden käyttäjien, kerjäläisten, muukalaisten, pakolaisten ja syrjittyjen luo ja olla kerrankin ihminen ihmiselle? Antaa näiden syrjittyjen evankelioida!
Enää pieni osa kirkon jäsenistä pitää ääntä homoseksuaalisuudesta syntinä. Tämä mölyäminen jäänee uuspietismin pysyväksi synniksi. Varjoon on jäänyt se, että liberaali, hyvinvoiva, äärimmäisen keskiluokkainen kirkko vaikenee köyhyydestä ja rakenteellisesta synnistä.
Kirkon papistosta edelleen ylivoimaisesti suurin osa äänestää Kokoomusta ja Keskustaa. Erityisen suurta näiden puolueiden kannatus on johtavien viranhaltijoiden, esimerkiksi kirkkoherrojen parissa.
Galluppien kärjessä oleva oppositiopuolue on puheenjohtajansa suulla vaatinut kaikille samansuuruista tuloveroalea. Suomeksi se tarkoittaa, että hyvätuloiset saavat enemmän ja pienituloiset vähemmän ja tulottomat eivät mitään. Kylmää kyytiä köyhille. Miten sellaista kukaan todellinen kristitty voi kannattaa?
Jos sen sijaan haluttaisiin olla kerrankin kristillisiä, vaadittaisiin esimerkiksi ruuan arvonlisäveron alennusta. Mutta ei. Se ei käy puoluekentän keskiviivan oikeammalla laidalle ja hiljaa, hipihiljaa on kirkko.
Evankelisluterilainen kirkko, puhumattakaan sen oikean laidan muutoin suuriäänisistä uuspietisteistä, on ollut myös äärimmäisen hiljaa siitä kehityksestä, mikä Suomessa ollut 1990-luvulta lähtien. Karkeasti 1950-luvulta aina 1980-luvulla tuloerot Suomessa tasoittuivat. Tämän jälkeen ne ovat ainoastaan kasvaneet. Ja kasvaneet jyrkästi.
Köyhät ovat edelleen köyhtyneet. Marginalisoituneet joutuneet pysyvästi yhteiskunnan ulkopuolelle. Eikö se ole synti?
Jos ajatellaan Raamattua, kerrankin koko Raamattua, eikä vain valikoituja muutamaa jaetta, mistä Raamattu puhuu eniten? Raamattu puhuu köyhistä. Hyvinvoiva, keskiluokkainen, pikkuporvarillinen kirkko on halunnut hengellistää tämän köyhyyspuheen. Mutta Raamattu puhuu todellisista köyhistä, kirjaimellisesti köyhistä.
Niistä tämän ajan ihmisistä, joilla ei ole varaa lääkkeisiin, niistä, joista yksityiset terveysjätit eivät kilpaile tai halua asiakkaikseen vaan jotka jonottavat terveyskeskuksiin joka aamu numerolla 143.
Mitä tekee kirkko? Ei mitään. Kirkon ja ”konservatiivien” salaliitto on edelleen pyhä ja yhtä voimissaan kuin Pertti Hemanuksen 1969 kirjoittaman samannimisen kirjan aikoihin.
Onko arkkipiispa Luoma käynyt suutelemassa oman aikamme ”leprapotilaita”? Mitä mieltä ”kokoomuskirkkoherrat” ovat mitä kristillisimmästä progressiivisesta verotuksesta ja tuloerojen kaventamisesta?
Edesmennyt Antti Eskola otti uskon aina kuolemanvakavana asiana, myös kirkkoa kritisoidessaan. Professori Eskola totesi joskus (ehkä se oli kirjassa ”Suomi sulo pohjola”), kuinka synnin, rakenteellisen synnin, köyhien asian pitäisi vaivata jokaista uskon vakavissaan ottavaa kristittyä päivin ja öin.
Jokainen jaettu ruokakassi on evankeliumia, jokainen auttava käsi heikommalle on evankelioimista.
