Woke-kulttuurin siunaus ja kirous

Kiistanalaisista teemoista (mm. woke) kirjoittamisen haaste

Hetken aikaa tuli mietittyä, onko tästä teemasta järkevää kirjoittaa – etenkin, kun ottaa huomioon, miten vahvoja tunteita aiheeseen monella liittyy. Toisaalta mielestäni juuri tällaisista kiistanalaisista teemoista on kiehtovaa kirjoittaa. Mielestäni terveessä yhteiskunnassa ja yksilössä on myös mahdollisimman vähän asioita, joista ei voisi puhua.

Toinen merkittävä syy, miksi kirjoitan woken kaltaisista vaikeista ja tunteita herättävistä teemoista on se, että haluan selkiyttää omaakin ajattelua. Kirjoittaminen on minulle keino myös saada omia ajatuksia järjestykseen. Tässä ajattelun ja selkiyttämisen prosessissa auttaa myös se, että saan usein myös asiallista palautetta, kannustusta ja kritiikkiä. Kaikkia asiallisia ja asiaan liittyviä kommentteja arvostankin paljon. Parhainta onkin se, että joko jonkun muu tai oma kirjoitus inspiroi asiasta kiinnostuneita ihmisiä yhteisen pohdinnan ja kunnioittavan keskustelun äärelle. Se on mahtavaa! Tervetuloa tällä kertaa woke-pohdinnan äärelle!

Woke ja sen määrittely

Aloitetaan woke-kulttuurin tarkastelu termin määrittelystä, kuten kunnon systemaattisen teologin koulutuksen saaneen tulee tehdä. On hyvä huomata, että kyseisen termin ja ilmiön käsittely on haastavaa siksikin, että kyseessä on jossain määrin hieman sumuinen aatevirtaus, joka on syntynyt Yhdysvalloissa. Wokeen voi esimerkiksi liittää muita aatteellisia virtauksia, kuten intersektionaalisen feminismin, cancel-kulttuurin, turvallisen tilan, sukupuolivähemmistöjen oikeuksien puolustamisen tai vaikkapa rasismin vastustamisen.

Kuten termi itsessäänkin sanoo, kyse on eräänlaisesta valveilla olosta tai asioiden tiedostamisesta. Käytännössä termiä käytetään myös mm. kuvaamaan nykyajan edistyksellistä ajattelua. Esimerkiksi Wikipedia määrittelee käsitteen seuraavalla tavalla:

”Woke on Yhdysvaltain afroamerikkalaisen väestön englannista peräisin oleva käsite, joka tarkoittaa poliittisesti valveutunutta, erityisesti rasismin, syrjinnän ja muun yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden tiedostavaa henkilöä.”

Woke onkin käsitteenä tullut meille nimenomaan Yhdysvaltojen kontekstista, jossa edelleen tehdään tiliä mm. orjuuden aiheuttamasta syvästä haavasta ja yhteiskunnallisesta kahtiajaosta. Muun muassa sosiaalinen media ja striimauspalvelut sekä yhteiskunnallinen keskustelu esimerkiksi lehdissä on tehnyt käsitteen ainakin minulle – varmasti monelle muulle suomalaiselle – jossain määrin tutuksi. Aihe on ollut viime aikoina hyvin keskusteltu ja mielipiteitä jakava asia myös meidän suomalaisessa kontekstissa.

Käsite tuli esimerkiksi aika surullisella tavalla esille mm. kosmologi Esko Valtojan ja toimittaja Renaz Ebrahimin välisessä keskustelussa. En lähde sitä referoimaan, mutta jokainen voi vetää omat johtopäätöksensä keskustelusta täältä: https://yle.fi/a/3-12195118

Mitä myönteistä wokessa on?

Tästä on hyvä suoraan jatkaa woke-kulttuurin myönteisiin puoliin. Mielestäni edellä mainittu Wikipedian määritelmä kuulostaa ainakin omaan korvaan oikein hyvältä. Nähdäkseni ei ole eettisesti kestävää tai edes yhteiskunnan ja yhteiskuntarauhan kannalta järkevää, että ihannoidaan esimerkiksi poliittista valveutumattomuutta, rasismia, syrjintää tai epäoikeudenmukaisuutta.

Sellaiset yhteiskunnat, jotka rakentuvat jonkin ihmisryhmän vihaamiselle, eivät ole terveitä, oikeudenmukaisia ja loppujen lopuksi kovinkaan vahvoja. Hyvien ja vahvojen yhteiskuntien merkki on nähdäkseni se, että siinä kaikki ihmisryhmät pyritään jollain tapaa ottamaan hyvinvoinnissa huomioon. Tässä suhteessa länsimaat – ja etenkin Suomi – edustavat ainakin itselleni edelleen kaikkein lähintä tilannetta ideaalista tässä suhteessa. Vaikka Suomessa toki edelleen on mm. rasismin suhteen ongelmia, on täällä kuitenkin suhteellisen salliva pohjoismainen ilmapiiri.

