Kirkon ääni!?
"Kirkon ääni" on meidän lähes ikuisuuskysymys. Paavin kohdalla toimii, meillä heikommin. Tämän (2o.05.23) aamun Turun Sanomissa antaa arkkipiispa Tapio Luoma kirkollemme selkeän äänen. Hän vetoaa hallituksen rakentajiin esimerkillisellä tavalla, juuri niin kuin kirkon tulisi politiikkaan vaikuttaa. Tätä ääntä ei tarvitse hävetä, siitä voi olla ylpeä.
Kuten Luoma toteaa, todellinen valinta on, autammeko me ylipäätään ihmisiä. "Toivon myös, että valintoja tehdessä tajuttaisiin syvä keskinäisriippuvuus tässä maailmassa. Auttamalla köyhiä maita
me autamme pitkässä juoksussa myös itseämme. Kehitysyhteistyö ehkäisee pakolaisuutta."
"Jos länsi hylkää Afrikan, Kiina ja Venäjä ilmestyvät paikalle. Afrikkalaisilla on aika paljon kokemusta petetyistä lupauksista ja länsimaiden kaksinaiusmoralismista." Luoman mukaan hädänalaisten ihmisten auttaminen on kristinuskon ytimessä.
Politiikan kentällä on ollut voimia, jotka korostavat ihmisten auttamiusta siellä missä he ovat ja samalla, että kehitysyhteistyövaroja käytettäisi ei enää kaukana, vaan lähellä, suomalaisten hädänalaisten auttamiseen. Miten nämä kaksi tavoitetta yhdistetään hallitusneuvotteluissa, se jää nähtäväksi.
Vielä yksi lainaus arkkipiispalta: "Monet ihmiset sanovat, että meidän pitää laittaa ensin omat asiamme kuntoon ennen kuin me voimme auttaa muita. Saammeko me asiamme joskus sellaiselle tolalle, että voimme todeta asioidemme olevan nyt kunnossa? Minä luulen, että sellaista tilannetta ei tule ikinä, Luoma toteaa."
(Tästä eteenpäin tekstistä vastaa blogisti.) Tämän saman totesi jo kauan sitten Juhani Rekola. Ei voida auttaa kaukana olevia, kun lähelläkin tarvitaan apua. Eikä voida auttaa lähellä olevia, kun itselläkin on erilaisia puutteita. Loppujen lopuksi sydän on lähimpänä omaa sydäntä. Miksi ei siis suunnattaisi apua sen huojentamiseen?
Raamattua heilutteleva Donald on sitä mieltä, että "Amerikka ensin". Häntä seuraten yhä kasvava joukko suomalaisia on sitä mieltä, että "Suomi ensin, aina ja ehdottomasti!" Ja samalla, tämä on tärkeää: "Pysykööt siellä missä ovat!! Eihän meillä ole varaa koko maailmaa ja sen elintasopakolaisia pelastaa!" Olivatko USA:han ja Australiaan muuttaneet isoisämme elintasopakolaisia? Olivatko Karjalan evakot? Ja yli puoli miljoonaa isää ja äitiä, jotka muuttivat Ruotsiin?
122 kommenttia
Hieman aiheesta toiseen. Turun sanomissa oli tänään Turun yliopiston Suomen historian professorin Kirsi Vainio-Korhosen kolumni ”Miksi kirjojen lukemisesta on tullut vaikeaa?” Kolumnissa viitataan Turun yliopiston ”Historian ja arkeologian tutkinto-ohjelmaan” ja keskustelua herättävään kysymykseen opiskelijoiden lukutaidosta ja siitä, että ”kokonaisten tenttikirjojen lukeminen jopa suomeksi koetaan haastavana”.
Onhan se hieman huolestuttavaa, ellei yliopistoon tulevalla ole kykyä selvitä kirjojen lukemisesta. Kun uskonnolliset kirjat poistuvat kirjakauppojen hyllyistä ja myös kirjakauppoja lopetetaan kiihtyvällä tahdilla, niin ei kai tarvitse ihmetellä, kun uskonnollinen lukutaito alkaa olla katova luonnonvara lisättynä asenneilmastolla. Enpä tiedä, oliko taannoin ollenkaan huono asia, kun katekismusta, Raamattua ja virsikirjaa opeteltiin myös ulkoa. Itse pyrin lukemaan ajoittain myös fraktuuratekstiä ja pääasiallisesti käytän siihen 1642 Bibliaa ja Erik Sorolaisen 2000-sivuista postillaa.
