Kirkon opetuksen suurin puute ja syy siihen.

”Kaikkein isoin puute kuitenkin nykyisessä koulutusjärjestelmässä on se, että oikeastaan yliopistossa ja kirkossa ei missään kohtaa panosteta tulevien pastorien luterilaisuuden tuntemuksen varmistamiseen. ” : kirjoitti Jussi Koivisto blogisaan.

Milestäni vielä suurempi puute mielestäni on, jos papiksi valmistuneelta puuttuu evankeliumin tuntemus.
Silloin ei oikein voi enää puhua edes Evankelis - Luterilaisuudesta. Luterilaisen kirkon olennaiset opetukset perustuu kokonaan evankelimiin. Joten ei kukaan voi ilman evankeliumin tuntemusta käsittää edes sitä mistä Luterilaisuudessa on kyse, vaikka osaisi tunnustuskirjat ulkoa.

On ollut yllättävää havaita, miten eräissä keskusteluissa on ehdotettu sanan ”vanhurskaus” poistamista kokonaan käytöstä. Se väite paljastaa juuri tuon mitä kirjoitin.

Vanuhrskaus on olennainen osa evankeliumia. Se muotoutuu vanhurskauden lisäksi SOVITUKSESTA, jonka Jeesus on omalla kuolemallaan meille ansainnut, sekä LUNASTUKSESTA, jossa meidät on ostettu vapaaksi synnin orjuudesta. Sekä PYHITYKSESTÄ, jota ilman emme voi lähestyä Jumalaa.

Nyt sana VANHURSKAUS sisältää tämän kaiken. Hienointa evankeliumissa on juuri tuo, että Jumala on sovittanut, lunastanut ja pyhittänyt ihmisen, joka itsessään voi kokea olevansa suuri syntinen. Tätä vanhurskautta kaipaisin pappien julistuksen ja saarnojen olevan täynnä. Sillä se on juuri sitä hengellistä ruokaa jolla Jeesus kehoitti Pietaria lampaitaan ruokkimaan. Sitä ruokaa aina kaipaa ja vain harvoin on tarjolla.

Ei ole mitään muuta niin riemullista asiaa, kuin se että saa tulla vaatetetuksi Jumalan vanhurskaudella ja pyhyydellä, jonka saa kukin aivan vapaasi omistaa itselleen, jos vain haluaa.

Me uskovat usein jäämme kipuilemaan siinä, ettemme täytä kristityn mittaa. Emme lue, emme rukoile, emme huolehdi köyhistä ym ym. Monenlaiset vaatimukset voivat painaa meidät aivan maahan.Joten emme saa lopulta aikaan yhtään mitään. Sitten tuo ihmeelinen Jumalan vanhurskaus humahtaa sielun läpi ja kaikki muuttuu hetkessä. Niinhän Raamattu todistaa, että Jeesus on kaikkien ihmisten Vapahtaja, mutta varsinkin uskovien. Me uskovaiset kun jatkuvasti uudelleen ja uudelleen tarvitsemme pukeutua Jumalan vanhurskauteen, jotta saamme voiman elää kristityn elämää aidosti.

200 kommenttia

  • Riitta Sistonen sanoo:

    Sami: ”Mikä on oikeaa kilvoituselämää”

    Tätä: Luterilaisuudessa kilvoitellaan uskossa, siis uskossa pysymisessä.

    Vähä-Katekismus, Martti Luther: 75. PYHITYS Kristitty tunee joka päivä vaivaa synnistään, ja joka päivä hän parannuksessa ja uskossa kääntyy Kristuksen puoleen. Pyhän Hengen työ hänen sydämessään johtaa hänet yhä syvempään synnin ja armon tuntoon. Hän näkee, mitä hänen syntinsä on maksanut hänen Vapahtajalleen, mutta samalla hän iloitsee siitä, että Vapahtaja niin suuresti häntä rakastaa. Vapaaksi synnistä hän ei pääse ajallisen elämänsä aikana, vaan hän on jatkuvasti ”samalla kertaa vanhurskas ja syntinen”.