Woke ja siihen liittyvät termit ovat tulleet myös kirkolliseen kielenkäyttöön. Olen jo useamman vuoden havainnut, että kirkon eri tasoilla on alettu woke-hengessä puhua mm. turvallisesta tilasta. Samanlainen trendi on ollut muissakin minua lähellä olevissa ja minulle tutuissa yhteisöissä sekä instituutioissa (mm. yliopisto). Ajatus turvallisesta tilasta on periaatteessa hieno. Sillä parhaimmillaan pyritään estämään kiusaaminen ja öykkäröinti.

Erinomainen esimerkki turvallisesta tilasta on ollut kirkossa viime aikoina meidän Tapiolan seurakunnassa aktiivisten nuorten aikuisten perustama Bless-yhteisö, jossa nuoret aikuiset kokoontuvat joka toinen viikko sunnuntai-iltaisin kirkolle. Ohjelmaan kuuluu mm. hyvää musiikkia, visuaalinen panostus valaistuksesta lähtien, iloinen ja tervetullut henki, rukousta, pieni ja lyhyt messu, alustus jostain kiinnostavasta teemasta sekä yhteinen iltapala. Minutkin on ilokseni sinne pyydetty puhumaan ja olen joka kerta ollut todella vaikuttunut ja aidosti iloinen siitä, mitä nämä upeat ja fiksut nuoret aikuiset ovat saaneet aikaan.

Ei ihme, että kyseiset illat ovat suosittuja. Järjestipä tämä upea porukka kirkolla viime syksynä jopa reivitkin. Turvallinen tila toimii tässä yhteydessä mainiosti, koska sen säännöt ohjaavat hienolla tavalla toisten ja heidän mielipiteitään kunnioittavaan kohteluun. Mielestäni nuorten aikuisten laatimat säännöt myös hyvin ehkäisevät hengellistä väkivaltaa. Tätäkin kautta isot terveiset ja kiitokset Bless-väelle! Olette todellisia hyvyyden airueita ajoittain synkässä maailmassa!

Tähän mennessä kaikki hyvin siis myös woke-kulttuurin osalta, vaikka en ehkä määrittelisi esimerkiksi seurakuntamme Bless-iltaa wokesta käsin – vaan ennemmin näen sen tervehenkisen kristillisyyden ilmentymänä. Kaikesta huolimatta woke voi parhaimmillaan edistää ihmisten hyvinvointia ja vähentää pahuutta sekä kärsimystä maailmassa silloin, kun sen taustalla on vilpitön halu auttaa ihmisiä.

Woken ongelmallisuus etenkin suomalaisessa kontekstissa

Seuraavaksi on hyvä tarkastella myös hieman kyseisen ilmiön varjopuolia. Woken yksi isoimpia haasteita lienee juurikin se, että Yhdysvaltojen tilanne on erilainen kuin Suomen. Yhdysvallat on vuosisatojen aikana kehittynyt vähitellen erittäin monikulttuuriseksi ja etniseksi sulatusuuniksi. Samoin se on myös monella mittakaavalla edelleen maailman merkittävin super-valtioksi tai suurvalta (mm. sotavoimat, teknologia, populaarikulttuuri jne.), vaikka etenkin Kiina sitä aktiivisesti haastaakin.

Suomi taas on väestöltään paljon pienempi ja homogeenisempi. Suomen lähihistoria on myös hyvin erilainen. Esimerkiksi Suomen itsenäisyydestä on paljon lyhyempi aika kuin jenkkien omasta itsenäisyystaistelusta. Suomessa ei myöskään ole sodittu mm. eri etnisyyttä olevien ihmisten orjuuden takia, vaikka molemmissa rasismia toki onkin. Valitettavasti sellaista yhteiskuntaa ei taida ollakaan, jossa ei olisi jonkinlaista syrjintää tai epäoikeudenmukaisuutta. Silloin nimittäin siinä elettäisiin jonkinlaisessa utopiassa tai maanpäällisessä paratiisissa, jossa ihmisten sydämessä ei olisi enää tilaa pahuudelle tai joskus väkivaltaiselle selviytymis- ja lisääntymistaistelulle.

Hyvin erilaisesta maiden eroista huolimatta Yhdysvalloilla ja Suomella on myös yhdistäviä tekijöitä. Molemmat valtiot mm. uskovat demokraattiseen yhteiskuntamalliin ja edustavat ns. länsimaisia arvoja, jotka rakentuvat mm. juutalaiskristilliselle ja antiikin kreikkalaiselle perinteelle. Molemmissa valtioissa myös vahva kansallistunne ja korkean tason osaamista mm. tieteen ja teknologian alalla. Lisäksi Suomi ja Yhdysvallat ovat viime vuosina lähentyneet hyvin paljon sotilaallisesti.

Yhdysvaltalaista woke keskustelua kuitenkin määrittää hyvin paljon afro-amerikkalaisten aikoinaan kokema orjuus ja sen jättämät arvet – samoin kuin esimerkiksi siihen pitkään liittynyt rotuerottelu. Oikeastaan orjuuteen perustuva rotuerottelu on ollut hyvin äskettäinen ongelma ja se näkyy edelleen mm. yhdysvaltojen woke-keskustelussa.

