Kirkon rohjettava tarttua yhdenvertaisuus- ja tasa-arvo-ongelmiinsa

Mediatiedote 7.2.2016 klo 15 / kirkolliskokousvaalit 9.2.

Evankelis-luterilaista kirkkoa viime vuosina ravistelleet eroaallot ovat useimmiten liittyneet ihmisten väliseen yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon. Muussa yhteiskunnassa yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoajattelu on jatkuvasti vahvistunut, mutta kirkko ei ole onnistunut riittävän tarmokkaasti puuttumaan niihin rakenteisiinsa, jotka ylläpitävät ja legitimoivat myös syrjintää.

Vaikka kirkon pappeus on jo 30 vuotta ollut sukupuolesta riippumaton, kysymys jakaa kirkkoa yhä. Kirkossa toimii vahvan jalansijan saavuttaneita lähetys- ja muita järjestöjä, jotka vastustavat naisten pappeutta ohjelmallisesti. Tämä ylläpitää ja uusintaa kielteisiä asenteita ja käytännössä antaa tilaa naisten syrjinnälle.

Viisi järjestöä suhtautuu torjuvasti myös samasukupuolisiin parisuhteisiin ja ilmoittaa, etteivät ne palkkaa tällaisissa suhteissa olevia. Lähetystyössään ne levittävät ”jyrkän homovastaisia oppeja”* ja muun muassa opettavat homoseksuaalisuuden olevan ”esimerkki siitä pahuudesta, jota ilman Jumalaa elävä ihminen harjoittaa ja joka lopulta vie hänet tuhoon”**. Tällaisen opin levittäminen on haitallista ja vaarallista erityisesti maissa, joissa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asema jo ennestään on huono.

Vuonna 2014 syrjintää harjoittavat lähetysjärjestöt saivat toimintaansa kirkollisveroina koottuja varoja ja seurakuntien kolehteja yhteensä reilut 10 miljoonaa euroa.

Koska järjestöjen toimijoilla on kirkon toiminnassa ja hallinnossa (muun muassa kirkolliskokouksessa) vahva asema, kirkko on toistaiseksi ollut kokonaisuutena kykenemätön puuttumaan näihin ongelmiin. Julkisoikeudellisena toimijana kirkon tulisi noudattaa myös yhdenvertaisuuslakia, joka velvoittaa sitä puuttumaan millä tahansa perusteella tapahtuvaan syrjintään viipymättä ja edistämään yhdenvertaisuutta aktiivisesti.

Syrjinnän tunnistamiseen ja purkuun kirkkoa kannustaa myös Luterilaisen maailmanliiton linjaus*** sukupuolten välisestä oikeudenmukaisuudesta. Linjauksen mukaan ”epätasa-arvoa luovia rakenteita on tarkasteltava erikseen, vaikka ne ovat yhteydessä toisiinsa erilaisina vallan akseleina”. Tätä tulee linjauksen mukaan tehdä avoimesti ja tosiasiat tunnustaen.

Allekirjoittaneet Tulkaa kaikki -liikkeen kirkolliskokousvaaliehdokkaat kehottavat kaikkia kirkon toimijoita tähän työhön. Ehdokkaat tekevät parhaansa sen puolesta, että kirkko uskaltautuisi tarkastelemaan myös vakiintuneisiin rakenteisiinsa sisältyviä syrjintää tuottavia, ylläpitäviä ja vahvistavia seikkoja yhdessä kaikkien asianosaisten kanssa. Näkökulma tulee kuitenkin siirtää syrjinnän harjoittajien oikeuksista syrjinnän kohteiden kärsimykseen ja heidän oikeuteensa elää vapaina syrjinnästä, hyväksyttyinä ja arvostettuina. Tämä on tärkeää myös koko lähetystyön tulevaisuuden turvaamisen kannalta.

Tulkaa kaikki on kirkon uudistusmielisten liike. Helsingin hiippakunnassa se on asettanut täydet listat ehdokkaita kirkolliskokous- ja hiippakuntavaltuustovaaleihin, jotka pidetään 9. helmikuuta. Kirkolliskokous on kirkon ylin päättävä elin.

Median edustajat ovat tervetulleita vaalivalvojaisiin Hotelli Arthuriin, Vuorikatu 19, Helsinki, 10. helmikuuta klo 17 alkaen.

