Kirkon kanta kaffetauolla?

Kirkko on ottanut myönteisen kannan translakiin. Tai tarkemmin sanottuna kirkkohallitus. Tai siis tarkemmin sanottunut kirkkohallituksen virastokollegio, joka on kirkon puolesta antanut lausunnon valtioneuvostolle liittyen translakiin. Virastokollegio on kirkkohallituksen johtavista virkamiehistä koostuva toimielin, johon kuuluu kuusi henkilöä ja sihteeri.

En nyt ota kantaa itse lakiin tai transseksuaalisuuteen vaan pohdin vain menettelytapaa. Kirkkohallituksen ohjesääntö sanoo, että yksi virastokollegion tehtävistä on hoitaa ”muita kirkkohallitukselle kuuluvia asioita, joiden merkitys ei ole sellainen, että asian käsittelemistä täysistunnossa on pidettävä tarpeellisena tai joiden kiireellisyys sitä vaatii”.

Eli siis käytännössä virastokollegio voi ottaa koko kirkon puolesta kantaa mihin tahansa asiaan mikäli asia on kiireellinen. Tässä tapauksessa valtioneuvosto oli antanut aikaa lausunnon laatimiseen viikon verran. Se oli arvion mukaan niin pieni aikaikkuna, ettei konsultaatiota piispojen, täysistunnon eikä varsinkaan kirkolliskokouksen suuntaan tarvittu.

Aikamoinen mandaatti muutaman virkamiehen porukalla! ”Pena sen sitten keksi, veti ässän hihasta, että pistetään siihen paperille jotain epämääräistä ihmisoikeuksista ja laitetaan menemään, että päästään viikonlopun viettoon”. Sori ronski kummeli-huumori, mutta vähän tuollainen mielikuva toimintatavasta ulkopuoliselle tulee.

Minusta tällainen on riski kirkolle. Että siinä kaffetauolla hutastaan vähän jotakin paperille, ja yhtäkkiä se onkin kirkon virallinen kanta vaikeaan ja monisyiseen teologis-eettiseen kipukysymykseen. Enkä siis syytä näitä virkamiehiä – he varmasti tekivät tiukassa tilanteessa parhaansa – vaan kyselen vakavasti, että onko järjestely mietitty loppuun asti. Vai saako tästä edes keskustella?

  1. Hyvin viikossa Virastokollegio olisi kysynyt Piispoilta niin eettisfundamentaalisesti kuin eettispluralistisesti kantaa kyseiseen asiaan.

    Ilmeisesti kaffeilla selvittiin ja lounastamiseen jäi kivemmin aikaa.

    Samansukupuoliseen asiaan katsottuna tämä on huikeampi asia mitä ei tahdota nähdä.

    Saapa nähdä syntyykö asiasta edes jälkijättöstä keskustelua mitä tuli luvatuksi hyväksynnässä.

  2. Kyllä te osaatte dissata omaa organisaatiota! Rivien välistä luen tästä melko selvästi jotain mitä en nyt lähde sanoittamaan, jääköön omaksi tulkinnakseni.

    Minulla kyllä maallikkona riittää uskoa kirkkoomme, että tuollaista kannanottoa ei ole hatusta vedetty vaan käytettävissä on taustamateriaalia, jonka pohjalta on mahdollista laatia tuollainen lausunto.

    Onko blogisti oikeasti sitä mieltä että kirkolla ei ole edellytyksiä lausua asiasta ilman että sitä aletaan vuosia selvittää?

    • Lausunto sinänsä oli varmaan ihan ok. Mutta kyllä tällaiset lausunnot, jotka linjaavat näin vahvasti teologisesti asioita pitäisi käsitellä esim piispojen kautta. Enemmän kyselen nyt menettelytavan ja vastuusuhteiden kuin itse asian perään. Oikeastaan pohdin sitä, että onko kirkossa syntynyt vähän epävirallinen käytäntö, jota ei ole pohdittu riittävän syvällisesti.

    • Hyvin sanottu mutta kyseessä oli Kirkkohallituksen Virastokollegion synteesi asiaan.

      Tällä ei ole tekemistä kuin katsoa ajan henkeen lepyttelemisessä valtiovaltaa yhteisessä konsensuksessa.

    • Pellervo Kokkonen,

      Jos joku kirkon organisaatio lausuu jotakin näin hölmöä, vastuutonta, perään pitää vähän kysellä. Tämän kaltaiset lausunnon on kuin ampuisi itseään päähän. Musta tuntuu, että olen nainen, ilmoitampa virastoon.