Diakonia pitäisi palauttaa sinne, missä se oli alkuseurakunnan aikana, uskonelämän ytimeen. Evankelioimista parhaimmillaan olisi myös jokainen piispan puheenvuoro tuloerojen kaventamisen puolesta, toimeentulotuen nostamisen puolesta, absoluuttisen ja suhteellisen köyhyyden poistamisen puolesta.
Nyt niitä ei ole kuultu.
Vahva ja hyvä teksti vaikka en laittaisi markkinataloutta pelkästään ”pahisten” joukkoon. Markkinataloutta, vapaata taloutta tulisi ohjata niin, että se toimii vastuullisesti. Muuten yhdyn kaikkeen, mitä kirjoitat. Kristillisen usko on nimenomaan pelastuksen asiassa myös yhteiskuntaeettinen ja yhteisöllinen.
Kiitos. Olen samaa mieltä. Markkinatalous kieltämättä saanut myös paljon hyvää aikaan. Kristinusko elää jatkuvasti yhteiskuntaetiikan ja henkilökohtaiseen pelastukseen painottuvan uskon välisessä jännitteessä.
”…..kapinaa uusliberalistista markkinataloutta vastaan…”
Minusta oleellista on adjektiivi ”uusliberalistista”, ei substantiivi markkinatalous. Juuri uusliberalismia henkii muun muassa Petteri Orpon Kalajoella lanseeraama tuloveron alentaminen tasaisesti kaikissa tuloluokissa miljadilla eurolla.
Kiitos vahvasta saarnasta!
Kiitos Jorma. Kyse on nimenomaan uusliberalismista. Siitä, joka sai jalansijan Suomessa viimeistään 1990-luvun alun laman myötä.
Kiitos blogista, Kari-Matti.
Mitenkä veronalennukset pitäisi kohdentaa eri tuloluokille? Veronalennus tarkoittaisi, että valtio varastaisi vähemmän tuloistamme.
Palkasta ja muista tuloista maksamme seuraavasti veroa/vuosi
Tulo 10000 eur, josta veroa 865 eur
Tulo 20000 eur, josta veroa 2809 eur
Tulo 30000 eur, josta veroa 6708 eur
Tulo 40000 eur, josta veroa 11219 eur
Tulo 50000 eur, josta veroa 16029 eur
Tulo 70000 eur, josta veroa 26253 eur
Tulo 100000 eur, josta veroa 42360 eur
Juha, kiitos kommentista.
Jos tuloveroa alennetaan 1% kaikissa tuloluokissa kuten ”työmiljardissa” ilmiesesti suurinpiirtein ehdotetaan, niin kansaneläkeläisen noin 12 000e/v tuloista se tarkoittaa 120e/v. Juristin keskimäärin 60 000e/v tuloista se on 600e/v. Lääkärin 120 000e tuloista noin 1200e/v. Hyvätuloisen yritysjohtajan noin 250 000 tuloista se on 2500e/v.
Toimeentulotuesta se tarkoittaa 0e/v.
Minun matematiikallani tuo tarkoittaa tuloerojen kasvua.
Köyhät käyttävät huomattavan suuren osan tuloista ruokaan. Sen sijaan varakkailla ruoka on hyvin pieni menoerä. Ketä ruuan arvonlisäveronalennus hyödyttäisi eniten?
Politiikassa kyse on loppupeleissä tiukasta väännöstä ja tulonjakotaisteluista. Onko kristillistä tehdä sellaisia budjettiratkaisuja, jotka hyödyttävät absoluuttisesti ylivoimaisesti eniten niitä , joilla jo ennestään on ja vähiten niitä, joilla vähiten on?
Kari-Matti, tuloerot johtuvat monesti siitä, miten paljon teemme työtä. Kannattaako tehdä esim. ylityötä, kun siitä menee suuri osa veroon, toki aina joku euro tulee omaan lompakkoon. Kannustaako tällainen verosysteemi lisätyöntekoon tai työttömän ottamaan työtä. Mikä on oikeudenmukaista?
