Kirjoitusteni aiheuttama pahennus

Olen kirjoittanut tälle palstalle jo noin seitsemän vuoden ajan. Kirjoitan itseäni kiinnostavista tai tärkeinä pitämistäni asioista. Teemat ovat vaihdelleet mm. urheilusta ja väkivallasta aina syviin hengellisiin kysymysiin. Herkällä korvalla olen myös kuunnellut etenkin kirjoituksistani tulevaa rakentavaa kriittistä palautetta ja myös kannustusta. Kiitos siitä.

Moni kirjoitus on herättänyt paljon mielenkiintoa, mistä toki olen kiitollinen. Muutama kirjoitus on jopa aiheuttanut pieniä aaltoja muualla sosiaalisessa mediassa. Mm. kaksi alla olevaa blogimerkintää ovat positiivisen palautteen lisäksi aiheuttaneet erityistä pahennusta.

https://www.kotimaa.fi/blogit/kappalaisen-karjahdus-naisvaltainen-kirkko/

https://www.kotimaa.fi/blogit/woke-kulttuurin-siunaus-ja-kirous/

Yllättävää oli niiden saama runsas palaute. Toisen kohdalla yllätti jopa suoranainen maalittaminen sen vuoksi, että pyrin nimenomaan pohtimaan haasteellisia teemoja avoimella mielellä välttäen liiallisia vastakkainasetteluja. Jokainen voi tosin tehdä näistä kirjoituksista omat johtopäätöksensä.

Pidän voimakkaita reaktiota hyvin mielenkiintoisena ja jopa innostavana. Jos maltillisesti ja kultaista keskitietä etsivä blogimerkintä herättää runsaasti pahennusta, olen todennäköisesti osunut johonkin olennaiseen – ikään kuin hermokimppuun.

Koenkin runsaan kriittisenkin keskustelun onnistumisena – etenkin, kun usea kritisoija on keskittynyt lähinnä haukkumaan persoonaani tai vääristelemään blogimerkintöjen sisältöä. Onpa tullut jopa yksi väkivallallakin uhkailuksi tulkittava kommentti julkisesti. Tosin kommentin esittäjä odotetusti poisti kommenttinsa, kun kysyin tarkemmin laittomasta uhkauksesta.

Usein ns. somesoturit ovat myös paljon vähemmän aggressiivisia, kun todellisessa elämässä tapaan heitä kasvotusten. Valitettavasti someaggressio näyttää antavan joillekin valheellista ja pettävää vallantunnetta, joka pitkässä juoksussa todennäköisesti rapauttaa ennen kaikkea ihmistä itseään sisäisesti. Toivon ja rukoilenkin kaikille ns. vihaajille parempia vointeja.

Tiedän, että moni ei tosin tällaisen myllytyksen takia uskalla kertoa fiksujakaan mielipiteitään julkisesti. Koen kuitenkin omalla esimerkilläni tärkeäksi puolustaa näiden hiljaisten ja fiksujen ihmisten oikeutta ilmaista itseään ja ajatuksiaan – ilman törkeää kohtelua. Näiden syiden vuoksi aion jatkossa kirjoittaa todennäköisesti aiempaa enemmän samansuuntaisista teemoista. Silloin kun yritetään halveksimalla, uhkailemalla ja maalittamalla vaientaa, tulee puhua kovemmalla äänellä.

Toki kirjoitan haasteellisista teemoista myös siksi, että usein opin itse myös paljon etenkin rakentavasta kriittisestä palautteesta. Blogitekstini kannattaakin ymmärtää ennen kaikkea pohdiskeleviksi vaikeista teemoista. Kirjoituksissani toki varmasti aina on argumentaatiossakin kehittämisen varaa. Pohjimmiltaan kirjoittaminen julkisesti auttaakin jäsentämään myös omaa ajattelua ja parhaimmillaan houkuttaa myös lukijoita pohdintaan sekä rakentavaan vuorovaikutukseen aiheesta.

  1. Minä kirjoitan rentoutuakseni. Samalla ajatukset jäsentyvät. Tekstini luettuani tiedän sitten mitä ajattelen. Jos kritiikki jota saan (ja ainahan sitä tulee) alkaa nujertaa ja ilo kirjoittamisesta katoaa, niin silloin yritän pitää taukoa. Ei terssiä kannata lisätä silloin jos sitä ennestään on liikaa. Ei kannata myöskään kirjoittaa mitään jos pelkää saavansa kritiikkiä. Pelon tähden moni ei koskaan aloita kirjoittamista ja jää sivuun omine ajatuksineen, joita kuitenkin moni olisi halunnut lukea. Jokaisella meillä kun on ihan omintakeiset ajatukset ja niitä lukemalla elämässä avautuu uusia näköaloja: ” ai noinkin voi joku ajatella”.

    • Kiitos hyvästä kommentista. Juuri noiden syiden takia pitäisin tärkeänä, että toisten näkökulmia pyrittäisiin kunnioittamaan ja ymmärtämään, vaikka olisikin eri mieltä. Ehkäpä joku arempikin rohkaistuisi?

  2. Sitten on vielä sekin asia, että joku haluaa kommentoida neutraalisti ja se koetaan sitten loukkaavana. Näin on käynyt usein.
    Lukija vain on tulkinnut tekstiä eritavalla, kuin olen kirjoittaessani tarkoittanut. Tämä nettikeskustelu eroaa juuri tässä siitä keskustelusta, jossa ollaan oikeasti läsnä. Henkilökohtaisessa keskustelussa toisen ilmeet ja olemus ovat tärkeä osa viestintää. Se puoli tässä puuttuu kokonaan, joten me täydennämme tuon puuttuvan osan omilla mielikuvillamme. Ne voivat olla hyvinkin negatiivisia. Silloinkin kun sellaiseen ei olisi oikeasti mitään aihetta. Positiivisen tekstin lukija voi tulkita neutraalina. Neutraalin tekstin tulkitsemme herkästi negatiiviseksi. Joten omat ennakko-odotukset ja mielikuvat tulevat väkisin mukaan sanalliseen viestintään. Tässä kun ei tunteita välitetä lainkaan. Sanat ovat kuitenkin tunteiden tulkkeja.
    Joitakin tunnevaarallisia sanoja olisi hyvä yrittää välttää. Täällä se on vaikeaa, kun lukijoita on paljon ja kullakin on omat sanoihin liittyvät tunnekokemuksensa.

    • Paljon kiitoksia Jorma. Mielelläni otan vastaan myös tällaista kannustavaa palautetta. Se antaa puhtia jatkaa.

    • Itsehän aikanaan ehdotin kysyttäessä harkinnassa öylätille parempaa nimeä aina sukukielisyyteen asti.

      Ehdotukseni oli Potkis mistä hirveästi ei innostuttu.

      Joten, haasteellista kirjoitatte, ja hyvä näin.

Kirjoittaja

Jussi Koivisto
Jussi Koivisto
Luterilaisuutta, monipuolisuutta, sivistystä, hyvyyttä, tiedettä, kauneutta, taidetta ja urheilua arvostava kappalainen, tiedemies (TT) ja kirjoittaja sekä fitnessvalmentaja ja -urheilija. Motto: "Kristus vie helvetin kautta taivaaseen." Instagram: @fitsisu