Ahne vai ei?

Ahneus on kristillisessä perinteessä yksi seitsemästä kuolemansynnistä.
Aika erikoista, että se on yhteiskunnassamme nostettu jos ei nyt ihan hyveeksi niin ainakin laajalti hyväksytyksi. Pitäähän sitä pyrkiä menestymään, suunnan on oltava eteenpäin...
Oma menestys voi kuitenkin tarkoittaa sitä, että tukitaan tie toiselta. Menes ontuva Eriksson siitä syrjään...  Kaverille ei jätetä, tottahan minä minä MINÄ on tärkein.
Mikä sitten olisi ahneuden vastakohta?
Eräs vastaus on kohtuus. Ei liikaa, mutta ei myöskään liian vähän.
Kristillisessä perinteessä on opetusta yksinkertaisesta elämästä, jossa "ei korkeita mielitellä", vaan tyydytään "määräosaani leipää".
Leipää voi myös jakaa sitä enemmän tarvitseville.
Ahneutta vastaan auttaa, jos voi luopua omastaan toisen hyväksi.

28 kommenttia

  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Hebrea on kaunis kieli. Taivaassa puhutaan varaamaankin sitä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jari Haukka sanoo:

    Kirjoittaja on kovin valikoiva syntien suhteen. Ahneus- ihan oikein – tuomitaan, mutta aviorikos, siveettömyys, ylpeys (=pride), pahan puhuminen jne. hyväksytään hiljaa, ellei jopa käännetä hyveiksi.

    Toisten syntejä onkin paljon helpompi arvostella kuin omiaan. Tässä jokaisella on korjattavaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Kyllähän Haukka asia on ainakin tätä palstaa ja krist. mediaa seuraten juurikin päinvastoin. Mistään ei vaahdota niin paljon kun alapään synneistä. Ahneus hyväksytään hiljaisesti, sillä rahanker(j)uu näyttäisi olevan usein useiden usk. yhteisöjen päätarkoitus.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Miten Seppo rahoittaisit uskonnollisen yhdyskunnan rahoituksen?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Määräämällä varsinaisten jäsenten jäsenmaksu niin suureksi, että se kattaa kulut. Ei tarvitse kerjää ulkopuolisilta testamentteja ja houkutella jatkuviin alituisesti aihettaan vaihtaviin maksullisiin puhelinsoittoihin, jotka kutistavat mökin miinojen eläketilit.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Korkea jäsenmaksu sulkisi mökin Miinat yhteisön ulkopuolelle.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      No kristillisen lähimmäisen rakkauden nimissä Möhkön Mantan ja Takakylän Tiinan voisi vapauttaa jäsenmaksuista kokonaan. Ja upporikkaat jäsenet voivat toki maksaa vapaaehtoisesti ylimääräistä…

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Möhkön Mantoista ja Takakylän Tiinoista ne yhteisöt koostuu. Rikkaita siellä ei näy. Joten tilavuokrat ja papin palkkat jäisi maksamatta. Onko lisää ehdotuksia?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Oletko käynyt koskaan erinäisillä suviseuroilla? Näen siellä paljonkin varakkaita/rikkaita upeine matkailuautoineen.

      Muuten esim. vapaa katolinen kirkko toimii ilman palkkapapistoa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Lestadiolisten kesätapahtumassa ruokapöytien päissä oli rahalipas vapaaehtoista maksua varten ja ne lippaat oli seteleitä pullolaan. Joten siellä vapaehtoinen antaminen vaikutti olevan iloinen asia. Se voi olla sitä myös Möhkön Mantalle ja Takakylän Tiinalle. Vanha viisas keisari sanoi Roomassa aikanaan: ”ainoa rikkaus, jonka voimme viedä mukanamme on se jonka annamme pois.”

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Pekka, minä olen kritisoinut raskaasti manipuloivaa eritoten eetterissä tapahtuvaa jatkuvaa samoihin ihmisiin kohdistuvaa rahankerjäystä, joka keksii aina uusia aiheita, jotta sama mamma tai pappa ottaisi maksullisen puhelinumeron toisensa jälkeen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Juu, ja joku sen annin perin mielellään ottaa…

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Ei se Seppo minustakaan hyvältä kuulosta, kun kehoitetaan laittamaan rahaa siihen ja tähän. Monet varmasti omassa tunnossaan kärsivät turhaan siitä, etteivät laita. Silloin ei ole kyse enää siitä kristityn vapaudesta, josta Paavali Roomalaiskirjeessä riemuitsee. Uskovia usein vaaditaan antamaan enemmän, kuin kohtuudella. Eikä se ole mikään ilon asia todellakaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Marja-Sisko Aalto

    Pappi, rovasti, kirjailija, entinen kirkkoherra Imatralla ja sitten tuomiokapitulin notaari Kuopiossa, nyt eläkemuorina. Ihmisen ja uskon puolesta. Sattuneesta syystä sydämellä monet asiat, vaikkapa eri tavoin siipeensä saaneet ihmiset. Vapauteen Kristus vapautti meidät!

    Kirjoittajan viimeisimmät blogit