Vuosikausia vireillä ollut kirkkolain kokonaisuudistus hyväksyttiin tänään eduskunnan täysistunnon toisessa käsittelyssä. Näin kävi siitä huolimatta, että perustuslakivaliokunta omassa lausunnossaan vahvasti arvosteli kirkkolain erityistä säätämisjärjestystä. Kirkkolakiin jäi edelleenkin viittaus Raamattuun ja tunnustuskirjoihin kirkon arvoperustana sekä Jumalan sanan julistaminen kirkon tehtävänä. Lain käsittelytiedot löytyvät täältä: https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/HE_108+2022.aspx.
Perustuslakivaliokunnan mukaan selvästi tunnustuksellinen sääntely ei kovin hyvin soveltunut eduskunnan säätämään lakiin, mutta voi olla tärkeää kirkon uskonnollisen identiteetin kannalta. Kirkon tunnustuksessa ei valiokunnan mukaan ole kyse perustuslain 76 §:ssä tarkoitetusta kirkon järjestysmuodosta ja hallinnosta. Sitä koskeva sääntely olisi tämän ja perustuslain 76 §:n sanamuodon vuoksi ollut valiokunnan mukaan perustellumpaa sisällyttää kirkkolain sijasta kirkkojärjestykseen.
On sinänsä selvää, että perustuslakivaliokunta määrittelee perustuslain tulkintaa, eikä esimerkiksi kirkolliskokous. Mutta siitä huolimatta olen edelleenkin sitä mieltä, että kirkon tunnustus nimenomaan kuuluu muuttumattomana kirkon hallintoon ja järjestykseen, se on itse asiassa niiden fundamentaalinen perusta. Prof. Pekka Leinon vuonna 2002 julkaistun väitöskirjan mukaan kirkon järjestysmuoto nimenomaan edellyttää, ettei kirkon positiivinen oikeus ole ristiriidassa kirkon arvoperustan kanssa (Leino Pekka. Kirkkolaki vai Laki kirkosta, 2002 s. 27).
Eduskunnan hallintovaliokunta katsoi perustuslakivaliokunnan tavoin, että valtioneuvoston tulee yhteistyössä evankelis-luterilaisen kirkon kanssa arvioida kirkkolain erityisen säätämisjärjestyksen ja kirkolliskokouksen aloiteoikeuden sääntely perustuslaissa ja kirkkolaissa. Näissä neuvotteluissa kirkon edustajien tulisi pitää huolta siitä, ettei kirkon tunnustus ole kauppatavaraa.
Ei mene enää pitkää aikaa siihen kun evankeliumin julistamiselle aletaan laittamaan esteitä yhteiskunnassa ja siksi taitaa olla ihan hyvä, että laki suojelee sitä toimintaa. Ilman kaikille kuuluvaa evankeliumin sanomaa ei kirkolla olisi mitään virkaa.
Kiitos uusista kommenteista. Pellervo Kokkosen kanssa olen samaa mieltä sikäli, että kirkon on pidettävä esillä ”omaa oppia ja identiteettiä maailman ruhtinailta lupaa pyytämättä”. Kirkkolain tunnustuspykälä kiistattomasti sisältää Suomen evankelis-luterilaisen kirkon identiteetin, ja sitä on pidettävä esillä juuri sen vuoksi, että maallistuneet kirkon jäsenet saati poliitikot eivät sitä tunne.
> Kuten Kotimaan pääkirjoituksessa todettiin, kirkon tunnustus on nyt kiveen hakattu, eikä sen muuttaminen ole helppoa. Minua kiinnostaisikin se, millaista muutosta Mikko haluaisit siihen tehdä?
Minä hieman hymähdän tuolle kiveen hakkaamiselle. Sama kirkolliskokous joko voi muuttaa kirkkojärjestystä voi tehdä eduskunnalle myös esityksen kirkkolain muutoksesta. Minä en näe oleellista ”muutosturvaa” siinä, että jokin asia kirjataan kirkkojärjestyksen sijasta kirkkolakiin.
Tiedämme myös että eduskunta ei ole halukas puuttumaan kirkon asioihin. Jos tässä etsitään asetelmaa, jossa eduskunta turvaisi sen ettei kirkko tekisi muutoksia kirkkolakiin, ollaan todella omituisella raiteella. Minun on täysin mahdoton kuvitella tilannetta, jossa eduskunta ei hyväksyisi kirkolliskokouksen haluamaa muutosta kirkon tunnustukseen. Ja jos kirkko kokee tarvitsevansa eduskunnan apua oman tunnustuksensa suojelemiseksi, se asettaa koko kirkon päätöksenteon täysin naurunalaiseksi.
Omasta mielestäni kirkon tunnustus on hyvä. En näe tarvetta muuttaa sitä mihinkään suuntaan. En näe kirkon tunnustuksen muuttamista kirkolliskokouksen agendalla omana elinaikanani. Suurimmat kirkolliskokouksen haasteet liittyvät mielestäni ratkaisun löytämiseen samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseen sekä jäsenistön ikäjakauman tervehdyttämiseen. Tällä hetkellä kirkko profiloituu sisäisesti riitaisena yhteisönä, joka harmaantuu ja kuolee pois kiihtyvällä tahdilla.
Kiitos kommentista. Jos kirkon tunnustuksen esillä pitämisellä joutuu naurunalaiseksi, niin sitten joutuu. Ovat kristityt paljon pahempaakin kokeneet.
Mutta jos kysymys on siitä, että maallinen valta joutuisi joskus tulevaisuudessa päättämään kirkon tunnustuksesta, niin ongelmahan syntyy vain, jos kirkko esittäisi sen muuttamista. Minä olen esittänyt, että kirkon tunnustus on muuttumaton, etkä sinäkään sellaista muutostarvetta näe.
> Jos kirkon tunnustuksen esillä pitämisellä joutuu naurunalaiseksi, niin sitten joutuu.
Niin. Enhän minä noin sanonut.
Sanoin, että kirkon päätöksenteko joutuu naurunalaiseksi, jos kirkko kokee että sen laitettava oma tunnustuksensa turvaan eduskunnan selän taakse, jotta kirkon omat päättäjät eivät voisi muuttaa kirkon tunnustusta.
Voin lohduttaa Mikko Niemistä, että Kristuksen kirkko tulee pysymään pystyssä niin kauan kuin maapallo säilyttää muotonsa.
Kiitos kaikista kommenteista. Keskustelu on päättynyt.