Kyllä, jotain rotia nykymenoon on löydettävä kun vasta arvioitiin velanoton olevan tulevalle vuodelle kymmenestä kahteentoista miljardia, ja siihen sotekulut päälle.
Ei vähäväkinen kansa selviydy ilman maahanmuuttoa, mutta halvaksi eivät tule uudet asunnot kuin palkan lisät turvassa.
Vasemmistolaista kuin Vihreää ideologiaa on hyvä harjoittaa Suomessa. Mitkähän olisivat verrokkimaita missä tämä julistava eliitti pärjäisi palkalle asti.
Kristinusko ja kapitalismi ovat hengenheimolaisia jos ei Ranskan Vallankumouksesta, niin ainakin 1870. tä luvulla esiintulleista Saksan mahtisuvuista katsoa ja hallita rahaa.
Ruotsin merkitys meille oli samassa ajassa suurta, ja työtä oli tarjolla.
Kohtuullisesti katsottuna kirkko nykyäänkin saa toimeentulonsa taloudellisesta toimeliaisuudesta.
Mutta eteenpäin katsottuna aina 30.tä prosenttia alempana oleva toimeliaisuus elintasossa ei kirkkoakaan saa asiasta julistamaan pelastavasta eli kohtuullisesta toimeentulosta huolimisesta vaan haluamme kikkailla uusilla käänteillä sanoissa kuin niiden merkityksessä.
Ei EU. ssakaan haluta luopua ikuisesta kasvun ajatuksesta vaikka tunnusmerkistö on näkyvillä.
Euroopan Keskuspankki toimii ja kaikki on mahdollista säilyttää nykyisyys. Kun Ihmiset rahansa nostavat pois pankkisektorilta on siihenkin Keskuspankilta vastaus.
Uudistamme rahamme, joten älkää nostako rahojanne. Ne eivät eteenpäin ole käypää valuuttaa. Näin papereitten pyörittämiselle velkakirjoissa ei haluta loppua vaan jatkoa.
Pauli Vahtera hyvän aikaa sitten kirjoitti blogin maahanmuuton kustannuksista mistä Eduskunnassakin kysyttiin. Asiaan luvattiin palata mutta vastausta ei tullut asian haasteellisuutta katsoen.
Miten Pauli Vahtera tämän teki ilman Valtion virkamiehistöä ja eri hallinnonaloja.
Tiedän Pauli Vahteran ja suurinpiirtein, mistä suunnasta tuulee, mutta kun en ole tarkemmin seurannut, en osaa sanoa Vahteran kirjoituksista mitään.
Kannattaa tutustua.
Hän on pitkään ollut laskentatoimen asiantuntija mistä työstä Hän aikanaan kirjoitti hyviä blogeja.
Kannattaa katsoa Hänen sivujaan niin ei tarvi arvailla puhuuko faktat vai tuuli.
Nuorisovaalien tuloksia ja trendejä kun katselee, niin joko muutamien tai jopa seuraavien vaalien jälkeen tilanne on se, että Suomessa on perussuomalainen pääministeri taustallaan vahva kansansuosio. Trendin suunta on joka tapauksessa selvä.
Mahdollista on, että kirkko löytää itsensä kohta samantyyppisestä tilanteesta kuin toisen maailmansodan jälkeen, jolloin huomataan, että on menty liikaa tietynlaisen poliittisen ajattelun taakse ja aika on jättänyt siitä.
Hyvä rinnastus. Ensi kertaa äänestävien parissa PS:n kannatus muistaakseni oli peräti 37%.
Jos kirkko 1930-luvulla oli puhtaasti valkoisen Suomen kirkko, ollaan nyt erityisesti kirkollisen eliitin parissa lähellä sitä, että kirkko punavihreä kirkko.
”Jos kirkko 1930-luvulla oli puhtaasti valkoisen Suomen kirkko, ollaan nyt erityisesti kirkollisen eliitin parissa lähellä sitä, että kirkko punavihreä kirkko.”
No mutta hyvä, sittenhän kirkko olisi vihdoin ja viimein lähellä Herraansa ja mestariaan Jeesusta, joka ajoi nimen omaan köyhien asiaa eikä turmellut luontoa.
Mielenkiitoinen kirjoitus. Ainakin osittain samoja teemoja käsitellään Sana-lehden 13.3.2023 julkaisemassa Jari Jolkkosen haastattelussa, joka liittyy Jolkkosen uuteen kirjaan ”Ymmärrystä etsivä usko. Kulttuurin, tieteen ja uskon vuoropuhelua” (Väyläkirjat 2022). Kirjaa en ole lukenut, mutta Jolkkosen haastattelu oli mielenkiintoinen.
Piispa Jolkkosen erinomaisena puolena on etenkin se, että hän sentään pohtii näitä kysymyksiä ja myös julkisesti.
Tuosta viittaamastani Jolkkosen kirjoituksesta ei täysin käynyt selville viittaako Jolkkonen johonkin/joihinkin nykypuolueeseen…ainoastaan taistolaiset mainittiin nimeltä kotoisista tahoista.
Mainitsemaasi Jolkkosen kirjaa en valitettavasti ole minäkään lukenut.
Minä kirjoitin kirjasta lyhyen arvion, josta toivottavasti saa jonkinlaisen käsityksen sen sisällöstä. Aika paljonhan se koostuu jo muualla pidetyistä puheenvuoroista:
Kari-Matti, kiitos perusteellisesta blogista. Kaksi huomiota.
Ensiksikin Perussuomalaisilla näyttää minusta olevan joka tapauksessa vahva ksenofobinen pohjavirtaus. Ns. haittamaahanmuutosta puhuminen on minusta varsin selvästi suunnattu Euroopan ulkopuolelta tulevien määrän minimoimiseksi. Vaikka rasismi torjutaan, äänestäjät ymmärtänevät kyllä, että tällaiset Euroopan ulkopuolelta tulijat ovat pääsääntöisesti tummaihoisia ja muslimeja, Euroopan vuosisataisia vierokkeja ja vihollisia.
Toiseksi tällainen ”Suomi on suomalaisten” -ajattelu haastaa totta kai kirkossa vahvan aseman saaneen ”sosialidemokraattisen” ajattelumallin. Tässä jälkimmäisessähän korostetaan kansainvälistä solidaarisuutta ja vähempiosaisten auttamista sekä tietyllä tavalla määriteltyä tasa-arvoa.
Ei kukaan tietenkään – yksittäisiä fanaatikkoja lukuun ottamatta – nykyään innostu ”Juutalaiset ovat onnettomuutemme” -tyyppisestä antisemitismistä ja rasismista, jossa osoitetaan tämä ihmisryhmä syyllisiksi yhteiskunnan ongelmiin. Onneksi! Mutta kun lause muutetaan muotoon ”maahanmuuttajat ovat onnettomuutemme” ja vielä muokataan sitä vähän, kaikupohjaa näyttää löytyvän. Valitettavasti. Aivan oikeassahan Halla-aho oli sanoessaan, että Suomi ei voi olla koko Euroopan sosiaalitoimisto. Lause vain elää omaa elämäänsä ja kun tätä yleisen tason väitettä aletaan soveltaa yksilö- ja ryhmätasolla, ollaan ilman muuta ”rajat kiinni” -ajattelumallissa, jonka avulla ongelmat ulkoistetaan yhden ihmisjoukon kannettaviksi. Mielikuvatasolla.