RIITTA (klo 13.25) ”Luen vain sitä mitä kirjoitat tänne. Ehkä et sitten olekaan sitä mieltä mitä kirjoitat vai kuinka? Arvioin vain kirjoittamaasi teologiaa. En sinua ihmisenä. Ehkä minun olisi pitänyt kirjoittaa, että tuossa teologiassa ei ole ymmärretty synnin vakavuutta ja Jumalan pyhyyttä. Muotoilin kommenttini huonosti.”
Olen kyllä yhtä mieltä kirjoitusteni kanssa. Paavali-arviossani en ole ollenkaan yksin. Mutta sinulla näyttää olevan totuus hallussasi, kun voit kertoa, etten ole Uuden testamentin sisältöä ymmärtänyt. Niin sanoessasi asetut minun yläpuolelleni, sinä tiedät ja minä en tiedä. Asenteesi on juuri se sama, kuin ihmisillä, jotka ovat minulta kysyneet ”Onko pastori uskossa?” Tarkoituksena on ollut osoittaa, etten ole, mutta kysyjä on.,
Heikki P.; ”Kerrot ensin, ettet ole kuullut, että joku olisi todistanut entisestä syntisestä elämästään. Koetan uskoa, että olet rehellinen ja muistisi toimii..”
En kirjoittanut näin. Ole ystävällinen katso mitä edellä kirjoitin. Mistään syntisestä elämästä todistamisesta en ole kirjoittanut yhtään mitään. Koska en edes ymmärtänyt mitä oikein tarkoitat ja ajat takaa? Nyt kun väitit minun kirjoittaneen noin kuin väität, ymmärrän vasta mitä ajat takaa. Ns. todistuspuheenvuoroja. Pidät niitä siis rehvasteluna. Ne mitä olen kuullut, ovat olleet ihan ok ilman rehvastelun makua.
En tiedä tarkalleen tietenkään mikä on teologiasi, mutta siitä mitä olet kirjoittanut, voin toki tehdä johtopäätöksiä. En usko, että tätä keskustelua kannattaa enää jatkaa tämän enempää.
RIITTA (24.05.23 klo 13.33)
”Paavali kehottaa arvioimaan opit ja henget.”
Juuti niin. Tässä olen kanssasi samaa mieltä. Juuri niin olen tehnyt. Paavali arvioi kirjeissään uskon veljiään ”piloille leikatuksi”, vaikka sama leikkaus oli tehty hänelle itselleen. Esimerkiksi 1.Kor.13 on hienoa, kuolematonta tekstiä, mutta kiivaalta ja kiukkuiselta Paavalilta tuli myös hyvin toisenlaista tekstiä. Sitä voimme ja saamme arvioida, siihen hän itse meitä kehottaa. Raamattu ja sen Uusi testamentti ei ole kiiltokuvaa, vaan rehellistä, syvällistä puhetta. Meidän tehtävämme ei ole sitä silotella tai kaunistella, vaan ottaa se vakavasti ja rehellisesti. Se on Jumalan sanaa, mutta saviastiassa, inhimillisten ihmisten välittämänä. Toki tiedän ja ymmärrän, että osa kristi-sisarista ja veljistä lukee sitä mustavalkoisena. ”Ymmärrätkö myös, mitä luet?”
Palaan asiaan.
Blogini ”kirkon äänestä” käydessä sivuun kronologiselta, päivittäiseltä blogi-liustalta, vielä joku kokoava ajatus:
Arkkipiispa Tapio Luoman haastattelu Turun Sanomissa edusti mielestäni kirkon ääntä, jota ei tarvitse hävetä, vaan josta päinvastoin voi olla ylpeä. Hän vetoso hallitusneuvottelijoihin sanomalla, että hädänalaisten auttaminen on kirkon ja kristinuskon ytimessä.
