Juhannus keskikesän juhla

Kesä on kauneimmillaan. Kukat kukkivat .  Juhannus on ruusujen aikaa.  Mehiläisillä ja muilla pölyttäjillä on ollut paljon työtä. Ne ovat lentäneet ympäriinsä ja kesä on tuntunut suloiselta.

Mielen täyttää kiitollisuus Luojaamme kohtaan. Kaiken hän on tehnyt  kauniisti aikanaan. Myös suvemme suloisen kukoistuksen. Hänen kunniaansa julistavat koivujen lehdet, pihlajan kukat, luumujen, kirsikoiden, päärynöiden ja omenien kukat. Aroniat ylistävät Jumalamme suloista tekoa. Viinimarjat ja karviaiset omine kukkineen. Tyrnit mukaan rientävät. Kaikki yhdessä kesän keskellä Elämän Antajan suuria lahjoja siunaavat, kertovat tekijänsä kunniaa.

Herra, sinä ilahdutat minua teoillasi,
minä riemuitsen sinun kättesi töistä.
Kuinka suuret ovatkaan sinun tekosi, Herra.

Jumala ilmoittaa itsensä teoissaan. Kesän huumaavat tuoksut ilahduttavat mieltä ja lämmön lumon tuntee ihollaan.  Jumalamme hellän kosketuksen saa aavistaa sielunsa syvyyksissä.  Jumalan hyvyys vetää meitä parannukseen.

Mieli avautuu tuntemaan Jumalamme tekojen kuiskauksen. Ihmeellinen hän on. Suuri verraton.  Hänelle kuuluu kiitos ja kunnia kaikesta hyvästä, mitä hän on meille suonut, luoksemme tuonut.  Mielemme kylmyys sulaa. Jumalan lämmön ja rakkauden kosketus virittää  sydämemme syvään pohdintaan, Jumalan suurta laupeutta tutkimaan, hänen eteensä hiljentymään ja kesäisen tuulen myötä hänen henkäystään aistimaan.

Kuinka suuret ovatkaan sinun tekosi, Herra,
kuinka syvät sinun ajatuksesi!

Ajatusten syvyys herättää mielemme mietiskelyyn, syvään hartauteen,  Jumalaa ylistämään ja hänen armauttaan ahmimaan.

Sielun hiljaisuuden keskeltä nousee sävel. Kaikuu kaunis sointu.  Jumalamme  ylistettävä suloisuus  kaikuu mielessämme. Kiitoslaulun ja Herramme kunnian aika on koittanut. Jumala pitää huolen kansastaan.

Hyvä on kiittää Herraa,
laulaa ylistystä sinun nimellesi, Korkein.

Sydämemme sykkii rakkaan Vapahtajamme hellää hyvyyttä. Hänelle Armahtajallemme me tuomme kiitoksemme.  Soinnut voimistuvat, koko luomakunta yhdessä ylistää Lunastajaamme, meidät vapaaksi ostanutta, Jumalan lapseksi ottanutta.  Säestykseen yhtyy koko orkesteri, kaikki riemulliset soittimet yhdessä ilakoivat Kristuksen ihmeellistä hyvyyttä, hänen suuremmoista pelastustyötään.

Aamun ensimmäisten säteiden keralla  nousemme Jeesusta ylistämään ja illan viimeisinä hetkinä  veisaamme Jumalan Pojan suurta armautta. Hän on meidät vapauttanut.  Saamme elää turvallisina Jumalan lapsina ja häntä alati palvoa suuresta etuoikeudesta: elää Jumalan käsivarsien turvissa jokaisen päivän ja jokaisen elämämme hetken. Hän pitää meistä huolta. Hänelle siitä kiitos ja kunnia.

 Hyvä on aamulla kertoa armostasi ja illalla uskollisuudestasi
harpun ja lyyran sävelin, kymmenen kielen helkkyessä.

LAUANTAI 25.6.2022

Juhannuspäivä  eli Johannes Kastajan päivä

Tien raivaaja

Juhlapäivän psalmi:  Ps. 92:2–6

Juhannusta vietetään puoli vuotta ennen joulua. Se on Johannes Kastajan syntymäpäivän kunniaksi. Johanneksen äiti Elisabet ja Jeesuksen äiti Maria olivat sukulaisia.  He jopa viettivät osan odotusaikaansa yhdessä. Nuorempi Maria oli muutaman kuukauden Elisabetin luona juuri ennen Johannes Kastajan syntymää.  Juhlapäivän nimi Juhannus on tullut Johannes Kastajan nimestä.

 

Tässä juhannuspäivän psalmi

 

Hyvä on kiittää Herraa,
laulaa ylistystä sinun nimellesi, Korkein.
  Hyvä on aamulla kertoa armostasi ja illalla uskollisuudestasi
  harpun ja lyyran sävelin, kymmenen kielen helkkyessä.
Herra, sinä ilahdutat minua teoillasi,
minä riemuitsen sinun kättesi töistä.
  Kuinka suuret ovatkaan sinun tekosi, Herra,
  kuinka syvät sinun ajatuksesi!

Ps. 92:2–6

 

38 kommenttia

    • Seppo Heinola sanoo:

      Miksi niin monta kristillistä juhla sijoittuu itse asiassa tiettyjen astronomisten lakien mukaan?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Seppo

      Juhannuksen sijoituksen ratkaisi joulun sijoittuminen. Kun Rooman valtakunnassa tuli tarve vallata joulu pakanallisesta sanomasta kristillisen sanoman valtaan, niin siinä onnistuttiin ja jo saman vuosisadan sisällä kristinuskosta tuli vainotusta uskonnosta imperiumin ainoa valtionuskonto.

      Juhannuksen sijoitus tuli tämän lähetystyön voittomarssin jälkeen kuin itsestään puolen vuoden päähän aikaisemmin. Olihan Elisabet kuudennella kuukaudella silloin kun enkeli Gabriel ilmestyi Marialle.

      Juhannus eroaa muista pyhien muistoa julistavista siinä, että sitä vietetään Johannes Kastajan syntymäpäivänä. Muutoinhan nimipäivät ovat pääosin entisten marttyyrien uudelleen syntymisen päiviä, kun he kuolemen portin kautta siirtyivät tästä maailmasta uuteen maailmankauteen, syntyivät uudesti taivaan ikuisuuteen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Matias, kiersit kauniisti sen, että Juhannus on nimenomaan kesäpäivän seisaus samoin kuin joulu on juurikin talvipäivän seisaus ja Pääsiäinen kevätpäivän tasaus. Syyspäivän tasaus ei ole juhlana, koska se vasta Jeesuksen ristille joutumista (9 hetki, syyskuu) ja pimeän ajanalkamista jota ei tietenkään juhlittu.. Näitä symboloivat ristinkärjet ympyrän sisällä, missä keskustassa on aurinko. On useissa vanhoissa kivikirkoissa nähtävissä. Kukin neljänneslohko on 3 kk eli 91 päivää ja luku 91 vasta sanaa Amen!

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Seppo

      En suinkaan kiertänyt noita vuodenaikojen kohtia. Sen sijaan kerroin juhlien tosiasiallisen aatehistoriallisen kehityksen perusteen. Kerroin miten juhlat vallattiin nimenomaan evankeliumin julistamisen edistämiseksi.