  3. Kaikesta paisuttelusta huolimatta translakikysyksessä on käytännössä kyse tästä: Kuuluuko juridisen sukupuolen muuttamisen kestää a) kuukauden vai b) noin kaksi vuotta, ja tarvitseeko asiaan sotkea a) kaksi lääkäriä vai b) ei yhtään lääkäriä. (Lääkärien itsensä mielestä ei yhtään.)

    Asialla ei ole minkäänlaisia teologisia ulottuvuuksia, ja kahvitauko riittää hyvin päätöksentekoon, jos on ollenkaan perehtynyt aiheeseen.

    Se vain ihmetyttää, kenen kumman mielestä ev.lut. kirkon mielipidettä laisinkaan tarvittiin.

    • On totta haasteita olevan morfoosin katsomisessa.

      Eikö kuitenkin perinteinen tapa lääkärin lausunnossa olisi hyvä.

      Eihän uskontokuntaa katolisuuteen vaihdeta vain ilmoituksella vaan esilöylyt pitää ensin käydä läpi.

    • Ymmärrän uskontokunnan asian olevan kommentissani haastava, mutta eikö sukupuolen asia ole haastavampi, eikö asiaan ole muuta ratkaisuprinsiippiä kuin oma ilmoittaminen.

      Mites kun vanhemmat ilmoittavat ilmiselvän pojan olevankin tyttö, riittääkö vanhempien ilmoitus, ja kasvatus jatkuu tytöksi tulemiseen.

      Kyseessä on Ihmisoikeusrikos mitä uusi tulema ei halua katsoa.

    • Kirkko määrittelee kriteerit kirkkoon liittymiselle, lainsäätäjä rekisterimerkinnän muuttamiselle. Ennen kaikkea kirkkoon liittyjältä ei vaadita psykiatrin lausuntoa vaan luotetaan ihmisen omaan harkintaan.

      Ennen vuoden 2019 nimilakia tarvitsi lääkärinlausunnon muuttaakseen etunimen toiselle sukupuolelle tyypilliseksi. Nimilain muutoksen jälkeen ei enää tarvinnut, vaan oma selonteko riitti. Ketään ei kiinnostanut, vaikka nimellä onkin enemmän teologisia ulottuvuuksia kuin henkilötunnuksella.

      Visio siitä, että vanhemmat voisivat muuttaa lapsensa juridisen sukupuolen, on puolestaan väärinkäsitys tai lennokasta valheellista propagandaa.

    • Siinähän se asia tiivistyy nykyaikaisella kannalla, joka oli myös kirkon ulostulo. Oileastihan siinä ei ollut mitään kirkon oman totuuspohjan sanomaa, ei nähdäkseni yhtään. Kaikki oli samaa toistoa, mitä nykyajassa muutenkin vaaditaan, nyt kirkko teki paham virheen kun luopui lopullisesti totuuspohjastaan Jumalan luomisteoista.

    • Tenka Ksenia Issakainen kirjoittaa;

      ”Se vain ihmetyttää, kenen kumman mielestä ev.lut. kirkon mielipidettä laisinkaan tarvittiin.”

      Ei tarvitakkaan, mutta mehän sanomme, eikä valtiovalta määrää mitä me sanomme, eikä muun sukupuoliset. Asialla on paljon teologisia ulottuvuuksia, vain kristinuskosta tietämätön ajattelee tosin.

    • Tenka Ksenia Issakainen kirjoitaa;

      ”Kirkko määrittelee kriteerit kirkkoon liittymiselle, lainsäätäjä rekisterimerkinnän muuttamiselle. Ennen kaikkea kirkkoon liittyjältä ei vaadita psykiatrin lausuntoa vaan luotetaan ihmisen omaan harkintaan.”

      Ei, riippuu kirkosta mihin liittyy. Tässä taas kuvastuu tietämättömyys kokonaiskirkosta.

  4. Olisi muuten hienoa, jos joku asiaa oikeasti tunteva tulisi kommentoimaan menettelytapaa. Tai jos ei tänne, niin Kotimaa voisi tehdä jutun siitä, miten kirkossa nämä lausunnot valmistellaan ja miksi on päädytty nykyiseen systeemiin. En siis tosiaan millään pahalla kysele, vaan ihan rivimiehenä ihmettelen, miksi toimitaan niin kuin toimitaan. Voi olla, että käytännölle on hyvät perusteet mutta ne olisi hyvä kuulla.

    • En halua esiintyä erityisasiantuntijana, mutta lainsäädäntöprosessista ymmärtävänä haluaisin sanoa muutaman sanan.