Jos veronalennuksia tulisi, niin mielestäni alennukset pitäisi tulla siinä suhteessa miten veroa olemme maksaneet. Jos joku on maksanut 100 eur niin alennus olisi 1 eur. Jos joku olisi maksanut 50000 eur niin alennus olisi 500 eur. Tällöin omaa rahaa jää meidän omaan käyttöömme enemmän, kun verotus veisi siitä pienemmän osuuden.
Juha, jossain määrin olen johonkin rajaan asti samaa mieltä. Toisaalta en oikein usko, että 1600e/kk ansaitseva lastenhoitaja tekee kaksikymmnetä kertaa vähemmän työtä kuin 32 000e/kk ansaitseva apteekkari.
Takuueläkettä (vajaat 900 e/kk, jos oikein muistan) saavat jäisivät mopen osalle tuloveron alennuksessa. Heitä auttaa vain eläkkeen korottaminen tai/ja ruoan liikevaihtoveron alentaminen.
Kari-Matti, entä mitkä ovat esimerkkiparilla kulutukseen käytettävissä oleva rahamäärä kuukaudessa? Työllä Suomessa harvempi rikastuu.
Eräässä maassa on 75% maailman naismiljardööreistä. Tiedätkö missä?
Niinpä. Siinä sitä on evankeliumia meille kaikille kirkon jäsenille. Mehän olemme se kirkko.
Se kirkko, jota tässäkin blogissa vaaditaan toimimaan toisin. Se ei kykene mihinkään suuriin suunnan muutoksiin. Ainoastaan me kirkon jäsenet kykenemme muuttamaan omaa käytöstä ja suuntaamaan toimintaamme sinne missä on tämän päivän köyhät ja sairaat. On oikein helppo vaatia kirkolta asioita, joita oikeasti meidän itse tulee tehdä. Ei laitoskirkko kykene minkään muunalaiseen toimintaan, kuin mihin sen työnteijät ja on koulutettu. Näkihän sen koronasulkujen aikana. Kansaa kun ei voitu kutsua tapahtumiin, niin toiminta lopetettiin. Siinä näki sen ettei kirkko kykene mihinkään muuhun, kuin siihen mitä se on aina ennenkin tehnyt. Ne jotka kirkolta odottaa muutosta saavat odottaa turhaan.
Eniten toivoisin, että piispat puhuisivat tästä. Kuten paavi Franciscuksen kohdalla tietyillä puheilla ja etenkin teoilla on erittäin iso symbolinen merkitys.
Eihän blogissa ole mitään evankeliumia. Pelkkää lakia🧐
Kiitos. Olipa raikas ja asiallinen kirjoitus. Olin tosin jättää sen lukematta otsikon toisen sanan takia, kun olen niin täynnä näitä salaliittoja.
En ole kyllä lainkaan varma, kuinka paikkansapitäviä kirjoituksesi ”faktat” ovat, tekeehän kirkko käsittääkseni edelleen paljonkin diakoniatyötä ja muuta yhteiskunnallista työtä.Se on vain melko näkymätöntä, ei siitä suuria sanoja päästä levittelemään.
Kirjoitat kuitenkin valtavan paljon suuremman mittaluokan asiasta, mitä nämä Pride-asioiden vastustamiset ym ovat.
Ylipäätään olisi ehkä järkevämpää kristittyjenkin puhua asioiden puolesta kuin niitä vastaan. Pelkällä vastustamisella ei ehkä kovin paljoa saada aikaan.
Kiitos. ”Salaliitto” viittaa tuohon edesmenneen tiedotusopin professorin Pertti Hemanuksen vuonna 1969 julkaisemaan kirjaan ”Kirkon salaliitto.”