Suomessa ei kuitenkaan ole samanlaista orjuustaustaa. Suomi on vuosisatojen ajan elänyt lähinnä eri suurvaltojen puristuksessa ja täältä on ennemminkin haettu kantasuomalaisia orjiksi muihin maihin (mm. Isossa vihassa). Tämä ei toki tarkoita, etteikö Suomessa olisi rasismia. Sen konteksti on kuitenkin eri ja se olisi hyvä ottaa huomioon. Olen nimittäin törmännyt joskus hieman outoihinkin virityksiin, joissa esimerkiksi somessa minulle tuntematon ihminen on vaatinut minua luopumaan valkoisen miehen etuoikeuksista lätkäisemällä jonkin jenkeistä kopioidun pohjan allekirjoitettavaksi.

Nyt vain pitäisikin osata hahmottaa, mikä on Suomessa se tyypillisen suomalaisen miehen etuoikeus? Suomessa miehiä koskee toisin kuin naisia mm. pakollinen asepalvelus, korkeammat itsemurhaluvut, isompi syrjäytymisriski, alempi koulutustaso ja aiempi kuolleisuus. Onko tosiaan niin, että suomalainen mies on etuoikeutetumpi kuin suomalainen nainen?

En toki halua vähätellä mm. naisten ongelmiakaan. Naisia koskee usein mm. perheväkivaltatilanteet ja isompi uhka seksuaaliselle väkivallalle. Yhteiskunta on tietyiltä osin melkein missä tahansa maailmassa naisille monella mittarilla turvattomampi paikka kuin miehille.  Naiset myös keskimäärin ovat valmiimpia tyytymään monessa suhteessa vähempään kuin miehet.

On toki myös selvää, että sukupuolivähemmistöilläkin on omat haasteensa. Erityisen haasteelliset olot Suomessa on kuitenkin maahanmuuttajilla tai erilaisen etnisen taustan omaavilla. Heille töihin pääsykin voi olla vaikeaa pelkästään ulkomaalaiselta kuulostavan nimen takia – puhumattakaan ennakkoluuloista. Ongelmat eri sukupuolten ja ihmisryhmien välillä ovat siten keskimäärin vain hyvin erilaisia. Ymmärrys ja empatia toisia kohtaan ja halu ymmärtää toisten vaikeuksia on aina tervetullutta.

Woken ei tulisi siten tarkoittaa jonkin tietyn ihmisryhmän – ei edes meidän valkoisten heteromiesten – demonisointia. Sellainen on nimittäin juuri sitä rasismia, josta on suvaitsevaisuus kaukana. Historiaa tuntevat myös ymmärtävät, että liian mustavalkoiset jaot ihmisryhmien kesken voivat johtaa käsittämättömiin kauheuksiin, kuten esimerkiksi 1900-luvun totalitaristiset valtiot ja toinen maailmansota osoittivat.

Todellinen tasa-arvo tarkoittaakin mielestäni sitä, että ihmisiä kohdellaan ja yritetään ymmärtää ennen kaikkea arvokkaina yksilöinä, eikä esimerkiksi jonkun rodullisen joukon edustajina. Sen vuoksi olen myös mm. meritokraatti, jonka mielestä niin yhteiskunnan kuin yksilöidenkin etu on se, että osaavimmat yksilöt palkataan kuhunkin virkaan – olipa sitten sukupuoli, ihonväri jne. mikä tahansa. Tämä on reilua ja motivoi yrittämään sekä tekemään töitä oman pärjäämisen eteen.

Samalla tietysti pitää pitää huolta siitä, että kaikkein huonoimmassa asemassa olevia autetaan. Itse suuntaisinkin yhteiskunnan rahoja nimenomaan kaikkein heikompiosaisten auttamiseen. Esimerkiksi pienituloisista perheistä tulevien lasten liikuntaharrastuksia olisi mielestäni erittäin viisasta tukea myös yhteiskunnallisesti.

Samoin esimerkiksi turvallisen tilan käsitettä ei tulisi ymmärtää siten, että sen varjolla vaiennetaan jokin ihmisryhmä. Tästä on valitettavia esimerkkejä mm. Yhdysvalloista, joissa esimerkiksi ihmisten pääsyä tiettyihin tiloihin on rajoitettu ihonvärin perusteella. Woke nähdäkseni edellyttää hyvistä puolistaan huolimatta kuitenkin jalostamista tai paremmin sanottuna se voikin hyvässä tapauksessa olla paluu hyville länsimaisille juurille, kuten seuraavassa luvussa pyrin argumentoimaan.

Miten jalostaa woke-ideologia?

Näen ainakin jossain määrin woke-kulttuurin yrittävän vastata vanhaan ja hyvään kysymykseen: Millainen on hyvä ja sivistynyt ihminen? Jos kyseinen suuntaus ymmärretään tällä tavoin, sillä on yllättävän paljon yhteyksiä vanhaan länsimaiden aatehistorialliseen perintöön: juutalaiskristillisyyteen sekä antiikin kreikkalaiseen filosofiaan. Näitä kahtahan taas on yhdistänyt mm. yhteinen pyrkimys pyrkiä olemaan mahdollisimman hyvä ihminen.

