Kenttähartaus vai sarjakuvia?

”Sil­loin kir­kol­li­sen ti­lai­suu­den vaih­toeh­to­na pi­täi­si ol­la oh­jat­tua elä­män­kat­so­mus­tie­toon tai etiik­kaan liit­ty­vää oh­jel­maa. Vaih­toeh­to­na ei voi ol­la se, et­tä va­rus­mies jää tu­paan lu­ke­maan sar­ja­ku­via.”

Näin toteaa kenttäpiispa Särkiö Helsingin sanomissa. Tästä nousee kysymys siitä, mitä jumalanpalvelus on.

Eikö jumalanpalvelus ole siihen osallistuville virkistävä kokemus, rentouttava hetki arjen keskellä, pieni juhla jonka jälkeen jaksaa taas? Akkujen latausta Herran kasvojen edessä tavalla, jota me uskonnottomat emme voi saavuttaa, ja oikeastaan meitä pitääkin ajatella vähän säälien. Ehdottomasti jumalanpalvelus on jotain, mihin kaikki kristityt mielellään osallistuvat, milloin vain voivat menonsa niin järjestää.

Koska varmaankin näin on, lienevät sarjakuvat hyvä vaihtoehto.

Kristityt varusmiestoverit tulevat sitten jumalanpalveluksen jälkeen tupaan, katsoen murheellisena poissa olleita. Mutta kaipa Aku ankan lukeminen oli parasta rentoutumista heille, jotka eivät Raamattua lue eivätkä virsiä veisaa.

 

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Tässä keskustelussa on viitattu apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuojan päätökseen (30.12.2013) kantelusta, ettei uskonnonvapaus toteudu puolustusvoimien kirkollisessa työssä. Hän toteaa mm. seuraavaa.
    ”Käsitykseni mukaan kysymys uskonnon harjoittamiseen osallistumisesta tulisi puolustusvoimissa systemaattisesti järjestää samalla tavoin kuin sotilasvalaan ja sotilasvakuutukseen osallistuminen on jo nyt ratkaistu laissa. Eri vaihtoehtojen tulisi olla vapaasti valittavissa niin, että kirkkoon kuuluva voi osallistua tai olla osallistumatta uskonnon harjoittamiseen ja vastaavasti kirkkoon kuulumaton voi valita jommankumman vaihtoehdon.”
    Hän siis pitäisi luonnollisena, että tarjolla olisi samanaikaisesti kaksi yhteismitallista vaihtoehtoa, kuten tunnustuksellinen uskonnonharjoitus (esim. jumalanpalvelus) ja ohjattua elämänkatomustietoon tai etiikkaan liittyvää ohjelmaa, jonka järjestämisvastuu on sotilaspastorilla. Elämänkatsomustiedon opetuksen järjestämisessä ei ilmennyt puutteita aiemmassa apulaisoikeusasiamiehen lausunnossa (28.10.2010, kohta 3.10).

    • Jusu, miksi veronmaksajat maksavat esimerkiksi vankilapappien ja sotilaspappien palkat? Kyse on perusoikeuksien toteuttamisesta suljetuissa oloissa eläville. Tämä valtiollinen velvoite on todettu parlamentaarisissa kirkko-valtio -mietinnöissä. Se perustuu YK:n ihmisoikeuksien julistukseen (18. artikla), Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimukseen (9. artikla) sekä Suomen perustuslakiin (11.§).

    • Noin periaatteellisesti voisin kysyä, onko minulla oikeus pyytää pastafaristia loitsuntekijää vankilaan, jos sattuisin uskomaan Lentävään Spagettihirviöön vai koskeeko tämä oikeus veronmaksajien rahoilla palkattuun pappiin vain evankelis-luterilaisen kirkon jäseniä?

      Ajalla jolloin uskontokuntaan kuuluminen oli pakollista tai kirkkoon muuten vain kuului 95% suomalaisista, ajatusta vankilapapista tai sotilaspapista voi pitää hyvin perusteltuna. Monikulttuurisessa yhteiskunnassa, jossa vain noin joka neljäs uskoo kristinuskon Jumalaan, oikeus verorahoilla palkattuun pappiin alkaa käydä yhä kyseenalaisemmaksi.

      Sanoin kuitenkin, että tämä keskustelu on ajankohtainen ’jossain vaiheessa’. Minusta tämä jokin aika on silloin kun evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvien osuus väestöstä on niin pieni, ettei sillä voi enää perustella yhteisillä verorahoilla maksettua jonkin yksittäisen uskontokunnan pappia. Eihän se olisi edes reilua muita uskontokuntia kohtaan.