Kirjoitin pitkän kommentin, mutta poistin sen, koska ajattelin, että se palstan luonteeseen nähden turhan provosoiva eikä liity suoranaisesti blogin keskeiseen pointtiin eli kirkon ja PS:n suhteisiin.
Mielenkiintoista mielestäni erityisesti se, että kirkkoonkuulumisprosentti on erityisen korkea usein siellä, missä myös PS:n kannatus koko maan keskiarvoa korkeampi. Selittävä tekijä tietysti yleinen konservatiivisuus.
Vastaavasti kriittisimmät ”kirkolliset” äänenpainot perussuomalaisia kohtaan kuuluvat eniten usein sieltä, missä kirkkoon kuulutaan vähiten.
Kari-Matti. Erittäin hyvä huomio. Ruotsinkielisellä kielialueella PS:n aseman on muuten eräässä mielessä ottanut KD, vaikka näiden kahden maahanmuuttopolitiikassa on selkeä ero. Myös KD on selkeästi arvokonservatiivinen ja monien kirkon ääntä käyttävien hampaissa. Toiset henkilöityivät Jussi Halla-ahoon, toiset Päivi Räsäseen.
Olisiko tässä – muutettavat muuttaen – kyse ihan samasta asetelmasta kuin aikanaan kirkon ja ”valkoisen Suomen” liitosta, josta seurasi vahva antikommunismi? Soisi, kuten Toivo L alempana toteaa, että kaikille poliittisille suuntauksille olisi kirkossa tilaa. Varsinkin kun kirkko on olemukseltaan ensisijaisesti hengellinen ja tulevaan maailmaan suuntautunut eikä vain tämän maailmanajan parantaja (niin tärkeää kuin se onkin).
Selittävä tekijä tietysti yleinen konservatiivisuus.
Mutta mikä selittää ko. konsevatiivisuuden? Miksi usein konsuilla on myös samantyyppinen ’patumainen’ gestus?
KD on ottanut mielestäni askelia PS:n suuntaan myös maahanmuuttopolitiikassa. Vähän pakkokin ottaa. Molemmat puolueet sijaitsevat poliittisen nelikentän oikeassa yläkulmassa, ja ihan relevantti vaara KD:lle on, että kannattajia valuu perussuomalaisiin.
Herännäisyys on hyvä mittapuu. Kun ajattelet päinvastoin kuin kulloinenkin körttieliitti, et ole kovin väärässä. 1930-luvulla körttiläisyys oli vahvasti sidoksissa valkoisen Suomen hyvin oikeistolaiseen ja autoritaariseen nationalismiin. 2020-luvulla punavihreä kirkollisuus on herännäisyydessä leimallista.
Seppo. Ihan kiinnostuksesta: mikä on ”patumainen” gestus?
Kari-Matti. ”Ankkalammessa” RKP on se liberaali yleispuolue ja KD se arvokonservatiivinen vaihtoehto. Koska PerusS suhtautuu nuivasti ruotsinkielen oikeuksiin ja on aika lailla ilman uskottavia ehdokkaita. Raamattuvyöhyke on myös vahvan pienyrittäjyyden aluetta. Työvoiman tuontitarve on siksi suurta ja turhautuminen nykyisiin säädöksiin aikamoista. Moni kristillisdemokraatti tekee muuten myös matalan profiilin auttamistyötä uskon motivoimana. Sen sijaan monissa arvokysymyksissä KD ja PerS ovat lähellä toisiaan.
PS on sivumennen sanoen suurin puolue (myös) yrittäjien parissa.
Kävin aika tarkasti joidenkin keskeisten alueiden – muun muassa Helsingin ja Oulun – seurakuntavaaliehdokkaita läpi jokin aika sitten. Yli kolmasosa ei kertonut ketä äänestää tai kannattaa, mutta ne jotka kertoivat, hyvin harvoin nimesivät PS:n.
Se jossain määrin kertoo siitä, että vaikka PS valtakunnallisesti suurpuolue, kirkollisesti se on lähes olematon. Mitä se merkitsee esimerkiksi perussuomalaisten kannattajien kirkkosuhteelle? Veikkaan, että kun kirkollinen kulttuuri on niin vahvasti pride- ja muuhun vastaavaan suuntautunut, kirkosta eroamisia tapahtuu eksponenttiaalisesti myös ”ps-alueilla.”
Jos pitäisi nimetä, minkä herätysliikkeen parissa PS:a suhteellisesti eniten äänestetään, veikkaisin esikoislestadiolaisia. Se ei kerro niinkään perussuomalaisista, ainoastaan esikoisuuden poliittisesta perinteestä.
Kari-Matti. Kiitos taas hyvistä näkökulmista. Ankkalammikon sisällä ratkaisevaa on kieli. Se, että KD kykenee haastamaan RKP:n Raamattuvyöhykkeellä, kertoo siitä, että RKP:n liberaali arvomaailma on niin etäällä alueen useimpien aktiivikristittyjen arvoista, että nämä eivät halua enää äänestää perinteistä puoluettaan edes kielikysymyksen vuoksi. PerS joutuu hakemaan kannatuksensa muualta. Mutta tästä aukeaa sellainenkin näkökulma, että ”tunnustavien kristittyjen” äänet SRK-vanhoillisuutta ja ehkä eräitä körttitaustaisia Kepun alueita lukuun ottamatta menevät PerS lle ja KD:lle. Kirkolliset vaalit alkavat kohta olla niin merkityksettömiä, että niiden piirissä askartelee vain pieni kirkollispoliittisesti aktiivien porukka.
…siis suomalaisella kielialueella.
RKP on yleensä pyrkinyt pitämään huolta niin etelärannikon ruotsinkielisistä liberaaleista kuin ruotsinkielisen raamattuvyöhykkeen konservatiiveista. Mutta nyt taitaa olla niin, kuten Marko totesit, että RKP luisunut pikkuhiljaa niin liberaaliksi, että totta tosiaan edes kieli ei riitä pitämään ruotsinkielisiä arvokonservatiiveja äänestämästä KD:tä. Ja tietysti Peter Östman on itsekin ruotsinkielinen ja sitäpaitsi vielä rauhansanalainen.
Suomen vaalijärjestelmä suosii pienissä vaalipiireissä suuria puolueita. Siihen nähden KD on pärjännyt hyvin, kiitos pitkälti taktisten vaaliliittojen ja äänten onnistuneen keskittämisen. Suuret puolueet eivät enää KD:n kanssa vaaliliittoon lähde (keskusta taitaa yleensäkin olla korkeintaan keskisuuri ja Helsingissä, jossa se kepun ja remonttiryhmän kanssa vaaliliitossa kepu on pieni puolue). Nyt näyttää siltä, että Päijät-Hämeestä KD:lta saattaa lähteä yksi paikka.
Olen ollut pitkään sitä mieltä, että ”kristittyjen” ei tulisi muodostaa omia puolueita ja äänestää hyviksi arvioimiaan henkilöitä. Viimeisten vuosien aikana olen muuttanut näkemystäni, pitkälti esillä olleiden arvokysymysten vuoksi. Mutta olen edelleenkin sitä mieltä, että Suomeen eivät sovi uskontopuolueet (eivätkä tosiasiallisesti sellaiset).