    Fi.. 3:12 ”Ei niin, että olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti.” ”Kun Herramme ja Mestarimme Jeesus Kristus sanoi: ”Tehkää parannus”, niin hän tahtoi, että hänen uskoviensa koko elämä maan päällä oli oleva jatkuvaa parannuksen tekemistä.” Martti Luther ”Ole varuillasi etsimästä sellaista pyhyyttä, ettet enää pidä itseäsi syntisenä. Sillä Kristus ei asu muissa kuin syntisissä”. Martti Luther

    Uskossa elämä ihminen elää aktiivisesti Jumalan käskyjen mukaan, koska hänellä on uusi sydän ja mieli, johon lain käskyt ovat piirretyt. Hän rakastaa Jeesusta ja mielellään haluaa täyttää hänen käskynsä. Kuitenkin hän hairahtuu ja tekee syntiä hänessä edelleen jäljellä olevan turmeltuneen luonnon vuoksi. silloin hän kääntyy Vapahtajansa puoleen, kuten yllä on kuvattu. Kilvoittelu on uskossa pysymistä. Hän ei tietenkään halua rikkoa Jumalan lakia ja vastustaa pahaa.

    Lain alla olemista on se, että uskova luulee, että hyvät teot luetaan ansioiksi Jumalan edessä ja että hän hyvien tekojen ansiosta vanhurskautuu yhä paremmaksi. Toisin sanoen hän paikkailee Kristuksen ristinsovitustyötä omilla hyvillä teolillaan, jonka hän tällöin selvästikin olettaa olevan epätäydellinen, koska sitä pitää paikkailla hyvillä teolilla. Hyvät teot ovat hedelmää ja ne ovat lähimmäisen parhaaksi.

    Suurin ongelma tässä on että Samin mallissa pyritään portaita ylöspäin, kun taas ristinteologiassa suunta on alaspäin. Minun on tultava pienemmäksi, jotta Kristus voi kasvaa minussa. Jos luotan tekoihini, niin silloin minä yritän kasvaa suuremmaksi ja Kristus vähenee minussa.

    Tätä on selitetty varmaan miljoonia kertoja. Mutta minun osaltani tulee nyt tässä blogissa vihdoinkin piste.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Riitta kirjoittaa; ”Lain alla olemista on se, että uskova luulee, että hyvät teot luetaan ansioiksi Jumalan edessä”

      Kuka ja missä kristillisissä piireissä näin ajatellaan. Ei ainakaan ortodoksi teologiassa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Riitta kirjoittaa; ”Toisin sanoen hän paikkailee Kristuksen ristinsovitustyötä omilla hyvillä teolillaan, jonka hän tällöin selvästikin olettaa olevan epätäydellinen, koska sitä pitää paikkailla hyvillä teolilla. ”

      Missä kirkossa näin opetetaan. Riitta ei pysty näyttämään yhtään kristillistä kirkkoa joka näin opettaisi. Tässä on kysymys omasta tulkinnasta joka on enemmänkin mielikuva kuin todellisuus.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Riitta kirjoittaa; ” Suurin ongelma tässä on että Samin mallissa pyritään portaita ylöspäin, kun taas ristinteologiassa suunta on alaspäin. Minun on tultava pienemmäksi, jotta Kristus voi kasvaa minussa. ”

      Kun päästään alas noustaan myös ylös. Nämä mallit eivät ole vastakohtia, vaan kuvaavat uskon elämää. Riitan tulkinta on siis virheellinen ja luo turhia karikatyylejä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Riitta lopuksi kirjoittaa; ” Jos luotan tekoihini, niin silloin minä yritän kasvaa suuremmaksi ja Kristus vähenee minussa.”

      Kuka tai ketkä kristityt luottavat tekoihin? Näitä Riitta ei kerro. Tässä taitaa olla taas olkinukke jota vastaan taistellaan luulen sitä todellisuudeksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Kysyin Sami sinulta millä perusteella hylkäät sen pyhityksen, joka Kristuksesta tulee ja jota Luther ja kummppanit ovat julistaneet. Jeesus sanoi pyhittävänsä itsensä meidän tähtemme, jotta me myös olisimme pyhitetyt totuudessa. Joten kun kysyin sinulta sitä miksi hylkäät mainitsemani kirjoittajat, niin vastasit : ” se avautuu oikeasta vanhurskauttamisopin käsittämisestä”. Tuo vastaus kuulostaa aivan saman tasoiselta kuin minkä eräs nuorukainen sai tytöltä kun kysyi tämän puhelinnumeroa. Tyttö vastasi että se on puhelinluetteleossa. Entä nimi? Sekin on siellä. Moi.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Pekka Veli kirjoittaa; ”sinulta millä perusteella hylkäät sen pyhityksen, joka Kristuksesta tulee”.

      Tämä rupeaa menemää Pekka Veli hassuksi. Nyt olet informoitu väärin.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Etkö sitten Sami, ole hylännyt kyseisiä vanhurskauden ja pyhityksen opettajia ? Näinkö väärin olen tekstisi käsittänyt?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Veli Pesonen

    En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.