Niin juutalaiskristillisyyden kuin kreikkalaisen filosofiankin mukaan tämä saavutetaan hyveiden kautta. Toki eroa näillä kahdella isolla aatteellisella linjalla on konteksti: juutalaiskristillinen hyveoppi on hyvin vahvasti sidoksissa sen pyhiin kirjoituksiin ja kreikkalainen filosofia taas yleisellä tasolla aatteellisesti viisauden rakastamiseen eli siihen, mitä filosofia sananmukaisesti tarkoittaakin.

Woke-kulttuuri yrittää mielestäni vastata antiikin kreikkalaisia filosofeja sekä myös juutalaiskristillisen perinteen edustajia pohdituttaneeseen kysymykseen: Miten saavuttaa hyvä elämä ja kehittyä hyväksi ihmiseksi? Woke ei ehkä olekaan niin uusi ilmiö kuin kuvitellaan. Nimittäin woken hyvepuheen taustalla voidaan nähdä niin antiikin kreikkalaisia filosofeja kuin vaikkapa kristittyjäkin perinteisesti yhdistänyt käsitys hyveistä eli niistä ominaisuuksista, jotka tekevät ihmisestä hyvän. Voisikin oikeastaan sanoa, että koko länsimainen kulttuurinen ja aatehistoriallinen perinne on rakentunut tämän varaan.

Toki woken hyvepuheeseen ajoittain liittyy se ongelma, että se muistuttaa ennemmin mm. somessa tapahtuvaa hyvesignalointia kuin aitoa pyrkimystä kehittyä ihmisenä – edellinen on helppoa, jälkimmäinen paljon haastavampaa ja usein työtä vaativaa. Tosin on myös hyvä huomata, että esimerkiksi luterilaisessa kontekstissa jumalalliset hyveet, kuten usko, toivo ja rakkaus, eivät ole pohjimmiltaan ihmisen omaa ansiota, vaan Jumalan lahjaa. Mielestäni on kuitenkin hyvä kysyä, onko kristillisyyden ohentuminen länsimaissa johtanut siihen, että pinnallinen ja keinotekoinen hyvesignalointi korvannut aidon kiinnostuksen hyveisiin ja siten pyrkimyksen olla oikeasti hyvä ihminen. Onko pyhyyden korvannut tekopyhyys?

Woken lisäksi olen huomannut länsimaissa myös toisen mielekiintoisen hyveisiin liittyvän trendin eli nuorten ja keski-ikäisten miesten kiinnostuksen antiikin kreikkalaista filosofista suuntausta eli stoalaisuutta kohtaan. Stoalaisuudessa on keskeistä mm. tunteiden hallinta ja sen kautta saavutettava tyyni mielentila. Huomaan itsessänikin viehtymystä tätä kohtaan. Veikkaan, että stoalaisuuden eräänlainen uudelleentuleminen liittyy juuri siihen, että woken kaltaiset ilmiöt ovat usein täynnä ajoittain sekavaakin tunnepuhetta ja tunteiden ylikorostamista. Stoalaisuuden uusi tuleminen siis toimii ikään kuin vastavoimana tälle.

Olipa sitten wokella mahdollisuus jalostua perinteisempään teologis-filosofiseen suuntaan jää nähtäväksi. Tällä hetkellä ja tällä vuosituhannella tulevaisuuden ennustaminenkin on valtavassa murroksessa ja globaaleissa kriiseissä muutenkin muuttunut hyvin haastavaksi tehtäväksi. Itse olen kuitenkin pohjimmiltani optimisti ja uskon lopulta hyvyyden ja valon voittoon pimeydestä sekä uuteen kukoistuksen aikakauteen myös länsimaissa – ja kukoistuksella tarkoitan tässä ennen kaikkea ihmisen sisintä ja sydäntä.

Ehkäpä nyt olisi siten woken hengessä tapahtuvan hyvesignaloinnin sijaan aika oikeasti panostaa hyvän tekemiseen ja hyveisiin? Siihen miten jokainen meistä aivan tavallisessa arjessa kohtelemme toisiamme. Minusta hyvä paikka on aloittaa siitä, että mahdollisuuksien eteen tullessa voimme tehdä toistemme päivästä vähän paremman ilman someen kuvaamista. Voisinko esimerkiksi hymyillä kaupan kassalle ja olla mahdollisimman ystävällinen palvelutyötä tekeville? Voisinko pitää lähimmäiselle ovea auki ja toivottaa hyvää päivää? Voisinko käydä katsomassa ikäihmistä tai soittaa hänelle? Pienistä puroista nimittäin usein kasvaa iso virta.

  1. Ihan vain oma ei niin hyvä kommentti. Vaan kun tähän ilmaisuun ”työrauha” on yhteiskunnassa törmännyt turhan monta kertaa. Yleensä takana tuntuu olevan se, että oli taho nyt mikä tahansa tai kenties vain yksityinen henkilö, niin joku asia mättää. Ja se on ikävästi tullut julkisuuteen. Ja sehän sitten vaatii asioiden korjaamista ja uudelleen arvioimista.

    Toivotan menestystä kirkolliskokouksen työlle.