Muistelen, että jo ns. sortovuosina papisto oli pitkälti vanhasuomalaista/myöntyvyyslinjan kannattajia, mutta perustuslaillisiakin löytyi. Mietin: Olisiko niin, että PerS n kannatus palautuu osittain kaukovaikutuksena tähän vanhasuomalaisuuteen: sosiaaliset uudistukset+arvokonservatismi (+1930-lukulainen kotimainen IKL)?
Joo, papisto oli pitkälti vanhasuomalaisen myöntyvyyslinjan (ja sosiaalireformien) kannattajia 1800-luvun lopulla/1900-luvun alussa. Ehkä osin myös esivaltauskollisuuden vuoksi.
Vaikka PS ei mielestäni missään vaiheessa varsinaisesti hajonnut, on puolue kuitenkin Timo Soinin ajoista lievästi muuttunut. Halla-aho oli/on osin ehkä suomalainen, kohtuullisen sivistynyt versio siitä eurooppalaisesta uudesta oikeistosta, joka 2000-luvulla nousi julkisuuteen.
Toisaalta merkillepantavaa, että Soini asemoitui talouspoliittisesti lähelle demareita ja Jussi Halla-aho on määritellyt itsensä samalla janalla lähinnä ”tannerilaiseksi demariksi.” Samoin kuin muutama päivä sitten PS:n ”työmies”, entinen kova ay-liike, demarijyrä Matti Putkonen.
Jos jokin on ollut PS:n kehityksessä taitekohta, se oli ehkä vuoden 2015 puoluekokous. Siinä silloinen eurokansanedustaja Jussi Halla-aho piti puheen, jonka keskeytti toistuvasti rajut suosionosoitukset. Soinin ilme oli paljon puhuva, ehkä vanha mestari jotenkin jo tajusi, mitä on tulossa?
Merkille pantavaa on edelleen se, että Jussi Halla-aho on Venäjän hyökkäyksen jälkeen saanut yleistä arvostusta. Paljolti senkin vuoksi, että samaan aikaan, vuosia sitten, kun demarit syleilivät Putinia ja kaasuputkia, Halla-aho toi esiin oman näkemyksensä Venäjästä, joka jälkikäteen on osoittautunut oikeaksi. https://www.youtube.com/watch?v=quhNej6IPpY
Seppo. Ihan kiinnostuksesta: mikä on ”patumainen” gestus
Gestus on ihmisen ’kokonaisele’ mistä saattaa tuntea ihmisen jo kaukaa. Patu on tietyntyyppisestä miehestä käytetty nimike. Tyyppiä luonnehtii Lauri Viita sarkastisessa runossaan ’Johtaja’. Patumaisen gestuksen omaavana voi luonnehtia vaikkapa esim….no jääköön nimi sanomatta.
Kiitos Seppo. Tuo ”gestus” on mielenkiintoinen termi. Samoin adjektiivina patumainen.
Mielenkiintoista taustoitusta nationalismin osalta.
Minkähän ”vallassa” Espoon seurakuntayhtymän yhteinen kirkkovaltuusto lienee ollut, kun se 22.3. päätöksessä lähetysmäärärahojen myöntämisestä jätettiin Lähetysyhdistys Kylväjä, Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys, Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys ja Svenska Lutherska Evangeliföreningen i Finland kokonaan ilman määrärahoja. Tuota päätöstä perusteltiin sillä, että noissa järjestöissä ei toteudu tasa-arvo ja yhdenvertaisuus. Eikö kyseiset järjestöt siis julistakaan evankeliumia kaikille? Ei tarvitse olla kummoinen šamaani, kun tietää, mikä koko kirkkoa koskeva ”ilmastonmuutos” on tuonkin päätöksen taustalla. Vai kannattaisiko tästäkin olla hiljaa?
Olen samaa mieltä. Kyse eräänlaisesta ”kulttuuri-imperialismista”, kun oletetaan, että jokin kehitysmaa hyppii riemusta, kun sinne viedään punavihreän kirkon hlbtqi+ – arvoja.
Surullista sikäli, että vaikea kuvitella, että Suomesta löytyisi tahoa, joka tekisi vilpittömämmin lähetystyötä (ja siinä ohella sosiaalityötä) kuin Kylväjä tai Kansanlähetys.
Kiitos mielenkiintoisesta ja melko laajasta blogikirjoituksestasi! Olen vahvasti sitä mieltä, että kirkkomme tulee olla avoin erilaisisissa poliittisissa ryhmissä toimiville ihmisille, siis myös perussuomalaisille. Kirkon toiminnassa lähtökohta ei ole kysyä jäsenkirjoja ja vastaavia. Sen sijaan kirkossamme ei ole sijaa vääränlaiselle nationalismille, ”trumpilaisuudelle”, muukalaisvihamielisyydelle ja vastaaville asioille. PS-puolueen tyly linja kehitysyhteistyöhön, jota iso osa myös lähetystyöstä on, on myös vieras kristillisen uskon ja etiikan näkökulmasta.
”Kehitysyhteistyö” on pääosin vahingollista tai korkeintaan turhaa. Tästä on varsin hyvää tutkimusnäyttöä. Se luo korruptiota ja vahvistaa eliittien asemaa kohdemaissa. Suurin vaikutus on länsimaisten ”auttajien” hyvä omatunto ja tyytyväinen mieli omasta erinomaisuudestaan.
Mikäli todella halutaan edistää ”kehittyvien maiden” ihmisiä siirrytään reiluun kauppaan. Tämä on kuitenkin niin suuri taloudellinen uhraus kehittyneille maille, että tuskin näin tapahtuu.
Apu, jota annetaan uskonveljille ja lähetystyö ovat kokonaan eri asia, eikä niitä pidä kytkeä läpikorruptoituneeseen ”kehitysapuun”.
Kiitos Toivo kommentistasi.
Suomi pistää, siis valtiollisella tasolla, kehitysapuun vuosittain noin 1.2 miljardia euroa. On käyttänyt vähän summa vaihdellen vuosikymmeniä. Kysyä sopii, mitä sillä on saatu aikaan? Usein käy niin, että kohdemaa köyhtyy, mitä enemmän sinne lastataan rahaa, viittaan Mosambikiin, Afganistaniin, Somaliaan, Etiopiaan jne.
Kriittinen arviointi myös kehitysapua kohtaan pitäisi olla myös kirkon piirissä ihan relevanttia ja hyväksyttyä, joskaan kirkon ulkomaanavun budjetti ei sittenkään liene kovin suuri, arvioisin noin 50milj. euroa/vuosi.
Tämä ”trumpilaisuus” on vähän sellaista silmät kiinni ennakkoluulojen vallassa sohimista. Jos mennään käytännön tasolle niin Bidenin & kumpp politiikka ei trumpilaisuudesta ( mitä se sitten onkaan) suuresti eroa, muuta kuin ehkä retorisesti.