      Roomalaisilla oli hyvänä esimerkkinä tällaisesta valtauksesta epifanian eli loppiaisen valtaus Egyptissä. Siellä oli jo ensimmäisen piispan Markuksen ajoista alkaen evankeliumi mennyt voimalla eteenpäin, mutta sitä jarrutti erään epäjumalan kunniaksi vietetty juhla 6.1. Tuon juhlan aikana moni jo kristinuskosta kiinnostunut tippuikin pois uudelta tieltä pelastusta kohti.

      Silloin päätettiin vallata tuo juhla evankeliumin käyttöön. Niinpä pakanallisen jumaluuden ilmestyksen sijaan alettiinkin puhua Jeesuksen kirkkauden ilmestymisestä. Näin juhlalle vähitellen tuli kuusikin tätä perusteemaa julistavaa aihetta, Jeesuksen kaste, Jeesuksen syntymä, leivän ihme, viinin ihme, Beetlehemin tähti ja itämaan tietäjät. Tulos oli nopea ja selkeä, jo noin sata vuotta myöhemmin koko kansa oli pääasiassa kristittyjä ja muut uskonnot olivat jääneet syrjään.

      Roomalaissessa pakanuudessa oli 25.12. omistettu toisenlaisille menoille. Noiden juhlien haaste oli kohdattava. Sitä varten pätevimmät kirkkoisät alkoivat markkinoida joulun viettoa niin, että Jeesuksen syntymää aletaankin muistelemaan tuona päivänä. Tämä osoittautuikin erittäin tehokkaaksi, jo 381 imperiumin uskontoasioiden hoitajan virka pontifex maximus siirtyi keisarilta paaville ja sen mukana myös koko valtakunnan uskontopolitiikka sai uuden suunnan. Runsaan puolen vuosisadan perästä julkinen Rooma oli kääntynyt kristinuskoon. Tärkeimpiin virkoihin pääsi vain kristityt. (Tuo oli sen ajan käytäntö: Koko maan julkinen virkakoneisto oli velvoitettu seuraamaan maan virallista uskontoa.)

      Joten toisin kuin kuvittelet niin kerroin tapahtumien todellisen kamppailurintaman ja miten siinä kävi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Seppo

      En tiedä mistä olet saanut tuon puheen syyskuusta ristiinnaulitsemisen kanssa yhteydessä olemiseen. Miten liittyvät toisiinsa 9. hetki ja syyskuu?

      Olen aikoinaan toiminut lukiossa latinan opettajana, joten tuollaista en mitenkään voi käsittää. Latinan syyskuu on Septembris . Se on ilmaus tuon aikaisen kalenterin seitsemännestä kuusta, johdettu lukusanasta seitsemän septem.

      Jeesuksen ristiinnaulitseminen tapahtui pääsiäisen vieton yhteydessä. Jopa kolme eri vuotta sopii sellaisiin kalenterien keskinäiseen vertailuun että voisivat olla mahdollisia Jeesuksen ristinkuoleman vuosia. Näitä eri vaihtoehtoja keskenään punnittaessa olen kallistunut sen ratkaisun kannalle, että Jeesus kuoli nykykalenteriimme verraten 7. huhtikuuta vuonna 31 jKr.

      Pääsiäisen ajankohdan määräsi aikoinaan Jerusalemin ylipappi. Jerusalemin hävityksen jälkeen 70 jKr. ylipappi menetti asemansa ja pääsiäisen ajankohdan määräsi juutalaisten paavi aina ensimmäisestä paavista Hillel I alkaen. Pääsiäinen piti sijoittaa niin että helluntain sadonkorjuujuhla sopi sen kanssa yhteen seitsemän viikon perästä. Kirkon puolella alettiin sitten miettimään miten pääsiäisen vietto voitiin sitoa suoraan tähtitieteeseen ilman riippuvuutta juutalaisten paavista. Näin asiaa pohdittiin syvällisesti jo vuoden 177 kokoontumisessa, missä ratkaisuksi tuli että idän ja lännen kirkot saattoivat viettää juhlaa omien perinteittensä mukaan (Niinhän tekivät sellaiset juutalaiset synagogat jotka olivat niin kaukana ette tieto kulkenut aikaisemman ylipapin tai myöhäisemmän paavin luota heille asti.)

      Sitten Nikean kokouksessa saatiin sellainen kompromissiratkaisu, joka pieniä täsmennyksiä lukuunottamatta on sama kuin meillä nykyisinkin oleva käytäntö: Ensimmäisen kevätpäivän tasauksen jälkeisen täydenkuun jälkeinen sunnuntai.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Matias, noiden astronomisten kulminaatiopäivien ’juhlistaminen’ jälkikäteisesti kristillisiksi tarkoitta siis sitä, että monille fundamentalisteille on jätetty väärä käsitys, koska he uskovat kirjaimellisesti noihin juhla-ajoituksiin. Ja toiseksi ko. jälkiviisaus edellyttäisi että evankeliumit on kirjoitettu ko ’valtauksien’ jälkeen, sillä’ nuo päivät sisältyvät jo gulgalot -kertomuksen ajoituksiin ja symboliikkaan. Jeesus nostettiin ristille aikaamme klo 9 aamulla ja kuoli 9 hetkellä heprealaisten aikaa. Aurinko pimeni 6 hetkellä hepealaista aikaa. Syyskuu on 9 kuukautemme ja aloittaa tasauspäivänä pimeyden, jota Jeesuksenkin ristille joutuminen symboloi. Numero 9 on hepreassa T eli risti!!! Kaksi ristiä siis keskimmäisen molemmin puolin… Jeesus oli ristillä 6 tuntia eli 21600 sekuntia (siis kirjaimellisesti). Hän oli Leijona, Arieh jonka lukuarvo on 216, (6x6x6!!!) ristissä on kulmia 2160 astetta ja 2160 vuotta on astronomisen precession 12 osa!!! Nyt 2160 on vielä niiden kuukausien määrä, joka jää tieteellisen tarkan ja kokonaisluvuin lasketun prekession väliin. (25920 -25740 = 180 vuotta = 2160 kk.). Kun aramealainen sana Golgatakin tlglvg heprealaisessa muodossaan Gilgulot tarkoitti aikasyklejä, ja Golgatan puoliympyrä kattaa , kuten aiemmin kerroin, . ajan 3 hetkestä 9 hetkeen eli vuosiympyränä katsottuna syyspäiväntasauksesta kevätpäiväntasaukseen, ei näihin lukuihin perehtyneelle maallikollekaan jääne epäselväksi, mitä näillä pyhien kertomusten luvuilla ja numeroilla kuin myös niitä vastaavilla nimillä on ajettu takaa. Golgatan tunnit paitsi kertovat aurinkokuninkaan kuolemasta ja syntymästä myös .sovittavat. prekessioiden eron 2160 kk tai 180 vuotta, joka lukuna vastaa vielä puolta Golgatan kuuden tunnin 360 minuutista!

      Jeesus oli ristillä päiväympyrästä puolet eli myös 180 astetta, ja 180 vuotta oli siis juuri aika, joka SOVITTAA platonisen ja tieteellisen prekession( 12×2160=25920-180=25740).

      Ei näitä kaka lukuja ole voitu siis jälkikäteen Egyptistä tai mistään muualtakaan adaptoida, kun ne evankeliumeista nousevat!!! Enne evankeliumeita ne ovat tietysti Egyptin ja Sumerin astronomeilta otettua lainaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Seppo

      Muutama näkökohta tekstiisi

      1) Mielestäni on aivan turha leimata fundamentalisteiksi niitä, jotka ymmärtämättömyyttään sekottavat nykyaikaisen keskellämme elävien ihmisten syntymäpäivät, joiden juhlien vietto on sidoksissa meidän nykyaikaiseen gregoriaanisen kalenterin mukaisiin laskennan vakiintuneisiin käytäntöihin aikaisempien aikojen juhlien vieton ideaan, missä juhlan ajankohtaa ei ollut sidottu minkään kalenterin kaavan mukaisiin laskentaperiaatteisiin, vaan ainoastaan sovittu että tuona tai tuona jostakin merkistä tunnustettavana ajankohtana juhlimme tuon tai tuon tapahtuman muistoa.