    Mitä tulee jumalanpalveluselämän kehittämiseen. Hienoa, että tuloksia näköjään vihdoin saadaan. Sehän näkyy kirkkoon kuuluvien lisääntyneenä lukumääränä tulevaisuudessa. Tavallisena kirkonpenkin kuluttajana oma havainton tosin lähimenneisyydestä on toinen. Palveluselämää on kehitetty mm. virsikirjaa uudistettu jne. vaan eipä se jäsenkatoa ole estänyt.

    Toivon vilpittömästi, että suunta muuttuu.

    • Charlotta L,

      Ehkäpä haluat asua Putinin tapaisen diktaattorin hallitsemassa maassa? Suuri määrä suomalaisia miehiä sai surmansa estäessään maan miehitystä, minusta he ansaitsevat kunnioituksen eivät halveksuntaa.

    • Miten perustelet näkemyksesi että wokeen liittyy viha ja aggressio? Itselle esimerkit aggressiosta tulevat mieleen ihan muulta taholta.

  2. Kiitos hyvästä kirjoituksesta! Woke-käsite on ongelmallinen ja jossain määrin altis jonkinlaisille väärinkäytöksille. Tässä asiaa oli monipuolisesti pohdittu.

    Eläkeläisen piti myös hakukoneesta tarkistaa, mitä tarkoittaa ”reivit”, ettei tulisi tässäkin väärinymmärryksiä. Mutta arvaukseni oli kutakuinkin oikea. Vielä ei siis olla kokonaan pois pelistä!

    • Kiitos paljon Pirjo kannustavasta kommentista. Kiva myös kuulla, että reivikäsitteenä oli tuttu 🙂

  3. Jussi
    En oikein ymmärtänyt missä se woken kirous oli? Eikö epäoikeudenmukaisuuksien havaitseminen ole aina positiivinen asia? Sekoitatkohan (kuten yhdessä lauseessa lipsautit) sen cancellointiin, joka on yksinkertaisesti boikotointia. Ne, jotka ovat kokeneet sortoa, boikotoivat / cancelloivat sortajiaan tai näitä tukevia organisaatioita. Tunnetuin tällainen tapahtuma lienee Alabaman bussien cancellointi, jossa mustat mieluummin kävelivät pitkänkin matkan kuin suostuivat istumaan bussien ”black only” -paikoilla.

    Olen minäkin elämäni aikana boikotoinut milloin Nestleä, milloin Shelliä. Ja nyt on boikotissa mm. Teboil ja Marabou. Siinäkään ei ole siten mitään uutta.

    Kun nyt hait vauhtia antiikin filosofiasta, niin woke-ajattelua olisi syytä kohdistaa siihenkin: ”demokratian kehdolle”, Ateenalle ei ollut mikään ongelma se, että kansalaisoikeudet olivat vain n. 20%:lla väestöstä ja Aristoteles kutsui orjia ”kaksijalkaiseksi karjaksi”, ”eläviksi työkaluiksi” ja ”isäntänsä jatkeiksi.” Eikä ateenalaisille miehille ollut mikään ongelma se, että naisilla ei ollut oikeastaan mitään juridisia tai taloudellisia oikeuksia – poliittisista nyt puhumattakaan. Jotta sellaista demokratiaa.

    • Woken kirous on lähinnä se, miten ikään kuin mm. tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden varjolla ja niitä väärinkäyttäen pyritään vaientamaan eri tavoin ajattelevat sekä syyttämään mm. valkoisen miehen taakasta. Tai monen ns. edistyneen mielestä minun kaltaiseni ei saisi aiheesta edes puhua. Kuten varmasti hyvin olet havainnut, olen aika monta kertaa joutunut tällaisten edistyksellisten haukkumaksi ja minua on yritetty cancelloida ja maalitettu. Tietysti woke-käsitteenä on monessa mielessä hankala ja siksi puhuin ennen kaikkea ilmiöistä, jotka siihen liittyvät. Mielestäni pohdistasi antiikin demokratiasta menee asiassa hieman sivupolulle. Kiitos kuitenkin kommentista.

  4. Ajankohtaiseen aiheeseen blogisti on tarttunut. Hyvä niin. Prof. Markku Ruotsila toteaa liittyen tähän woke-cancel ideologiaan mm; ”Ehdoton enemmistö amerikkalaisista ei voi sietää enää tätä woke-uuskieltä ja toismielisten amerikkalaisten enemmistön mitätöimistä, alentamista ja hiljentämistä”. Ruotsila kertoo, että ”yli 80 % amerikkalaisista ovat täydellisesti kyllästyneet tähän poliittisen korrektiuden puhekieleen, joka tuutista tulevaan ja jota heille joka päivä syötetään 24/h.”

    Tutkimusten mukaan, näin Ruotsila toteaa, ”tämä pätee kaikkiin ryhmiin, valkoisiin, mustiin, miehiin, naisiin, nuoriin, vanhempiin ja kaikkiin eri tulotasoihin.” Tästähän ei kaiketi uutisoida Suomessa. Voidaan tietysti kysyä miksi näin? Ilmeisesti riippuu paljon siitä, mitä amerikkalaisia lehtiä suomalainen media lainaa. Olisiko tässä jo hieman esimakua siitä, mitä woke-uuskieli voi myös saada aikaan.