Jari ja Kari-Matti: Ette näköjään tunne lähetysjärjestöjen ja Kirkon ulkomaanavun sekä niiden paikallisten kumppaneiden tekemää kehitysyhteistyötä, joka on hedelmällistä ja tuloksellista. Ajattelunne on linjassa perussuomalaisten ajattelun kanssa ja siten yksioikoista ja pitemmän päälle johtaa kaiken hädänalaisten auttamistyön lopettamiseen. Se on kovaa ja itsekästä. Sen rinnalla ”Suomi suomalaisille” ajattelu voi johtaa pahimmillaan myös siihen epätoivottuun ja jopa vaaralliseen nationalismiin.
Kari-Matti: Mainitsemani ”trumpilaisuus” on aivan oma ilmiönsä vaikka hieman samantyylistä esiintyy myös meillä esim. PS:n kannattajissa. Siinä mm. normaali, luotettava tiedonvälitys kiistetään ja sitten annetaan luotettavana jokin oman aatesuunnan media ja tiedonvälitys. Lisäksi itse ilmiön keulahahmon toiminta ei kestä kriittistä moraalista ja eettistä tarkastelua tai sellaisessa huomataan kovin erikoiseksi.
Toivo. Valtamedian kritisointi taitaa jossain määrin kuulua perussuomalaiseen vastakulttuuriseen luonteeseen, jota myös tietoisesti ylläpidetään.
Ja mikä on ylläpitäessä, kun toisaalta ei käy kiistäminen, että mediassa (täsmälleen samoin kuin nykyisen kansankirkollisuuden parissa) punavihreä mentaliteetti – en nyt tarkoita puoluekantaa, joka voi olla mikä tahansa PS:a ja ehkä KD:tä lukuunottamatta – on valtavirtaa.
Sen sijaan on totta se, että jonkin verran perussuomalaisia ”vaikuttajia” hengailee sellaisilla törkyalustoilla kuin ”oikeamedia.”
Itseasiassa en tarkasti ottaen hlökoht ole kritisoinut esimerkiksi kirkon ulkomaanavun toimintaa. Sen sijaan kyllä valtiollisen tason kehitysapua.
Kehen viittaat ”ilmiön keulahahmolla”?
Toivo L,
Uskonveljien auttaminen ja låhetystyö ovat uskon ydintä. Näitä pitää lisätä eikä minulla ole mitään niitä vastaan. Nämä on syytä erottaa huolellisesti ”kehitysyhteistyöstä”, joka on enimmäkseen vahingollista.
Toivo L,
Ajatteluni ei ole mitenkään linjassa Perusuomalaisten kanssa, joka on aidon ateistinen puolue yhtä paljon kuin Vasemmistoliitto ja Vihreät. Ehkäpä luet seuraavan kerran tarkemmin mitä kirjoitin, en sanallakaan puolla PS tavoitteita.
Mikä reilussa isänmaallisuudessa on vikana? Sellaisessa mitä edusti vaikkapa jääkärikenraali Uno Fagernäs, joka osaltaan vaikutti siihen, että Suomi säilyi suomalaisilla. Välillä taistelun tuoksinassa hän pysähtyi istumaan kivelle ja hyräili Lutherin virttä -Jumala ompi linnamme – ja jatkoi taistelua.
Kari-Matti: Trumpilaisuus-ilmiön keulahahmolla viittaan tietysti henkilöön Donald Trump. Ja hyvä, että suhtaudut kriittisesti siihen, että tietty väki hengailee oikea media piirissä ja vastaavissa. Tuo punavihreä-määre on myös heloposti isketty leima. En esimerkiksi itsessäni tunnista sellaista enkä kaikessa kirkon toiminnassa. Itse olen tietyissä ja monissa asioissa hyvin isänmaallinen ja siten ehkä oikeistolainen tai kansallismielinen, mutta näen myös arvokkaana moniarvoisuuden ja yhdenvertaisuuden. Samanlaista kirjoa on kirkossakin, ei vain sitä ”punavihreyttä”.
Toivo. ”Punavihreä” ei ainakaan jos itse sitä käytän viittaa mihinkään erityiseen puolueeseen tai ”sosiaalidemokraattinen” heittomerkeillä.
Vihreillä eräs historiantutkijatohtori-kansanedustajaehdokas kutsuu avoimesti perussuomalaisia natseiksi. Pääministeri sanoi suorassa lähetyksessä perussuomalaisten olevan rasisteja. Mistä ihmeestä Suomeen on yhtäkkiä kerääntynyt yli puoli miljoonaa natsirasistifasistia, kun niitä ei ollut muutamaa tuhatta enempää silloinkaan, kun todella saatettiin puhua ihan oikeista fasisteista, ei mielikuvitusnatseista.
Olen sananvapauden suhteen ehdottomasti klassisen liberaalin länsimaisen sananvapauden kannalla. Se tarkoittaa: saa sanoa myös epämieluisia, jopa loukkaavia asioita ääneen ja saa olla myös eri mieltä, mistä tahansa. N-sanaa saa käyttää oikeassa asiayhteydessä jne. Olen muutoinkin ollut suhteellisen arvoliberaali, mutta maailma muuttunut niin absurdiksi, että kun olen jököttänyt paikallani, olenkin nykyään konservatiivi.
Kehitysyhteistyötä tehdään monella tavalla. Sitä ei voi edes tutkia yhtenä kokonaisuutena. On aivan eri tilanne, jos kohdemaassa on Suomalainen palkattu työntekijä, joka kykenee valvomaan annettua apua, tai jos apu menee suoraan paikallisille toimijoille, tai hallituksille.
Nostaisin blogista esiin kommentin, kuinka erään piispan blogeissa sanoma pelastuksesta, synnistä ja sovituksesta loistaa poissaolollaan. Niin, häpeääkö kirkko keskiestä sanomaansa, evankeliumia? Eikö enää tohdita puhua siitä, että Jeesus on tuonut vapautuksen synnin, kuoleman ja pahan vallasta? Onko tämän sanominen noloa? Sen sijaan puhutaan tasa-arvosta, oikeudenmukaisuudesta, ilmastonmuutoksesta jne.
Kyseinen piispa on kirjoittanut muun muassa maahanmuutosta (superpositiiviseen sävyyn tottakai), nuorten mielenterveyshäiriöistä, seksuaalisesta häirinnästä, uskonnonvapaudesta, nuorten huonovointisuudesta, yhdistänyt Suomen konservatiivikristityt, nationalismin ja patriarkalismin ja evankelikalismin jne. jne. Ei sanaakaan Kristuksesta tai muista uskon ydinasioista. Sinänsä hyvää yleishumaania löpinää, mutta alan asiantuntijat tekisivät sen paremmin ja uskottavammin. Ainakin tällaisen maata viistävän rivikirkollisen ymmärryksen mukaan piispan jobin ydinasioita pitäisi olla usko ja erityisesti, kun maan suurin lehti antaa tilaa, voisi edes sivulauseessa, vaikka kuinka ohimennen mainita Jeesuksen, silläkin riskillä, että piispa vaikuttaisi uskovalta.
Kyllä, jotain rotia nykymenoon on löydettävä kun vasta arvioitiin velanoton olevan tulevalle vuodelle kymmenestä kahteentoista miljardia, ja siihen sotekulut päälle.
Ei vähäväkinen kansa selviydy ilman maahanmuuttoa, mutta halvaksi eivät tule uudet asunnot kuin palkan lisät turvassa.
