Kirkon opetuksen suurin puute ja syy siihen.

”Kaikkein isoin puute kuitenkin nykyisessä koulutusjärjestelmässä on se, että oikeastaan yliopistossa ja kirkossa ei missään kohtaa panosteta tulevien pastorien luterilaisuuden tuntemuksen varmistamiseen. ” : kirjoitti Jussi Koivisto blogisaan.

Milestäni vielä suurempi puute mielestäni on, jos papiksi valmistuneelta puuttuu evankeliumin tuntemus.
Silloin ei oikein voi enää puhua edes Evankelis - Luterilaisuudesta. Luterilaisen kirkon olennaiset opetukset perustuu kokonaan evankelimiin. Joten ei kukaan voi ilman evankeliumin tuntemusta käsittää edes sitä mistä Luterilaisuudessa on kyse, vaikka osaisi tunnustuskirjat ulkoa.

On ollut yllättävää havaita, miten eräissä keskusteluissa on ehdotettu sanan ”vanhurskaus” poistamista kokonaan käytöstä. Se väite paljastaa juuri tuon mitä kirjoitin.

Vanuhrskaus on olennainen osa evankeliumia. Se muotoutuu vanhurskauden lisäksi SOVITUKSESTA, jonka Jeesus on omalla kuolemallaan meille ansainnut, sekä LUNASTUKSESTA, jossa meidät on ostettu vapaaksi synnin orjuudesta. Sekä PYHITYKSESTÄ, jota ilman emme voi lähestyä Jumalaa.

Nyt sana VANHURSKAUS sisältää tämän kaiken. Hienointa evankeliumissa on juuri tuo, että Jumala on sovittanut, lunastanut ja pyhittänyt ihmisen, joka itsessään voi kokea olevansa suuri syntinen. Tätä vanhurskautta kaipaisin pappien julistuksen ja saarnojen olevan täynnä. Sillä se on juuri sitä hengellistä ruokaa jolla Jeesus kehoitti Pietaria lampaitaan ruokkimaan. Sitä ruokaa aina kaipaa ja vain harvoin on tarjolla.

Ei ole mitään muuta niin riemullista asiaa, kuin se että saa tulla vaatetetuksi Jumalan vanhurskaudella ja pyhyydellä, jonka saa kukin aivan vapaasi omistaa itselleen, jos vain haluaa.

Me uskovat usein jäämme kipuilemaan siinä, ettemme täytä kristityn mittaa. Emme lue, emme rukoile, emme huolehdi köyhistä ym ym. Monenlaiset vaatimukset voivat painaa meidät aivan maahan.Joten emme saa lopulta aikaan yhtään mitään. Sitten tuo ihmeelinen Jumalan vanhurskaus humahtaa sielun läpi ja kaikki muuttuu hetkessä. Niinhän Raamattu todistaa, että Jeesus on kaikkien ihmisten Vapahtaja, mutta varsinkin uskovien. Me uskovaiset kun jatkuvasti uudelleen ja uudelleen tarvitsemme pukeutua Jumalan vanhurskauteen, jotta saamme voiman elää kristityn elämää aidosti.

200 kommenttia

  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Täällä kun on lupa ilmaista omia mielipiteitään sellaisena, kuin ne on, joten annetaan Riitta, Samille siihen oikeus. Hän on mielestään löytänyt jotain parempaa. Ei loukkava kielenkäyttö meitä tarvitse loukata, vaikka loukataan.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Riitta Sistonen sanoo:

      En tarkoittanut loukata. Kysyin vain mikä se myrkky on? Ja kirjoitin arveluni siitä, myönnän sen olevan vähän tökerö. Kuitenkin meille, jotka olemme sen armon löytäneet, on se henki ja elämä.

      Olen myös pannut merkille sen, ainakin olemme Raamatun jakein perustelleet uskoamme. Monesti vastineeksi saamme kuitenkin vain heittoja ilman mitään perusteluja.

