Ei kadotustuomiota
Pelossa eläminen on vaikeaa. Huomaamme omassa ja muiden käytöksessä kun asiat eivät ole kunnossa. Rukous on tärkeää, koska saamme avun ylhäältä.
Jeesus on tie, totuus ja elämä.
Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. (Room. 8:1 / FB38)
Oletko autuas?
31 kommenttia
Pelkojaan kannattaa tarkastella ja pyrkiä oppimaan pois niistä. Omat pelkoni jäivät kun ymmärsin, ettei mitään jumalaa ole, eikä siten mitään pelättävääkään ole. Ainakaan siis hengellisessä mielessä.
Kun ajattelee väkivallan käyttöä Jumalan oman kansan keskuudessa niin VT.n puolella Israelin kansa on siitä esimerkki, kun se eli Jumalan tahdossa niin se voitti vihollisensa, toisaalta kun ei elänyt niin hävisi, samoin sodat kun se soti Jumalan käskystä niin voitti kun taas ei ollut Jumalan lupaa niin hävisi.
Mitä sitten on UT.n puolella, miten Jeesus ja Hänen seuraajansa toimivat, käyttivätkö he väkivaltaa missään tilanteessa, eivät, vaan luottivat Jumalaan, ei väliä menikö henki koska katse ei ollut maanpäällisissä asioissa vaan taivaassa.
Toisessa blogissa tuodaan seuraavaa:
””. Kirkko ei ole ikinä jakaantunut, lahkot ovat itse repineet itsensä irti kirkkoruumiista. Palaamalla kirkon yhteyteen lahkosta, vain silloin voidaan puhua ykseydestä.””
Siis tuosta tuleekin ajatus ettei kaikki kasteet olekkaan oikeita, vai onko myös lahkojen kasteet?
Kun puhutaan että kasteessa ihminen pukee Kristuksen yllensä niin kuinka on kun kaikkien pitäisi olla siis ”kristuksessa” ja näin ei kadotustuomiota olisi näille, miksi sitten joku soimaa saman kasteen saanutta synneistä?
Siunattua messua ja hyvää jumalanpalvelusta kaikille, jotka menevät tänään kristilliseen seurakuntaan.
Olenko autuas? Autuutta en ole ansainnut, sillä olen pitkän elämäni aikana tehnyt syntiä ajatuksin, sanoin ja teoin. Mutta Jeesus on tullut pelastamaan syntisiä Siksipä minullakin on toivo siitä, että hänen omanaan voin tulla autuaaksi. Helvettiä en ole koskaan pelännyt, kuolemaa kylläkin. Mutta kun olen ollut todellisessa vaarassa kuolla, on pelko merkillisesti kadonnut. Eiköhän se liene Jumalan työtä. Jospatuo rauha riittää myös silloin kun tulee aika todella kuolla.
Ari on kovin tiukasti kiinni kirkossa. Se näkyy siinä, että hän jatkuvasti puhuu kirkosta ja sen opista. Sydämen kyllyydestä suu puhuu.
Mitä on todellinen pelossa eläminen?
Onko se sitä että puolustaa omia ”oikeuksiaan” ja ns yhteisiä oikeuksia eli yhteiskunnan tai kirkkokunnan?
Ilmoita asiaton kommentti