On kysytty, miten kirkko reagoi Ukrainan tapahtumiin ja ylipäätään kansainvälisen ilmaston viileämpiin tuuliin. Voisi sanoa, että toistaiseksi varovaisesti.
Kirkolta kuitenkin odotetaan rauhan ajatuksia ja toivon vahvistamista, niin lähellä kuin kauempanakin olevien ihmisten rinnalla kulkemista. Oma lukunsa on, että Ukrainan tapahtumat koskettavat Eurooppaa ja pääosin kristittyjä maita. Siitä ei saa uskontojen välistä kysymystä.
Ukrainakeskustelussa on haettu vertailukohtia historiasta ja arvuuteltu tulevia tapahtumia. On tunnettu myötätuntoa, mutta myös ahdistusta ja pelkoa.
Monissa seurakunnissa Ukrainan tilanteen puolesta on jo rukoiltu. Viime pyhänä seurakuntia koko Suomessa kutsuttiin rukoilemaan messussa Ukrainan ja siellä asuvien puolesta. Monessa kirkossa se toteutui, mutta tuskin kaikissa.
Rukoilemisen tarve ei ole vielä poistunut. Yhteiseen esirukoukseen voi liittää myös Syyrian tilanteen ja muut maailman kriisipesäkkeet.
Espoossa pohdittiin pari viikkoa sitten kirkon asemaa ja tehtäviä muuttuvassa yhteiskunnassa. Maailmanpolitiikan ja talouden epävarmuuden todettiin tuovan kirkolle uusia tehtäviä. Yhteiskunnan huolenpito ihmisistä on vaarassa ja vanhuksia uhkaa unohtaminen. Kunnat korostavat yhä enemmän ihmisten omaa vastuuta omasta ja omaistensa hyvinvoinnista.
Tämä korostaa kirkon diakoniatyön merkitystä.
Kirkon on elettävä tässä ajassa, ihmisten arjen huolien keskellä. Kirkko ei saa käpertyä oman olemuksensa pohtimiseen, oppiriitoihinsa tai historiaansa. Kristinuskoa eletään todeksi meidän aikanamme.
Ja kristillinen kirkko on maailmanlaajuinen.
Tähän ketjuun on tullut hienoja kommentteja. Kiitos Teille! Käsiteltiin, miten Jumala on nykyisen maailman kaikkeuden tehnyt. Tämä kaikki mitä me silmillä voimme nähdä kerran hajoaa. Miten on, uskotteko tämän kaiken hajoavan ja odotatteko tulevaa?
Pyhä Pietari kirjoittaa:
Tämä on jo toinen kirje, jonka minä kirjoitan teille, rakkaani, ja näissä molemmissa minä muistuttamalla herätän teidän puhdasta mieltänne, että muistaisitte niitä sanoja, joita pyhät profeetat ennen ovat puhuneet, ja Herran ja Vapahtajan käskyä, jonka te apostoleiltanne olette saaneet. Ja ennen kaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan ja sanovat: ”Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta.” Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta ja että niiden kautta silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen. Mutta nykyiset taivaat ja maa ovat samalla sanalla talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään. Mutta tämä yksi älköön olko teiltä, rakkaani, salassa, että ”yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä.” Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen. Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat. Kun siis nämä kaikki näin hajoavat, millaisia tuleekaan teidän olla pyhässä vaelluksessa ja jumalisuudessa, teidän, jotka odotatte ja joudutatte Jumalan päivän tulemista, jonka voimasta taivaat hehkuen hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat! Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu. Sentähden, rakkaani, pyrkikää tätä odottaessanne siihen, että teidät havaittaisiin tahrattomiksi ja nuhteettomiksi, rauhassa, hänen edessänsä; ja lukekaa meidän Herramme pitkämielisyys pelastukseksi, josta myös meidän rakas veljemme Paavali hänelle annetun viisauden mukaan teille on kirjoittanut; niinkuin hän tekee kaikissa kirjeissään, kun hän niissä puhuu näistä asioista, vaikka niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen. Koska te siis, rakkaani, tämän jo edeltäpäin tiedätte, niin olkaa varuillanne, ettette rietasten eksymyksen mukaansa tempaamina lankeaisi pois omalta lujalta pohjaltanne, ja kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänen olkoon kunnia sekä nyt että hamaan iankaikkisuuden päivään. (2. Piet. 3:1-18)
”Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat.” Tästä komeasta lauseesta saa helposti käsityksen antiikin ihmisesta, jolle on – mahdollisesti näyssä – kerrottu maapallon tuhoutuminen auringon laajentuessa. Hän ei ole tajunnut kaikkea, mutta on parhaansa mukaan koettanut kuvata asiaa.