    • Ja edellistä ajatusta jatkaen, en näe mitään ongelmaa päästää pappia vangin tai varusmiespalvelusta suorittavan ihmisen luokse. Kysymykseni kuului, onko tämän toiminnan rahoittaminen yhteiskunnan tehtävä vai pitäisi kyseisen uskontokunnan kustantaa tämä toiminta?

    • kenenkään perusoikeuksia ei loukata sillä ettei yhteiskunta maksa pappien palkkoja eikä uskonnonharjoitusta yleensäkään.huomattakoon että kenenkään oikeutta uskontoon ei rajoiteta ja papit voivat vierailla varuskunnissa ja vankiloissa samoissa puitteissa kun muutkin vierailijat.uskovaisilla näyttää olevan sellainen ihmeellinen käsitys että uskonnonvapaus tarkoittaa erikois-oikeuksia jotka kaikkien pitäisi vielä maksaa.

  2. Totean vielä, että positiivisen uskonnonvapauden toteutuminen edellyttää sitä, että jumalanpalveluksen tai hartauden järjestäminen ei tapahdu levon tai vapaan aikana. Viittasin esimerkkinä sarjakuvien lukemiseen. Olen suuri Aku Ankan ystävä ja luen lapsilleni tulevaa Akkaria. Se ei kuitenkaan ole yhteismitallista tekemistä jumalanpalveluksen tai hartauden kanssa.

    • Olen tästä jyrkästi eri mieltä. Jos minä kuulun kirkkoon, en saa osallistua jumalanpalvelukseen työajalla vaan minun tarvitsee käyttää siihen vapaa-aikaani. Tämä siksi, että uskonnonharjoittaminen ei kuulu työtehtäviini ja uskonnonvapauslaki ei velvoita työnantajaani antamaan minulle palkallista vapaata uskonnonharjoittamista varten.

      Samaan tapaan voisi kysyä, kuuluuko puolustusvoimien tehtäviin se, että varusmiehet harjoittavat uskontoa osana palvelustaan ja jos tästä kieltäytyy, siitä määrätään jotain vaihtoehtoista palvelua. Mielestäni uskonnonvapauslaki ei edellytä sitä, että uskonnon harjoittaminen tulee järjestää vaihtoehtona varusmiespalvelukseen kuuluviin velvollisuuksiin. Mielestäni jumalanpalveluksen järjestäminen varusmiehen vapaa-aikana ei ole kohtuutonta.

      Jossain vaiheessa tulee varmasti vielä keskusteluun se, kuuluuko veronmaksajien tehtäviin maksaa varuskunnissa suoritettava uskonnonharjoitus.

  3. Olin tänään Hennalan sotilaskodissa alokasjumalanpalveluksessa, jonka toimitti sotilaspastori Risto Kaakinen. Saarna oli koskettava kertomus, jota kuunneltiin herpaantumatta. Tilaisuuteen osallistui vajaa 300 varusmiestä. Sotilaspastorin mukaan osallistuminen oli vapaaehtoista. Varusmiehet lauloivat voimakkaasti tuttuja virsiä, niin että minua liikutti. Ehkä siihen vaikutti sekin, että kyse oli Hennalan varuskunnan viimeisestä alokaskirkosta. Varuskunta lakkaa tämän vuoden lopussa. Esilaulajana oli alokas Norjanen ja säestäjänä alokas Rautasuo. Sotilaskotisisaret lahjoittivat sotilaan virskirjat ja tarjosivat munkkikahvit. Gideonit taas lahjoittivat varusmiehille maastokuviokantiset Uudet testamentit. Minulle tuli se tuntu, että tilaisuus oli osallistujille aidosti juhlahetki, joka jää mieleen koko palvelusajaksi ja sen ylikin.

    • Mitä varten kristinusko yleensä on olemassa? Koska täällä kuollaan!

      Erityisen lähellä kuolema on juuri armeijassa, missä opetetaan sotataitoja. Siksi juuri siellä on kristinuskon oltava erityisesti esillä. Mitä tulee siihen miten kristinusko opettaa esim. oman maan puolustamisesta, esille voidaan ottaa vaikkapa Roomalaiskirjeen kohta ”esivalta ei turhaan miekkaa kanna”. Syntiinlangenneessa maailmassa vallitsisi sekasorto ilman esivaltaa. Eniten kärsisivät silloin juuri heikoimmat, kuten naiset ja lapset. Tämähän nähdään parhaillaan Syyriassa.