      Samilta pyydän omaa arviotani anteeksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Väsyneenä ei mun pitäisi kirjoittaa mitään ja yöllä ilmaisin asian epäselvästi. Samihan tässä on meitä loukannut, kun on myrkyksi ja pimeydeksi aarteitamme moittinut. Loukkaavaa se on ollut siksi, että hän ei ole kertonut sitä, mitä se myrkillisyys on ja mitä se myrkky vaikuttaa. Sami heittelee syytöksiä, mutta ei perustele niitä. Uskon ettei hän myrkky-väitteitään pysty mitenkään perustelemaan ja juuri siksi käyttäytyy hyökäävästi.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Pekka Veli, joillekin käy kaikki, monet kristityt eivät koe ongelmaa erilaisten Raamatun tulkintojen välillä. Ei mitään ongelmaa. Henki yhdistää. Ei osata, tai koeta tarpeelliseksi pohtia vaikeitakin tulkinnallisia asioita. Tässäkin Pekka Velin blogissa on pohdittu juuri tätä. Pekka Veli on esittänyt julkisesti hänen mieltään rauhoittavan luterilaisen vanhurskauttamisopin. Minä olen vähän hangannut vastaan. Mielestäni ei pidä ihmetellä, että vanhurskauttamisopista on erilaisia näkemyksiä. Myös luterilaisten keskuudessa kysymyksestä ajatellaan eritavoin.

      Riitta kirjoittaa; ” ”Ajattelin, että usko on sitä, että tekojen kautta muututaan paremmaksi”. Amen.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Riitta Sistonen sanoo:

    Sami, mitä ihmettä! Eihän tuo ole minun ajatukseni! Vaan linkissä haastateltu nainen kertoo ajatelleensa aiemmin näin. Ja nyt hän ei enää ajattele. Aivan kuten en minäkään ajattele.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Sitä hän juuri tarkoitin. Kristitty tulee paremmaksi eikä ylärajaa ole. Taivaassakin tämä prosessi jatkuu eikä sielläkään saavuteta ylärajaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Riitta Sistonen sanoo:

      Sami, sinä uskot ja ajattelet niin, en minä. Onhan se varmaan jo tullut kyllin selväksi.

      Ja juuri tuosta suureesta ihmeestä, lahjavanhurskaudesta, jonka itsekin olen tullut ymmärtämään, tuossa linkittämässäni artikkelissa puhutaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Riitta Sistonen sanoo:

    Sami, kyllä pohditaan syvemmin näitä asioita. Siksi täällä kirjoitellaankin. Tämäkin on hyvin ikävä väite sinulta. Et arvosta meitä keskustelukumppanina.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Riitta, mikä on ikävä väite? Ikävää on se, että on erilaisia tulkintoja ja kristikunta on pirstoutunut. Jos luet lutherin tekstejä niin miten hän arvostaa keskustelukumppaneita? Ja nyt sanot, luterilaisena, että ei arvosteta. Luther kävi hyvin voimakkaita keskusteluita, kaikki eivät niitä kestä, silloin ei tule osallistua keskusteluun.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Riitta Sistonen sanoo:

      Sami, se on ikävä väite, että luulet että näitä asioita ei pohdita.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Riitta Sistonen sanoo:

      Ja Sami, en ole Luther. ”Olen kyllä lukenut hänen voimakkaista keskusteluistaan”. Siihen maailman aikaan hänen kielenkäyttönsä oli ymmärtääkseni ihan normaalia.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Siihen maailman aikaan hänen kielenkäyttönsä oli ymmärtääkseni ihan normaalia.

      Eikä Pyhän Hengen yksi tarkoitus ollut muuttaa tätä ’normaalia’ ja luoda sivistyneempää uutta normaalia?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Riitta Sistonen sanoo:

    Sami, minä kyllä kestän keskustelut. Mutta asia on niin, että me emme näytä pääsevän puusta pidemmälle. Voimme siis todeta, että sinulla on toisenlainen käsitys kuin minulla siitä miten ihminen tulee vanhurskaaksi ja pelastuu.

    Jos suuret kirkkokunnat eivät ole tästä yksimielisiä, niin olkoon sitten niin. Eiköhän Luther ollut aika hämmästynyt, kun katolinen kirkko ei ymmärtänyt hänen löytöään.

    Se että nykyisin lut. kirkoissa ei enää kuulla puhdasta evankeliumia, johtuu perimmiltään siitä että lakia ei enää julisteta. ”…evankeliumi edellyttää aina lain voidakseen olla evankeliumi. Kun niiden jännitteinen suhde kaikissa kolmessa ulottuvuudessaan – yhteytenä, erona ja synteesinä – jätetään pois, niin kuin saarnaamisessa usein, ehkä useinmiten tapahtuu, jäljelle ei suinkaan jää puhdas evankeliumi vaan joko legalismi tai antinomismi, jotka eivät rakenna sanankuulijaa, saarnaajaa itseään eivätkä Jumalan valtakuntaa.