Lisätietoja ehdokkailta:
Johanna Korhonen
Samuli Korkalainen
Katri Korolainen
Susanna Airola
Sami Ojala
Eppu Rantala
Anna-Maria Soininvaara
Heikki Hiilamo
Kaisa Heininen
Tarja Kantola
Marianna Saartio-Itkonen
Ulla Kosonen
Pirkko Kotila
Sonja Alanko
Jaana Hallamaa
Wiking Vuori
Matti Nokela
Anna Munsterhjelm
Leea Halmetoja
Sari Roman-Lagerspetz
Veronica Saarela
Jukka Rakemaa
Hanna Mithiku
Jaakko Weuro

Lähteet:
*ulkoministeriön kehityspoliittisen osaston raportti Kansanlähetyksen toiminnasta Etiopiassa, 2014
** Medialähetysjärjestö Sanansaattajien verkossa jaettava radio-opetus, kouluttajana Jukka Norvanto.
*** Luterilaisen maailmanliiton Linjaus sukupuolten välisestä oikeudenmukaisuudesta 2013, kirkkohallituksen tilaama suomenkielinen käännös 2015

  1. Mitä sanoi arkkipiispa Martti Simojoki kirkolliskokouksen kevätistunnon avajaispuheessaan 1976 liittyen viran avaamiseen naisille:

    ”Kirkolliskokouksen päätösten tulee olla yhdensuuntaisia luterilaisen tradition kanssa, josta seuraa, että kaikkea myöhäisempää traditiota on arvosteltava Raamatun kirjoitusten mukaan. … Oikeaa kristillistä uskoa määriteltäessä on kirkon varhaiskaudelta lähtien pidetty ohjeena sitä, joka on ’uskottu kaikkialla ja aina ja jonka kaikki uskovat’. Luterilaisen kirkon, tässä tapauksessa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon, on noudatettava samaa ohjetta, sillä luterilainen kirkko ei tahdo opettaa muuta kuin mitä yksi ja pyhä seurakunta, joka kaikkina aikoina pysyy samana, on aina opettanut (Augsburgin tunnustus VII, ’una sancta ecclesia perpetuo mansura’).”

  2. Lisään vielä, että minusta tämänkertainen Tulkaa Kaikki-blogi on hyvä. Se kertoo karusti, vähän värittäen, silti selkeästi, mistä on kysymys.

    Vastakkain ovat Raamatulle ja tunnustukselle uskollinen kansankirkko vs. yhteiskunnan arvopohjaan kiinnittyvä kansankirkko. Toisin sanoen – kumpi ohjaa kirkon toimintaa: sen uskon ja opin mukainen teologia vai ympäröivän yhteiskunnan muuttuvat arvot?

    • Kaikkien tiedossahan on, että kysymyksessä on yhden asian liike, jonka kärkenä on ydinsanomaan tasa-arvosta. Tämä hätä siitäkin huolimatta, että suurin harppauksin yhteiskunnassa syrjityksi väitetty naisväki valtaa ainakin kirkossa valtavirkoja. Miehet ovat viime vuosikymmenillä ryminällä jo jättäneet urkupenkkejä ja nyt vahdinvaihto on menossa harppauksin myös alttarilla. En ihmettelisi, jos tätä seuraavissa KK-vaaleissa vuorostaan miesten tasa-arvoa vaativa liike saisi heräyksen myös kirkossa.

    • ”Tämän vihan edessä jää sanattomaksi.” Minkä vihan? Sisältääkö tämä jonkin uhkauksen: ”Ehdokkaat tekevät parhaansa sen puolesta, että kirkko uskaltautuisi tarkastelemaan myös vakiintuneisiin rakenteisiinsa sisältyviä syrjintää tuottavia, ylläpitäviä ja vahvistavia seikkoja yhdessä kaikkien asianosaisten kanssa.” Onko synnistä, katumuksesta ja parannuksesta puhuminen rajattava vain yksilötasolle? Ei kai kirkko ole synnitön?

    • Selvä uhkaus rivien välissä: ”Ajamme teidät ulos jo ette ole samaa mieltä kanssamme”.

      ”Ei kai kirkko ole synnitön?” Tottakai Kirkko on synnitön. Ehkä ei kuitenkaan Suomen ev.lut. yhteisö jota Suomessa kutsutaan kirkoksi.

    • ”Tottakai Kirkko on synnitön.” On siis tehtävä ero Kirkon ja kirkon välillä. Tarkoitin nimenomaan kirkkoa pienellä koolla, ihmisten rakentamaa järjestelmää, jonka tulee ’uskaltautua tarkkailemaan rakenteitaan’.

