Kirkkomme ja ”oikeusvaltioperiaate”

Poliittisella puolella presidentti Mauno Koivisto piti 6.5.1992 ns Koiviston konklaavin, jossa hän läksytti ylimmät oikeudenpalvelijat ja syyttäjät, jotta pankit eivät häviäisi oikeustaisteluita velkaisia asiakkaitaan kohtaan. Tänään hänen aatesisarensa, jotka siihen aikaan olivat vasta naperoita, intohimoisesti vaativat EU:ssa oikeusvaltioperiaatetta rahojen jakoperusteiksi. Puolaa ja Unkaria syytetään siitä, että poliitikot puuttuvat oikeuslaitoksen toimintaan.

Kirkollisella puolella tänä päivänä piispainkokous on puuttunut tuomiokapitulien itsenäiseen toimintaan ja lakisääteiseen pappien toiminnan valvontavelvollisuuteen kehottamalla suhtautumaan kirkkolakia ja pappislupaustaan rikkoviin pappeihin erityisellä pehmeydellä. Onko tämä myös ”oikeusvaltioperiaatteen” vastaista?

Miten tuomiokapituli noudattaa lakisääteistä tehtäväänsä esimerkiksi sateenkaaripapit.wordpress.com sivustolla julkisesti lain vastaiseen toimintaan sitoutuneita pappeja kohtaan? Miten tuomiokapitulien lainopilliset asessorit uskaltavat tuoda lain noudattamisen vaatimuksen tuomiokapitulin istuntoihin, joissa piispa lähes tsaarinomaisilla valtuuksilla johtaa puhetta? Ns sateenkaaripappeja on jokaisen tuomiokapitulin alueella, mutta yksikään tuomiokapituli ei ole oma-aloitteisesti puuttunut näiden harjoittamaan julkiseen kiihotukseen kirkkolain vastaiseen ja kirkkoa hajottavaan ja kirkolliskokouksen päätöksen vastaiseen toimintaan. Lakia ja pappislupaustaan noudattavat papit joutuvat häpeään!

Tuomiokapituli on Oulussa jättänyt rangaistuksen antamatta ja siirtänyt asian piispan pastoraaliseen käsittelyyn. Onko se tuomiokapitulin toimenkuvan mukaista? Piispanhan tulisi itsenäisesti ja oma-aloitteisesti ottaa papit pastoraaliseen käsittelyyn, ei vasta tuomiokapitulin päätöksellä. Herää myös kysymys, onko kyseinen päätös laillinen, jos piispa ei ole jäävännyt itseään itseään koskevan käsittelyn ajaksi?

Ei ihme, että kolmekymppiset omilla aivoillaan ajattelevat naiset etääntyvät kirkosta, kun kirkon päättävät elimet lainlyövät tehtävänsä, eli osoittavat välinpitämättömyyttä Kirkkolakia ja Raamatun sanaa kohtaan.  Kirkon non 7.000 papista vain noin 150 on näitä harhaan yllyttäviä pappeja. Eikö kirkko saa työntekijöitään noudattamaan lakia ja pappislupauksiaan? Pitääkö joka asiaan hakea hallinto-oikeuden päätös, ennen kuin kirkon johto suostuu ottamaan jämäkän johdon? Sateenkaaripapistot -sivuston lakkauttamisesta on jo tutkintapyyntö poliisille jätetty. Mitä seuraavaksi täytyy tehdä, jotta kirkko palaa Kirkkolain noudattamiseen ja syntisille armon julistamiseen?

