Eikö historia opeta meille mitään? Vai onko opetus kenties se, että maailmassa  on aina ollut ja tulee aina olemaankin styrankeja, ei sille mitään voi? Miten on mahdollista, että väittelyt iäisyysaiheista (homoineen ja vanhoillislestadiolaisineen) jatkuvat täällä  K24:n palstoilla  ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut itärajamme  takana? Eikö meidän pitäisi hieman enemmän kiinnostua vähän laajemman perspektiivin asioista, kun naapurin seinä palaa? Jos palo sammutetaan väärin, niin kohta voi olla edessä vähän isompikin roihu…

Analyyseja Krimin  tilanteesta on luettu vaikka kuinka paljon. Lännen johtajat ovat soitelleet puhelimilla  toisilleen ja Venäjälle. Uhkaillaan mustilla listoilla, varojen jäädyttämisillä.  EU puhisee, Nato pöhisee, mutta  pienellä Suomella voi olla kohta ns. kusi sukassa. Me tuskin pääsemme järjestämään kansanäänestystä Karjalan kohtalosta.

Se oli vielä hauskaa aikaa, kun Putin esitti venäläistä versiota Rambosta, taisteli tiikereitten kanssa, esitteli lihaksiaan ja judotaitojaan, toimi riippuliitäjänä johtaen kurkiparvea. Mutta ääni muuttui kellossa heti Sotsissa pidettyjen talviolympialaisten jälkeen. Mies otti huomattavasti vastenmielisemmän roolin Putlerina. Kurjempi juttu!

Tämä kaveri tulisi pysäyttää huomattavasti nopeammin kuin  Aatu aikoinaan. Mutta miten, kas, siinäpä vasta kysymys. On jo ylitetty raja, jonka jälkeen muun maailman ei enää auta hokea: Noin ei muuten saa tehdä, se on kiellettyä! Isoilla ja pienillä on aina ollut eri pelisäännöt.

Alkujaan olympia-aatteeseen sisältyi ajatus siitä, että kyse on kansojen keskinäisestä kisailemisesta   rauhan ja ystävyyden merkeissä. Mutta vielä vanhempi  hokema on tämä: Jos tahdot rauhaa, niin valmistaudu sotaan!

* * * * * * * *

Mitä kirkko ja kristityt duunaavat nyt? Käsitöitä. Rukoilevat ahkerasti. Eivät tumput suorina vaan kädet ristissä. Esimerkiksi näin:

Pyhä Jumala, rakas Taivaallinen Isä

Rukoilemme Krimin niemimaan asukkaiden puolesta. Uutisista luemme siellä olevien sotilaiden läsnäolosta, kasvavista jännitteistä ja syvenevästä epävarmuudesta. Sinä näet sydämemme ja tunnet meidät. Näet, että tilanne on herättänyt meissä huolta ja levottomuutta.

Herra, näet Ukrainassa asuvien huolen, kun he elävät levottomuuksien keskellä. Anna heidän kokea keskinäistä yhteyttä ja turvaa Sinussa. Muistuta, että Sinä olet kanssamme myös pelon ja hädän keskellä. Syvennä luottamus siihen, että Sinä kuljetat läpi vaikeiden aikojen.

Herra, varjele että kriisiin löydetään väkivallaton ja rauhanomainen ratkaisu. Pyydämme, että kutsut jokaista ihmistä ja kaikkia kriisin osapuolia rauhaan, rakkauteen ja anteeksiantoon. Sovinnon tie on tulevaisuuden tie.

Herra, lopuksi haluamme muistaa kaikkia kärsiviä joka puolella maailmaa. Vahvista meitä tahtosi toteuttajina. Pyydämme, anna meille sydän, joka sykkii oikeudenmukaisuudelle ja kädet, joilla edistää rauhaa. Annamme sinun haltuusi koko elämämme. Sinä olet meidän rauhamme, Sinä, maailman Vapahtaja. Aamen.