Kirkkomme ja "oikeusvaltioperiaate"
Poliittisella puolella presidentti Mauno Koivisto piti 6.5.1992 ns Koiviston konklaavin, jossa hän läksytti ylimmät oikeudenpalvelijat ja syyttäjät, jotta pankit eivät häviäisi oikeustaisteluita velkaisia asiakkaitaan kohtaan. Tänään hänen aatesisarensa, jotka siihen aikaan olivat vasta naperoita, intohimoisesti vaativat EU:ssa oikeusvaltioperiaatetta rahojen jakoperusteiksi. Puolaa ja Unkaria syytetään siitä, että poliitikot puuttuvat oikeuslaitoksen toimintaan.
Kirkollisella puolella tänä päivänä piispainkokous on puuttunut tuomiokapitulien itsenäiseen toimintaan ja lakisääteiseen pappien toiminnan valvontavelvollisuuteen kehottamalla suhtautumaan kirkkolakia ja pappislupaustaan rikkoviin pappeihin erityisellä pehmeydellä. Onko tämä myös "oikeusvaltioperiaatteen" vastaista?
Miten tuomiokapituli noudattaa lakisääteistä tehtäväänsä esimerkiksi sateenkaaripapit.wordpress.com sivustolla julkisesti lain vastaiseen toimintaan sitoutuneita pappeja kohtaan? Miten tuomiokapitulien lainopilliset asessorit uskaltavat tuoda lain noudattamisen vaatimuksen tuomiokapitulin istuntoihin, joissa piispa lähes tsaarinomaisilla valtuuksilla johtaa puhetta? Ns sateenkaaripappeja on jokaisen tuomiokapitulin alueella, mutta yksikään tuomiokapituli ei ole oma-aloitteisesti puuttunut näiden harjoittamaan julkiseen kiihotukseen kirkkolain vastaiseen ja kirkkoa hajottavaan ja kirkolliskokouksen päätöksen vastaiseen toimintaan. Lakia ja pappislupaustaan noudattavat papit joutuvat häpeään!
Tuomiokapituli on Oulussa jättänyt rangaistuksen antamatta ja siirtänyt asian piispan pastoraaliseen käsittelyyn. Onko se tuomiokapitulin toimenkuvan mukaista? Piispanhan tulisi itsenäisesti ja oma-aloitteisesti ottaa papit pastoraaliseen käsittelyyn, ei vasta tuomiokapitulin päätöksellä. Herää myös kysymys, onko kyseinen päätös laillinen, jos piispa ei ole jäävännyt itseään itseään koskevan käsittelyn ajaksi?
Ei ihme, että kolmekymppiset omilla aivoillaan ajattelevat naiset etääntyvät kirkosta, kun kirkon päättävät elimet lainlyövät tehtävänsä, eli osoittavat välinpitämättömyyttä Kirkkolakia ja Raamatun sanaa kohtaan. Kirkon non 7.000 papista vain noin 150 on näitä harhaan yllyttäviä pappeja. Eikö kirkko saa työntekijöitään noudattamaan lakia ja pappislupauksiaan? Pitääkö joka asiaan hakea hallinto-oikeuden päätös, ennen kuin kirkon johto suostuu ottamaan jämäkän johdon? Sateenkaaripapistot -sivuston lakkauttamisesta on jo tutkintapyyntö poliisille jätetty. Mitä seuraavaksi täytyy tehdä, jotta kirkko palaa Kirkkolain noudattamiseen ja syntisille armon julistamiseen?
120 kommenttia
Pekka Veli Pesonen: ”Kirkossa usein puhutaan yli kuulijoiden hilseen. Kirkko elää omassa erityisessä kuplassa ja käyttää hengellistä sanastoa, jonka kuulijat käsittää aivan omalla tavallaan. Kirkko ei kohtaa kuulijoitaan, vaan puhuu heidän ohitseen. Ongelman ydin on siinä, että kirkossa tietty kielenkäyttö on omittu ja se koetaan ihan hyvänä ja oikeana.”
Pekka, minun kohdalla ei ongelma ole kirkossa pidetyt puheet. Kuuntelen mielelläni saarnoja ja yleensä pidän niistä. Antavathan ne ajattelemisen aineksia ja joskus vastauksia johonkin elämämisen ongelmaa.
Mutta jos jokin henkilö tekee omia paatelmiää ja tulkintojaan erilaisista ilmiöistä ja väittää niitä syntiinlankeemuksen seurauksiksi ja kehuu puhuvansa teologian perusteella, niin en enää viitsi kuunnella.