    • “Ajamme teidät ulos jo ette ole samaa mieltä kanssamme”.

      Herra Haukka kommentit ovat jälleen kerran vainoharhaisuudessaan vertaansa vailla.

      Voisiko Haukka ilmoittaa mistä tuo lainaamansa sitaatti on peräisin? Hyviin tapoihin kuuluu yleensä mainita lähde. Kunhan ei olisi ihan vaan herra Haukan omasta päästä.

  3. Ev.lut. kirkolla on anteeksipyydettävää homoyhteisöiltä tasan yhtä paljon,kuin sillä on anteeksipyydettävää vaikkapa varkailta,valehtelijoilta,murhaajilta yms.Kirkko ei ole syrjinyt homoja,ellei sitten Raamatun mukaista julistusta mm synnistä pidetä sellaisena.Tosin silloin homoyhteisön erityisasema erityissyrjittyinä,joilta tulee pyytää anteeksi katoaa kokonaan homoyhteisön sulautuessa muiden tavallisten syntisten kanssa samaan armoa tarvitsevien ihmisten joukkoon,jonka on saatava kokea syntien anteeksiantamus.Kirkolla ei ole edes ollut mitään anteeksipyydettävää LGBT ihmisiltä.Seksuaalivähemmistöjen edustajat ovat kautta aikain saaneet käydä rippikoulut,osalllistua Jumalanpalvelukseen,ehtoolliseen ja olla jopa itse mukana vaikkapa tekstinlukijana/kirkon työntekijänä.Koskaan ei ole vielä kuulunut sellaista,että pappi olisi ennen ehtoollisen antamista tarkistanut ihmisen seksuaalisen suuntauksen.Kirkko ei ole voinut siinäkään tilanteessa pyytää homoilta anteeksi,ettei se vihi homoja,koska kyse on ollut asiasta,joka ei ole edes ollut kirkon käsissä.Kirkkohan ei voi vihkiä muita kuin niitä joita voidaan maamme lakien mukaan vihkiä.Taaskaan ei mitään anteeksipyydettävää ole ollut.Homoseksuaalien parisuhteen siunaus/rukoushetken viettäminen ( jos asia halutaan käsitteillä hämärtää)ei ole syrjintää,vaan erityispalvelus.Millekkään muulle ryhmälle ei ole muodostettu ei aviollisen suhteen rukoushetken tai siunauksen kaavaa.Kirkossa ei riidellä avoparien siunaamisesta puhumattakaan moniavioisista suhteista.Kyseessä on siis positiivinen ”syrjintä”,koska ev.lut.kirkko ei tarjoa vastaavaa palvelua muille lain mukaan avioliiton ulkopuolisille suhteille.

    • Kiinnitin huomiota samaan asiaan. Jatkuvasti syytetään syrjinnästä, mutta kun peräänkuulutetaan konkreettisia tapauksia, niin niitä ei löydy. Ketään ei voi asettaa rikosoikeudelliseen vastuuseen ajattelusta. Kaikki kirkon viralliset lähetysjärjestöt ovat allekirjoittaneet yhteisen sopimuksen ja toimivat käytännön tilanteissa sen mukaisesti.

  4. Tiedustelujen johdosta: se, että eräät järjestöt eivät rekrytoi naispuolisia pappeja eivätkä rekisteröidyssä parisuhteessa olevia, on aukottomasti dokumentoitu järjestöjen omissa ohjelmissa ja muissa asiakirjoissa, kirkkohallituksen hallussa olevat dokumentit mukaan lukien. Järjestöjen opetuksen sisällöstä on olemassa laajat kirjalliset aineistot, järjestöjen itsensä tuottamat. Se, että kaikki järjestöt eivät noudata lähetystyön perussopimusta, on myös luettavissa muistioista, jotka kirkkohallitus on laatinut järjestöjen kanssa käydyistä ohjauskeskusteluista. Asiakirjakopiot voi pyytää kirkkohallituksen kirjaamosta.

    Kokonaan toinen asia on se, että kirkkohallitus ei ole mainittuihin epäkohtiin reagoinut, vaikka sen sekä sopimusoikeuden perusteella että mm. yhdenvertaisuuslain velvoittamana tulisi niin tehdä.