    • Kiitos paljon Kosti mielenkiintoisesta kommentista. Olen itsekin aistinut amerikkalaisessa eetoksessa kyllästymistä, mutta en tiennyt, että luvut ovat näin korkeat. Jännä nähdä, miten Suomessa kehittyy.

    • Kyse on Yhdysvalloissa osin – jopa olennaisesti – eri asiasta kuin miten Jussi Koivisto asiaa kuvaa. Woke on siellä jo aikoja sitten irronnut alkuperästään. Siitä on tullut kulttuurisodan ja poliittisen taistelun välikappale, iskusana.

      Floridan republikaaninen kuvernööri Ron DeSantis – ”pikku-Trump” – suunnitteli käyvänsä Wokella presidentinvaalikampanjaansa. Hän julisti taistelevansa Wokea vastaan lainsäädännöllä, kouluissa ja nissä annettavassa opetuksessa, tekevänsä Floridasta Wokesta vapaan alueen. Homma tyssähti. Ei herättänyt amerikkalaisten kiinnostusta.

      Näyttää siis siltä, että iskusana-Woke on aseena menettämässä teräänsä amerikkalaisten taisteluissa, mitä Ruotsilan luvutkin osoittavat. Tosin Ruotsilan luettelo syistä on kylläkin vino, ideologisesti värittynyt.

      Mutta kuten edellä kirjoitan, kyseessä on siis vähän eri Woke kuin mistä blogisti puhuu.

    • Jorma. Olemme siis samaa mieltä siitä, että sanasta woke on tullut iskusana ja poliittisen taistelun välikappale. Mielenkiintoista. Toteat; ”woke on Usa:ssa aikoja sitten irronnut alkuperästään.” Nytkö se Suomessa sitten esiintyy ”ideologiasta puhtaana?” Laki vapautuksen välineenä? Awake, woke. Tietoisuuden nostatus, etc. Onhan se ollut jo aikoja sitten nähtävissä, että tämä ideologinen kamppailu on siirtynyt Yhdysvalloista myös tänne vanhalle mantereelle. Suomessakin on realisoitunut se, että ”väärin ajattelevilta” voidaan viedä elanto. Nähtävissä on myös woken totalitaristinen pyrkimys hiljentää ”historian väärällä” puolella olevien mielipiteet. Vaaditaan, että joko olet meidän puolellamme tai sitten olet meitä vastaan ulottuen myös siihen, että myös Raamattua pidetään rasistisena kirjana.

      Kristityt ja perinteisesti ajattelevat pitää vaientaa, vaikka lailla. Tämähän on myös nähtävissä. Toteat, että ”Ruotsilan luettelo syistä on kylläkin vino, ideologisesti värittynyt.” Toteatko tämän kaikesta ideologiasta vapaana? Onhan selvästi nähtävissä, kun sanoille annetaan uusi merkitys (Ruotsila käyttää ilmaisua ”sanojen varastaminen”) se myös muuttaa ajattelutapaa. Siihen mukaudutaan, eikä huomata, mistä kaikesta tässä wokessa on kysymys. Siitä lienee syytä kaikkien ottaa lisää selvää. Minunkin puolestani wokea kannattavat saavat ilmaista ajatuksensa, mutta Ruotsilan kanssa olen samaa mieltä siitä, että ”länsimainen sivilisaatio katoaa sinä hetkenä, kun enemmistö kansalaisista hiljennetään erilaisilla uhkauksilla tai erottamalla työstään tai jollain muulla tavalla.”

    • Kosti. kirjoitat:

      ”Kristityt ja perinteisesti ajattelevat pitää vaientaa, vaikka lailla.. Tähähän on myös nähtävissä.”

      Edelleen kirjoitat:

      ”…Ruotsilan kanssa olen samaa mieltä siitä, että ’länsimainen sivilisaatio katoaa sinä hetkenä, kun enemmistö kansalaisista hiljennetään erilaisilla uhkauksilla ja erottamalla työstään tai kollain muulla tavalla’.”

      Kosti, tarvitaan kyllä lihaa luitten päälle. Kovia väitteitä, mutta missä konkretia?

    • Jorma. Kyselet konkretiasta. Eikö tuossa kirjoituksessani jo sitä ollut, kun olemme mm. samaa mieltä siitä, että ”woke on jo aikoja sitten irronnut alkuperästään.” Lisäksi Iltalehdestä löytyy mm. Sanna Ukkolan kolumni 27.10.2022. – Näin woke-hulluus tunkeutui yliopistoihin. – Poliittinen woke-aktivismi on lipunut akatemiaan – ja joissain oppilaitoksissa se on jo vyörynyt osaksi kaikkea toimintaa. Muutama lievä esimerkki.

      ”Eräs opettaja kertoi, kuinka oppilaat ahdistuivat ja pitivät sitä väkivaltaisena kokemuksena, kun opettajat pyysivät heitä lukemaan Shakespearea.”

      ”Samoin maailmanhistorian upeimmat klassikot ovat muuttuneet äärimmäisen vaarallisiksi: ne ahdistavat, loukkaavat, triggeröivät ja traumatisoivat – ovat “väkivaltaa” lukijoita kohtaan.”