    • Minun mielestäni kristinuskon on olta erityisesti esillä siellä, missä ihmiset haluavat uskontoaan harjoittaa. Minun mielestäni uskonnon harjoittamista armeijassa ei tule kieltää, mutta en näe, että sillä olisi erityistä erityisasemaa juuri siellä. Varmaan merkitys on aika sama kuin armeijaa edeltävässä keskiasteen oppilaitoksessa tai sitä seuraavassa jatko-opiskelupaikassa.

      En sekottaisi sotaa ja armeijaa toisiinsa ainakaan Suomen oloissa. Kuolema ei ole lähellä armeijassa, ainakin toivon niin.

    • Jusu: Armeija on sotaa varten. Demokraattisessa valtiossa armeijaa ei voida perustella muulla kuin puolustuskäytöllä valtakunnan ulkoista uhkaa vastaan. Armeijan tarvitaan, si vis pacem, para bellum. Vain dikatuurissa armeijalla on muita tehtäviä, kuten omien kansalaisten uhkaaminen väkivallalla.

      Jos joudumme lähettämään poikiamme taisteluun, niin kuin minun isäni lähetettiin 1941, he tarvitsevat kaiken mahdollisen henkisen tuen Taistelutilanne merkitsee suurinta mahdollista stressiä ihmisille.

      Tulin tuntemaan rintamiehiä ja -naisia, sekä yhden sotilaspapin. Se ensikäden tieto, jonka olen oloista rintamalla saanut on vakuuttanut minut siitä, että sotilaspastoreita tarvitaan.

      Niin kauan kuin maailma ei ole turvallinen demokratialle, tarvitaan kansalaisten muodostama armeija puolustamaan vapautta. Toivottavasti tämä tarve lakkaa joskus.

    • Harri Ahdesmäki: ”Mitä tulee siihen miten kristinusko opettaa esim. oman maan puolustamisesta, esille voidaan ottaa vaikkapa Roomalaiskirjeen kohta “esivalta ei turhaan miekkaa kanna”.

      Se kohta ei nyt viittaa sodankäyntiin ja tappamiseen, vaan lähinnä siinä puhutaan sen ”esivallan” alaisuudessa olevien kansalaisten rankaisua heidän tekemästään ”pahasta” ja esivallan taholta sen ”pahanteon” estämiseen pyrkimystä.

      Suomen kohdalla tosin voi sanoa, että se koki sodissaan epäoikeudenmukaisuutta ja jäi ”tapahtumien jalkoihin”, mutta useimmilla sotatoimiin ryhtyneillä valtioilla on ollut hyvin pahoja tai kyseenalaisia vaikuttimia sotimisen aloittamiseen. Niissäkin on kristittyinä itseään pitäviä ihmisiä.

      Lisäksi Raamatussa kristittyjen joukkoa kutsutaan yhdeksi kokonaisuudeksi huolimatta näiden kansallisuudesta, rodusta, heimosta tai kielestä. Ei siis tunnu oikeutetulta alkaa tappamaan kristittyä toveriaan vain siksi, että tämä kuuluu toiseen kansallisuuteen.

      Harri Ahdesmäki: ”Mitä varten kristinusko yleensä on olemassa?”

      Lähinnä Jumalan tahdon ja päätösten toteuttamisen vuoksi ja pelastuksen varaamiseksi, Kristuksen lunnaat mahdollistavat syntiselle, kuolevaiselle ja epätäydelliselle ihmiselle mahdollisuuden hyväksyttyyn aseman Jumalan edessä saavuttamiseen ja iankaikkisen elämän mahdollisuuden. Näitä tavoitteita ei saavuteta kansallisvaltioiden keskinäisillä taisteluilla, eikä se ole Jumalan tahto.

      Jesajan kirjan 2. luku: ” Ja hän on tuomitseva kansakuntien keskuudessa ja oikaiseva monien kansojen asiat. Ja heidän on taottava miekkansa auranvantaiksi ja keihäänsä vesureiksi. Kansakunta ei nosta miekkaa kansakuntaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotaa.”

    • Olen Matti samaa mieltä kaikesta, mitä kirjoitat.

      Viittaamaasi henkiseen tukeen haluaisin kuitenkin tehdä muutaman tarkennuksen. Asepalvelusta suorittavat varusmiehet tarvitsevat mielestäni erilaista henkistä tukea kuin sotaan lähtevät taistelijat. Ja toisekseen ei ole mitenkään itsestäänselvää, että Jeesuksesta puhuva pappi edustaa nykyisin henkistä tukea enemmistölle varusmiehistä.