Vasemmistolaista kuin Vihreää ideologiaa on hyvä harjoittaa Suomessa. Mitkähän olisivat verrokkimaita missä tämä julistava eliitti pärjäisi palkalle asti.
Kristinusko ja kapitalismi ovat hengenheimolaisia jos ei Ranskan Vallankumouksesta, niin ainakin 1870. tä luvulla esiintulleista Saksan mahtisuvuista katsoa ja hallita rahaa.
Ruotsin merkitys meille oli samassa ajassa suurta, ja työtä oli tarjolla.
Kohtuullisesti katsottuna kirkko nykyäänkin saa toimeentulonsa taloudellisesta toimeliaisuudesta.
Mutta eteenpäin katsottuna aina 30.tä prosenttia alempana oleva toimeliaisuus elintasossa ei kirkkoakaan saa asiasta julistamaan pelastavasta eli kohtuullisesta toimeentulosta huolimisesta vaan haluamme kikkailla uusilla käänteillä sanoissa kuin niiden merkityksessä.
Ei EU. ssakaan haluta luopua ikuisesta kasvun ajatuksesta vaikka tunnusmerkistö on näkyvillä.
Euroopan Keskuspankki toimii ja kaikki on mahdollista säilyttää nykyisyys. Kun Ihmiset rahansa nostavat pois pankkisektorilta on siihenkin Keskuspankilta vastaus.
Uudistamme rahamme, joten älkää nostako rahojanne. Ne eivät eteenpäin ole käypää valuuttaa. Näin papereitten pyörittämiselle velkakirjoissa ei haluta loppua vaan jatkoa.
Pauli Vahtera hyvän aikaa sitten kirjoitti blogin maahanmuuton kustannuksista mistä Eduskunnassakin kysyttiin. Asiaan luvattiin palata mutta vastausta ei tullut asian haasteellisuutta katsoen.
Miten Pauli Vahtera tämän teki ilman Valtion virkamiehistöä ja eri hallinnonaloja.
Tiedän Pauli Vahteran ja suurinpiirtein, mistä suunnasta tuulee, mutta kun en ole tarkemmin seurannut, en osaa sanoa Vahteran kirjoituksista mitään.
Kannattaa tutustua.
Hän on pitkään ollut laskentatoimen asiantuntija mistä työstä Hän aikanaan kirjoitti hyviä blogeja.
Kannattaa katsoa Hänen sivujaan niin ei tarvi arvailla puhuuko faktat vai tuuli.
Nuorisovaalien tuloksia ja trendejä kun katselee, niin joko muutamien tai jopa seuraavien vaalien jälkeen tilanne on se, että Suomessa on perussuomalainen pääministeri taustallaan vahva kansansuosio. Trendin suunta on joka tapauksessa selvä.
Mahdollista on, että kirkko löytää itsensä kohta samantyyppisestä tilanteesta kuin toisen maailmansodan jälkeen, jolloin huomataan, että on menty liikaa tietynlaisen poliittisen ajattelun taakse ja aika on jättänyt siitä.
Hyvä rinnastus. Ensi kertaa äänestävien parissa PS:n kannatus muistaakseni oli peräti 37%.
Jos kirkko 1930-luvulla oli puhtaasti valkoisen Suomen kirkko, ollaan nyt erityisesti kirkollisen eliitin parissa lähellä sitä, että kirkko punavihreä kirkko.
”Jos kirkko 1930-luvulla oli puhtaasti valkoisen Suomen kirkko, ollaan nyt erityisesti kirkollisen eliitin parissa lähellä sitä, että kirkko punavihreä kirkko.”
No mutta hyvä, sittenhän kirkko olisi vihdoin ja viimein lähellä Herraansa ja mestariaan Jeesusta, joka ajoi nimen omaan köyhien asiaa eikä turmellut luontoa.
Mielenkiitoinen kirjoitus. Ainakin osittain samoja teemoja käsitellään Sana-lehden 13.3.2023 julkaisemassa Jari Jolkkosen haastattelussa, joka liittyy Jolkkosen uuteen kirjaan ”Ymmärrystä etsivä usko. Kulttuurin, tieteen ja uskon vuoropuhelua” (Väyläkirjat 2022). Kirjaa en ole lukenut, mutta Jolkkosen haastattelu oli mielenkiintoinen.
Piispa Jolkkosen erinomaisena puolena on etenkin se, että hän sentään pohtii näitä kysymyksiä ja myös julkisesti.
Tuosta viittaamastani Jolkkosen kirjoituksesta ei täysin käynyt selville viittaako Jolkkonen johonkin/joihinkin nykypuolueeseen…ainoastaan taistolaiset mainittiin nimeltä kotoisista tahoista.
Mainitsemaasi Jolkkosen kirjaa en valitettavasti ole minäkään lukenut.
Minä kirjoitin kirjasta lyhyen arvion, josta toivottavasti saa jonkinlaisen käsityksen sen sisällöstä. Aika paljonhan se koostuu jo muualla pidetyistä puheenvuoroista:
https://www.kotimaa.fi/blogit/valoa-aatekeskustelun-kenttaan-piispa-jolkkosen-uudesta-kirjasta/
Vaikka Perussuomalaiset saisivat myrskyvoiton ei asiasta seuraa koalitio Heidän johdossaan.
Vanhat puolueet ovat kyvyttömiä tunnustamaan tehtyä, ja näin syyllä jos toisella enemmistö koalitiota Perussuomalaisten johdolla ei synny.
Kateus on mannaa politiikassakin, ja se ei arvosta eikä katso demokratian ihanteita katsoa ja muistaa mitä ja mistä äänestettiin.
Kari-Matti, kiitos perusteellisesta blogista. Kaksi huomiota.
Ensiksikin Perussuomalaisilla näyttää minusta olevan joka tapauksessa vahva ksenofobinen pohjavirtaus. Ns. haittamaahanmuutosta puhuminen on minusta varsin selvästi suunnattu Euroopan ulkopuolelta tulevien määrän minimoimiseksi. Vaikka rasismi torjutaan, äänestäjät ymmärtänevät kyllä, että tällaiset Euroopan ulkopuolelta tulijat ovat pääsääntöisesti tummaihoisia ja muslimeja, Euroopan vuosisataisia vierokkeja ja vihollisia.
Toiseksi tällainen ”Suomi on suomalaisten” -ajattelu haastaa totta kai kirkossa vahvan aseman saaneen ”sosialidemokraattisen” ajattelumallin. Tässä jälkimmäisessähän korostetaan kansainvälistä solidaarisuutta ja vähempiosaisten auttamista sekä tietyllä tavalla määriteltyä tasa-arvoa.
Ei kukaan tietenkään – yksittäisiä fanaatikkoja lukuun ottamatta – nykyään innostu ”Juutalaiset ovat onnettomuutemme” -tyyppisestä antisemitismistä ja rasismista, jossa osoitetaan tämä ihmisryhmä syyllisiksi yhteiskunnan ongelmiin. Onneksi! Mutta kun lause muutetaan muotoon ”maahanmuuttajat ovat onnettomuutemme” ja vielä muokataan sitä vähän, kaikupohjaa näyttää löytyvän. Valitettavasti. Aivan oikeassahan Halla-aho oli sanoessaan, että Suomi ei voi olla koko Euroopan sosiaalitoimisto. Lause vain elää omaa elämäänsä ja kun tätä yleisen tason väitettä aletaan soveltaa yksilö- ja ryhmätasolla, ollaan ilman muuta ”rajat kiinni” -ajattelumallissa, jonka avulla ongelmat ulkoistetaan yhden ihmisjoukon kannettaviksi. Mielikuvatasolla.