    Lain ja evanjeliumin rinnakkaisuuden ja sisäkkäisyyden, yhteyden ja eron ja synteesin oivaltaminen ja käytännön johtopäätösten tekeminen niistä mullistaisivat kirkon julistuksen ja opetuksen, yksittäisten kristittyjen ja kirkon työntekijöiden elämän ja koko kirkon ja jopa yhteiskunna. Lopoutuloksena olisi paljon iloa ja kunniaa Jumalalle ja paljon iloa ja rakkautta ihmisille.”

    ”Raamatussa lain ja evankeliumin ilmaisemat asiat keskinäisessä suhteessaan ovat niin olennaisia, että ne hallitsevat kaikkea uskoa ja elämää ja kaikessa julistuksessa ja teologiassa on niihin otettava kantaa. Näin ei kuitenkaan valitettavasti aina ole tapahtunut eikä tapahdu, perinteisesti ei varsinkaan ortodoksisessa eikä roomalaiskatolisessa kirkossa eikä nykyään enää luterilaisessakaan kirkossa.” Teesejä laista ja evankeliumista, Raimo Mäkelä

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Hassu kommentti Raimo Mäkelältä. Ortodoksi teologiassa ei ole koko käsitettä laki ja evankeliumi. Ihmisen suurin ongelma on kääntyminen pois Jumalasta, ei lain ja evankeliumin julustaminen

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Riitta Sistonen sanoo:

      Sami, niin varmaan ei olekaan. Puurot ja vellit on iloisesti sekaisin. Raimo Mäkelän kirja ei ole mitenkään hassu. Siinä ollaankin luterilaisessa kontekstissa, jota sinä et nähtävästi käsitä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Olisi tosi hienoa jos tämä keskustelu vihdoinkin löytäisi idän ja lännen välille yhteisen näkemyksen vanhurskauttamisesta. Sitä tultaisiin katsomaan ja ihailemaan molemmissa kirkkokunnissa. Valitettavasti en oikein usko, että se koskaan maan päällä tulee toteutumaan. Minulle riittää Paavalin teologia siitä, että Jumala vanhurskauttaa syntisen uskon kautta Kristukseen.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Riitta Sistonen sanoo:

      Pekka Veli, ei ole kyse vain idän ja lännen kirkoista. Esim. eihän meillä ole sama vanhurskauttamisoppi kuin katolisessa kirkossakaan. Vaikka moner nykyään lut. teologit ovatkin jo ”hapattuneita” katolisilla ja ties millä opeilla.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Riitta, Luterilaisilla ja katolisilla on yhteinen julistus vanhurskauttamisopista ( siis yhteinen yhteiymmärryksessä oleva julistusformaatti)

      Riitta kirjoitat: ” Puurot ja vellit on iloisesti sekaisin. Raimo Mäkelän kirja ei ole mitenkään hassu. Siinä ollaankin luterilaisessa kontekstissa, jota sinä et nähtävästi käsitä.”

      Ajatteletko niin, että 1500 luvulla syntynyt tulkinta avain laki ja evankeliumi on ainut tapa kertoa kristinuskosta? Ja nyt vasta 1500 luvulla löydettiin oikea tulkintatapa, kirkko ja kristityt sitä, ennen eivät käsittäneet ja söivät vain puuro ja velliä sekaisin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Riitta Sistonen sanoo:

      Sami, kyllä minä tuon Porvoon julistuksen tiedän. Ei katolinen puoli kuitenkaan sitoudu lut.kirkon käsitykseen. Ja lut. kirkko on sen mielestä harhaoppinen ja vielä muistaakseni sitä kirkon kiroustakaan ei ole poistettu.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Eikös tuo Sami jatkuvasti ole suitsuttanut sitä itäisen haaran vanuhrskauttamisoppia. Hänen mielestään se on oikea ja meidän väärä. Sitä vain en tiedä mitä käytännön hyötyä on tietää kumpi on oikea.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Pekka Veli, se on vähän sama asia kuin sanoisi, mitä hyötyä on tietää, että Jeesus syntyi neitseestä, kuoli ristillä, nousi ylös ja on Jumala. Mitä käytännön hyötyä tuosta on?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Paukkunen sanoo:

      Sami

      Voimakkaita vastauksia, jälleen yksi uusi. Mitä on se ”kirkas” vesi ja vahvempi ruoka, jota sinä juot ja syöt?