Kyllä! Pride-asioista voisi puhua asiallisemmin. Mutta päästään taas tähän provosoitumiseen. ja siinä ytimenä on Raamatun sana, jota vastaan ei vain voi mitään. Kyllä tämä asia jää historiaan kansamme sisäisenä kahtiajakona. Toiset ottavat Raamatun sanan, niinkuin on kirjoittettu-ja toiset selittävät sanaa omaan korvasyyhyyn. Rakkaus on koetuksella molemminpuolin. Onko sinulla, Kari, ratkaisu tähän puolesta puhuminen. Silloinhan kristityt puhuisivat Raamattua vastaan.
Jätetään tämä pride-jauhaminen ja kaikki siihen liittyvä. Se ei ole se blogin pointti.
Kaisu,
Eihän käännetä tätäkin kommentointiketjua taas samaan asiaan, joista jo sadoissa ketjuissa on puhuttu.
Kirkon pitäisi kai puhua ja tehdä työtä köyhien ja syrjittyjen puolesta ja siinä sivussa myös Kristuksesta, jota se varmasti tekeekin. Mutta ei tietenkään tarpeeksi, kuten ei kukaan eikä mikään muukaan taho. Silti Suomessa asuu kuulemma ”maailman onnellisin kansa”. Muilla on siis asiat vielä huonommin. Eikä kehitysapuakaan saisi lähettää ulkomaille joidenkin mielestä…
Luukas 14: 21Ja palvelija tuli takaisin ja ilmoitti herralleen tämän. Silloin isäntä vihastui ja sanoi palvelijalleen: ’Mene kiiruusti kaupungin kaduille ja kujille ja tuo köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat tänne sisälle’. 22Ja palvelija sanoi: ’Herra, on tehty, minkä käskit, ja vielä on tilaa’. 23Niin herra sanoi palvelijalle: ’Mene teille ja aitovierille ja pakota heitä tulemaan sisälle, että minun taloni täyttyisi; 24sillä minä sanon teille, ettei yksikään niistä miehistä, jotka olivat kutsutut, ole maistava minun illallisiani’.” Minusta aika moni on kirjoittanut juurikin heikompien asemasta-mutta aika moni on myös valmis katsomaan yli ja ohi vastaantulevia kassi-almoja. https://www.youtube.com/watch?v=MWDOgjtgViM
En oikein pidä tuosta nimityksestä ”kassi-alma.” Kannattaa mielestäni aina miettiä, eikö Kristus löydy ennen muuta näiden ”kassi-almojen” parista. Omasta sydämestä Hän ei ainakaan löydy.
Kari-Matti Laaksonen. Vaikea keskustella, jos heti ymmärrät väärin.
Poistin Kaisu Hilden yhden kommenttisi. Olen ihmetellyt, miten Kotimaa24 on sallinut sinun tuutata samaa hyvin monia loukkaavaa blogia vähän eri ilmaisuin viikosta ja päivästä toiseen. Mikäli et kykene kirjoittamaan kuin yhdestä asiasta, niin toivon ja pyydän, ettet kirjoita kommentteja tähän blogiin. Kiitos.
Olisihan moni muutos kirkossa toki tarpeen, mutta en oikein usko, että oleellisia rakenteellisia muutoksia olisi tulossa. Rakenteet kirkossa on ne, joita muuttamalla olisi mahdollista saada muutosta aikaan. Niin kaun kuin rakenteet pysyy voimissaan, niin muutoksia on turha edes vaatia.
Rakenteiden purkamisessa on se vaara, että niiden tilalle ei kyetä rakentamaan mitään parempaa.
Kari-Matti Laaksonen poistaa kommenttini,mikä laittaa miettimään, sitä sanontaa taas, että ”se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa”. 🙂 Minä vain ihmettelen, jos tarkoituksesi ei ole nostaa keskustelua kuumasta perunasta, niin miksi itse mainitset sen ja viittaat vielä toisaalla ”perunan” rakenteellisuuteen? Juu, en kommentoi enää sinun blogeja. Onhan sinulla kiittelijät ja kumartelijat jo.