Alkuainetahan laskettin tuohon aikaan olevan neljä: maa, vesi, ilma ja tuli. En tiedä, tarkoitetaanko toisessa Pietarin kirjeessä niitä vai jotain muuta. Jaksollisesta järjestelmästä ei kuitenkaan tainnut kukaan osata edes haaveilla.
Martti Pentti, Jumala tietää nämä asiat paljon paremmin kuin ateistisen tieteen palvojat. Apostoli Pietari kirjoitti sen, mitä sai Jumalalta. Pikkasen nöyryyttä peliin.
Sitä juuri tarkoitan. Pietari kirjoitti sen, mitä sai Jumalalta, ei yhtään enempää. Onko sekään nöyryyttä, että sanoo tuhansien totuutta etsivien tiedemiesten tutkimustyötä hömpäksi?
”Luotan Pyhään Raamattuun ja Jumalaan enemmän kuin ateistiseen tieteeseen.” Raamattu ei ole tiedettä eikä tiede tutki Jumalaa. Sen vuoksi niitä ei tarvitse asettaa vastakkain. Raamatun usein runolliset luonnonkuvaukset palvelevat ilmoitusta Jumalasta. Ne perustuvat kirjoittajiensa käsityksiin ja havaintoihin ja ovat siis meidän näkökulmastamme usein virheellisiä. Pyhä Henki ei ole ilmoittanut biologisia tai fysikaalisia totuuksia vaan totuuden Jumalasta.
Epäilemättä käsityksemme ovat vääriä, jos ne poikkeavat Pyhän Raamatun käsityksistä.
Raamattu on kirja eikä henkilö. Ei kirjalla ole käsityksiä. Kirjaan on voitu kyllä tallentaa ihmisten käsityksiä. Pyhä kirja sisältää uskomme mukaan myös Jumalan ilmoituksen itsestään ja pelastussuunnitelmastaan. Se ei tarkoita, että se olisi koko totuus kaikesta.
”Kesällä 1989 tulin uskoon ja jätin hömpät evoluutiouskonnon kannattajille.” Se on harmillista, että moni kuvittelee, että kristilliseen uskoon kääntyessään pitää uskoa myös antiikin maailmankuvaan ja siihen liittyvään hömppään. Ei usko merkitse taantumista tuhansien vuosien takaiseen tietämättömyyteen.
Martti Pentti, kiitos kommenteista. Miksi pitäisi uskoa antiikin maailmankuvaan tai evoluutiouskovien maailmankuvaan, riittää kun pitää totena Jumalan maailmankuvaan, joka löytyy Kristuksen opissa ja Jumalan luomassa maailmankaikkeudessa.
Pidä siis silmäsi ja korvasi auki, kun kuljet luonnossa ja ota selvää, miksi sen yksityiskohdat ovat sellaiset kuin ovat. Voit aloittaa katsomalla tarkkaan mitä tahansa suomalaista rantakalliota ja lukea joku artikkeli silokalliosta. http://fi.wikipedia.org/wiki/Silokallio
Vielä kerran palaan aiheeseen.
Kun lukee antiikin ajan ihmisien kertomuksia, niin usein huomaa, että viittaavat johonkin kaikkien, sen aikaisten ihmisten tiedossa olevaan informaatioon, joka on jo meiltä kadonnut.
Jotain, mikä on ollut heillä tiedossa, mutta meiltä jo kadoksissa.
Esim. Puhelin yhteys. Jos tulevaisuudessa löytävät nykyisten ihmisten kirjoituksia ja ihmettelevät mistäköhän puhuvat nuo n.2000v aikoihin, eläneet, kun puhuvat ”kännykästä” ja ”läppäristä”
Oletamme automaattisesti, että kaukaisen historian takana eläneet ihmiset ovat kulkeneet ”rystyset lattiassa” ja ”otsa kurtussa”, tämä on juurikin nykyisen tekniikan ja älyllisyyden tuomaa harhaa ja turhaa ylpeyttä.