      Sami (10.01.2022 12:46) Lutherin Galatalaiskirjeen selitys ja C.O. Roseniuksen Elämän leipä, sekä Hedbergin Uskon oppi autuuteen ovat sinulle sameita vesiä?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Kari, ovathan ja tuntuvathan nuo voimakkailta, sitä en kiellä. Lähinnä luen varhaiskristillistä kirjallisuutta ja sen piiristä kumpuavaa kirjallisuutta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Veli Pesonen sanoo:

      Ei ole ollenkaan sama asia silloin, kun puhutaan teologisista päätelmistä, joita Raamatun tekstin perusteella on kehitelty aikojen saatossa. Käsitän niin Sami, että tekemäni hengelliset löydöt eivät ole mielestäsi aitoja Pyhän Hengen työn tuloksia. Olet muistaakseni esittänyt että se mitä minä olen avoimesti tuonut esiin onkin mielestäsi pimeyttä. Silti et mitenkään perustele minulle väitettäsi. Piiloudut noiden väitteittesi taakse, etkä suostu pelaamaan avoimilla korteilla. Tuntuu aika pahalta tuommoinen menettely. Ei kunnon kristitty noin kierosti toimi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Pekka Veli, mikä sinulle on jäänyt epäselväksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Kovin hämmetävää on lukea tekstiäsi Sami. Hylkäät sen pyhityksen, jota Luther, Rosenius ja Hedberg edustaa, mutta et tarjoa mitään yhtä käytännöllistä tilalle.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Riitta Sistonen sanoo:

    Samin edustama oppi on hyvin yleinen, se on yleisin oppi. Mielestäni se on luonnollista ihmisen luonnolle, joka haluaa suorittaa uskoaan. Siinä jäädään Kristuksen tarjoaman täydellisen sovituksen eli lahjavanhurskauden ulkopuolelle. Ensin se ikään kuin uskotaan armosta, mutta sitten vajotaan taas takaisin lain alle suorittamaan ”pyhitysprosessia”. Tämä on erittäin yleistä.

    Jos Jeesus ei saa sieltä lain taakoittamaa ihmistä herättää tajuamaan sitä, että tällainen on pelkkää teatteria Jumalan silmissä, niin ihminen vajoaa yhä syvemmälle omavanhurskauteen tai hylkää koko uskon.

    Se mitä me olemme yrittäneet kertoa, se on harvinaista ja varmaan yhä harvinaisemmaksi käy. Me saamma olla todella onnellisia ja kiittää Jumalaa siitä, että se meille on kirkastunut siten kuin Paavali ja Luther opettaa. Raamatun tutkiminen, itsensä Sanan valossa tutkistelu, rukous, oikea opetus ja oikeat hengelliset kirjat ovat a ja o.

    Minulla ei yleensä mene kauaa kun kuuntelen jotain opetusta tai luen hengellistä kirjaa siinä, että kartoitan kuulemani/lukemani hengen. Siis kuuluuko siinä laki vai evankeliumi. Sitooko se vai vapauttaa. Evankeliumi pitää tulla ehdottoman puhtaana ja vapauttavana esiin. On muistettava kuitenkin, että se vaatii ollakseen voimallinen dynamiitti, ensin lain julistuksen.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Riitta kirjoittaa; ” Ensin se ikään kuin uskotaan armosta, mutta sitten vajotaan taas takaisin lain alle suorittamaan ”pyhitysprosessia”.

      Mitä tämä tarkoittaa noin käytännössä? Mikä on oikeaa kilvoituselämää? Miten ihminen aktiivisesti elää Jumalan käskyjen mukaan? Miten se on mahdollista. Miten ihminen suuntaa tahtonsa oikein? Onko kilvoittelu aina väärin? Jos kristitty ei halua rikkoa Jumalan lakia ja vastustaa pahaa, onko se lain alla olemista? Mikä on siis ongelma?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Veli Pesonen

    En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.