  1. Kirkollisessa hallinnossa on usein niin, että valtaa käytetään monella tapaa hyvin valikoivasti. Yhtäältä puututaan (onneksi) räikeisiin hallinnollisiin ja työhyvinvointiin liittyviin ongelmiin. Toisaalta puututaan asioihin silloin,kun jokin toiminta arvioiden mukaan tuo kirkolle myönteistä julkisuuskuvaa. Siksi naispappeuden vastustajia jahdattiin aktiivisesti ja nyt sateenkaaripappien toimintaan ei puututa. Ei myöskään sellaisiin paikallisen tason ongelmiin, jotka arvioidaan liian hankaliksi. Totta kai todellisilla vallankäyttäjillä on myös omat teologis-ideologiset agendansa. Sekä tarvittavaa lobbaus- ja junailuosaamista. Se on taitolaji.

    • Marko Sjöblom: ”Kirkollisessa hallinnossa on usein niin, että valtaa käytetään monella tapaa hyvin valikoivasti.” ”Toisaalta puututaan asioihin silloin,kun jokin toiminta arvioiden mukaan tuo kirkolle myönteistä julkisuuskuvaa. Siksi naispappeuden vastustajia jahdattiin aktiivisesti ja nyt sateenkaaripappien toimintaan ei puututa.”

      Tuo Markon havainto on totta, mutta siihen on painavat syynsä.

      Naispappeuden vastustajat pitikin laittaa ”ruotuun” sillä he syrjimisellään rikkoivat lakia”. Suomessa tuli v. 2017 voimaan tasa-arvoinen avioliittolaki, joten voidaan ajatella, että ns. sateenkaaripappien toiminta ei ole avioliittolainkanssa ristiriidassa, mutta saattaa rikkoa kirkkolakia tai muita kirkon säännöksiä. On olemassa ”profetioita”, että tämä ongelma poistuu kun ”sivistys lisääntyy”.

      Minusta tällainen ennakoiva, soveltava ja valikoiva lainkäyttö on nähtävissä olevissa muutostilanteissa ihan paikallaan. Avioliitto on yhteiskunnallinen instituutio ja tämä vihkimisongelma juontuu uskonnollisten yhdyskuntien vihkimisoikeudesta, jonka poistaminen poistaisi koko ongelman. Mutta eiköhän se siittä.

    • Leo: ”että tämä ongelma poistuu kun “sivistys lisääntyy”.

      Onneksi sivistys sivistyy ja kehitys kehittyy edelleen ja lakkaamatta.

    • Mitäs minä ennustin:

      Mikko Nieminen 21.12.2020 21:42
      Auranen ja Janhonen tuntuvat nyt olevan tämän blogisivuston homorummuttajat. Olisiko syytä nyt julistaa joulurauha ja jatkaa homoilua ensi vuonna?

      Seija Rantanen 22.12.2020 18:31
      En usko, että pystyvät niin pitkään selibaattiin ?.

    • Jos teologit viitsisivät perehtyä vanhaan juutalaiseen symboliikkaan he huomaisivat että Jumalan nimi JHVH on luonteeltaan androgyyni, sillä kirjain J=jod symboloi penistä (vrt jada=siittää) ja kirjain Hee symboloi vaginaa merkitne kirjaimelisesti aukko. (Vrt HaVaH = elämän antaja eli kohtu) Yhdistävä kirjain VaV vasta sanaa ’ja’ joten Jod Hee vah hee voidan lukea siitin ja kohtu .

  2. Kimmo, kuinka monta vuotta sinä olet olkut tällä palstalla kommentoumassa kurkon asioita jitka eivät sinulle oikeasti kuulu?
    Aina voi selittää asian siten että elää yhteiskunnassa jossa kirkko vaikuttaa niin on ”pakko” ottaa kantaa tai että ”ihan huvin vuoksi” tms.

    Mutta jokaisella kristinuskon asioita käsittelevällä foorumilla vaikuttaa oleva ateistikiintiönsä, mikä on minusta oikeastaan hyvä asia. Tai olusi, jos keskystelussa pyrittäisiin oikeasti ymmärtämään toisin ajattelevia ja toisin uskovia..

