Seppo

Juhannuksen sijoituksen ratkaisi joulun sijoittuminen. Kun Rooman valtakunnassa tuli tarve vallata joulu pakanallisesta sanomasta kristillisen sanoman valtaan, niin siinä onnistuttiin ja jo saman vuosisadan sisällä kristinuskosta tuli vainotusta uskonnosta imperiumin ainoa valtionuskonto.

Juhannuksen sijoitus tuli tämän lähetystyön voittomarssin jälkeen kuin itsestään puolen vuoden päähän aikaisemmin. Olihan Elisabet kuudennella kuukaudella silloin kun enkeli Gabriel ilmestyi Marialle.

Juhannus eroaa muista pyhien muistoa julistavista siinä, että sitä vietetään Johannes Kastajan syntymäpäivänä. Muutoinhan nimipäivät ovat pääosin entisten marttyyrien uudelleen syntymisen päiviä, kun he kuolemen portin kautta siirtyivät tästä maailmasta uuteen maailmankauteen, syntyivät uudesti taivaan ikuisuuteen.

Seppo

En suinkaan kiertänyt noita vuodenaikojen kohtia. Sen sijaan kerroin juhlien tosiasiallisen aatehistoriallisen kehityksen perusteen. Kerroin miten juhlat vallattiin nimenomaan evankeliumin julistamisen edistämiseksi.

Roomalaisilla oli hyvänä esimerkkinä tällaisesta valtauksesta epifanian eli loppiaisen valtaus Egyptissä. Siellä oli jo ensimmäisen piispan Markuksen ajoista alkaen evankeliumi mennyt voimalla eteenpäin, mutta sitä jarrutti erään epäjumalan kunniaksi vietetty juhla 6.1. Tuon juhlan aikana moni jo kristinuskosta kiinnostunut tippuikin pois uudelta tieltä pelastusta kohti.

Silloin päätettiin vallata tuo juhla evankeliumin käyttöön. Niinpä pakanallisen jumaluuden ilmestyksen sijaan alettiinkin puhua Jeesuksen kirkkauden ilmestymisestä. Näin juhlalle vähitellen tuli kuusikin tätä perusteemaa julistavaa aihetta, Jeesuksen kaste, Jeesuksen syntymä, leivän ihme, viinin ihme, Beetlehemin tähti ja itämaan tietäjät. Tulos oli nopea ja selkeä, jo noin sata vuotta myöhemmin koko kansa oli pääasiassa kristittyjä ja muut uskonnot olivat jääneet syrjään.

Roomalaissessa pakanuudessa oli 25.12. omistettu toisenlaisille menoille. Noiden juhlien haaste oli kohdattava. Sitä varten pätevimmät kirkkoisät alkoivat markkinoida joulun viettoa niin, että Jeesuksen syntymää aletaankin muistelemaan tuona päivänä. Tämä osoittautuikin erittäin tehokkaaksi, jo 381 imperiumin uskontoasioiden hoitajan virka pontifex maximus siirtyi keisarilta paaville ja sen mukana myös koko valtakunnan uskontopolitiikka sai uuden suunnan. Runsaan puolen vuosisadan perästä julkinen Rooma oli kääntynyt kristinuskoon. Tärkeimpiin virkoihin pääsi vain kristityt. (Tuo oli sen ajan käytäntö: Koko maan julkinen virkakoneisto oli velvoitettu seuraamaan maan virallista uskontoa.)

Joten toisin kuin kuvittelet niin kerroin tapahtumien todellisen kamppailurintaman ja miten siinä kävi.

Seppo

Tässä välillä vähän aamutoimia aloittelin

2) Mikäli kuvitelmasi siitä että noiden juhlien valtaukset olisivat vaatineet niissä käytettyjen tekstien jälkikäteen kirjoittamista olisi vähääkään toimiva, niin silloinhan esimerkiksi Jeesuksen syntymän kertomus olisi pitänyt keksiä kaksikinkertaa, ensiksi noin vuoden 150 tienoilla ja toisen kerran noin vuoden 350 vuoden tienoilla, ja kuinkas kummaa, molemmilla kerroilla tarinankertojien jutut olisivat tulleetkin sanasta sanaan samanlaisiksi.

Tällainen kuvitelma tuonaikaisesta perinteen siirtymisestä ja niin suullisesti kerrotun kuin kirjallisesti tallennetun teksin synty ja käyttötavoista on anakronistisesti meidän nykyaikaisten tapahtumien yhteyteen laadittujen näytelmien, oopperoiden, kirjallisuuden tuotteiden tms sepittämisen mallin muinaisiin aikoihin siirtämisen aiheuttama harha. Eihän tuohon aikaan ollut vielä olemassa nykyaikaista tekijänoikeuslainsäädäntöä eikä plagiointeja rahoittavia moraalisia malleja. Vaan kaikki aines kerrottiin ensi sijassa suullisesti esittäen ja vain toissijaisesti kirjallisesti tallentaen.