Kirjoitin pitkän kommentin, mutta poistin sen, koska ajattelin, että se palstan luonteeseen nähden turhan provosoiva eikä liity suoranaisesti blogin keskeiseen pointtiin eli kirkon ja PS:n suhteisiin.
Mielenkiintoista mielestäni erityisesti se, että kirkkoonkuulumisprosentti on erityisen korkea usein siellä, missä myös PS:n kannatus koko maan keskiarvoa korkeampi. Selittävä tekijä tietysti yleinen konservatiivisuus.
Vastaavasti kriittisimmät ”kirkolliset” äänenpainot perussuomalaisia kohtaan kuuluvat eniten usein sieltä, missä kirkkoon kuulutaan vähiten.
Kari-Matti. Erittäin hyvä huomio. Ruotsinkielisellä kielialueella PS:n aseman on muuten eräässä mielessä ottanut KD, vaikka näiden kahden maahanmuuttopolitiikassa on selkeä ero. Myös KD on selkeästi arvokonservatiivinen ja monien kirkon ääntä käyttävien hampaissa. Toiset henkilöityivät Jussi Halla-ahoon, toiset Päivi Räsäseen.
Olisiko tässä – muutettavat muuttaen – kyse ihan samasta asetelmasta kuin aikanaan kirkon ja ”valkoisen Suomen” liitosta, josta seurasi vahva antikommunismi? Soisi, kuten Toivo L alempana toteaa, että kaikille poliittisille suuntauksille olisi kirkossa tilaa. Varsinkin kun kirkko on olemukseltaan ensisijaisesti hengellinen ja tulevaan maailmaan suuntautunut eikä vain tämän maailmanajan parantaja (niin tärkeää kuin se onkin).
Selittävä tekijä tietysti yleinen konservatiivisuus.
Mutta mikä selittää ko. konsevatiivisuuden? Miksi usein konsuilla on myös samantyyppinen ’patumainen’ gestus?
KD on ottanut mielestäni askelia PS:n suuntaan myös maahanmuuttopolitiikassa. Vähän pakkokin ottaa. Molemmat puolueet sijaitsevat poliittisen nelikentän oikeassa yläkulmassa, ja ihan relevantti vaara KD:lle on, että kannattajia valuu perussuomalaisiin.
Herännäisyys on hyvä mittapuu. Kun ajattelet päinvastoin kuin kulloinenkin körttieliitti, et ole kovin väärässä. 1930-luvulla körttiläisyys oli vahvasti sidoksissa valkoisen Suomen hyvin oikeistolaiseen ja autoritaariseen nationalismiin. 2020-luvulla punavihreä kirkollisuus on herännäisyydessä leimallista.
Seppo. Ihan kiinnostuksesta: mikä on ”patumainen” gestus?
Kari-Matti. ”Ankkalammessa” RKP on se liberaali yleispuolue ja KD se arvokonservatiivinen vaihtoehto. Koska PerusS suhtautuu nuivasti ruotsinkielen oikeuksiin ja on aika lailla ilman uskottavia ehdokkaita. Raamattuvyöhyke on myös vahvan pienyrittäjyyden aluetta. Työvoiman tuontitarve on siksi suurta ja turhautuminen nykyisiin säädöksiin aikamoista. Moni kristillisdemokraatti tekee muuten myös matalan profiilin auttamistyötä uskon motivoimana. Sen sijaan monissa arvokysymyksissä KD ja PerS ovat lähellä toisiaan.
PS on sivumennen sanoen suurin puolue (myös) yrittäjien parissa.
Kävin aika tarkasti joidenkin keskeisten alueiden – muun muassa Helsingin ja Oulun – seurakuntavaaliehdokkaita läpi jokin aika sitten. Yli kolmasosa ei kertonut ketä äänestää tai kannattaa, mutta ne jotka kertoivat, hyvin harvoin nimesivät PS:n.
Se jossain määrin kertoo siitä, että vaikka PS valtakunnallisesti suurpuolue, kirkollisesti se on lähes olematon. Mitä se merkitsee esimerkiksi perussuomalaisten kannattajien kirkkosuhteelle? Veikkaan, että kun kirkollinen kulttuuri on niin vahvasti pride- ja muuhun vastaavaan suuntautunut, kirkosta eroamisia tapahtuu eksponenttiaalisesti myös ”ps-alueilla.”
Jos pitäisi nimetä, minkä herätysliikkeen parissa PS:a suhteellisesti eniten äänestetään, veikkaisin esikoislestadiolaisia. Se ei kerro niinkään perussuomalaisista, ainoastaan esikoisuuden poliittisesta perinteestä.
Kari-Matti. Kiitos taas hyvistä näkökulmista. Ankkalammikon sisällä ratkaisevaa on kieli. Se, että KD kykenee haastamaan RKP:n Raamattuvyöhykkeellä, kertoo siitä, että RKP:n liberaali arvomaailma on niin etäällä alueen useimpien aktiivikristittyjen arvoista, että nämä eivät halua enää äänestää perinteistä puoluettaan edes kielikysymyksen vuoksi. PerS joutuu hakemaan kannatuksensa muualta. Mutta tästä aukeaa sellainenkin näkökulma, että ”tunnustavien kristittyjen” äänet SRK-vanhoillisuutta ja ehkä eräitä körttitaustaisia Kepun alueita lukuun ottamatta menevät PerS lle ja KD:lle. Kirkolliset vaalit alkavat kohta olla niin merkityksettömiä, että niiden piirissä askartelee vain pieni kirkollispoliittisesti aktiivien porukka.
…siis suomalaisella kielialueella.
RKP on yleensä pyrkinyt pitämään huolta niin etelärannikon ruotsinkielisistä liberaaleista kuin ruotsinkielisen raamattuvyöhykkeen konservatiiveista. Mutta nyt taitaa olla niin, kuten Marko totesit, että RKP luisunut pikkuhiljaa niin liberaaliksi, että totta tosiaan edes kieli ei riitä pitämään ruotsinkielisiä arvokonservatiiveja äänestämästä KD:tä. Ja tietysti Peter Östman on itsekin ruotsinkielinen ja sitäpaitsi vielä rauhansanalainen.
Suomen vaalijärjestelmä suosii pienissä vaalipiireissä suuria puolueita. Siihen nähden KD on pärjännyt hyvin, kiitos pitkälti taktisten vaaliliittojen ja äänten onnistuneen keskittämisen. Suuret puolueet eivät enää KD:n kanssa vaaliliittoon lähde (keskusta taitaa yleensäkin olla korkeintaan keskisuuri ja Helsingissä, jossa se kepun ja remonttiryhmän kanssa vaaliliitossa kepu on pieni puolue). Nyt näyttää siltä, että Päijät-Hämeestä KD:lta saattaa lähteä yksi paikka.