”Mikäli et kykene kirjoittamaan kuin yhdestä asiasta,” Ai juu, lue ne kaikki…niin ei tarvitse valehdella.
Kari-Matti Laaksonen: ”Köyhät ovat edelleen köyhtyneet. Marginalisoituneet joutuneet pysyvästi yhteiskunnan ulkopuolelle. Eikö se ole synti?”
Markkinatalous on toisaalta nostanut paljon ihmisiä köyhyydestä, luonut mahdollisuuden pärjätä ja lisännyt hyvinvointia monella tavalla.
Köyhät eivät siis suinkaan ole ”edelleen köyhtyneet”, kun vertaamme kehitystä historiaan.
Kun vertaamme kehitystä hyvinvointivaltion ”kulta-aikaan” 1960-luvulta 1980-luvulle ovat köyhät suhteellisesti ja osin absoluuttisesti köyhtyneet. Jos sinä halusit terveyskeskuksessa normi lääkärinajan, sait sen yleensä heti. Nyt ainoa keino monille, joilla ei riittävästi rahaa tai työterveyttä, on mennä jonottomaan akuuttivastaanotolle. Normaaleja lääkärinaikoja ei saa.
Kansainvälisestri tilanne on tällä hetkellä se, että kahdeksan maailman rikkainta (miestä) omistaa saman verran kuin puolet muusta maailmasta.
Vauraus myös Suomessa on kasaantunut ja superrikkaiden määrä lisääntynyt. Samalla absoluuttisesti köyhien määrä myös on lisääntynyt.
Totta on, että talousetiikkaan pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Mutta siitä ei myöskään ole kovin jyrkkiä mielipide-eroja krisittyjen keskuudessa. En ole havainnut liikehdintää sen puolesta, että ahneutta ja rahanhimoa pitäisi arvostaa sen sijaan, että ne nimetään synniksi. Mutta seksuaalietiikan alueella on kristityillä nykyisin kovin jyrkkiä mielipide-eroja, ja tästä johtuu tämän etiikan osa-alueen liiallinen korostuminen julkisuudessa.
Kiitos Yrjö kommentista. Pidin piispojen 1990-luvun lopun sosiaalieettisestä kannanotosta ”Kohti yhteistä hyvää.” Vielä enemmän pidin siitä, kun huomasin Ahti Hirvosen sitä kovasti kritikoivan. Vastaavaa uusliberalismin kritiikkiä ei sen koomin olekaan ollut.
Kiitos Kari-Matti Laaksonen. Blogisi oli hyvä, vain tuo politiika-osuus pani vähän miettimään. Tuli mieleen 90-luvun kirkonmiesten kannanotot, joissa ei aina ymmärretty silloista valtiontalouden tilannetta (pankkien kaatuminen, Venäjänkaupan raju supistuminen ym. Se on totta, että valtion rahavaikeudet koettelevan köyhiä ja pienituloisia kovimmin ja siksi olisi tämäkin yhteiskuntasektori muistettava hoitaa hyvin.
Pidin tarpeellisena kritiikkiäsi Kaisu Hildenin blogien tyyliä ja aiheita kohtaan. Yritin kerran itsekin samaa, mutta minulla ei ollut tarpeeksi taitoa. Kaisu näytti vähän hiiltyvä kritiikistäsi. Minulle tuli mieleen eräs sananlasku: ”Se ei tapojansa paranna, joka ei mieltänsä pahoita.”
Kiitos Leo. Olihan tuo politiikkapuoli hiukan kärjistetysti sanottu.
Toisaalta kun usein pidetään meteliä yhteiskunnan maallistumisesta, niin minusta suomalainen yhteiskunta ei ole ollut koskaan yhtä ”kristillinen” kuin toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina aina 1980-luvulle saakka. Silloin tosissaan pyrittiin kaventamaan tuloeroja; se oli eräänlaista hyvinvointivaltion kulta-aikaa. Sitten alkoi kapitalismin turbovaihe.
