Kävin vuonna 2010 vähän keskustelua sähköpostin kautta entisen Helsingin teologisen tiedekunnan Uuden Testamentin eksegetiikan professorin Heikki Räisäsen (1941-2015) kanssa. Kysyin: ”Mitä sinulla on tarjota klassisen kristinuskon tilalle? Haluatko ottaa uskon ja Jeesuksen Kristuksen pois ihmisten sydämistä?”
Räisänen mm. vastasi: ”Olen sanonut lukemattomia kertoja, etten halua ottaa keneltäkään mitään pois.” En nyt siteeraa tässä kaikkea, mistä keskustelimme. Lopuksi Räisänen vielä totesi minulle: ”Aika surullista, millaisin ansioin tiedekunnasta voi saada maisterin paperit. Alakul. terv. HR.” Räisänen sanoi haluavansa pitää esillä vaihtoehtoa. Tätä on ns. kulttuurikristillisyys. Kehotin Räisästä uskomaan Jeesukseen.
1. Kun kodin kauniin taivaisen sain tähden Jeesuksen, / en viihdy maailmassa en, vaan jäävät riemut sen. / Oi Kaanaanmaa, oi kaunis maa, se maa jossa Jeesus on! / Sinne Jumalan lapset pääsevät iäisesti olemaan. / Kiittäkää Herraa, kiittäkää Herraa, / kiittäkää, kiittäkää, kiittäkää Herraa! / Sinne Jumalan lapset pääsevät iäisesti olemaan.
2. Kun synti, liha, maailma tien saavat ahtaaksi, / ne voitan Herran armossa ja pääsen vapaaksi. / Oi Kaanaanmaa, oi kaunis maa, se maa jossa Jeesus on! / Sinne Jumalan lapset pääsevät iäisesti olemaan. / Kiittäkää Herraa, kiittäkää Herraa, / kiittäkää, kiittäkää, kiittäkää Herraa! / Sinne Jumalan lapset pääsevät iäisesti olemaan.
3. Kirkkaammin päivää loistavaa Karitsa valaisee, / ja voiton kruunu ihana päässäni säteilee. / Oi Kaanaanmaa, oi kaunis maa, se maa jossa Jeesus on! / Sinne Jumalan lapset pääsevät iäisesti olemaan. / Kiittäkää Herraa, kiittäkää Herraa, / kiittäkää, kiittäkää, kiittäkää Herraa! / Sinne Jumalan lapset pääsevät iäisesti olemaan.
4. Itsesi Jeesus kirkasta, niin oikein laulaa saan, / vapauta kieli kankea kiitokseen oikeaan. / Oi Kaanaanmaa, oi kaunis maa, se maa jossa Jeesus on! / Sinne Jumalan lapset pääsevät iäisesti olemaan. / Kiittäkää Herraa, kiittäkää Herraa, / kiittäkää, kiittäkää, kiittäkää Herraa! / Sinne Jumalan lapset pääsevät iäisesti olemaan.
Siionin Kannel 484.
Lestadiolainen isoäitini lauloi tätäkin laulua töitä tehdessään. Sanat olivat silloin varmaankin huikan erilaiset.
Ken tahtoo väärin käyttää lahjoitetun armon ja kaikki jumalalliset lahjat lihalliseen suruttomuuteen, vääryyteen, ylpeyteen, ylensyömiseen, juopumiseen, irstaisuuteen ja muuhun ilkivaltaisuuteen eikä anna itseään kehottaa vapaaehtoiseen kuuliaisuuteen, hän on väärä kristitty, joka ei ansaitse armoa eikä sen tähden voikaan sitä kauan pitää.
Stefan Prätorius, Hengellinen Aarre-aitta, s. 210, SLEY, 1925.
Hän… katsahti ylös taivaaseen, huokasi… Mark. 7:34
Kovin usein me huokaamme ja katsomme omaan itseemme; Jeesus huokasi ja katsoi poispäin itsestään. Me huokaamme ja katsomme alas; Jeesus huokasi ja katsoi taivaaseen. Me huokaamme ja katsomme ihmistä; Jeesus huokasi ja katsoi Jumalaa.
Stark, Hiljaisiin hetkiin, Päivä, 1996.
Eikö merkitse se ohikulkeville, että Jumalan Pojan tie vei ristille? Katso vaan katso vaan, Herra taivaan ja maan sinun tähtesi kärsi ja käy kuolemaan.
Synnit ristille jäi, synnit ristille jäi. Katso suurinta rakkauttaan. Kun kuolemaan Jeesus antautui, kaikki syntini ristille jäi.
Hän oli juuri pelastunut, siinä itkun syy. Ilon kyyneleet toi silmiin Vapahtajan läheisyys.
Sanat löytyvät levyltä Me vuodelta 1980, Karas-Sana Oy.
Onko kirkon vallassa joko muuttaa jotain Jumalan sanassa tai luoda uusia uskonopinkohtia?