Olen ollut pitkään sitä mieltä, että ”kristittyjen” ei tulisi muodostaa omia puolueita ja äänestää hyviksi arvioimiaan henkilöitä. Viimeisten vuosien aikana olen muuttanut näkemystäni, pitkälti esillä olleiden arvokysymysten vuoksi. Mutta olen edelleenkin sitä mieltä, että Suomeen eivät sovi uskontopuolueet (eivätkä tosiasiallisesti sellaiset).
Muistelen, että jo ns. sortovuosina papisto oli pitkälti vanhasuomalaista/myöntyvyyslinjan kannattajia, mutta perustuslaillisiakin löytyi. Mietin: Olisiko niin, että PerS n kannatus palautuu osittain kaukovaikutuksena tähän vanhasuomalaisuuteen: sosiaaliset uudistukset+arvokonservatismi (+1930-lukulainen kotimainen IKL)?
Joo, papisto oli pitkälti vanhasuomalaisen myöntyvyyslinjan (ja sosiaalireformien) kannattajia 1800-luvun lopulla/1900-luvun alussa. Ehkä osin myös esivaltauskollisuuden vuoksi.
Vaikka PS ei mielestäni missään vaiheessa varsinaisesti hajonnut, on puolue kuitenkin Timo Soinin ajoista lievästi muuttunut. Halla-aho oli/on osin ehkä suomalainen, kohtuullisen sivistynyt versio siitä eurooppalaisesta uudesta oikeistosta, joka 2000-luvulla nousi julkisuuteen.
Toisaalta merkillepantavaa, että Soini asemoitui talouspoliittisesti lähelle demareita ja Jussi Halla-aho on määritellyt itsensä samalla janalla lähinnä ”tannerilaiseksi demariksi.” Samoin kuin muutama päivä sitten PS:n ”työmies”, entinen kova ay-liike, demarijyrä Matti Putkonen.
Jos jokin on ollut PS:n kehityksessä taitekohta, se oli ehkä vuoden 2015 puoluekokous. Siinä silloinen eurokansanedustaja Jussi Halla-aho piti puheen, jonka keskeytti toistuvasti rajut suosionosoitukset. Soinin ilme oli paljon puhuva, ehkä vanha mestari jotenkin jo tajusi, mitä on tulossa?
Merkille pantavaa on edelleen se, että Jussi Halla-aho on Venäjän hyökkäyksen jälkeen saanut yleistä arvostusta. Paljolti senkin vuoksi, että samaan aikaan, vuosia sitten, kun demarit syleilivät Putinia ja kaasuputkia, Halla-aho toi esiin oman näkemyksensä Venäjästä, joka jälkikäteen on osoittautunut oikeaksi. https://www.youtube.com/watch?v=quhNej6IPpY
Seppo. Ihan kiinnostuksesta: mikä on ”patumainen” gestus
Gestus on ihmisen ’kokonaisele’ mistä saattaa tuntea ihmisen jo kaukaa. Patu on tietyntyyppisestä miehestä käytetty nimike. Tyyppiä luonnehtii Lauri Viita sarkastisessa runossaan ’Johtaja’. Patumaisen gestuksen omaavana voi luonnehtia vaikkapa esim….no jääköön nimi sanomatta.
Kiitos Seppo. Tuo ”gestus” on mielenkiintoinen termi. Samoin adjektiivina patumainen.
Mielenkiintoista taustoitusta nationalismin osalta.
Minkähän ”vallassa” Espoon seurakuntayhtymän yhteinen kirkkovaltuusto lienee ollut, kun se 22.3. päätöksessä lähetysmäärärahojen myöntämisestä jätettiin Lähetysyhdistys Kylväjä, Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys, Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys ja Svenska Lutherska Evangeliföreningen i Finland kokonaan ilman määrärahoja. Tuota päätöstä perusteltiin sillä, että noissa järjestöissä ei toteudu tasa-arvo ja yhdenvertaisuus. Eikö kyseiset järjestöt siis julistakaan evankeliumia kaikille? Ei tarvitse olla kummoinen šamaani, kun tietää, mikä koko kirkkoa koskeva ”ilmastonmuutos” on tuonkin päätöksen taustalla. Vai kannattaisiko tästäkin olla hiljaa?
Olen samaa mieltä. Kyse eräänlaisesta ”kulttuuri-imperialismista”, kun oletetaan, että jokin kehitysmaa hyppii riemusta, kun sinne viedään punavihreän kirkon hlbtqi+ – arvoja.
Surullista sikäli, että vaikea kuvitella, että Suomesta löytyisi tahoa, joka tekisi vilpittömämmin lähetystyötä (ja siinä ohella sosiaalityötä) kuin Kylväjä tai Kansanlähetys.
Kiitos mielenkiintoisesta ja melko laajasta blogikirjoituksestasi! Olen vahvasti sitä mieltä, että kirkkomme tulee olla avoin erilaisisissa poliittisissa ryhmissä toimiville ihmisille, siis myös perussuomalaisille. Kirkon toiminnassa lähtökohta ei ole kysyä jäsenkirjoja ja vastaavia. Sen sijaan kirkossamme ei ole sijaa vääränlaiselle nationalismille, ”trumpilaisuudelle”, muukalaisvihamielisyydelle ja vastaaville asioille. PS-puolueen tyly linja kehitysyhteistyöhön, jota iso osa myös lähetystyöstä on, on myös vieras kristillisen uskon ja etiikan näkökulmasta.
Toivo L,
”Kehitysyhteistyö” on pääosin vahingollista tai korkeintaan turhaa. Tästä on varsin hyvää tutkimusnäyttöä. Se luo korruptiota ja vahvistaa eliittien asemaa kohdemaissa. Suurin vaikutus on länsimaisten ”auttajien” hyvä omatunto ja tyytyväinen mieli omasta erinomaisuudestaan.
Mikäli todella halutaan edistää ”kehittyvien maiden” ihmisiä siirrytään reiluun kauppaan. Tämä on kuitenkin niin suuri taloudellinen uhraus kehittyneille maille, että tuskin näin tapahtuu.
Apu, jota annetaan uskonveljille ja lähetystyö ovat kokonaan eri asia, eikä niitä pidä kytkeä läpikorruptoituneeseen ”kehitysapuun”.
Kiitos Toivo kommentistasi.
Suomi pistää, siis valtiollisella tasolla, kehitysapuun vuosittain noin 1.2 miljardia euroa. On käyttänyt vähän summa vaihdellen vuosikymmeniä. Kysyä sopii, mitä sillä on saatu aikaan? Usein käy niin, että kohdemaa köyhtyy, mitä enemmän sinne lastataan rahaa, viittaan Mosambikiin, Afganistaniin, Somaliaan, Etiopiaan jne.
Kriittinen arviointi myös kehitysapua kohtaan pitäisi olla myös kirkon piirissä ihan relevanttia ja hyväksyttyä, joskaan kirkon ulkomaanavun budjetti ei sittenkään liene kovin suuri, arvioisin noin 50milj. euroa/vuosi.
Tämä ”trumpilaisuus” on vähän sellaista silmät kiinni ennakkoluulojen vallassa sohimista. Jos mennään käytännön tasolle niin Bidenin & kumpp politiikka ei trumpilaisuudesta ( mitä se sitten onkaan) suuresti eroa, muuta kuin ehkä retorisesti.