Vain käyttötarkoitus teki kuulijoille tai lukijoille selväksi minkä tason tuotteesta oli kysymys.

Kun noiden juhlien valtaamiseen käytettyä ainesta valittiin, niin kaikki oli jo olemassa aikaisemmin. Kysymys oli vain siitä, mikä tuosta vanhasta ja luotettavasta aineksesta oli tarkoitukseen sopivaa ja toteutti juuri sitä tehtävää mihin kyseinen ainesosa otettiin käytettäväksi.

Ota huomioon että jo vanhastaan juutalaisilla oli sekä omia juridisia tarpeitaan varten että perinteen siirtämistä varten käytössä perinne, jossa jokainen tallennettu aines huolella jäljitettiin alkuperäisestä todistajasta tai ensimmäisestä kertojasta alkaen. Esimerkki tyylistä: A väitti näin, hänelle B oli tämän kertonut, joka puolestaan oli saanut sen henkilöltä C, joka oli ollut paikalla kun tämä tapahtui.

Samaa kaavaa seurasi alkukirkko kun heti alusta asti oli käytössä successio apostolica jossa luotettavan kristillisen perinteen oikeellisuuden takasi alkuperäisistä todistajista katkeamaton ketju Jeesuksen ajoista aina kulloiseenkin kirkolliseen nykyhetkeen asti. Vanhana aikana tämä toimi erittäin tehokkaasti ja luotettavasti. Näin voitiin voitokkaasti torjua esimerkiksi gnostilaisten mielikuvitustarinat alkuperäisestä opetuksesta poikkeavina fabulointeina ja turvata yhteisen eli katolisen kirkon puhdas eli ortodoksinen oppi kaikkia vääristymiä vastaan.

Samaa kaavaa noudatti Luukas evankeliuminsa ja Apostolien tekojen kirjoittamisessaan:

Luukkaan evankeliumi

1:1 Koska monet ovat ryhtyneet tekemään kertomusta meidän keskuudessamme tosiksi tunnetuista tapahtumista, 1:2 sen mukaisesti kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silmin ne nähneet ja olleet sanan palvelijoita, 1:3 niin olen minäkin, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään sinulle, korkea-arvoinen Teofilus, 1:4 että oppisit tuntemaan, kuinka varmat ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu.

Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että sekä Jeesuksen että apostolien ainoana Raamattuna oli meidän Vanha testamenttimme. Myös monen varhaisemman kirkkoisän raamatunsitaatit olivat Vanhasta testamentista otettuja.

Uuden testamentin eri kirjojen synty on oman historian kehityksensä tulos. Kirjeet on kirjoitettu kulloinkin aivan selkeästi omaa tarkoitustaan varten kirjoitettuina viesteinä vastaanottavan seurakunnan tilaisuuksissa ääneen luettaviksi. Evankeliumit puolestaan ovat alkuaan tapahtumissa mukana olleitten opetuslasten suullisesti kertomista tapahtumista muistiin merkittyjä. Niiden syntyhistorian tutkiminen on Uuden testamentin eksegetiikan tutkimusalaan kuuluvaa.

Seppo

Aamupuuron söin tässä välissä

4) Puhut gulgalot -kertomuksista

Kuvittelen sinun viittaavan Golgatan nimeen, mutta arvaatko mitä tuli vastaan kun googlasi tuon käsitteen. Siellä tuli vastaan pornoteollisuuden ja kauhukertomuksia sisältävien kirjojen mainoksia. No ne jääkööt omaan arvoonsa.

En tunne sitä ahmimaasi gulgalot -kertomusten perinteen historiaa, mistä olet saanut tuon kirjallisen lajiperinteen nimen enkä myöskään tunne sen laajuutta. Saadakseni jonkinlaista käsitystä googlasin.

Sen sijaan tunnen heprealaisenan גֻּלְגֹּלֶת , gulgoleṯ , pää tai pääkallo. Se on pyöriä sanan גָּלַל , gālal, kaksinkertaistus.

Tämän sanan ja siihen liittyvän historiallisen yhteyden tunnen, mutta en sen päälle myöhemmin rakennettuja tarinoita, joita silloin tällöin esittelet, vaikkakin mielestäni hyvinkin mielikuvituksellisia tarinoista sepittäen.

Seppo

6) Koko laajemmasta numeroilla leikittelyistäsi otan tässä tarkasteltavakseni vain seuraavan kohdan:

Jeesus oli ristillä päiväympyrästä puolet eli myös 180 astetta, ja 180 vuotta oli siis juuri aika, joka SOVITTAA platonisen ja tieteellisen prekession( 12×2160=25920-180=25740).

Ymmärrän sen että päivän 12 sta tunnista Jeesus oli ristillä kuusi tuntia.

Mutta sitten mielestäni loikkaus geometriaan tapahtuu aivan liian oikosulkumaisesti.