Minun käsittääkseni peruspietistinen(kään) ja ”sielun pelastukseen” keskittyvä julistus ei sinänsä kilpaile yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden hyväksi toimimisesta. Esimerkiksi herätysliikepapit taisivat 1800-luvun loppupuolella edistää kansakoulujen perustamista. On kuitenkin niin, että myös kysymyksiin yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta on ihan oikeasti olemassa erilaisia ratkaisuja, joihin kirkolla tai sen päättäjillä ei välttämättä ole omaa sanottavaa. Jos esimerkiksi tämän päivän evankeliumitekstiä mietitään, senkin pointti on rikkaan miehen (yksilön) itsekkyys ja osa iankaikkisuudessa. Se, kuinka yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus määritellään ja toteutetaan, on nimenomaan maallisen regimentin asia.
Hyvinvointivaltion perusta rakennettiin sodanjälkeisissä oloissa, eritoten 1960- ja 1970-luvuilla.
Työeläketurvan luominen alkoi 1960-luvun alussa ja jatkui läpi vuosikymmenen. Samalle vuosikymmenelle sattuu yleisen sairauasvakuutuksen toteuttaminen ja koulu-uudistuksen aloittaminen. Kansanterveyslain säätäminen sijoittuu taas 1970-luvun alkuun.
Aikaisemmasta tekstistäni muuten huomasin, että ensi tiistaina tulee 54 vuotta siitä, kun eduskunta hyväksyi peruskoulun puitelain – vasemmiston ja keskustan äänin kokoomuksen vastustaessa.
Perustellusti voi sanoa, että tässä uudistustyössä oli kristillistä eetosta. En jaksa muistaa, ottivatko kirkko tai johtavat kirkonmiehet uudistuksiin jotakin kantaa.
Ainakin peruskoulu-uudistusta kirkon konservatiivinen puoli vastusti. Martti E. Miettinen erityisen voimakkaasti. Peruskoulun nähtiin johtavan yhdenmukaisuuteen ja viime kädessä sosialismiin.
Marko S., näin juuri kuin kirjoitat. Yhteiskunta ei voi antaa syntejä anteeksi eikä se julista parannusta (mielenmuutosta) eikä evankeliumia. Tällaisessa sekoituksessa ei ole päätä eikä häntää. 😄
Evankeliumista ja Jeesuksesta on tullut kirkolle nolo. Syntien sovituksesta on tullut nolo. Koska jos sovituksesta puhuisi, pitäisi puhua Jeesuksesta ja Golgatasta. Näin siis fokus on käännettävä Jeesuksesta Kristuksesta muualle eli yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen. Se on taas maallista regimenttiä eikä hengellistä. Ei se voi synnyttää uskoa Ristiinnaulittuun, jonka kai nyt piti olla se keskus?
Kiitos Kari-Matti, kun muistutit Martti E. Miettisestä. Hänhän toimi virkamiehenä – titteli kaiketi kouluneuvos – Kouluhallituksessa ja oli vastarannan kiiskenä vähän kaikessa uudistuksessa ja muutoksessa. Oli teologian tohtori koulutukseltaan.
”Näin siis fokus on käännettävä Jeesuksesta Kristuksesta muualle eli yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen. Se on taas maallista regimenttiä eikä hengellistä. Ei se voi synnyttää uskoa Ristiinnaulittuun, jonka kai nyt piti olla se keskus?” Eikö uskon Kristukseen tulisi synnyttää katseen kääntymistä myös yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen?