      Ja edelleenkä en ole riistämässä oikeutta uskonnonharjoittamiseen niiltä varusmiehiltä, jotka haluavat osallistua jumalanpalveluksiin ja muihin hartauksiin. Totesin vain, että minusta jumalanpalvelus ei ole varusmiespalvelukseen kuuluva velvollisuus, joka pitäisi korvata jollain muulla yhteismitallisella palveluksella, mikäli varusmies kieltäytyy uskonnon harjoittamisesta.

      Lisäksi mietin sitä, onko yhden uskontokunnan uskonnonharjoittamisen kustantaminen Nyky-Suomessa kaikkien kansalaisten velvollisuus. Sekin on asia, mikä ei tulevaisuudessa ole lainkaan itsestäänselvyys.

    • Matti Pulkkinen: ”Armeija on sotaa varten..”

      Se on totta. Sen sijaan sitä ei voida sanoa olevan Uuden testamentin mukaisen kristinuskon.

    • Kyllä Paavalin aikana esivallalla ymmärrettiin juuri Rooman armeijaa. Se voimakkain miekka, mikä esivalta omistaa, on juuri armeija. Se kutsutaan apuun Suomessakin, jos poliisin omat resurssit ei riitä.

      Kristinuskon päämääränä on yksilöuskovan sielun pelastus, siitä olen toki samaa mieltä, mutta vielä ei ole taottu miekkoja auroiksi. Päinvastoin, rahaa käytetään tässä langenneessa maailmassa nykyisin aseisiin enemmän kuin koskaan ennen ihmiskunnan historiassa.

    • Harri Ahdesmäki: ”Kyllä Paavalin aikana esivallalla ymmärrettiin juuri Rooman armeijaa”

      Eri ns. maalliset tietolähteet kertovat, että ensimmäisen vuosisadan kristityt erosivat armeijan palveluksesta kristityiksi tultuaan. Eivät osallistuneet myöskään juutalaisten myös väkivaltaa käyttäviin liikkeisiin, joiden pyrkimyksenä olo irtautuminen Rooman vallan alaisuudesta.

    • ”Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä.” Joh. 15:13

      Suurinta rakkautta osoittivat ne (kristityt) suomalaiset sotilaat, jotka antoivat henkensä viime sodissa perheittensä ja kaikkien suomalaisten edestä. Samaa ei voi sanoa nk. käpykaartilaisista ja muista velvollisuuksiaan pakenevista.

    • Harri Ahdesmäki: ”Suurinta rakkautta osoittivat ne (kristityt) suomalaiset sotilaat, jotka antoivat henkensä viime sodissa perheittensä ja kaikkien suomalaisten edestä.”

      Entäpä ei-kristityt sotilaat?

      Tuli jo todettua, että Raamattu kuvaa kristityt yhtenäiseksi joukoksi, joita kansallisuus, rotu, heimo tai kielirajat ei erota.

  4. Perin kummallinen käsitys on uskonnonvapaudesta mm. kenttäpiispalla.

    Lähtökohtaisesti uskonnonvapaus ei edellytä valtion toimia. Riittää, ettei kirkkojen rakentamista yms. kielletä. Vankilat ovat eri tilanne, niissä pitää palauttaa vapautta, ts. järjestää hartaustila ym. Varusmiespalveluksen suhteen en sanoisi näin — kai ihmisen on voitava 2-3 viikkoa elää ilman jumalanpalvelustakin?

    Joka tapauksessa valtiolla ei ole velvollisuutta maksaa pappien, imaamien ym. palkkoja. Jos näin olisi, niin nyt rikottaisiin törkeästi esimerkiksi juutalaisten varusmiesten uskonnonvapautta.

    Vapaa-aikaa varusmiespalveluksessa on niin runsaasti, että pitäisi vielä hartaushetkienkin jälkeen jäädä tarpeeksi. Mitään tarvetta sijoittaa jumalanpalvelukset palvelusajalle ei ole.

    • Minä vähän luulen, että kenttäpiispa ei paljon hyödy siitä, että vapaa-ajattelija yrittää konsultoida häntä uskonnonvapausasioissa. Suutari voisi pysyä lestissään.