      Eiväthän tuona aikana kaikki edes tienneet kuinka vanhoja he olivat tai mihin vuoden aikaan he olivat syntyneet. Ja yhä edelleen meidänkin aikanamme on ihmisiä joiden tarkkaa ikää tai syntymän vuodenaikaa ei tiedetä. Nobelkirjailija Abdulrazak Gurnahkin kertoo kirjoissaan tämänlaisista henkilöistä, jotka ovat joitakin tehtäviä saaadakseen ilmoittaneet iäkseen mitä sattuu. Ja annetaan ymmärtää etteivät he itsekään tiedä ikäänsä meidän eurooppalaisten tavanomaisuuksien mukaan laskettavien kalenterikaavojen mukaan.

      Tähän mennessä olen ehtinyt tutustua hänen tuotantoonsa vasta suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Iso määrä on vielä edessäni enkä voi sanoa minkä verran vielä luen tai jää lukematta. Hänen afrikkalainen taustansa toki kiehtoo minua, kun itsekin olen Afrikassa työskennellyt.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Seppo

      Tässä välillä vähän aamutoimia aloittelin

      2) Mikäli kuvitelmasi siitä että noiden juhlien valtaukset olisivat vaatineet niissä käytettyjen tekstien jälkikäteen kirjoittamista olisi vähääkään toimiva, niin silloinhan esimerkiksi Jeesuksen syntymän kertomus olisi pitänyt keksiä kaksikinkertaa, ensiksi noin vuoden 150 tienoilla ja toisen kerran noin vuoden 350 vuoden tienoilla, ja kuinkas kummaa, molemmilla kerroilla tarinankertojien jutut olisivat tulleetkin sanasta sanaan samanlaisiksi.

      Tällainen kuvitelma tuonaikaisesta perinteen siirtymisestä ja niin suullisesti kerrotun kuin kirjallisesti tallennetun teksin synty ja käyttötavoista on anakronistisesti meidän nykyaikaisten tapahtumien yhteyteen laadittujen näytelmien, oopperoiden, kirjallisuuden tuotteiden tms sepittämisen mallin muinaisiin aikoihin siirtämisen aiheuttama harha. Eihän tuohon aikaan ollut vielä olemassa nykyaikaista tekijänoikeuslainsäädäntöä eikä plagiointeja rahoittavia moraalisia malleja. Vaan kaikki aines kerrottiin ensi sijassa suullisesti esittäen ja vain toissijaisesti kirjallisesti tallentaen.

      Vain käyttötarkoitus teki kuulijoille tai lukijoille selväksi minkä tason tuotteesta oli kysymys.

      Kun noiden juhlien valtaamiseen käytettyä ainesta valittiin, niin kaikki oli jo olemassa aikaisemmin. Kysymys oli vain siitä, mikä tuosta vanhasta ja luotettavasta aineksesta oli tarkoitukseen sopivaa ja toteutti juuri sitä tehtävää mihin kyseinen ainesosa otettiin käytettäväksi.

      Ota huomioon että jo vanhastaan juutalaisilla oli sekä omia juridisia tarpeitaan varten että perinteen siirtämistä varten käytössä perinne, jossa jokainen tallennettu aines huolella jäljitettiin alkuperäisestä todistajasta tai ensimmäisestä kertojasta alkaen. Esimerkki tyylistä: A väitti näin, hänelle B oli tämän kertonut, joka puolestaan oli saanut sen henkilöltä C, joka oli ollut paikalla kun tämä tapahtui.

      Samaa kaavaa seurasi alkukirkko kun heti alusta asti oli käytössä successio apostolica jossa luotettavan kristillisen perinteen oikeellisuuden takasi alkuperäisistä todistajista katkeamaton ketju Jeesuksen ajoista aina kulloiseenkin kirkolliseen nykyhetkeen asti. Vanhana aikana tämä toimi erittäin tehokkaasti ja luotettavasti. Näin voitiin voitokkaasti torjua esimerkiksi gnostilaisten mielikuvitustarinat alkuperäisestä opetuksesta poikkeavina fabulointeina ja turvata yhteisen eli katolisen kirkon puhdas eli ortodoksinen oppi kaikkia vääristymiä vastaan.

      Samaa kaavaa noudatti Luukas evankeliuminsa ja Apostolien tekojen kirjoittamisessaan:

      Luukkaan evankeliumi

      1:1 Koska monet ovat ryhtyneet tekemään kertomusta meidän keskuudessamme tosiksi tunnetuista tapahtumista, 1:2 sen mukaisesti kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silmin ne nähneet ja olleet sanan palvelijoita, 1:3 niin olen minäkin, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään sinulle, korkea-arvoinen Teofilus, 1:4 että oppisit tuntemaan, kuinka varmat ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu.

      Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että sekä Jeesuksen että apostolien ainoana Raamattuna oli meidän Vanha testamenttimme. Myös monen varhaisemman kirkkoisän raamatunsitaatit olivat Vanhasta testamentista otettuja.

      Uuden testamentin eri kirjojen synty on oman historian kehityksensä tulos. Kirjeet on kirjoitettu kulloinkin aivan selkeästi omaa tarkoitustaan varten kirjoitettuina viesteinä vastaanottavan seurakunnan tilaisuuksissa ääneen luettaviksi. Evankeliumit puolestaan ovat alkuaan tapahtumissa mukana olleitten opetuslasten suullisesti kertomista tapahtumista muistiin merkittyjä. Niiden syntyhistorian tutkiminen on Uuden testamentin eksegetiikan tutkimusalaan kuuluvaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Seppo

      Tässä välillä join kupposen aamukahvia

      3) Kerrot joitain jonka ajatusta en oikein ymmärrä. Jotenkin teksti vaikuttaa minusta sekavalta.

      ” Syyskuu on 9 kuukautemme ja aloittaa tasauspäivänä pimeyden, jota Jeesuksenkin ristille joutuminen symboloi. Numero 9 on hepreassa T eli risti!!! Kaksi ristiä siis keskimmäisen molemmin puolin–”

      Syyspäivän tasaus on vain yksi päivä meidän pohjoisen pallonpuoliskomme ilmiöstä talven lyhyempiä päiviä kohti mentäessä. Eteläisellä pallonpuoliskolla se on valoisaa aikaa kohti mentäessä se rajapyykki, jolloin valoisa aika on pidempi kuin sikäläisen puoliskon pimeä aika.

      Jeesuksen ristin kuoleman yhteydessä oleva pimeys ei liity mitenkään vuodenaikojen valon vaihteluun, vaan kertoo ainoastaan että Jeesus kärsi Jumalan Pojan kuoleman. Mutta kuten tämä pimeyskään ei kestänyt pidempään, niin myös Jeesuksen ristillä tekemä sovintotyö toi koko maailmaan valon, valkeuden joka loistaa kaikille ihmisille kaikkina aikakausina ja kaikkialla maailmassa.