Kun aikoinaan varsinkin seitsemänkmmentäluvun loppupuolella käytin saarnoissani geometrisia vertauksia, niin kuulijoitten mukaan saamiseksi saatoin pohjustaa vertauksen taustoja varsin yksityiskohtaisesti, jotta he tajuaisivat mihin vertauksellani pyrin. Niinpä saatoin kertoa esimerkiksi että ensiksi kerroin mitä tarkoittaa tangenttikäyrä ja vasta sen jälkeen kerroin, että tangenttikäyrän matemaattisen kaavion kuviossa xy -koordinaatistolla nousi x:n siirtyessä nollasta ykköseen käyrä nousi y-akselilla nollasta äärettömäksi. Tällä sitten sanoin että meidän elämämme tässä maailmassa kestää vain oman rajatun aikansa, siis vertauksen nollasta ykköseen, mutta Jumalan ikuisuuden näkökulmasta me siirrymme ajasta ikuisuuteen eli siis että elämme ikuisesti Jumalan antamassa uudessa ulottuvuudessa, taivaan ikuisessa ilossa ja riemussa, iankaikkisessa autuudessa.

Sitten ei myöskään tule selväksi miksi saatat hypätä kuudesta tunnista 180 vuoteen ilman riittäviä lisäselvityksiä. Tavalliselle lukijalle tällainen aiheuttaa vain toteamuksen että teksti on ristiriitaista ja sellaisena mieletöntä.

Tästä ei tule näkyviin miten moiseen päädyt ja mihin sillä pyrit.

Vertaampa tähän kun aikoinaan käytin saarnani vertauksena ympyrän kehää ja keskipistettä. Silloin sanoin että ympyrän kehä on kuin meidän ajallisen elämämme ajallinen ulottuvuus. Aikaisemmat sukupolvet ovat eläneet ennen meitä ja tulevat elävät meidän jälkeemme. Kehä kiertyy kohdasta toiseen maailman alusta tämän maailmankauden loppuun asti.

Samalla kertaa kuitenkin kaikki nuo kehän pisteet ovat yhtä kaukana ympyrän keskipisteestä. Ne siis ovat yhtä lähellä keskipistettä olivatpa ne sitten ennen meitä, meidän aikanamme tai meidän jälkeemme, samalla olivatpa sitten vaikkapa maailmamme luomisen hetkellä tai tämän maailmanjärjestyksen loppuhetkillä. Kaikki on kuitenkin yhtä kaukana Jumalasta ja häne huolenpidostaan. Käsitteet ennen ja jälkeen eivät rajoita Jumalan työtä. Kaikki on hänen näkökulmastaan samaan aikaan samasta näkymästä havaittua ja näin ollen hänen, Kaikkivaltiaan, silmiensä edessä ja hänen rakastavien kasvojensa hellän huolenpitonsa vaalimina.

Platon oli kreikkalaisen uskonnon edustaja. Hänen filosofiansa oli yksi filosofia maailman lukematttomien filosofioiden joukossa.

Kun puhut Jeesuksen sovitustyöstä niin lausettasi voitaisiin laajentaa koko maailmaa kattavaksi. Jeesuksen sovintotyö ulottuu koko maailman kaikenlaisten kulttuurien, kielten ja erilaisten filofisten elämän ymmärtämisen ylitsekin kaikkia kansoja Jumalan ja toinen toisensa yhdistäväksi todellisuudeksi.

Sitten tulee myös syvällisempi näkökulma: Ei vain meidän ajatuksiamme, ei vain meidän parhaita puoliamme, ei vain vain osaa meidän elämästämme vaan koko meidän olemuksemme, koko meidän elämämme, me kokonaisina ihmisinä, Jumalan kuviksi luotuina, olemme saaneet sovituksen Jumalan edessä. Eläkäämme siis myös sovussa toinen toisemme kanssa olimmepa sitten missä päin maailmaa minkälaisten elämänolosuhteiden alaisia minkä näköisiä, kokoisia tai ikäisiä tahansa.

1.Johanneksen kirje:

2:2 Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien.

Seppo

Vanhassa afrikkalaisessa kontekstissa ihmeet eivät ole mitään epämääräistä tietämyksen rajoilla olevaa, vaan itse heidän maailmankatsomuksensa ytimessä olevaa todellisuutta.

Joku milloin tahansa jopa kahteen eri tiedekuntaan professoriksi välittömästi kelpaava länsimaisen tieteen huippututkija saattaa pitää oman elämänsä keskuksena juuri noita ihmeiden välityksellä toimivia voimia.

Hiedän elämänviisautensa ilmenee sellaisissa sanonnoissa kuin, että kyllä länsimaiset ihmiset sitten voivat olla tyhmiä, kun eivät usko ihmeisiin, tai muissa vastaavaa asiaa ilmaisevissa tokaisuissa.

Näin ollen ihmeistä puhuminen myös monien kristittyjen keskuudessa on enemminkin oman lähtökohtaisen elämänselityksensä säilymisestä hänen katsomuksessaan kuin ilmausta länsimaista peräisin olevasta taikauskosta.