  5. Eiköhän varusmiespalvelu ole nykyään typistettu niin lyhyeksi, ettei ole syytä palvelusaikana lueskella Aku Ankkaa tai käydä kirkossa. Tehtäköön se vapaa-ajalla ja keskityttäköön klo 6 – 17 välisenä aikana sulkeisharjoituksiin ja aseiden käyttöön. Muuten meille käy huonosti, kun sota alkaa. Vapaa-ajallahan me siviilitkin käymme kirkossa ja luemme lehtiä. Sota on julmaa ja ratsuväki raakaa. Ei siellä poterossa jouda Aku Ankkoja lukemaan eikä kukaan ole siellä messuakaan pitämässä.

  6. Osmo Kauppinen: ”Eiks ne Jehovan todistajat kieltäydy kokonaan isänmaan puolustamisesta? Siis uskonnon takia.”

    Jeesuksen ja Jumalan henkeytetyn Sanan Pyhän Raamatun ohjeiden perusteella. Ottavat ne täysin todesta.

    Kristityn yksilön ei ole viisasta alkaa taistelemaan häviävän maailmanajan järjestelmien ja hallitusten kiistojen vuoksi. Jättäytyvät näiden konfliktien ulkopuolelle. Pitävät sen sijaan ihmisyhteisön ainoana pysyvän rauhan ja hyvinvoinnin takeena Raamatun kertomaa taivaallista Jumalan valtakuntahallitusta joka tulee puuttumaan myös maan ja ihmisyhteisön asioihin. Tästä toivosta kertominen annettiin kristittyjen tehtäväksi.

    • Millonkas tällainen ”Jumalan valtakuntahallitus” sitten tulee voimaan? Eikö sitä odotellessa olisi kuitenkin hyvä puolustaa perheitämme vihollisen raiskauksilta ym. väkivallanteoilta, joita aika äsken Suomenkin kohtaloissa vielä koettiin?

    • Jotenkin tulee mieleen kyyninen ajatus, ettei kai vain tällaisen ”valtakuntahallituksen” odottelijoilla olisi tarkoituksena välttää maallisia velvoitteitaan ja jättää epämukavien asioiden hoitaminen toisten murheeksi?

    • Osmo Kauppinen: ”Millonkas tällainen “Jumalan valtakuntahallitus” sitten tulee voimaan? Eikö sitä odotellessa olisi kuitenkin hyvä puolustaa perheitämme vihollisen raiskauksilta ym. väkivallanteoilta, joita aika äsken Suomenkin kohtaloissa vielä koettiin.”

      Jotain nyt ainakin odottaisi sinun pappismiehenä tietävän ja ymmärtävän Jeesuksen ja Raamatun Jumalan valtakunta opetuksista. Jos et, niin eiköhän alkaisi olemaan korkea aika……

      Kristittykään ei tietysti salli kenenkään hyökätä henkilökohtaisesti kimppuunsa ja tekee parhaansa estääkseen sen.

      Sekaantuminen häviävien maailmanaikojen valtioiden ja hallitusten aseellisiin konflikteihin on kuitenkin jo täysin eri asia. Siellä toisellakin puolella on lähimmäisiä ja kristittyjä. Ja kuten tuli todettua, niin kristityt joukkona ovat yhtenäinen ryhmä ilman kansallisuus- heimo-, rotu- ja kielirajoja. Älä tapa käsky pätee.

      Harvemmin niissä sodissa hyökätään yksityisten ihmisten koteihin paitsi niiden laajamittaisten ja tuhoisien pommituksien kautta. Niiltä taas on vaikea useinkin suojautua vaikka kuinka haluaisi ase kädessä taistella.

      Roomalaiskirjeen 12. luku: ” 18. Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa. 19. Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: “Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra”.

      Osmo Kauppinen: ”Jotenkin tulee mieleen kyyninen ajatus, ettei kai vain tällaisen “valtakuntahallituksen” odottelijoilla olisi tarkoituksena välttää maallisia velvoitteitaan ja jättää epämukavien asioiden hoitaminen toisten murheeksi?”

      Kristitty maksaa veronsa lain vaatimilla tavoilla. On lainkuuliainen ja hoitaa velvoitteensa esivaltaa kohtaan niin pitkälle kun ne eivät ole ristiriidassa korkeimpien Jumalan lakien kanssa.

    • Mainio aihe kirjoittaa mukava blogi.

      Mikä se digiloikka sitten on mistä poliitikkomme todistavat.

      Ainakin se liittyy kaupallisuuteen ja luvattuun nopeuteen tiedonsiirrossa vaikka vähempikin riittäisi.

Kirjoittaja