      Mielestäni pohdiskelu heprealaisesta yhdeksiköstä ei osu maaliinsa. T -kirjaimen muoto ei kuulu kirjaimen alkuperäiseen muotoon ” ט ”, vaan ainoastaan sen latinalaiseen nimeen ” ṭet ”, huomaa piste tässä sanassa olevan tee kirjaimen alla ṭ . Sillä on merkitystä koska se muuttaa konsonantin aivan eri konsonantiksi.

      Sen sijaan aito ristin muoto oli vanhassa ת eli siis ṯaw -kirjaimessa. Sen heprealainen lukuarvo on 900. Ristin muoto on säilynyt vielä etiopialaisissa kirjoitusmuodoissa.

      En myöskään ymmärrä miten tähän numeropeliisi liittämäsi vertauskuvallisuus kahdesta muusta ristiinnaulitusta kuuluvat mukaan. Kirjaimesta ” ṭet ” en löydä ajattelemaasi assosiaatiota.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Seppo

      Aamupuuron söin tässä välissä

      4) Puhut gulgalot -kertomuksista

      Kuvittelen sinun viittaavan Golgatan nimeen, mutta arvaatko mitä tuli vastaan kun googlasi tuon käsitteen. Siellä tuli vastaan pornoteollisuuden ja kauhukertomuksia sisältävien kirjojen mainoksia. No ne jääkööt omaan arvoonsa.

      En tunne sitä ahmimaasi gulgalot -kertomusten perinteen historiaa, mistä olet saanut tuon kirjallisen lajiperinteen nimen enkä myöskään tunne sen laajuutta. Saadakseni jonkinlaista käsitystä googlasin.

      Sen sijaan tunnen heprealaisenan גֻּלְגֹּלֶת , gulgoleṯ , pää tai pääkallo. Se on pyöriä sanan גָּלַל , gālal, kaksinkertaistus.

      Tämän sanan ja siihen liittyvän historiallisen yhteyden tunnen, mutta en sen päälle myöhemmin rakennettuja tarinoita, joita silloin tällöin esittelet, vaikkakin mielestäni hyvinkin mielikuvituksellisia tarinoista sepittäen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Seppo

      5) Kirjoitat: ”Kun aramealainen sana Golgatakin tlglvg heprealaisessa muodossaan Gilgulot tarkoitti aikasyklejä, ja Golgatan puoliympyrä kattaa—”

      Arameaksi pääkallo -sana on גּוּלְגַּלְתָּא , gūlgaltā .

      Kun aramean tekstiä muunnetaan latinalaisille kirjaimille, niin käytetään myös latinalaista kirjainten järjestystä. Aluksi en tajunnut mistä olit moisen translitteraation saanut, kunnes tajusin että sekoitit oikealta ja vasemmalta alkavan kirjainten järjestyksen.

      Näin sitä ikä näyttää tuovan tullessaan, kun ei moista heti huomannut. Nuorempana sentään kerran erästä puolalaista pastoria tulkatessani englannista saksaksi alun säikähdyksestä selvittyäni, kun en ymmärtänyt mitä hän yritti sanoa, tajusin kääntää mielessäni hänen englantilaisin sanoin lausumansa sanat puolaksi ja totesin hänen puhuvan aivan järkevää puolaa englantilaisin sanoin. Näin saatoin toimittaa tulkkaamisen koko hänen puheensa alusta loppuun. ( Enää ei toimisi. Ikä tekee tepposensa.)

      Puheet aikasykleistä ovat myöhemmin päälle rakennettuja kokonaan alkuperäisestä irrallaan olevia ajatuskyhäelmiä. Näiden assosiaatioiden aatteellinen ulottuvuus liikkuu aivan toisissa sfääreissä kuin kristinuskon alkuperäisessä julistuksessa Jeesuksen Golgatan ristillä tekemässä koko maailman sovituksessa.

      2.Korinttolaiskirje:

      5:19 Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Seppo

      6) Koko laajemmasta numeroilla leikittelyistäsi otan tässä tarkasteltavakseni vain seuraavan kohdan:

      Jeesus oli ristillä päiväympyrästä puolet eli myös 180 astetta, ja 180 vuotta oli siis juuri aika, joka SOVITTAA platonisen ja tieteellisen prekession( 12×2160=25920-180=25740).

      Ymmärrän sen että päivän 12 sta tunnista Jeesus oli ristillä kuusi tuntia.

      Mutta sitten mielestäni loikkaus geometriaan tapahtuu aivan liian oikosulkumaisesti.

      Kun aikoinaan varsinkin seitsemänkmmentäluvun loppupuolella käytin saarnoissani geometrisia vertauksia, niin kuulijoitten mukaan saamiseksi saatoin pohjustaa vertauksen taustoja varsin yksityiskohtaisesti, jotta he tajuaisivat mihin vertauksellani pyrin. Niinpä saatoin kertoa esimerkiksi että ensiksi kerroin mitä tarkoittaa tangenttikäyrä ja vasta sen jälkeen kerroin, että tangenttikäyrän matemaattisen kaavion kuviossa xy -koordinaatistolla nousi x:n siirtyessä nollasta ykköseen käyrä nousi y-akselilla nollasta äärettömäksi. Tällä sitten sanoin että meidän elämämme tässä maailmassa kestää vain oman rajatun aikansa, siis vertauksen nollasta ykköseen, mutta Jumalan ikuisuuden näkökulmasta me siirrymme ajasta ikuisuuteen eli siis että elämme ikuisesti Jumalan antamassa uudessa ulottuvuudessa, taivaan ikuisessa ilossa ja riemussa, iankaikkisessa autuudessa.

      Sitten ei myöskään tule selväksi miksi saatat hypätä kuudesta tunnista 180 vuoteen ilman riittäviä lisäselvityksiä. Tavalliselle lukijalle tällainen aiheuttaa vain toteamuksen että teksti on ristiriitaista ja sellaisena mieletöntä.

      Tästä ei tule näkyviin miten moiseen päädyt ja mihin sillä pyrit.

      Vertaampa tähän kun aikoinaan käytin saarnani vertauksena ympyrän kehää ja keskipistettä. Silloin sanoin että ympyrän kehä on kuin meidän ajallisen elämämme ajallinen ulottuvuus. Aikaisemmat sukupolvet ovat eläneet ennen meitä ja tulevat elävät meidän jälkeemme. Kehä kiertyy kohdasta toiseen maailman alusta tämän maailmankauden loppuun asti.

      Samalla kertaa kuitenkin kaikki nuo kehän pisteet ovat yhtä kaukana ympyrän keskipisteestä. Ne siis ovat yhtä lähellä keskipistettä olivatpa ne sitten ennen meitä, meidän aikanamme tai meidän jälkeemme, samalla olivatpa sitten vaikkapa maailmamme luomisen hetkellä tai tämän maailmanjärjestyksen loppuhetkillä. Kaikki on kuitenkin yhtä kaukana Jumalasta ja häne huolenpidostaan. Käsitteet ennen ja jälkeen eivät rajoita Jumalan työtä. Kaikki on hänen näkökulmastaan samaan aikaan samasta näkymästä havaittua ja näin ollen hänen, Kaikkivaltiaan, silmiensä edessä ja hänen rakastavien kasvojensa hellän huolenpitonsa vaalimina.

      Platon oli kreikkalaisen uskonnon edustaja. Hänen filosofiansa oli yksi filosofia maailman lukematttomien filosofioiden joukossa.

      Kun puhut Jeesuksen sovitustyöstä niin lausettasi voitaisiin laajentaa koko maailmaa kattavaksi. Jeesuksen sovintotyö ulottuu koko maailman kaikenlaisten kulttuurien, kielten ja erilaisten filofisten elämän ymmärtämisen ylitsekin kaikkia kansoja Jumalan ja toinen toisensa yhdistäväksi todellisuudeksi.