No lähes mahdotonta sanoa, miten mennyt maailma on käsitellyt asioita, kerran joku oli laskenut, että nykyisen kaltainen auto, häviää pölyksi parissa tuhannessa vuodessa. Olen myös miettinyt, miksi tallensivat kiviin kaiken? Nyt ymmärrän sen, että nykyinen tieto katoaa kovalevyiltä muutamassa sadassa vuodessa. Lapsuudessani otetut väri valokuvat, ovat jo lähes tuhoutuneet, miten käy sähköisen informaation, jota nykyisin käytetään? Paperi on tulossa takaisin arvokkaimman tiedon säilöntään. jne.
Sain kerran ilmestyksen, jossa Henki ilmoitti, että ”eläimetkin puhuvat toisilleen, mutta kieli tulee Jumalalta.” Tällaista tietoa on ollut maailmassa aina, koska Luojalla on keinot kertoa ne asiat ihmiskunnalle, mitä haluaa meidän tietävän.
On ihmisen ylpeyttä olettaa, että kaikki on ollut jotenkin vähä-älyisempää menneisyydessä.
Jos nyt tulisi tarpeeksi suuri katastrofi niin, joutuisimme keksimään tulenteko laitteet luonnon antimista jne. Paluu ns. kivikaudelle voisi tapahtua alta aika yksikön. Muuttuisiko ihminen kuitenkaan tuossa muuksi, kuin mitä on aina ollut?
Jos ajattelemme, että ihminen on joskus ollut apinan kaltainen ja hiljakseen ruvennut puhumaan ja rakentelemaan palatseja Jumalille, niin haloo! Miksi eivät nykyiset apinat kehity mihinkään? Mutaation vaikutus on perimään tutkitusti aina negatiivinen ja lisääntymiskelvoton.
Luonnontiede on jo osoittanut eläinkunnan rajat muutoksen mahdollisuuteen, mutta sitä ei oteta tosissaan, koska ei haluta taipua yksinkertaisen ilmoituksen alle. Tiede tutkii, luotua todellisuutta, mutta ei Luojan todellisuutta. Kuitenkin Luojan ilmoitus pysyy, sillä tiede löytää vain sen, mikä ei ole salattua. Sillä Jumalan Sana tuo esiin sen, mikä on kätkettynä niitä, varten jotka uskovat, kuten on kirjoitettu.
”Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset.” 1.Kor.1:25
Kiitos Ismo. Monet tiedemiehet ovat sokeita, eivätkä tunne taivaan ja maan Luojaa. Onneksi on myös uskovia tiedemiehiä, jotka ymmärtää enemmän ja pääsevät pitemmälle tutkimuksissaan.
Millainen apinoiden asiantuntija mahdat olla? Nykyiset apinat ovat varmaankin erilaisia kuin miljoonien vuosien takaiset edeltäjänsä. Kun rohkenee ajatella paljon pidempiä ajanjaksoja kuin ’raamatullinen’ 6000 vuotta, myös hyödyllisten ja lisääntymiskykyisten mutaatioiden todennäköisyys kasvaa.
Martti Pentti, evoluutiouskovien serkkuja on Korkeasaaressa apinahäkissä. Jumalaan maailman Luojana uskovan veli on Jeesus Kristus.
Korkeasaaren berberiapinat eivät taida olla ihan pikkuserkkujammekaan verrattuna ihmisapinoihin. Ne – gorillat, simpanssit ja orangit – ovat nisäkkäistä lähimpänä ihmistä. Se taas ei riipu siitä, uskooko vai ei evoluutioon. Niin vain on.
Raamatusta löydämme ihmisille ohjeeksi annetun oikean ja väärän eron. Se on tarjolla niin selvästi, että lapsikin ymmärtää sen. Jumalan luoma rakkaus toteutuu Jumalan luomistyössä ja hänen luomiensa ihmisten elämässä. Kristillinen sanoma Jumalan ja ihmisten välisestä suhteesta tarjoaa ja lahjoittaa ihmiselle persoonnallisuuden. Evolutionismin maailma vie ihmisiltä yksilöllisyyden, että merkityksen. Miljoonapopulaatiossa yhden eliön merkitys on kadonnut. Ainoaksi hyödyksi jää elämän jatkuminen jossakin muodossa. Evoluutiolla ei jää tilaa syntiinlankeemukselle, eikä Jeesuksen neitseestäsyntymiselle. Näiden kristinuskon peruskysymysten tilalle tulee ihmisten laaatima tiede, ja arvio siitä kuinka maailma on syntynyt, ja miten kaikki on lopulta tapahtunut. Taustalla on halu olla Jumalaakin viisaampi. Mutta näin ei asia ole Raaamatun mukaan: Jumalan sana, Jumalan teko ja Jumalan sälyttämä vastuu antavat yksilölle itsenäisyyden ja täyden ihmisarvon.