    Mutta edelleen, ei olusi mitään syytä puhua ebää vihkimusasiasta, jos papit pitäytyisivät siinä mikä on kirkon oppi ja linja avioliittoasiassa. Niin kauan kuin on pappeja jotka omavaltaisesti toimivat kirkon oppua ja linjausta vastaan, siitä on puhuttava. Ja se todellakin kuuluu konservatiivikristityille kuin myös liberaalipuolelle, tietysti.
    Sen sijaa kirkkoon kuulumattomille ateisteille asia ei kuulu. Sinänsä. Keskusteluun ”ulkopuolinen” näkökulma toki voisi tuoda jotain oivaltavaa ja hyvää uudenlaista haastetta siinä miten eri kannat perustellaan. Siis jos olisi halua keskustella, ja perustella omasta puolestaan, ilman nälvimistä…

    Tössä blogissa otettiin siis kantaa kirkon oppiin avioliittoasiassa. Se on eri juttu kuin miettiä kenenkään makuuhuonepuuhia 🙂 Ja asia pysyy ajankohtaisena ja keskusteluissa koska kirkkoa edelleen vaaditaan muuttamaan oppiaan ja koska jotkut papit ovat lähteneet omille teilleen.

    Olisi tosiaan syytä keskittyä johonkin muuhun ja palata ydinasioiden äärelle. Tämä olisi, iman noita ”sateenkaaripappeja”, muutoin kyllä oikein hyvä paikka lakata jauhamasta vihkimisestä ja homoseksuaalisuudesta. Mutta tuskin liberaalipuoli jättää asiaa rauhaan ennenkuin toivottu muutos on saatu läpi.
    Ja niin kauan kuin asiaa yritetään aktiivisesti liberaalien taholta muuttaa, konservatiivisiipi ottaa siihen kantaa. Kumpi siis oli ensin, muna vai kana… Mutta siksi tämä aihe on ikiliikkuja, kuten naispappeuskeskustelu. Vaikka siinä asetelma kääntyikun toisinpäin kirkon virallisen linjan muuttuessa.

  3. Kimmo on suomen kanslainen ja esim. kirkkolain vahvistaa S uomen eduskunta,j otenKimola on täysi oikeus ottaa kanta kirkon asioihin on kirkonjäsen tai ei. Vai saisivatko suomaliset ottaa suomalaisessa yhteiskunnassa kantaa vain niiden yhdistysten/yhteisöjen asioihin, joiden jäseniä ovat?
    Lisäksi Kimmo on avioliitossa joten kanta siihenkin on ymmärreyttävää. Kun jopa naimattomatkin ottavat avioliittoihin kiivaasti kantaa.

Kirjoittaja

Auranen O Erkki
Auranen O Erkki
Olen kaivosinsinööri ja pappikin jo kohta 20 vuotta. Kokemusta on kansainvälisestä kaupasta, sillä olen allekirjoittanut vientiprojektisopimuksia seitsemällä eri kielellä ja toiminut kaupallisena attasheana Pekingin suurlähetystössämme hoitaen metallisteollisuuden vientiä Kiinaan ja Pohjois-Koreaan. Konepajayrittäjänä yritykseni meni konkurssiin 1980 ja olin 27 vuotta ulosotossa varattomana kokien kaikki sen elämän "ihanuudet", mm 22 vuotta konkurssin jälkeen täysi-ikäisten lasteni omaisuuksien (asunto auto, kesämökki) ulosmittaukset sivullisen ulosmittauksena, vaikka lapset olivat 2-9 vuotiaita yrityskonkurssini ajankohtana. Olen kirjottanut viisi kirjaa, mm Kiinakaupan käsikirja, Kirjeitä niille, jotka unohtavat oikean tien, Henkivaltojen Taistelu Suomessa, Tutustu Pyhään Henkeen, Strangling the North Koreans. Radio- ja TV-ohjelmia olen tennyt useita satoja mm Radio Dei, Radio Patmos ja Taivas TV7 kanaville.