      Sitten tulee myös syvällisempi näkökulma: Ei vain meidän ajatuksiamme, ei vain meidän parhaita puoliamme, ei vain vain osaa meidän elämästämme vaan koko meidän olemuksemme, koko meidän elämämme, me kokonaisina ihmisinä, Jumalan kuviksi luotuina, olemme saaneet sovituksen Jumalan edessä. Eläkäämme siis myös sovussa toinen toisemme kanssa olimmepa sitten missä päin maailmaa minkälaisten elämänolosuhteiden alaisia minkä näköisiä, kokoisia tai ikäisiä tahansa.

      1.Johanneksen kirje:

      2:2 Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Matias, vastasit niin valtaisin tekstimäärin, että aikani ja energiani ei riitä kaikkea kommentoimaan. Kiitän toki noin syvästä kiinnostuksesta asiaan. Yritän tiivistää olenaiseen. Takerruit translitteraatiooni vaikka oletan sinun ymmärtäneen että tarkoitin juurikin noita samoja heprean konsonatteja, jotka sinulla on tässä: ” Sen sijaan tunnen heprealaisenana גֻּלְגֹּלֶת , gulgoleṯ , pää tai pääkallo. Se on pyöriä sanan גָּלַל , gālal, kaksinkertaistus.”

      Kirjaimellisesti tuo ’kaksinkertaisuus’ viittaa useaan ympyrään, joita heprealaisillekin astronomeille oivat päiväympyrä, vuorokausiympyrä, vuosiympyrä, ja precessioympyrä. Eripituisia aikaympyröitä aikaympyröissä. Symbolit ja muisyiinmerkinnät tehtiin usein monikerroksellisiksi ja simultaanisti toimiviksi. Kuten päivän kellotaulussa on 12 tuntia on vuodessa 12 kuukautta. Näin Jeesuksen ristiinaulitseminen kolmennalle hetkellä eli meidän aikaamme 9 aamulla voidaan vuosiympyrälle muutettuna katsoa tapahtuneeksi syypäiväntasauksen aikaan 9 kuussa, jolloin pimeys alkaa ja kuoleman pimeyttähän Jeesuksen teloittaminen edusti kuten syyskuu auringonkuolemaa. Ristille joutumisenaika ja ristiltä otonaika ovat aikaympyrän vastakkaisilla puolilla, ja 6 tuntia vastaa vuosiympyrän 6 kuukautta.

      Kirjain teht kuvaa ideogrammina kirjaimellisesti käärmettä ja juuri käärme kiemurteli elämänpuun eli ristin ympärillä, mutta vanha (foinikialainen) muoto Teht kirjaimesta piirrettiin ristinä ympyrän sisällä ja jakoi ympyrän juurikin neljään osaan. Wiki: Foinikialainen kirjainnimi ṭēth voi tarkoittaa ”pyörivää pyörää” (vertaa heprean juurta ט-ו-י, joka tarkoittaa ’pyörimistä’ (lanka), joka alkaa Tethillä) https://en.wikipedia.org/wiki/Teth#/media/File:Phoenician_teth.svg Tätä foimikialaista Teht symbolia näkee vieläkin vahoijen kivikirkkojen seinillä kuvaamassa maan neljää kulmaa ja neljää vuodenaikaa. Keltit adoptoivat sen ns kelttiläiseksi ristiksi, joka on luonteeltaan astronominen sekin: https://fi.wikipedia.org/wiki/Kelttil%C3%A4inen_risti#/media/Tiedosto:Celtic-style_crossed_circle.svg

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      En ole po. astronomisen symboliikan tulkinnassa yksin:

      Crosses very generally represent the earth and the physical universe, especially in Western culture. This is mainly due to two associations: the four physical elements (earth, water, air, and fire) and the four cardinal tendencies (north, south, east, and west). In fact, the astrological symbol of the earth is the cross inside the circle. The same symbol is also known as the solar cross or sundial and is associated with the sun and its four seasons.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Seppo

    Jatkoa selityksiin

    Jatkoa kohtaan 3) En edelleenkään näe mitään mielekkyyttä kytkeä keväistä Jeesuksen ristintyön tapahtumaa syyskuuhun. Mielestäni se on täysin taikurin hattutempun tasoinen ilmiö. Eihän sillä ole mitään historiallista kytköstä mihinkään pelastushistorian tapahtumaan.

    7) Luku 12 on kytköksissä muinaisen Orientin 60 -lukujärjestelmään. Se on viidesosa luvusta 60. Lukujärjestelmä toimii esimerkiksi päivän 12 tunnissa, tunnin ja minuutin sekä toisaalta minuutin ja sekunnin välisiin suhteisiin jne lukuisia esimerkkejä.

    Vanhoissa nuolenpääteksteissä on isoja matemaattisia taulukkoja, joiden avulla muinaiset matemaatikot saattoivat tehdä hämmästyttävän monimutkaisia laskutoimituksia. Useinkaan länsimaiset eivät edes osaa edes aavistaa heidän matematiikkansa tasoa.

    8) Aakkosista

    Meidän länsimaiset aakkoset, niin latinalaiset kuin kreikkalaiset ja niista edelleen slaavilaiset kuin myös orientaalisten aakkosten arabian, heprean nykyiset sekä aikaisemmat, foinikian jne ovat saman perineteen eri kehitysasteita.

    Alkuperä on tunnistettavissa jo ainakin noin 1800 eKr. Siinailta löydetyissä konsonanttiteksteissä, jotka ovat muinaisten hieroglyfien käyttöä seemiläisessä konsonanttiperusteisten tavujen foneettisina ilmauksina.

    Tämä kirjoitusjärjestelmä on sittemmin eri variantteina levinnyt kiinalaisen merkkikirjoituksen ohella maailman eniten käytetyksi kirjoitustavaksi, toki eri puolilla maailmaa ja eri kulttuureissa toisinaan jopa keskenään tunnistamattomina muunnoksina.

    9) Ristin merkistä

    Ristin merkin käyttö elämän ilmauksena on peräisin muinaisesta sumerin kielestä, missä se tarkoitti elämä -sanaa.

    Vihkiristi kirkkojen seinillä osoittaa ne paikat, joihin aikoinaan kirkkoa vihittäessä käytettiin pyhää voidetta ja joiden kohdalla vihkivesi vihmottiin kun papit kulkivat vihkivettä vihmoen ympäriinsä kirkoissa läsnä olevan väen läsnäollessa pyhässä toimituksessa.

    Vihkiristien ympyrä on ilmaus ikuisuudesta ja risti kertoo Jeesuksen rististä.

    10) Neljä ilmansuuntaa ilmaus

    Käsitys maailman neljästä ilmansuunnasta esiintyy myös vanhoissa nuolenpääteksteissä. Ajatus näyttää lähtevän auringon kiertoradasta Orientin alueella, nousee idästä ja laskee länteen. Näistä sitten puolessa välissä olevat ilmansuunnat ovat etelä ja pohjoinen.

    Kameruniin tullessani ensi kerran elokuussa minusta näytti oudolta että aurinko kiersi pohjoisen kautta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Jatkoa kohtaan 3) En edelleenkään näe mitään mielekkyyttä kytkeä keväistä Jeesuksen ristintyön tapahtumaa syyskuuhun. Mielestäni se on täysin taikurin hattutempun tasoinen ilmiö. Eihän sillä ole mitään historiallista kytköstä mihinkään pelastushistorian tapahtumaan.