Mielestäni kirkon ei pidä politikoida. Kirkon ei tule asettua yhden puolueen asianajajaksi, toista puoluetta vastaan. (Yksi puolue tekee sen jo nimellään, mutta ei siitä tässä enempää.) Se ei kuulu kirkon agendaan. Meitä kristittyjä on Suomessa joka puolueessa. Mutta kirkon tulee olla kansan omanatuntona, vaikuttaa siihen, että yhteiskunta toimisi heikon puolesta ja yhteisen hyvän puolesta.
Olen iloiunnut keskustelun laajuudesta, vaikka se koko ajan rönsyileekin ja myös keskustelun herättämän kiinnostuksen laajuudesta. Iloa ja siunausta kaikille kevään keskellä!
RIITTA tänään klo 11.51 ja 12.52.
Kun edelleen jatkat keskustelua, lyhyesti vastaan:
En arvostele arvostelua, toisen kannan tai teologian arvostelua. Olen itse kriittinen ja minusta kritiikki ehdottomasti kuuluu keskusteluun. Arvostelen sitä, että SINÄ kerrot, mitä minä ajattelen tai mikä on minun teologiani. Siihen sinulla ei ole oikeutta, jos olet rehellinen. Ja jatkat sitä yhä, kun kirjoitat: ”Tiedän että sinua nyppii pari vuotta sitten kun kirjoitit jne” Mistä sinä sen tiedät? Minä en tiennyt, en muistanut tuota vanhaa keskustelua. Kun blogiin saattaa tulla satoja kommentteja ja tuhansia lukukertoja, ei minun muisti-kapasiteettini riitä pitämään jokaista mielessä.
Toiseksi kerrot, mikä minua loukkaa. Mistä sinä sen tiedät? En ole kovin herkkä loukkaantumaan ja usein sanonkin, että toivon suoraa, rehellistä puhetta. Mutta totta kyllä on, että keskustelu-kumppanin yläpuolelle asettuminen, se nyppii. Saksassa oli ryhmä nimeltä Bibeltreue Christen”: Raamattu-uskolliset-kristityt. Omalla nimityksellään he antoivat ymmärtää, että heidän kanssaan eri mieltä olevat olivat aina uskottomia Raamatun sanalle. Tulkitsematta on Raamattua mahdoton lukea. Kuka antaa valtuutuksen sanoa omaa tulkintaa ainoaksi oikeaksi? Se on ylimielisyyttä, pöyhkeyttä.
Kirjoittaja
Heikki Palmu
Uusi, neljästoista kirjani "Jeesus vai Paavali? Pohdintoja uskonasioista. (Väyläkirjat 2022) on poleeminen, se haastaa keskustelemaan Raamatusta, uskosta ja kirkosta. Koska sitä ei ole kaikissa hyvinvarustetuissakaan kirjakaupoissa, kannattaa se tilata verkkokaupasta osoitteella vaylakirjat.fi. (23 e) Sillä hinnalla se tulee postin kautta - mukaan tarvitaan postiosoite ja puhelinnumero. Älä anna kristillisen kirjan kuihtua! Tue sitä aktiivisesti! Pysy mukana!
RIITTA (tänään klo 17.55.) pidät ”tosi outona käsityksenä” syntisyydellä rehvastelua. No, apostoli Paavali ainakin sitä harjoittaa, käyttää superlatiivia ja sanoo olevansa syntisistä suurin. Kaikkein suurin. Minusta se on rehvastelua, mutta itse olen lukemattomat kerrat saarnoissa, seurapuheissa, ylipäätään kristillisessä julistuksessa kuullut samansuuntaista puhetta. Sinä siis et?
Ja todistuksesi vain paranee: ”No, ehkä näin voi luulla, KUN ei ole ymmärtänyt mitä synnin vakavuutta ja Jumalan pyhyyttä.” En tiennytkään, että Riitta näin hyvin tunnet minua, että voit asettua yläpuolelle minun ymmärtämättömyyttäni arvioimaan. Voisiko olla hyödyllistä, jos Tunnustuskirjojen Lutherin Isosta katekismuksesta lukisit, mitä hän kirjoittaa kahdeksannesta käskystä?
Ilmoita asiaton kommentti