Syntiinlankeemus on tarina, jonka todenperäisyys on itsessään kiistanalainen ja sen logiikka ontuva. Jos olisin saanut syntyä ennen Aadamia, niin syntiin ei olisi langettu. Olisin heti polkenut rikki käärmeen pään ja olisin pitänyt Eevalleni ja myös itselleni kovemman kurin. Ei se sen monimutkaisempaa olisi ollut 🙂
Syntien anteeksi saaminen on avain Jumalan valtakuntaan. Muistan hyvin miten aiemmin, kun en tätä avainta osannut käyttää, en myöskään kokenut Jumalaa rakastavana isänä. Eikä minulla ollut siksi haluakaan elää hänen tahtonsa mukaan. Syntien anteeksisaaminen avasi minulle aivan uuden maailman. Käsitän nyt, että Jeesus on sovittanut minun koko olemukseni ja siksi olen Jumalalle tämmöisenäni täysin kelvollinen. Nyt kun elän kristittynä, niin minulla on halu elää oikein, mutta minussa on myös toinen luonto, jota kutsutaan synniksi. Taakkoja omalletunnolle tulee, kun toimin vastoin selvää Jumalan tahtoa. Joskus jopa asiat, joita nuoruudessa olen tehnyt nousevat mieleen ahdistamaan. Nämä kaikki saan viedä uskossa Jeesukselle ja omistaa syntini anteeksisaamisen lahjan. Jumalan valtakunnassa ei oikeastaan muuta työtä tehdä, kuin omistetaan tämä lahja uudelleen ja uudelleen. Mitä lähemmäksi Jeesuksen henkilöä pääsen tässä työskentelyssä, sitä enemmän minulla riittää tuota työtä. Siihen rakkauteen ja armollisuuteen mikä Vapahtajalla on, on minulla vielä pitkä matka. Aina riittää asiaa vietäväksi Hänelle. On todella hieno juttu kun saa elää täysin puhtaalla omallatunnolla.
Martti Pentti. Jos ihminen ei olisi perusteellisesti turmeltunut ja syntinen Jeesuksen ei koskaan olisi tarvinnut kuolla meidän syntiemme sovitukseksi. Periturmelus l. perisynti ilmenee meissä monin eri tavoin. Mutta se on uskottava ja tunnistettava nimenomaan Raamatun ilmoituksen perusteella. Näinhän kirkkomme tunnustuskirjoihin kuuluva Yksimielisyyden ohje selkeästi opettaa. Se, jos joku ei tätä ja Raamatun opetusta usko tai pitää sitä vanhentuneena, on eri asia. Perisyntisiä me olemme kaikki, minä mukaan luettuna, ja erilaiset seksuaalisuuteen liittyvät synnit ovat (vain) osa tästä seuraavaa synnin suurta kirjoa. Kiitoksia ajatusten vaihdosta Sinulle ja muille osallistuneille.
Kerta kiellon päälle, Martti Pentti ja Jorma Hentilä. Kristillisen uskon mukaan Jumala tosiaankin tuli ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa, mutta oli samanaikaisesti perisynnitön. Tämähän käy selväksi mistä tahansa kristinopin historian peruskurssikirjasta (!).
Jorma Hentilälle totean, että luterilaisen opin mukaan kaikki Aadamin lankeemuksen jälkeen luonnollisella tavalla (=ei siis neitseellisesti kuten Jeesus Kristus) sikiävät ja syntyvät synnissä. Vaikka ihminen itsessään ei ole syntiä vaan syntinen.
Kristillistä uskonoppia ja syntioppia sen osana ei nyt ratkaise se, mitä ”vakavasti otettava tutkimus sanoo” vaan ensisijaisesti, jopa yksin Raamattu. Tässä uskonopillisessa kontekstissa myös myötäsyntyinen ominaisuus tai sellaisena pidetty voi itse asiassa olla synti, synnin ilmentymä tai peittyä syvästi synnin alle. Koska koko ihmissuku sellaisena kuin me olemme, on ”myötäsyntyisesti syntinen”, (jos tätä tieteellissävyistä termiä voi käyttää teologisesti). Syntimääritelmiä ei tietenkään saa vetää hatusta ja mielivaltaisesti vaan Raamatun pohjalta. Sitä paitsi synti on myös turmiovalta, ei pelkkiä moraalisia valintoja. Niihinhän voidaan ja pitääkin vaikuttaa. Jopa niin inhimillinen ja luonnontieteen näkökulmasta hyvin luonnollinen asia kuin kuolema – kuolemalla kuoleminen – on kristillisen uskon näkökulmasta syvästi luonnoton tapahtuma ja vihollisista viimeinen?
Näissä mielipiteen vaihdoissa on useita haasteita. Yksi on se, että syvästi ihmisiä koskettavat asiat ovat aina herkkiä ja jopa perinteinen kristillinen kielenkäyttö voidaan kokea vihapuheeksi tai loukkaavaksi, vaikka miten sanansa sovittaisi ja tarkoitus olisi hyvä. Syntiin keskittyminen antaa myös hyvin yksipuolisen kuvan kristillisestä ihmiskäsityksestä. Samalla on niin, että minä en ole yhtään sen synnittömämpi kuin joku muu tahansa. Minäkään en pidä siitä, että jokin Raamatun kohta muistuttaa minua jostakin synnistä tai itsessäni syvällä olevasta Jumalan tahdon vastaisesta asiasta. Joskus toistuvasti. Oma kokemukseni on, että apu tulee ”ylhäältä” armona. Ja kaikki kipeätkään asiat eivät ehkä ratkea tässä ajassa.