      Lainsäädäntötyöhön liittyvissä ohjeissa lausunnon antamiseen pyritään varaamaan 6 viikkoa ja monimutkaisissa asioissa 8 viikkoa. Sosiaali- ja terveysvaliokunta on tehnyt lausuntosuunnitelman 20.10.2022. Lausuntosuunnitelmassa päätetään, mitkä tahot kutsutaan valiokunnan kuultaviksi suullisesti ja miltä tahoilta pyydetään kirjallinen lausunto. Kirkkohallitukselta on päätetty pyytää kirjallinen lausunto. Valiokunta on kirjannut kirkkohallituksen lausunnon saapuneeksi 25.11.2022 eli reilu 5 viikkoa lausuntosuunnitelman tekemisen jälkeen. Korjaisin siis blogissa olevan väärinkäsityksen, että lausunnolle oltaisiin annettu vain viikko aikaa.

      (Edellisen lisäksi hallituksen luonnosta on kommentoitu huhtikuussa 2022, mutta jätän sen päivämäärien erittelyn tästä pois. Halukkaat voivat katsoa asian valiokunnan asian käsittelyä koskevista tiedoista.)

      Kyseisessä asiassa on ollut mietintövaliokunnan (StV) lisäksi kaksi lausuntovaliokuntaa (LaV, PeV). Lausuntopyyntö kirkkohallitukselle on tullut mietintövaliokunnalta, mikä antaa hieman enemmän vapausasteita lausunnolle kuin lausuntopyyntö lausuntovaliokunnalta, jolle annetussa lausunnossa olisi oleellisempaa pitäytyä lausuntovaliokunnan toimialassa. Esimerkiksi perustuslakivaliokunnalle olisi ollut turha kirjoittaa lausuntoa muista kuin perustuslakiin liittyvistä näkökulmista.

      Mietintövaliokuntakin kirjoittaa mietinnön oman hallinnonalansa ja siihen liittyvän lainsäädännön näkökulmasta. Kirkko mielellään perustelee lausuntojaan jonkinlaisella teologisella kuorrutuksella, joka tässäkin lausunnossa on nähtävissä. Kirkon sisällä teologiaa helposti korostetaan, mikä on yhtäältä ymmärrettävää mutta toisaalta lainsäädäntöprosessia ymmärtämätöntä. Ei sosiaali- ja terveysvaliokuntaa kiinnosta transsukupuolisuuden teologia. Lainsäätäjälle on turha lähettää lausuntoa, jossa perustellaan, miksi Jumala pitää tai ei pidä ehdotetusta lakimuutoksesta.

      Kirkkohallituksen lausunto edustaa hyvin sitä, mitä lausunnolta tyypillisesti odotetaan. Kirkkohallituksen lausunnossa kerrotaan, puoltaako vai vastustaako lausunnon antaja hallituksen esitystä uudeksi lainsäädännöksi. Lisäksi lausunnon antaja on antanut konkreettisia ja yhteiskunnallisia perusteluja näkemykselleen.

      Kirkkolain 20. luvun 3. pykälä säätää lausuntojen antamisen kirkkohallituksen tehtäväksi. Tästä syystä eduskunta lähettää lausuntopyynnöt kirkkohallitukselle. Jossain kommenteissa on ehdotettu tehtävän siirtämistä piispainkokoukselle tai kirkolliskokouselle. Käytännön kannalta kumpikaan näistä toimielimistä ei pysty toimittamaan 6 viikon sisällä lausuntoa yhtään mistään. Molemmat kokoontuvat vain muutamia kertoja vuodessa, joten olisi täysin satunnaista, mistä lausuntopyynnöistä ne edes teoriassa pystyisivät keskustelemaan.

      Kirkkohallitus pitää täysistunnon kerran kuussa ja sen puheenkohtajana toimii arkkipiispa. Virastokollegio kokoontuu kerran viikossa ja se käsittelee asiat, joiden käsittelyä täysistunnossa ei pidetä tarpeellisena. Virastokollegiota johtaa kansliapäällikkö ja sen jäseniä ovat kirkkoneuvokset eli osastojen päälliköt. Käytännössä sekä täysistunto että virastokollegio voivat käsitellä lainsäätäjälle lähetettäviä lausuntoja. Tämä asia on käsitelty virastokollegion kokouksessa 24.11.2022. Kokouksen pöytäkirjasta asiaa ei löydy, koska eduskunnan käytännön mukaan lausunnot tulevat julkisiksi vasta kun valiokunta on hyväksynyt mietinnön. Valiokunta julkistaa lausunnot tässä vaiheessa.