      ”Eräs opettaja näytti opiskelijoille vanhan klassikkoelokuvan – ja varoitti heitä etukäteen sisällöstä sekä varasi aikaa elokuvan katsomisen jälkeen keskusteluille, jos jollakulla siihen oli tarvetta.”…etc. Hieman huvittaa, kun Tv:n tarjontakin on mitä on. Poikkeuksena Strömsö. ”Neulo Strömsö-villapaita.”

      Lihaa luitten päälle tarjoaa tarjoaa tuleva hovioikeuden päätös ja ihmettelen myös sitä, ellet ole tullut huomaneeksi, että kristittyjä on ammuttu Yhdysvalloissa, kun heidät on luokiteltu vihajärjestön edustajiksi, kuten Ruotsila toteaa. Hesari on myös varsinainen woke-lehti, joka parhaansa mukaan imitoi amerikkalaista mediaa.

    • Kyllä, Woke on irronnut alkuperästään. Siitä on tullut – poliittisen ja kristillisen oikeiston – iskulause, jolla käydään kulttuurisotia etenkin Yhdysvalloissa. Keskustelu, jota lainaat, on omiaan tuomaan kultruurisotaa myös meille.

      Hovioikeuden tulevalla päätöksellä ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä.

    • Niinkö on Jorma, että Ruotsilan esilletuomat asiat tuossa keskustelussa (käyttääkseni tuota esilletuomaasi lakitekstin sanamuotoa) – ovat omiaan – tuomaan tätä kulttuurisotaa myös meille? Nytkö vasta tämä arvosodan aikakausi on alkanut? Eikö polarisaatio Suomessakin ole paljon vanhempaa perua ja vuosien saatossa vielä polarisoitunut entisestään. Akteemisissa piireissä se näyttää saaneen aika arveluttavia muotoja, kuten Sanna Ukkolankin kolumni osoittaa. Hämmentävää vain, että opettajat eivät uskallla puhua omilla nimillään. Rotusorto, kuten toteat on irrotettu alkuperästään. Olisiko sitten niin, että sen on irroittanut asiayhteydestään kristillinen oikeisto? Näinhän sinä hieman annat ymmärtää. Lieneekö niin, ettei hovioikeuden päätöksellä ole mitään tekemistä woken kanssa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Raamatun lainaaminen oli omiaan viemään asian näinkin pitkälle.

    • No niin Ruotsala on äärioikeistolainen mielipidevaikuttaja, joten päätös siteerata häntä kertoo kommentoijan ajatusmaailmasta ja arvoista aika paljon tai ainakin sen ettei siinä tasa-arvoa ajeta.

    • Kosti, nyt olet lähtenyt vähän laukalle. En esimerkiksi ole puhunut mitään rotusorrosta ja sen irroittamisesta alkuperästään – mitä se sitten saattaisikaan tarkoittaa, en tiedä.

      Yhteiskunnassamme – ja myös kirkossa – on jakolinjoja ja jyrkkiäkin mieliide-eroja. Niille on taustansa, kuten kesän keskustelu yhdellä siivulla, osa-alueella osoitti.

      En ammattijournalistina kommentoi Sanna U:n kolumnia.

    • https://www.youtube.com/watch?v=W6EA8jrSilo

      Pellervo Kokkonen. Tämä on USA:n idea. Arviosi minusta ei taida pitää oikein paikkaansa.

      Ari Helo Amerikan Yhdysvaltojen historia. Katsotaan sitten tämän kirjan anti, mistä on kysmys. Vasta tuon kirjan löysin ja varasin samantien. Jorma, löytyy noita kirjoituksia wokesta myös Suomen kuvalehdestä ja monesta muusta artikkelista. Olet varmaan paremmin selvillä niistä kuin minä. Kävin noita artikkeleita läpi eri lehdistä ja hämmästyin.

    • https://agricolaverkko.fi/tietosanomat/saako-intersektionaalista-tutkimusotetta-kritisoida-breaking-the-silence-gradun-tapaus/

      Ari Helo

      Saako intersektionaalista tutkimusotetta kritisoida? ”Breaking the Silence” -gradun tapaus

      ”Turun yliopiston Itä-Aasian tutkimuksen yksikössä hylättiin maisterintutkintoa tekevän opiskelijan lopputyö. Gradujen hylkääminen on Suomessa erittäin harvinaista. Hylkäyksen syyksi esitettiin puutteet työn objektiivisuudessa – mutta oliko kyse pikemminkin intersektionaalisen tutkimusnäkökulman kritiikin kieltämisestä?”

      Pitkälle woke näyttää pesiytynyt yliopistoihin, vaikka Jorma et suostunutkaan kommentoimaan Sanna Ukkolan kolumnia. Tässä Ukkolan toinen kolumni. – ”Kerta kiellon päälle yliopistosta ja wokesta – yliopiston ei kuulu olla turvallinen tila!

      Hieman Jussi meni nyt kommentointini woke-kritiikin puolelle. Toivottavasti sen kuitenkin hyväksyt.

    • Vielä lisäkommenttina, että blogimerkintäni tarkoituksena ei ollut tehdä woke-ilmaisusta lyömäasetta tai demonisoida sitä, vaikka näenkin siinä hyvien puolien lisäksi huonoja puolia.