Marko. Jotkin sinänsä moitteettomilta vaikuttavat yhteiskunnalliset ratkaisut tuottavat epäoikeudenmukaisuutta. Sellaisia voidaan kutsua ”rakenteelliseksi synniksi.” Ajatellaan vaikkapa terveyspalveluja. Jos on paksu lompakko, niin ei muuta kuin Mehiläiseen. Kaikki järjestyy. Jos olet vakinaisessa työsuhteessa, voit helposti vaikka joka päivä poiketa työterveydessä. Mutta entä jos olet eläkeläinen, työtön, epätyypillisessä työsuhteessa jne. Julkiset terveyspalvelut ovat tällä hetkellä täydellisessä kaaoksessa. Niitä ei käytä mikään yhteiskunnallisesti voimakas painostusryhmä vaan ns rupusakki, joita tosin on miljoona. Vielä 20-30 vuotta sitten julkiset terveyspalvelut olivat Suomessa kohtuullisen hyvin järjestetty. Sen jälkeen terveydenhuoltoa on viipale kerrallaan yksityistetty. Erään suuren oppositiopuolueen poliitikoista moni siirtynyt Mehiläiseen, Terveystaloon, Pihlajalinnaan jne pomoksi. Jos tämä sinänsä moitteettomalta vaikuttava käytäntö ei tuota epäoikeudenmukaisuutta ja kärsimystä ja ole rakenteellista syntiä niin mikä sitten.
Jos kirkon rooli syntiopissa kutistetaan siihen, että pappi kehoittaa sinua parannukseen, kun olet katsonut naapurin rouvaa en sano mikä mielessä, niin silloin ollaan mielestäni umpimetsässä. Yhteiskunnalliset epäkohdat ja vääryydet ovat niitä, mistä kirkon pitäisi pitää kovaa meteliä. Progressiivinen verotus on äärimmäisen kristillistä. Satuin jokin aika sitten lukemaan erään nykyisen miljardöörin, joka oli nuoruudessa hetken ns taistolainen ja joka Suomeen maksaa veroja vähemmän kuin minä, eräänlaiset muistelmat. Kirja oli itsekkyydessään kaameaa luettavaa, mutta toisaalta pelkistetty esitys siitä, millaista ihmiskuvaa nykyään pidämme esimerkillisenä.
Kuopion piispa luetteli jokin aika sitten puolueita, joita kristitty ei voi äänestää. Varmastikin PS on osin niillä rajoilla, mutta ihmettelin, että Jolkkosen mielestä esim Vasemmistoliitto vaikutti olevan kristitylle ei suotava.
Ihmettelin, että piispa 2020-luvun Suomessa jakaa äänestysohjeita. Esimerkiksi Martti Simojoen 1969 kannanoton mukaan kristittyä tai pappia ei mikään estä toimimasta SKDL:ssä. Eikö Jolkkonen näe tämän päivän uusliberalistisessa Kokoomuksessa mitään epäkristillistä?
Kari-Matti. On totta kai yhteiskunnallinen ongelma, jos vähäosaiset hoitaa terveyskeskus ja hyväosaiset työterveyshuolto tai yksityinen terveysalan konserni. Jos ja kun edelliset saavat huonompaa hoitoa ja jälkimmäiset parempaa.
Käsittääkseni tämä yhtälö voidaan kuitenkin ratkaista monin eri tavoin. Ja jos puhutaan synnistä tässä yhteydessä, pitää eritellä tarkemmin, mikä oikeasti on syntiä ja kuka on syntinen/synnintekijä. Sekä ennen kaikkea millä perusteella. Syntiä kun ei pidä eikä saa politisoida. Syntiä ei käsittääkseni voi olla se, että kannattaa vaikkapa terveyspalvelujen yksityistämistä. Sen sijaan syntiä on, jos on piittaamatta köyhien terveydestä ja ajaa omaa/kavereiden etua.
Mikäli luterilainen kirkko aikoo olla uskollinen omalle perinteelleen, ei se oikein voi muuta kuin kannattaa pohjoismaista hyvinvointivaltio-mallia. Siellä, missä uskonpuhdistus/reformaatio syntyi, alettiin sen seurauksena jo varhain luoda ohjelmia köyhyyden ja syrjäytymisen poistamiseksi. Sitä ennen oli ajateltu, että ihmisen tulee itseksekseen, korkeintaan perheen tai sukulaisten tuella yrittää selvitä.