Martti, kiitos hyvistä kommenteista. Jumalan lapsi ei usko evoluutioon ja alkuräjähdykseen, vaan Jumalan lapsi uskoo Kolmiyhteiseen Jumalaan; Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen.
Minua saa vapaasti pitää huuhaana, mutta en ymmärrä hetikohta
miten evoluutio vie pohjan pois syntiin lankeemukselta.En sitäkään ymmärrä, vaikka autuas äitini siitä aina kertoi, että maapallon, sano maailman, luomisesta tuli v, 2000 kuluneeksi 6000 vuotta.
Eihän sellaista siellä missään sanota. Kun sumerilaiset kyhnäsivät savitaulujaan
kohta 4000 vuotta sitten, on miettimistä, miten sellaista kehitystä on saatu aikaan 2000 vuodessa, kun Nooan jälkeen olisi vielä nuo eri rodutkin pitänyt saada aikaan
Minua kiinnostaa tuo lain ja evankeliumin ero paljon enemmän kuin nämä toisarvoiset jutut.
Jorma, kiitos hyvistä kommenteista. Autuas äitisi puhui viisaasti, vaikka maailman luomisesta ei ole vielä kulunut 6000 vuotta. 6000 vuotta tulee täyteen kun Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta on kulunut 2000 vuotta.
Jorma, mikä merkitys lain ja evankeliumin erolla on alkuräjähdys- ja evoluutiouskovalle? Loppuuko kaikki kuolemaan?
Miten tämän sanoisi niin, että tulisi ymmärretyksi? Tieteellisiin teorioihin ei uskota. Niitä käytetään tutkimusten lähtöolettamuksina, jotka joko tarkentuvat ja vahvistuvat tai kumoutuvat tieteellisen työn edistyessä.
Tieteellistä valhetta pitää täydentää ja kehittää koko ajan, mutta sitä kauempana se on totuudesta.
Martti Luther: “Valhe on kuin lumipallo, mitä kauemmin sitä vieritetään, sitä suuremmaksi se tulee”.
En ole juuri keskustellut alkuräjähdys-uskovan kanssa, en tiedä missä he kokoontuvat messuunsa 🙂
Minä pidän tieteen ja uskon eri lokeroissa.
Alkuräjähdys, kuten sanoin. alkaa vasta siitä, kun valo tuli. Sen lähemmäs totuutta se ei pääse.
Jorma Ojala ja Martti Pentti, kiitos kommenteista. Alkuräjähdys- ja evoluutio on tullut monille jumalaksi. Jumalan antama ensimmäinen käsky on selkeä ja jotenkin vain tuntuu, että tätä käskyä rikotaan, jos ei pidä Jumalaa Luojana vaan uskoo alkuräjähdykseen ja elämän syntyneen kuten evoluutiouskonon edustajat toitottavat. Tämä alkuräjähdys- ja evoluutiouskonto on korvannut Jumalan ja tätä jumalaa ei saa evoluutiouskonnon kannattajien mielestä kyseenalaista. Jorma, mielenkiintoista, jos sinulla on tiede ja usko eri lokeroissa. Tarkoittaako, että uskot toisaalta Luojaan, mutta pidät evoluutiouskontoa totena vai mitä tarkoita?
”Tieteellistä valhetta pitää täydentää ja kehittää koko ajan, mutta sitä kauempana se on totuudesta.” Jos tieteellinen teoria todetaan vääräksi, siitä luovutaan. Ei tutkimus ole oppijärjestelmien pönkittämistä vaan niiden jatkuvaa uudelleenarvioimista.
Tietäminen ja uskominen ovat eri asioita. Tieto perustuu oppimiseen ja havaitsemiseen. Sillä alueella tarvitaan tieteellistä ajattelua, järkeä. Usko syntyy toisenlaisesta vakuuttumisesta, joka voi olla järjen vastaistakin. Usko ei todista tietoa valheeksi eikä tieto uskoa.