  5. Se on ainakin selvää, ettei oikea kristillisyys lähde mihin tahansa mukaan, tämä on yksi näistä ajan oudoista ilmiöistä. Niitten takana on hyvinkin usein ”konservatiivi kristillisyyden” alasajo, joka ilmenee tätä nykyä sekavan sukupuoli käsitteiden ja Luojan hyvien luomistekojen murtamisyrityksinä. Tämä tietää entistä enemmän työmaata psykiatrisen hoidon tarpeelle, sillä ei ihminen luonnottomuuksien lakia ole luotu noudattamaan, vaan hyvän Luojan elämän normeja.

    • Kiitos kommentista ja mielenkiintoista on tosiaan tämän ilmiön edessä huomata, että usein ne asiallisimmat äänet tulevat ehkäpä juuri sieltä konservatiivi- ja oikeistopuolelta.

    • Woke-käsitteestä on tehty hartaasti sommiteltu olkinukke, jota fund. fanaatikot käyttävät red herringinään.

  6. Tuosta woken ongelmallisuudesta en oikein ymmärtänyt miten erilainen kulttuurinen konteksti on ongelma. Muutettavat muuttaen samat prosessit ja käyttäytymismallit näen Suonessakin.

    Itse sanoisin, että woken ongelma on siinä että woke ja intersektionaalinen feminismi ajaa tilanteeseen jossa ihmiset nähdään erityisryhmän edustajina ja vähemmän autonomisina persoonina. Olin esimerkiksi eräässä nuorten aikuisten tilaisuudessa, jossa alussa käytettiin huomattavasti aikaa itse kunkin ruokavalioista keskusteluun. Tällainen vanhempi henkilö epäröi osallistua keskusteluun seksuaalivähemmistöjen tilanteesta, kun voi mennä nimitykset ja kirjainyhdistelmät sekaisin mitä pitäisi käyttää. Vaikka siis sinänsä haluaakin vähemmistöjen oikeuksia puolustaa. Samoin kulttuurinen omiminen (cultural appropriation) on kenttä joka on wokesti tosi vaikea hahmottaa. Eli syntyy lokeroita, tabuja ja reservaatteja, jotka eivät lopulta ehkä ole hyväksi kenellekään.

    Tämäkin on vanhemman vähemmällä ymmärryksellä varustetun henkilön pohdintaa, joten olisi kiinnostavaa kuulla lisää näkemyksiä.

    • Kiitos Pellervo mielestäni kiinnostavasta pohdinnasta. Minulla ei siihen tällä kertaa tarkemmin kommentoitavaa. Varmasti pohdinnoissasi on myös perää omienkin kokemusteni mukaan (mm. kulttuurinen omiminen, josta absurdein kohtaamani esimerkki tällä viikolla oli meidän fitnessurheilijoiden kisarusketuksen syyttäminen ns. black face-jutuksi).

    • Kiitos tästäkin. Blogi ei sinällään ollut joko wokea vastaan tai sen puolella. Kyse oli vilpittömästä yrityksestä ymmärtää ja hahmottaa vaikeasti hahmotettavaa ja epämääräistä ilmiötä sen hyvine ja huonoine puolineen.

    • Harmi, että tässä keskustelussa ihan puhtaasti trollataan omalla agendalla. Ruotsalan kommentit tai esille nostettu gradun hylkääminen tuskin ovat todisteita mistään woken ongelmallisuudesta. Pikemmin on kysymys äärioikeiston kaikukammiosta ja siitä että samoja virheellisiä väittämiä levitetään ad infinitum. Tuntuu että tällaiset näennäistasapuoliset jutut joissa sitten boostataan woke-vastaisilla kommenteilla, ovat itse asiassa aika ongelmallisia. En tiedä mikä pakottaa ihmiset jakamaan tietoja tapauksista, jotka eivät oikeastaan todista mitään. Jos joku tekee huonon gradun tai ei halua kuunnella gradun ohjaaja neuvoja ja joutuu vaikeuksiin, se ei ole todiste siitä että ”mitään ei saa sanoa”. Olen edelleen odottavalla kannalla, että joku esittää esimerkkejä wokesta Suomessa. Se että keskustellaan vaikka saamelaisten oikeuksista ja se herättää valtavan rasistisen hyökyaallon somessa, ei ole todiste woken ongelmallisuudesta vaan pikemminkin sen tarpeellisuudesta. Itselle tulee negatiivisena woke-esimerkkinä keskustelu jossa tuomittiin että heteronäyttelijä esitti seksuaalivähemmistön edustajaa näyttämöllä. Siinä tuli oman woken raja selvästi vastaan.

Kirjoittaja

Jussi Koivisto
Jussi Koivisto
Luterilaisuutta, monipuolisuutta, sivistystä, hyvyyttä, tiedettä, kauneutta, taidetta ja urheilua arvostava kappalainen, tiedemies (TT) ja kirjoittaja sekä fitnessvalmentaja ja -urheilija. Motto: "Kristus vie helvetin kautta taivaaseen." Instagram: @fitsisu