Rakenteellisesta synnistä: uskontoja, kristinuskoa ja ihan ikiomaa luterilaista kirkkoammekin on myös käytetty sorron ja syrjinnän ja synnin välineenä. Mikä instituutio on tullut perässä neliraajajarrutuksella, kun muu yhteiskunta on halunnut parantaa erilaisten ryhmien oikeuksia? Menemättä nyt sen kummemmin edellä viitattuun lähihistoriaan voidaan myös kysyä, voiko kirkko ollaakseen kristillinen olla hiljaa, kun köyhä ei saa hänelle määrättyjä lääkkeitä tai joutuu valitsemaan lääkkeiden ja ruuan välillä. Tai jonottaa alas ajetuissa terveyskeskuksissa, kun vähänkään poliittista voimaa omaavat ryhmät käyvät yksityisissä lääkärikeskuksissa? Voiko kirkko olla hiljaa, jos poliittisella kentällä toteutaan selkeästi eriarvoisuutta lisäävää politiikkaa? Jne. Ei tietenkään. Tai ei pitäisi voida.
Jos autat muukalaista tai vaatetat alastonta niin se jo on evankeliumia; ei siihen päälle tarvitse lätkäistä päälle Jeesus-tarraa. Kristus siinä on mukana (primus motorina) muutenkin.
Yllä olevaan Jorman kommenttiin vielä. Sitä ei käsittääkseni ole erikoisemmin tutkittu, mikä oli kirkon (so piispojen, vaikutusvaltaisimpien maallikoiden) suhde siihen hyvinvointivaltion rakentamiseen ( kansanterveyslaki, koulu-uudistus, keskitetyt tuloratkaisut jne) ,mikä 1960-luvun alusta alkoi. Kiintoisa aihe. Juu, Martti E. Miettinen todellakin oli kouluneuvos, teologian tohtori ja pappi. Kuului lestadiolaiseen uusheräykseen, vaikka kirjoitti paljon Uuteen Tiehen ja puuhasi muutenkin viidesläisten kanssa. Oli yksi Kristillisen Liiton alullepanijoista.
Eilen sattui silmään uutinen, jonka mukaan Paavo Kortekangas oli huolissaan uskonnonopetuksen kohtalosta peruskoulu-uudistuksessa, jota hän sinänsä piti tasa-arvoa edistävänä. Siis yleisesti ilmaistuna myönteinen näkemys korkealta kirkonmieheltä.
Jos joku ihmettelee, mistä kummasta tällaiset uutiset pulpahtelevat, kerron selitykseksi, että olen perkaamassa vanhaa arkistoa.
Äärimmäisen hienotunteisesti ehdottaisin Jormalle, mikäli kyse omista arkistoista, niiden mahdollisimman varovaista ”perkaamista.” Olet ollut niin monessa suomalaiseen yhteiskuntaan ratkaisevastikin vaikuttavassa jutussa keskeisesti mukana, että kun joskus kirjoitetaan historiaa, niin..tulee mieleen tässä esimerkiksi se, että Jorma Hentilä laati SKDL:n kannanoton elokuussa 1968 (olikohan se elokuussa?), kun neuvostopanssarit jyräsivät Prahan katuja. Jos halutaan käyttää sinänsä poliittisesti hyvin ladattua termiä ”suomettuminen”, niin se taisi olla sitä merkittävistä puolueista kaikkein vähiten, jos lainkaan.
”Ei. Kristinuskoon tulisi kuulua myös radikaali yhteiskuntaetiikka. 2020-luvulla sen pitäisi tarkoittaa kapinaa uusliberalistista markkinataloutta vastaan. Se tuhoaa ihmisen ja se tuhoaa maapallon.”
Juurikin näin. Jos Jeesus tänä päivänä eläisi hän olisi ilman muuta vasemmistolainen, tod. näk. kommunisti tai vähintäänkin demari. Kannattaa asiassa lukea Johannes Lehmanin ”Raportti rabbi J:stä-erään väärennöksen pöytäkirja.”