      Pohdittavaksi jää enää se, miksi tämä asia on mennyt virastokollegion käsiteltäväksi eikä kirkkohallituksen täysistuntoon. Vaikka aihe on tunteita herättävä, lainsäädännön näkökulmasta sillä on hyvin vähän riippuvuuksia kirkon toimintaan. Korostan tässä edelleen, että kirkkohallituksen tehtävä ei ole luennoida teologiaa eduskunnan valiokunnalle. Niin epäteologista ja epäkiinnostavaa kuin se onkin, kirkon näkökulmasta lausunnon merkittävin sisältö liittyisi siihen, jos kirkko esittäisi huolen ettei sen tietojärjestelmät olisi valmiita lakiesityksessä mainittuihin väestötietoihin tehtäviin muutoksiin. Tätä huolta kirkkohallitus ei nostanut, koska hallitus on esityksessä huomioinut IT-järjestelmien päivittämiseen tarvittavan ajan vanhemmuutta koskevien nimikkeiden siirtymäajassa.

      Kirkon lausunto on samansuuntainen kaikkien tasa-arvoasioista ja yhdenvertaisuudesta vastaavien viranomaisten lausuntojen kanssa, mikä ei ole erityisen yllättävää. Lakimuutoksella poistetaan selkeä puute, jota kansainvälisessä oikeudessa pidetään ihmisoikeusrikkomuksena ja muilta osin lakimuutos noudattelee kansainvälisiä suosituksia. Viranomaisella on perustuslakiin perustuva velvollisuus edistää kansalaisten yhdenvertaisuuden toteutumista. Jos kirkko olisi halunnut ottaa asiaan kriittisen näkökulman, sitä olisi pitänyt perustella tavanomaista sosiaalisen median huutelua painavammilla argumenteilla. Omien kokemusteni perusteella tämän lakimuutoksen vastustamisen perustelut ovat enemmän tunteenomaisia kuin asiapohjaisia.

    • Kiitokset Mikolle prinpohjaisesta selostuksesta. Olin osaltani varautunut selvittämään lausuntomenettelyä oman kokemukseni pohjalta, mutta nyt se ei ole tarpeen.

    • Mikko Nieminen kirjoittaa; ” Omien kokemusteni perusteella tämän lakimuutoksen vastustamisen perustelut ovat enemmän tunteenomaisia kuin asiapohjaisia.”

      Ei asia ole näin kapealla pohjalla. Hyviä perusteluista kyllä löytyy, kuten esim Ilmari Karimiehen blogissa selvitetään luterilaista käsitystä Jumalan kuvasta.

    • Pääkirjoituksessa pisti silmään eräs näkökulma;

      ” Mikäli sukupuolensa juridisesti muuttanut sittemmin huomaa, ettei olekaan kyse transsukupuolisuudesta vaan hän on arvioinut itsensä väärin, laki antaa myös mahdollisuuden paluuseen ”

      Muuten pääkirjoitus oli suppea, teologisesti analyysiton.

    • Puheena olevassa lakimuutoksessa parannetaan sukupuolivähemmistöön kuuluvien henkilöiden asemaa ja poistetaan heihin kohdistuva ihmisoikeuksien loukkaus. Jos tämä on Raamatullisten perusarvojen romuttamista, mielestäni ihmisoikeuksia loukkaavat perusarvot ansaitsevat tulla romutetuiksi.

      Olen silti sitä mieltä, että Jumala ei kannatta ihmisoikeusloukkauksia. Ei tässä Jumalan tahdon kanssa olla vastakkain vaan romutetaan ymmärtämättömien seurakuntalaisten omia tulkintoja.

    • Mistä Mikko Nieminen tietää, ettei tässä olla Jumalan tahdon kanssa vastakkain, kun Jumala sanoo luoneensa miehen ja naisen ja Jumala Jumalasta on sen vielä vahvistanut?

    • Mikko Nieminen kirjoittaa;

      ” Puheena olevassa lakimuutoksessa parannetaan sukupuolivähemmistöön kuuluvien henkilöiden asemaa ja poistetaan heihin kohdistuva ihmisoikeuksien loukkaus.” Tarkoitatko, että fyysisten ominaisuuksien tarve poistuu, joka olisi ollut loukkaus kehollisuutta vastaan? Vai mihin viittaat.

      Jumala ei ole ikinä antanut asetusta ruumiinosien silpomisesta, sukupuoli-identiteetin muuttamiseksi. Joten mitään Raamatullista perusarvoja ei romuteta.

Pöyhönen Timo
Pöyhönen Timohttp://www.hengenuudistus.fi
Pastori. Erikoistunut yhteisön rakentamisen saloihin. Toimii Hengen uudistus kirkossamme ry:n toiminnanjohtajana.