      Olen pahoillani jos ja kun en osannut tehdä selväksi, etten pyrkinyt kuvamaan mitään historiallista syyskuuta. Jos kuvittele kellotaulun, jossa on 12 tuntia, kuvaavankin samalla vuoden 12 kuukautta, niin kello 9 aamulla vastaa 9. kuukautta vuoden ’kellotaulussa’ johon osoittaa tauluun piirretyn ristin vasen sakara syyspäivän tasauksen merkiksi. Oikea saka osittaa maaliskuuhun kevätpäivän tasauksen merkiksi, yläsakara osoittaa joulukuuhun talvipäivän seisauksen merkiksi ja alasakara kesäkuuhun kesäpäivän seisauksen merkiksi. Nämä kulminaatiot esiintyvät päivän aikaikkunassa myös Golgathan tapahtumien tärkeissä ajoituksissa nimillä 3. 6.ja 9. hetki, mitkä sopivat myös ristin kolmeen sakaraan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Seppo

      Kiitos selvennyksestä

      Nyt tekstisi on täysin ymmärrettävää ja mielekästä. Mielenkiintoisesti pohdiskelet.

      Tuleepa tuosta puolen vuoden pohdiskelustasi assosiaatio eilisestä yhteensattumasta.

      Eilen lainasin viisi kirjaa, kaksi ukrainaksi ja kolme puolaksi. Yhden puolankielisen luin eilen. Se oli Aniela Cholewińska-Szolik. Święta pełne czaru. Hej, kolęda, kolęda. Warszawa 2016. 978-83-7983-939-1

      Kun olin lukenut sen, niin tulipa mieleeni pohdiskelusi tässä puheenvuorossa olleesta puolen vuoden yli ulottuva puoliympyrä vuosikellossa. Luin joululauluja käsittelevän kirjan juuri juhannuksen alla. Siis tässäkin puolen vuoden kausi vuosikellossa. Syy toki oli proosallinen. Olen tajunnut sen olemassaolon Jokioisten kirjastossa vasta juuri äskettäin ja nyt oli sopiva hetki lukaista se.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Seppo

    11) Googlaukseni etsiessäni lähdettä astronomisen symboliikan tekstiisi englanniksi johtivat vain sellaisille symboliikan sivuille, joissa mielestäni sotketaan eri kulttuurien symbolisia ilmauksia täysin mielivaltaisiksi uusiksi keksinnöiksi ikään kuin niiden vertauskuvat muka olisivat yhteismitallisia.

    Mielestäni näissä on samanlaista eri kulttuurien ilmausten keskenään sotkemista kuin aikoinaan teosofian keksijän HB:n tai länsimaisen New Agen tai monien muiden vastaavien käsitteitä keskenään sekottavien liikkeiden piirissä on tyylinä.

    Olen myös huomannut, miten erilaiset taikauskoiset käsitykset ja menot ovat lisääntyneet sellaisissa maissa missä ateismi on ollut valtion uskontona, kuten Virossa miehitysaikana jne ateistisen aivopesun ahdasmielisen ajattelun vastareaktiona syntyneet epämääräiset liikkeet.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Astronomia ei ole mitään taikauskoa. Ja kyllä monet sanakaltaiset symbolit eri kulttuureissakin ajavat ’samaa kettua.’ Kun siis kontekstejaan vastaan katsoo. Taikausko ihmeparanemisiin lisääntyy Afrikan kristillisissä piireissä…

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Seppo

      Vanhassa afrikkalaisessa kontekstissa ihmeet eivät ole mitään epämääräistä tietämyksen rajoilla olevaa, vaan itse heidän maailmankatsomuksensa ytimessä olevaa todellisuutta.

      Joku milloin tahansa jopa kahteen eri tiedekuntaan professoriksi välittömästi kelpaava länsimaisen tieteen huippututkija saattaa pitää oman elämänsä keskuksena juuri noita ihmeiden välityksellä toimivia voimia.

      Hiedän elämänviisautensa ilmenee sellaisissa sanonnoissa kuin, että kyllä länsimaiset ihmiset sitten voivat olla tyhmiä, kun eivät usko ihmeisiin, tai muissa vastaavaa asiaa ilmaisevissa tokaisuissa.

      Näin ollen ihmeistä puhuminen myös monien kristittyjen keskuudessa on enemminkin oman lähtökohtaisen elämänselityksensä säilymisestä hänen katsomuksessaan kuin ilmausta länsimaista peräisin olevasta taikauskosta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Seppo

      Astronomia ei tietenkään ole mitään taikauskoa, mutta sen sijaan erilaisiin tähtitieteellisiin ilmiöihin myöhemmin rakennetut monet symboliset ilmiöt voivat olla ilmausta mitä erilaisimpien sisäisten kaipausten herättämistä impulsseista, joiden pohjalta taikausko useinkin saa sytykkeensä, kun ateismin kylmäkiskoinen ahdasmielisyys ei tyydytä mielen kaipausta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Astronomia ei tietenkään ole mitään taikauskoa, mutta sen sijaan erilaisiin tähtitieteellisiin ilmiöihin myöhemmin rakennetut monet symboliset ilmiöt voivat olla ilmausta mitä erilaisimpien sisäisten kaipausten herättämistä impulsseista, joiden pohjalta taikausko useinkin saa sytykkeensä, kun ateismin kylmäkiskoinen ahdasmielisyys ei tyydytä mielen kaipausta.

      Minä tarkoitan astronomisella symboliikalla sitä, että jokin siihen liittyvä symboli kuvaa tuon ilmiön luonnetta, se on siis sanallinen, literaali, kuvallinen tai numerollinen informaatio ilmiöstä . Näin esim. sana Leijona tai sen kuva tietyssä kontekstissa lukuarvossaan 216 kuvaa ja symboloi precessio-’kuukauden’ pituutta 2160 vuotta. (platonilaista) Aurinko on siis 2160 vuotta kevätpäiväntasauksessa juuri Leijonan tähtimerkissä. S iinä on kysymys siis aivan asiallisesta informaatiosta eikä mistään taikauskosta. Modernikin maailmamme on tulvillaan tämäntapaisia symboleita kaikissa harjoittamissaan tieteissä. Fe on esim. raudan symboli ja F:n lukuarvo 6 vastaa ’sattumalta’ juuri raudan atomimassa kokonaislukuna. Jne. Jne.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Seppo

      Tähän puheenvuoroosi jatkaen voin todeta, että horoskooppien eri taivaanmerkkien nimityksen mukaiset ajankohdat olivat kutakuinkin kohdallaan noin puoli vuosituhatta eKr. Silloin auringon nousu sattui juuri noissa rajoissa joita horoskoopeissa käytetään kunkin eläinradan merkin ajankohtina.

      Tämän toteamuksen kertoi kerran sumerin opettajani professori Armas Salonen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      En minä ole Matias nyt mistään horoskoopeista puhumassa, ja tietysti Golgathan astronominen informaatio ja symboliikka nousi tähdistöjen silloisista asemista. Ja juuri tuota hidasta siirtymää 1 aste 72 vuodessa pyrittiin aika ajoin ’sovittamaan’. Jeesuksen aikaan aurinko oli hitaasti siirtymässä kevätpäiväntasauksessa Kaloista Vesimieheen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Seppo

      En ole ennen törmännyt tuohon sovitus -käsitteeseen, jonka tuot esiin

      ”Ja juuri tuota hidasta siirtymää 1 aste 72 vuodessa pyrittiin aika ajoin ’sovittamaan’. Jeesuksen aikaan aurinko oli hitaasti siirtymässä kevätpäiväntasauksessa Kaloista Vesimieheen.”