Ei. Kirkko on perustettu Jumalan sanan varaan (Ef. 2:20) ja sidottu siihen (Matt. 28:20). Jos se torjuu Jumalan sanan, kirkko ei ole Kirkko (Joh. 10:26; Gal. 1:9). Kirkon ei tule hallita Kristusta, vaan sen tulee olla alamainen Kristukselle (Ef. 5:24).
Martin Chemnitz, Enchiridion, Taivaallisten opinkohtien käsikirja, s. 202, Concordia ry, 2023.
Meillä ei, näet, ole mitään muuta kerskausta, jossa hän käskee meitä kopeilemaan, kuin se, mitä Jumala sanoo: Ole hyvillä mielin, voios hyvin, sillä minä annan sinulle sinun syntisi anteeksi. Kerskaa minun anteeksiantamuksestani, siitä ylpeillös, sillä siinä sinulla on kerskaamisen ja ylpeilemisen aihetta, mutta ei omissa teoissasi. (Ks. myös 1. Kor. 1:31: ”Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra”., ja Jer. 9:23, 24.)
Martti Luther, Kirkkopostilla III, s. 541, SLEY, 1944. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.
Jeremia:
9:23 Näin sanoo Herra: Älköön viisas kerskatko viisaudestansa, älköön väkevä kerskatko väkevyydestänsä, älköön rikas kerskatko rikkaudestansa;
9:24 vaan joka kerskaa, kerskatkoon siitä, että hän on ymmärtäväinen ja tuntee minut: että minä, Herra, teen laupeuden, oikeuden ja vanhurskauden maan päällä. Sillä senkaltaisiin minä mielistyn, sanoo Herra.
Hän pelasti meidät laupeutensa mukaan
Kuinka voivat nämä sanat pitää paikkansa? Nehän kuulostavat siltä kuin olisimme jo pelastetut? Emmekö vielä ole maailmassa, keskellä kurjuutta? Minä vastaan: Näin on sanottu sen vuoksi, että jumalallisen armon voima ja uskon luonne ilmaistaisiin harhailevia tekopyhiä vastaan, jotka teoillansa pyrkivät tavoittamaan ja saavuttamaan autuutta, ikään kuin se vielä olisi heistä kaukana. Ei niin; Kristus on pelastanut meidät kerta kaikkiaan, jopa kahdella tavalla: ensiksikin hän on tehnyt kaiken sen mikä meidän pelastumiseksemme oli tarpeen: hän on nimenomaan niin voittanut ja hävittänyt synnin, kuoleman ja helvetin, ettei kenellekään jäänyt siinä asiassa mitään tehtävää, ja toiseksi: tämän kaiken hän on meille antanut kasteessa. Jokaisella, joka uskoo Kristuksen kaiken tämän tehneen, myöskin samassa silmänräpäyksessä on kaikki: menneet ovat menojaan kaikki hänen syntinsä, ja saman tien myös kuolema ja helvetti, eikä hän pelastukseksensa tarvitse mitään muuta kuin tämän uskon.
Ote Martti Lutherin selityksestä Paavalin kirjeeseen Tiitukselle (Tiit. 3:5, vuoden 1938 käännöksen mukaan!). Kirkkopostilla I, s. 477─478, vuoden 1941 painos, Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys.
Juha Vähäsarja, Lisää minulle uskoa:
https://www.facebook.com/photo/?fbid=1808906920434969&set=a.770809430911395
Nimenomaan evankeliumi ei vaadi meidän tekojamme, että tulisimme niillä vanhurskaiksi ja autuaiksi, vaan se jopa tuomitsee sellaiset teot. Se tarkoittaa vain uskomista Kristukseen, että hän on meidän edestämme voittanut synnin, kuoleman ja kadotuksen ja tekee meidät vanhurskaiksi, eläviksi ja autuaiksi, ei meidän, vaan hänen oman työnsä tähden, että me saamme omistaa hänen kuolemansa ja voittonsa itsellemme, aivan kuin olisimme itse ne tehneet.
Fredrik Gabriel Hedberg, Ainoa autuuden tie, s. 35, SLEY-Kirjat Oy, 1987.
Tämän maailmanviisauden omistamiseen riittää tosin järjen valo, inhimillinen terävä-älyisyys ja harjaantuneisuus ajatteluun, mutta se ei riitä tuonpuoleisen maailman viisauden omaksumiseen. Se ei ole mitään inhimillistä kuvittelua. Jumalallinen totuus autuudeksi ei ole ainoastaan ihmisten ja enkelien älyn yläpuolella, vaan myös vastoin luonnollisen ihmisen ajatusta. Mitä enemmän ihminen on omaksunut tämän maailman viisautta, mitä oppineempi hän on, mitä pidemmälle hän on edistynyt tiedossa ja tieteessä, sitä vaikeampi hänen on nähdä ja tunnistaa jumalallinen viisaus evankeliumin ”hullussa” saarnassa.
C. F. W. Walther, Todistaja N:o 5, s. 7, Toukokuu 2022.