    Mitä tulee yhteyden etsimiseen lähetysjärjestöjen kanssa, tämä tavoite on voimassa niin kuin ennenkin. Yhteistyö ei kuitenkaan automaattisesti merkitse rahan antamista etenkään, jos järjestö ei noudata lähetystyön perussopimusta ja suhtautuu piittaamattomasti myös Suomen lakiin.

    Muistutan, että lähetysjärjestöistä kaksi (Suomen Lähetysseura ja Suomen Pipliaseura) sitoutuu kirkon linjauksiin, lähetystyön perussopimukseen ja Suomen lakiin ongelmattomasti. Lähetystyötä on mahdollista tehdä myös syrjimättömin toimintaperiaattein.

    • Kuten Korhosen kirjoituksesta selviää, TK-liike esittää väitteitä. Kun kysyy perusteita, kerrotaan mistä vastaukset löytyy. Väitteen esittäjä on todistusvellvollinen.

    • Arvoisa Johanna Korhonen, Olet tietämäni mukaan ammatiltasi toimittaja.
      Tunnet varmatikin journalismin ohjeet http://www.jsn.fi/journalistin_ohjeet/

      Yksi esimerkki kirjoituksesta: ”Kirkossa toimii vahvan jalansijan saavuttaneita lähetys- ja muita järjestöjä, jotka vastustavat naisten pappeutta ohjelmallisesti.”
      Tämä väite pitää paikkaansa.
      ”Tämä ylläpitää ja uusintaa kielteisiä asenteita ja käytännössä antaa tilaa naisten syrjinnälle.” Tämä väite on kirjoituksen allekirjoittaneiden mielipide, johon kirjoittajilla on oikeus ja sanavapaus.

      ”Vuonna 2014 syrjintää harjoittavat lähetysjärjestöt saivat toimintaansa kirkollisveroina koottuja varoja ja seurakuntien kolehteja yhteensä reilut 10 miljoonaa euroa.”
      Tämä väite on siltä osin perätön että ko. järjestöt harjoittaisivat syrjintää.

      Lain mukaan toiminta on syrjivää vain jos se on rikos-, tasa-arvo- tai yhdenvertaisuuslain perusteella syrjivää.

      Lisäksi on otettava huomioon uskonnonvapauslaki ja kirkkolaki sekä kirkolliskokouksen kirkkolain nojalla tekemät ratkaisut. Suomen ev.lut. kirkon tunnustus ei ole esimerkiksi ihmisoikeussopimuksen vastainen.

      Järjestöllä joka suhtautuu torjuvasti samaa sukupuolta olevien välisiin parisuhteisiin ei ole uuden lain mukaan velvollisuutta palkata ko. henkilöä uskonnonharjoittamiseen liittyviin tehtäviin, kaikkiin muihin tehtäviin kylläkin. Kyse ei silloin ole lain mukaan syrjinnästä, jos peruste on uskonnonharjoittaminen.

      Poimintoja journalismin ohjeista:

      8. Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.

      10. Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.

      11. Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti.

      12. Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.

      21. Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä.

  5. ”Lähetystyössään ne levittävät ”jyrkän homovastaisia oppeja”* ja muun muassa opettavat homoseksuaalisuuden olevan ”esimerkki siitä pahuudesta, jota ilman Jumalaa elävä ihminen harjoittaa ja joka lopulta vie hänet tuhoon”**. Tällaisen opin levittäminen on haitallista ja vaarallista erityisesti maissa, joissa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asema jo ennestään on huono.” Korhonen

    Missä maassa, mikä lähetysjärjestö ja milloin on levittänyt tällaista oppia?

    • *-merkit viittaavat tekstin asiakirjalähteisiin, jotka ovat luettelona tiedotteen lopussa nimilistan alla.

    • Odotan, että syytteen esittäjä etsii tiedotteista selvät vastaukset kysymykseeni. Muussa tapauksessa katson, että syytteet ovat perättömiä.

Tulkaa Kaikki
Tulkaa Kaikkihttps://tulkaakaikki.net/
Blogiin kirjoittavat Tulkaa kaikki -henkiset seurakuntavaikuttajat eri puolilta Suomea, kukin omissa nimissään. Yhteistä meille on pyrkimys toimia kirkossa avarakatseisesti lähimmäisyyden hengessä. Tulkaa kaikki -liikkeen perusajatuksen mukaisesti haluamme herättää rehellistä keskustelua kirkon perustehtävästä, lisätä kirkollisen päätöksenteon avoimuutta ja luoda siltoja eri tavoin ajattelevien välille.