Jari ja Kari-Matti: Ette näköjään tunne lähetysjärjestöjen ja Kirkon ulkomaanavun sekä niiden paikallisten kumppaneiden tekemää kehitysyhteistyötä, joka on hedelmällistä ja tuloksellista. Ajattelunne on linjassa perussuomalaisten ajattelun kanssa ja siten yksioikoista ja pitemmän päälle johtaa kaiken hädänalaisten auttamistyön lopettamiseen. Se on kovaa ja itsekästä. Sen rinnalla ”Suomi suomalaisille” ajattelu voi johtaa pahimmillaan myös siihen epätoivottuun ja jopa vaaralliseen nationalismiin.
Kari-Matti: Mainitsemani ”trumpilaisuus” on aivan oma ilmiönsä vaikka hieman samantyylistä esiintyy myös meillä esim. PS:n kannattajissa. Siinä mm. normaali, luotettava tiedonvälitys kiistetään ja sitten annetaan luotettavana jokin oman aatesuunnan media ja tiedonvälitys. Lisäksi itse ilmiön keulahahmon toiminta ei kestä kriittistä moraalista ja eettistä tarkastelua tai sellaisessa huomataan kovin erikoiseksi.
Toivo. Valtamedian kritisointi taitaa jossain määrin kuulua perussuomalaiseen vastakulttuuriseen luonteeseen, jota myös tietoisesti ylläpidetään.
Ja mikä on ylläpitäessä, kun toisaalta ei käy kiistäminen, että mediassa (täsmälleen samoin kuin nykyisen kansankirkollisuuden parissa) punavihreä mentaliteetti – en nyt tarkoita puoluekantaa, joka voi olla mikä tahansa PS:a ja ehkä KD:tä lukuunottamatta – on valtavirtaa.
Sen sijaan on totta se, että jonkin verran perussuomalaisia ”vaikuttajia” hengailee sellaisilla törkyalustoilla kuin ”oikeamedia.”
Itseasiassa en tarkasti ottaen hlökoht ole kritisoinut esimerkiksi kirkon ulkomaanavun toimintaa. Sen sijaan kyllä valtiollisen tason kehitysapua.
Kehen viittaat ”ilmiön keulahahmolla”?
Toivo L,
Uskonveljien auttaminen ja låhetystyö ovat uskon ydintä. Näitä pitää lisätä eikä minulla ole mitään niitä vastaan. Nämä on syytä erottaa huolellisesti ”kehitysyhteistyöstä”, joka on enimmäkseen vahingollista.
Toivo L,
Ajatteluni ei ole mitenkään linjassa Perusuomalaisten kanssa, joka on aidon ateistinen puolue yhtä paljon kuin Vasemmistoliitto ja Vihreät. Ehkäpä luet seuraavan kerran tarkemmin mitä kirjoitin, en sanallakaan puolla PS tavoitteita.
Mikä reilussa isänmaallisuudessa on vikana? Sellaisessa mitä edusti vaikkapa jääkärikenraali Uno Fagernäs, joka osaltaan vaikutti siihen, että Suomi säilyi suomalaisilla. Välillä taistelun tuoksinassa hän pysähtyi istumaan kivelle ja hyräili Lutherin virttä -Jumala ompi linnamme – ja jatkoi taistelua.
Kari-Matti: Trumpilaisuus-ilmiön keulahahmolla viittaan tietysti henkilöön Donald Trump. Ja hyvä, että suhtaudut kriittisesti siihen, että tietty väki hengailee oikea media piirissä ja vastaavissa. Tuo punavihreä-määre on myös heloposti isketty leima. En esimerkiksi itsessäni tunnista sellaista enkä kaikessa kirkon toiminnassa. Itse olen tietyissä ja monissa asioissa hyvin isänmaallinen ja siten ehkä oikeistolainen tai kansallismielinen, mutta näen myös arvokkaana moniarvoisuuden ja yhdenvertaisuuden. Samanlaista kirjoa on kirkossakin, ei vain sitä ”punavihreyttä”.
Toivo. ”Punavihreä” ei ainakaan jos itse sitä käytän viittaa mihinkään erityiseen puolueeseen tai ”sosiaalidemokraattinen” heittomerkeillä.
Vihreillä eräs historiantutkijatohtori-kansanedustajaehdokas kutsuu avoimesti perussuomalaisia natseiksi. Pääministeri sanoi suorassa lähetyksessä perussuomalaisten olevan rasisteja. Mistä ihmeestä Suomeen on yhtäkkiä kerääntynyt yli puoli miljoonaa natsirasistifasistia, kun niitä ei ollut muutamaa tuhatta enempää silloinkaan, kun todella saatettiin puhua ihan oikeista fasisteista, ei mielikuvitusnatseista.
Olen sananvapauden suhteen ehdottomasti klassisen liberaalin länsimaisen sananvapauden kannalla. Se tarkoittaa: saa sanoa myös epämieluisia, jopa loukkaavia asioita ääneen ja saa olla myös eri mieltä, mistä tahansa. N-sanaa saa käyttää oikeassa asiayhteydessä jne. Olen muutoinkin ollut suhteellisen arvoliberaali, mutta maailma muuttunut niin absurdiksi, että kun olen jököttänyt paikallani, olenkin nykyään konservatiivi.
Kehitysyhteistyötä tehdään monella tavalla. Sitä ei voi edes tutkia yhtenä kokonaisuutena. On aivan eri tilanne, jos kohdemaassa on Suomalainen palkattu työntekijä, joka kykenee valvomaan annettua apua, tai jos apu menee suoraan paikallisille toimijoille, tai hallituksille.
Nostaisin blogista esiin kommentin, kuinka erään piispan blogeissa sanoma pelastuksesta, synnistä ja sovituksesta loistaa poissaolollaan. Niin, häpeääkö kirkko keskiestä sanomaansa, evankeliumia? Eikö enää tohdita puhua siitä, että Jeesus on tuonut vapautuksen synnin, kuoleman ja pahan vallasta? Onko tämän sanominen noloa? Sen sijaan puhutaan tasa-arvosta, oikeudenmukaisuudesta, ilmastonmuutoksesta jne.
Kyseinen piispa on kirjoittanut muun muassa maahanmuutosta (superpositiiviseen sävyyn tottakai), nuorten mielenterveyshäiriöistä, seksuaalisesta häirinnästä, uskonnonvapaudesta, nuorten huonovointisuudesta, yhdistänyt Suomen konservatiivikristityt, nationalismin ja patriarkalismin ja evankelikalismin jne. jne. Ei sanaakaan Kristuksesta tai muista uskon ydinasioista. Sinänsä hyvää yleishumaania löpinää, mutta alan asiantuntijat tekisivät sen paremmin ja uskottavammin. Ainakin tällaisen maata viistävän rivikirkollisen ymmärryksen mukaan piispan jobin ydinasioita pitäisi olla usko ja erityisesti, kun maan suurin lehti antaa tilaa, voisi edes sivulauseessa, vaikka kuinka ohimennen mainita Jeesuksen, silläkin riskillä, että piispa vaikuttaisi uskovalta.