Näyttää siltä, että voimme vain ”agree that we desagree”. (olla yhtä mieltä siitä, että olemme eri mieltä). Sekä yrittää ymmärtää toisiamme silloinkin, kun emme voi hyväksyä toistemme näkemyksiä.
Syntien anteeksisaamisen tarvetta ei tietenkään ole , jollei sellaista koe. Kokemus syntisyydestä saadaan vain siten, että Jumala itse kohtaa ihmisen ja ihminen oivaltaa siinä oman syntisen asemansa Jumalan edessä. Jolloin Jumalan sana kutsuu ihmistä omistamaan syntien anteeksiantamuksen. Jeesuksen sovitustyön ansioon vedoten. Näin Jumalan sanan on tarkoitus puhutella ihmistä henkilökohtaisesti.
Ongelma tulee vastaan siinä, että hyvin harva lukee Raamattua Jumalan sanana. Raamattua voi aivan hyvin lukea niinkin, että etsii sieltä vain viisautta , tietoa sekä opetusta hyvään elämään. Jolloin Raamatun teksti ei puhuttele henkilökohtaisella tasolla. Tällöin Raamattua voidaan tutkia ja vaikka opetella ulkoa, mutta siinä ei pyritä ollenkaan kohtaamaan Jumalaa. Pysytään erossa Jumalasta ja Hänen tahdostaan ja säilytetään kuvitelma siitä, että kaikki on ok.
Raamattua voi käyttää ihan mihin tarkoitukseen tahansa. Onhan siinä toista tuhatta sivua ja asiaa paljon. Sieltä kukin voi poimia mieleisensä ja käyttää niin kuin itse tahtoo. Jumalalla on meidän suhteen aivan sama tavoite. Me tuppaamme usein käyttämään Raamattua sellaisiin tarkoituksiin, joihin sitä ei alun perin ole tarkoitettu.
Lyömäaseeksi Raamattu täällä herkästi muuttuu varsinkin silloin, jos lukija kokee sen sellaisena ja siksi tulkitsee sen siksi. Nettikeskustelussa ei voi yleensä tarkistaa onko lukija tulkinnut oikein. Sitten vastataan keskusteluissa usein pelkkien omien tunnereaktioiden synnyttämien tulkintojen pohjalta. Toki on paljon sitä, että pyritään muita alistamaan Raamatun lauseilla.
Kirjoittaja
Erkki O Auranen
Olen kaivosinsinööri ja pappikin jo kohta 20 vuotta. Kokemusta on kansainvälisestä kaupasta, sillä olen allekirjoittanut vientiprojektisopimuksia seitsemällä eri kielellä ja toiminut kaupallisena attasheana Pekingin suurlähetystössämme hoitaen metallisteollisuuden vientiä Kiinaan ja Pohjois-Koreaan. Konepajayrittäjänä yritykseni meni konkurssiin 1980 ja olin 27 vuotta ulosotossa varattomana kokien kaikki sen elämän "ihanuudet", mm 22 vuotta konkurssin jälkeen täysi-ikäisten lasteni omaisuuksien (asunto auto, kesämökki) ulosmittaukset sivullisen ulosmittauksena, vaikka lapset olivat 2-9 vuotiaita yrityskonkurssini ajankohtana. Olen kirjottanut viisi kirjaa, mm Kiinakaupan käsikirja, Kirjeitä niille, jotka unohtavat oikean tien, Henkivaltojen Taistelu Suomessa, Tutustu Pyhään Henkeen, Strangling the North Koreans. Radio- ja TV-ohjelmia olen tennyt useita satoja mm Radio Dei, Radio Patmos ja Taivas TV7 kanaville.
Martti Pentti ja Leo Tihinen. Hyvä, että toitte esiin käsityksenne syntiinlankeemuksen tapahtumattomuudesta ja perisynnin olemattomuudesta. Silloin ei todellakaan ole mitään keskusteltavaa. Ainakaan kirkon uskon ja tunnustuksen pohjalta, koska skeema luominen – lankeemus – lunastus on kaikkein keskeisimpiä koko maailmanlaajan kristikunnan uskonopin teemoja! Kirjoittamani perustui muuten muistinvaraisesti Regin Prenterin dogmatiikkaan ”Creation and Redemption” jonka tentin opiskeluaikanani. Prenterin käsitteitä en nyt muista, mutta hänen esimerkkinsä lankeemuksen seurauksista järjelle kyllä: atomipommi.
Ilmoita asiaton kommentti