      Koska olen lukenut kiilakirjoituksia, niin oma kirjallisen historian tutkistelun aikaväli on noin viisi vuosituhatta. Tuohon aikaan sekä matematiikan että tähtitieteen kehitys on mennyt eteenpäin valtavin harppauksin, joten en erityisesti ole jäänyt miettimään että noissa liukumissa tähtikuviosta toiseen olisi kyseessä muuta kuin aivan luonnollinen tähtien ja planeettojen liikkuminen omia ratojaan pitkin.

      Sen sijaan Golgatan sovitustyön merkitys aukeaa Vanhan testamentin esikuvien ja niistä eteenpäin kulkevan perinteen kehittymisestä käsin niin että sovituksen merkitys on ennen kaikkea Jumalan ja ihmisen välisen suhteen korjautuminen ja siitä seuraavana hedelmänä sitten sovinnon sanoman esiin tuominen ihmisten välillä. Kun Jumalan antama anteeksianto tulee elämän voimaksi ihmisten välille, niin silloin myös ihmisten välinen anteeksianto saa taivaallisen ulottuvuuden.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Matias ,juutalaisten ylipappien eräs tärkeä tehtävä oli huolehtia siitä, että Jumalan määräämät juhlapäivät osuivat vuoden ja vuosien mittaa kohdalleen. Koska eri kalenterit ja taivaanmekaniikka eivät koskaan täysin täsmänneet ja juhlapyät prekession ja vuosikierron johdosta siirtyivät eri kalentereissa eri suuruisesti, tuli pappien kalibroida kalenterit eli määrä ajoin sovittaa kalenterit yhteen taivaanmekaniikan kanssa. Tämä ’sovitus’ tapahtui suurena sovituspäivänä. Tämä sovitus oli vaikeaa, jos papit olivat tehneet ’synnin’ eli hamartian; siis ’kadottaneet merkin’ eli auringon tai kuun aseman tähtikuviossa, kun uusi laskenta piti aloittaa. Tämä on erinomainen linkki: https://fi.wikipedia.org/wiki/Prekessio_(t%C3%A4htitiede)#Tasauspisteiden_siirtyminen

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Huomaan selventäneen tätä kalenteriasiaa ja kalenterien ’sovittamisia’ eli päivittämisiä aineminkin, kertaan:

      Ei todellakaan ole sattuma, että theologia on nimenomaan oppia theoksista eli ympyräliikkeistä, joita näkyvät ja näkymättömät taivaankappaleet Sfääriin piirsivät..

      Alusta alkaen ovat taivaan ihmeet saaneet myös nimiä, joita ihminen on ottanut elämänsä ja kokemustensa piiristä, mutta jotka historiassa ovat vähitellen teologisoituneet ja hengellistyneet. Mutta hän ei ole tyytynyt antamaan vain nimiä vaan on laatinut myös käsikirjoituksen taivaalliselle skenografialle, sfääreissä kulkevalle non-stop -näytelmälle. Ja tähtiä eri tavoin yhdistellen hän on antanut taivaallisille näyttelijöille hahmoja ja hahmoille nimiä, ja näin kääntyvillä 12 aioonilla eli eläinradan merkeillä on eläinten (Oinas, Härkä) muta myös ihmisten ja esineitten (Vaaka) ja asioiden nimet. Ihminen on keksinyt ikuisille liikkeille syitä ja seurauksia, nimennyt niiden kokonaisuutta kohtaloksi, joka lopulta määrää myös hänen itsensä liikettä. Mutta kuten taivaallisessa näytelmässä näyttävät toiset tähdet vetävän ja työntävän toisia ja olevan jonkun näkymättömän voiman vaikutuksen alaisia, katoavan, ilmestyvän jälleen, säännöllisesti, joskus epäsäännöllisesti, tulevan uudelleen esiin pian, joskus pitkien salattujen aikojen jälkeen, niin myös ihmisen liikettä ja hänen kohtalonsa näennäisen säännötöntä, mutta kuitenkin toistuvaa ja johdonmukaista liikettä nuo salatut tähtivoimat määräävät. Ja näin ajatellessaan ihminen on luonut astrologian siemenen. Voinkin sanoa, että astrologia on astronomiaa ihmiseen sovellettuna.

      Näin Suuren Vuoden mittakaavassa, ympyrän kuvatessa taivaallisen sfäärin koko kierrosta 25920 vuotta, on Jeesus Kristhos taivaallinen uusi Ihminen, uusi Adam, sillä heprealaisessa numero-kirjain koodissa vastaa nimen Kristhos lukumerkki vuorokauden 24 tuntia ja noiden tuntien 2 potenssi Adamin lukumerkin toisen potenssin kanssa kerrottuna antaa saman tuon luvun 2592o, (24 2 x 45 Kristhos 2 x Adam = 2592o = Suuri tähtivuosi!) joka 12 kertaa 2160 vuoden välein on uuden auringon synnyttäjä! Mutta tämä suuri aurinkoprekessiovuosi ilmenee myös Pistis Sophian lukukappaleeessa 136. Gnostikkojen astrologiassa esim. Oinas, Zodiakin aloittaja oli Pää, mutta se oli myös alku ja loppu Alfa ja Omega. Kristus oli seurakunnan pää. Jeesus opetti opetuslapsilleen mm. Pistis Sofiassa niin astrologiaa kuin astronomiaa, mikä siis Pistiksen luvussa 136 erityisesti ilmenee. Aamuinen aurinko herää Afroditen henkäyksestä. Istar on aamun tähti. Mutta se ei kosketa Herraansa aurinkoa. “Vaimo, älä minuun vielä koske“, sanoo Marialle herättyään hänen mestarinsa. Muinaisten runoilijoiden kerronta on käännetty päinvastaiseksi. Uusi testamentti ei kerro taivaallisesta näytelmästä maallisin termein, vaan tekee maallisista tapahtumista taivaallisen näytelmän. Jeesus ja Maria ovat siis historian henkilöitä ja tapahtumat ovat heille sattuneet, mutta tapahtumakuvaus on laadittu astrologis-allegoriseen muotoon. Näin siis Maria on Venus ja Aurinko hänen mestarinsa. Antiikin havaintojen ja niistä nousseiden uskomusten pohjana olivat siis ensin maata ja maailmankaikkeutta koskeneet aidot havainnot, jotka saivat sittemmin myös metafyysiset ja hengelliset tulkinnat. Prekessio: Sfäärit eli taivaankaaret liikkuivat parisen tuhatta vuotta kerrallaan totutun tuntuisesti, mutta sitten kaikki tuntui menevän sekaisin. Tuttu merkki oli kevätpäiväntasauksessa kadonnut auringon takaa ja vuodenkierto oli käsittämättömästi muutenkin mennyt sekaisin, kesä oli talvella ja talvi kesällä, kun ei ymmärretty mikä oli muna ja mikä kana. Vuodet olivat toki oikeissa paikoissa mutta kalenteri oli 33 (!) vuodessa edistänyt yhden vuoden, niin Joulu oli ollut Juhannuksena ja Juhannus jouluna. Anomalioita syntyi suuria ja pieniä, lyhyitä ja pitkäkestoisia riippuen ajanjaksoista ja vuodenajoista joita tarkasteltiin suhteessa tähtitaivaan positioihin. Koska sielujen katsottiin syntyneen oikeilla hetkillä valon aarteiston aioonien liikkeistä ja myös sielujen pelastumisen olevan niistä riippuvainen, pelättiin kaikkien joutuvan kadotuksen kun tutut tähtimerkit olivat poissa paikoiltaan. Tarvittiin sovittajaa ja vapahtaja joka palauttaisi paikoilleen ajat ja lait ja pelastaisi sielut. Käytännössä tarvittiin siis kalenterin paikalleen asettajaa ja merkin palauttajaa eli suomeksi KALENTERIN KORJAAJA, sen sovittajaa. Historian Jeesus olikin myös juutalainen ylipappi, jonka nimeen liittyi tuon sovituksen yksi mysteeri eli erääseen interkalaatioon tarvittava 24 tunnin aika. Eli Jeesuksen nimen 888:nm summa 24 viitta vrk:n 24 tuntiin, joka tarvittiin yhteen kalenteritasaukseen, sillä vain 6 m. 25 s /vuosi heittävä juutalainen kuukalenteri täsmäsi aurinkokalenteriin kun väliin jätettiin eli uhrattiin aina 224 (BRM!) vuoden kuluttua yksi vrk:n eli 24 tuntia (Iesous 8+8+8 = 24!) Golgatha-kertomuksessa onkin monien eri kalenteritasausten vertauskuvasto!

      Että tämä ei ole sattumaa todentuu mm, siinä, että heprean yhden KUU – sanan eli JrvCh arvo on juuri 224 kuten ovat sanat Oinas, Tie ja verbi Ympyröidä sekä RAM eli karitsa arvotkin! Kaksi ensimmäistä ja viimeksi mainittu ovat Jeesus-epiteettejä ja ympyröiminen viittaa mm. kalenterin täyttymiseen. (Se on täytetty!) ja heprean kielessäkin nämä 224-sanat ovat kirjoitetut samoin kirjaimin. Näin Jeesus, jonka nimi vastaa yhden vuorokauden tunteja, (Iesous 8+8+8=24!) sovittaa kalenterin aina 224 vuoden kuluttua. Hän oli välittäjä – mediaattori – kahden oikean ajan polulta eksyneen ja niin ’syntiä’ tehneen kalenterin väillä. (Synti eli hamartia tarkoittaakin ’merkin kadottamista) Nyt on niin, että 224 vuoteen mahtuu juuri 12 kuun 18,6 -vuotista noodikiertoa. Näin interkalaatio voitiin laskea sekä kuun noodien että auringon avulla. Huomaa että 224+442 = 666. Luku 666 on aurinkosymboli.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Seppo

    12) Huomasin että viittaamasi teksti ṭet -kirjaimesta oli konekäännös jostain toisesta lähteestä, joten viite nro 2 ei toiminut.

    Yleensä en lähde keskustelemaan syvälllisemmin sellaisten lähteiden antamista tiedoista, joiden tietojen alkuperää ei riittävän selkeästi voi tunnistaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Eiköhän se ihan valideista lähteistä löydy, etä foinikialainen TETH piirrettiin juuri ristinä ympyrän sisällä. https://fi.vector.me/browse/139038/phoenician_beth_clip_art

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Seppo

      Viittaukseni lähteisiin ei koskenut foinikialaisia kirjaimia, ne ovat minulle tuttuja.

      Kysymys oli noiden kirjainten päälle myöhemmin rakennetuista tarinoista, jotka ovat täysin irrallaan itse kirjaimen synty- ja myöhemmästä aatehistoriasta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      ”Viittaukseni lähteisiin ei koskenut foinikialaisia kirjaimia, ne ovat minulle tuttuja. Kysymys oli noiden kirjainten päälle myöhemmin rakennetuista tarinoista, jotka ovat täysin irrallaan itse kirjaimen synty- ja myöhemmästä aatehistoriasta.”

      Alunperin Tethin kohdalla oli minulla kysymys v a i n siitä, voiko sen lukuarvo 9 ja ideogrammi liittyä vuosiympyrässä olevan ristin horisontaalijanaa pitkin vastakkaisella puolella olevan juuri 9:n hetkeen. Siis 9+9Ja kun tethin merkkinä on kuin onkin ollut myös risti ympyrässä niin asia on siis täysin mahdollinen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Seppo

      Kiitos lisäselvityksestä

      Mieleeni tulee vain se että nykyinen kellotaulu tuli käyttöön vasta keskiajalla.

      Miten ajatuksesi suhtautuu tähän?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      En minä ole Matias nyt mistään horoskoopeista puhumassa, ja tietysti Golgathan astronominen informaatio ja symboliikka nousi tähdistöjen silloisista asemista. Ja juuri tuota hidasta siirtymää 1 aste 72 vuodessa pyrittiin aika ajoin ’sovittamaan’. Jeesuksen aikaan aurinko oli hitaasti siirtymässä kevätpäiväntasauksessa Kaloista Vesimieheen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Mieleeni tulee vain se että nykyinen kellotaulu tuli käyttöön vasta keskiajalla. Miten ajatuksesi suhtautuu tähän?

      Käytin sana ’kellotaulu’ vain havainnollistaakseni asiaa. Tähtitaivaan ’kello’ oli jaettu 12 osaan jo sumerilaisten toimesta ja ’aurinkokello’ oli toiminut miljardeja vuosia… Raamatussa ’kellotaulu’ oli mm Gileadin kiviympyrässä. Maapallo p y ö r i i akselinsa ympäri 24 tunnissa, siinä on tarvittava ’kello’. Tunti on siis aika, jonka pyöröliike tarvitsee ympyrän 24:s osan kulkiessaan. Valoisa aika oli jaettu siis kahteentoista jaksoon, joista Raamattu käyttää sanaa שעה hetki, tunti (Matt 20:3,5; 25:13; 27:45; Mark 15:25; Joh 1:39; 4:6,52; 11:9; Apt 2:15; 5:7; Ilm 8:1), eli ”hetken” pituus vaihtelee eri vuodenaikoina. Ainoastaan kevätpäivän- ja syyspäiväntasauksen aikaan ”hetken” pituus on 60 minuuttia !!!

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Seppo

      Välimeren alueella päivän pituuksien vaihtelu alkaa olla jo huomattavasti vähäisempää kuin meillä täällä Suomessa.

      Kamerunissa asuessani päivän pituuden eroja tuskin huomasi. Sen sijaan huomasi että auringon ollessa kravun kääntöpiirillä se meni taivaalla idästä pohjoisen kautta lähteen ja sen kiertäessä kauriin kääntöpiirillä etelän kautta. T’ämä oli ero jonka huomasi, mutta päivän pituuden eroa ei juuri huomannut ellei ollut aivan erityisesti sitä varta vasten seurannut.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Tänään 23.6.2022 tulee kuluneeksi 15 vuotta siitä, kun 23.4.2007 klo 16 paikallista aikaa lähdimme Kamerunista Youndessa olevalta Nsimeyongin lähetysasemalta Yaounde Nsimalen lentokentälle Suomeen tullaksemme.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Kamerunista Suomeen 2007 muuttaessamme saavuimme Helsinki Vantaan lentokentältä Vantaan Päiväkummussa olevaan taloomme 24.6.2007 klo 14, joten matka oli kestänyt kolmea tuntia vaille täyden vuorokauden lähetysasemalta lähdöstämme.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Matias Roto

    Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Sotainvalidien veljespappi Kanta-Hämeessä. Vuoden somerolainen 2012. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu. Fb Tauno Matias Roto Puh 040 - 356 06 25

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit