”Silloin kirkollisen tilaisuuden vaihtoehtona pitäisi olla ohjattua elämänkatsomustietoon tai etiikkaan liittyvää ohjelmaa. Vaihtoehtona ei voi olla se, että varusmies jää tupaan lukemaan sarjakuvia.”
Näin toteaa kenttäpiispa Särkiö Helsingin sanomissa. Tästä nousee kysymys siitä, mitä jumalanpalvelus on.
Eikö jumalanpalvelus ole siihen osallistuville virkistävä kokemus, rentouttava hetki arjen keskellä, pieni juhla jonka jälkeen jaksaa taas? Akkujen latausta Herran kasvojen edessä tavalla, jota me uskonnottomat emme voi saavuttaa, ja oikeastaan meitä pitääkin ajatella vähän säälien. Ehdottomasti jumalanpalvelus on jotain, mihin kaikki kristityt mielellään osallistuvat, milloin vain voivat menonsa niin järjestää.
Koska varmaankin näin on, lienevät sarjakuvat hyvä vaihtoehto.
Kristityt varusmiestoverit tulevat sitten jumalanpalveluksen jälkeen tupaan, katsoen murheellisena poissa olleita. Mutta kaipa Aku ankan lukeminen oli parasta rentoutumista heille, jotka eivät Raamattua lue eivätkä virsiä veisaa.
Aku Ankka -iässä ei tarvi vielä murehtia asevelvollisuutta.
Asevelvollisuus vaikutti ainakin minulla niin, että Aku ankka oli korkeatasoisinta kirjallisuutta jota jaksoi lukea.
Mikä on tuo mainitsemasi Aku Ankka ikä? Olen 54 ja minulle tulee Aku Ankka, koska mielestäni se edustaa hienoa kieltä ja huiman hyviä tarinoita erinomaisesti kuvitettuna.
Mielestäni yksikään hetki Aku Ankan parissa ei ole hukkaan heitetty, koska se opettaa upeaa suomenkielen käyttöä, moraalia ja hauskuutta.
Kuten Jori toteaa, Aku on palkittua korkeakirjallisuutta. Vain tietämätön ja kieltämme arvostamaton pitää Aku Ankkaa vain lasten huvina.
No siinähän Ankkalinnan väen seurassahan sitten sitä tietoa on kiva kartuttaa. 😉
Jos sata alokasta saa vapaasti jumalanpalveluksen ja Aku Ankan välillä, vähintään 90 jää Akun pariin.
Nuoret ihmiset ovat erittäin instituutiokriittisiä. Armeijassa kaikki kirkkoon liittyvä, ”pakollisine” jumalanpalveluksineen on omiaan vieroittamaan kirkosta.
Mutta onhan Jorin pointti ihan hyvä. Kenttäpiispan mielestä sotilaalla pitää olla vaihtoehtoja: joko osallistua hartauteen tai tehdä jotain kehittävää ja hyödyllistä;)
Liekö kyseessä nyt kirkolliset oppitunnit, jotka ei ennenkään yleisluonnollista ekaa tuntia ollu pakollisia kirkkoon kuulumattomille. Etiikkaa tais käsitellä neki aika paljon.
Tuskin maastossa on tupia, joissa istuskellaan Aku Ankkaa lukemassa. Tiedä sittne, mutta mahtaisiko olla vähän toimittajan kontekstiinliittäminen?
Jori ja Risto ovat oikeassa. Haluan vielä lisätä sen, että kannattaa välillä lukea ruotsinkielistä Aku Ankkaa (Kalle Anka), sillä niin oppii ”pakkoruotsia” pakottomasti.
Hauska huomata, että vapaa-ajattelijat ovat nostaneet tasoaan. Ennen he kehottivat vaihtamaan Raamatun pornolehteen, nyt Aku Ankkaan.
Arveletko, että varusmiehiä olisi paljonkin sanankuulossa, jos vaihtoehtona olisi lukea tuvassa pornolehtiä?
Ei varmasti ketään.
Aku ankkahan on sitten kirkon kannalta paljon myönteisempi vaihtoehto.
Suomalainen evlut kirkon jäsen käy keskimäärin noin kerran vuodessa jumalanpalveluksessa. Määrä n. 20-vuotiailla on varmasti vielä pienempi, ja ennenkaikkea se keskittyy ahkeriin kävijöihin. Mediaaniarvo on pyöreä nolla.
Eikö hiukan tunnu kummalta, että tällöin pitää oikein komentaa kirkkoon? Eräänlainen uskonnollinen mikroilmasto siis luodaan, kupla maallistuneen yhteiskunnan sisälle.
En usko, että kenttäpiispa tarkoitti ”ohjatulla elämänkatsomustiedolla” pornolehtien lukemista tuvassa, vaikka tietysti onhan niissä monenlaista nuorelle mielelle virikkeellistä….
Ihmistä pitää kasvattaa. Eettinen kasvatus on tärkeä asia, varsinkin sellaisille, joiden maailmankatsomukseen ei sisälly eettistä järjestelmää. Tämä Jori Mäntysalon pikkuilkeily uskontoa kohtaan kertoo paljon vapaa-ajattelijoiden heikosta kohdasta. He ovat kyllä innolla vastustamassa kristinuskoa ja sen arvoperustan muodostavaa oppia, mutta eivät viitsi vaivata päätään sillä, millainen eettinen järstelmä voisi olla.
Kun kenttäpiispan täysin järkevä ja asiallinen ajatus siitä, että asevelvollisille pitäisi järjestää etiikan opetusta saa vapaa-ajattelijoiden puolelta osakseen vain tälläista ylimielistä ivaa, niin en siltä porukalta kyllä ostaisi käytettyä etiikkaa.
Hyvin usein vapaa-ajattelijoiden suusta kuulee, väitettävän, että eettiset kysymykset ratkeavat itsestään. Näinhän muiden muassa Lenin luuli, kun uskoi sosialismin johtava vähitellen siihen, että lait ja valtio muuttuvat tarpeettomiksi. Leninin ”Valtio ja vallankumous” kannattaa lukea tällaisen naiivin edistysuskon esityksenä. Venäjällä ja Neuvostoliitossa ei kuitenkaan tapahtunut sitä, mistä Lenin uneksi.
Juuri välinpitämättömyys eettisistä kysymyksistä on vapaa-ajattelijoiden tärkein intellektuaalinen ongelma. Siihen tarjotaan näennäisratkaisuja, esimerkiksi moraalin redusoimista evoluutioon. Sekulaaria etiikkaa harrastetaan ja kehitetään kuitenkin aivan muualla kuin ateistien porukoissa.
Kirkko ja kristinusko ovat kiitollisia vastustajia, koska ne eivät lyö takaisin. Hävittäminen on helpompaa kuin rakentaminen.
Jos Matti vielä viitsisit esittää perusteluja väitteillesi, tästä voisi tulla vaikka keskustelu. Mutta toistaiseksi tunnut vain huitovan kiukkuisena sokeasti ympäriinsä.
Heitänpä nyt yhden koepallon ilmaan, vaikka vastausta lienee turhaa odottaa. Kerropa Matti, mitä tarkoitat seuraavalla:
”… välinpitämättömyys eettisistä kysymyksistä on vapaa-ajattelijoiden tärkein intellektuaalinen ongelma. ”
Risto Korhonen: Tuollainen nälviminen ei kyllä lisää kiinnostusta keskusteluun.
Koska sinulle jäi epäselväksi argumenttini keskeinen sisältö, täytynee selvittää konkreettisemmin. Uskonot, kuten kristinusko, sisältävät eettisen normijärjestelmän. Kristinuskon normijärjestelmä on selvimmin kuvattu kymmenessä käskyssä ja Vuorisaarnassa. Lisäksi Raamattu on täynnä muitakin eetisiä ohjeita, kuten esim. Jeesuksen vertaukset.
Vapaa-ajattelijat eivät ole ainakaan minun silmiini osuneissa teksteissään kertoneet, mitä kymmenen käskyn ja Vuorisaarnan tilalle tulee. He esittävät kyllä aivan totuudenmukaisesti, että yksilö ei välttämättä tarvitse uskontoa toimiakseen eettisesti oikein. He kuitenkin sivuuttavat sen, että eettiset järjestelmät ovat osa yhteiskuntaa, ja esimerkiksi Suomessa vapaa-ajattelijat elävät hyvin luterilaisesti.
Viime vuosisadalla on tehty useita yrityksiä korvata kristilliseen arvopohjaan perustuva etikka jollain sekulaarilla kehitelmällä. Seuraukset ovat olleet kamalia. Ajatus siitä, että kristinuskosta luovuttaessa tilalle syntyisi luonnostaan jokin korkeampi -tai edes yhtä hyvä -eetinen järjestelmä ei ole toiminut.
Matti, pyydän anteeksi, että kommenttini vaikutti sinusta nälvimiseltä. Se ei ollut tarkoitus, ilmaisin vain epäilykseni aikaisempiin kokemuksiin perustuen.
Minä olisin huolestuneempi kristillisten ihmisten etiikan tajusta, jos sitä ei löydy ilman jumalallista auktoriteettia ja pyhänä pidetyn ikivanhan kirjoituskokoelman ”käskyjä”, jotka eivät ole mitenkään tyypillisiä pelkästään kristinuskolle tai muillekaan uskonnoille.
”Viime vuosisadalla tehdyt yritykset” osoittavat argumenttina joko ymmärtämättömyyttä tai älyllistä epärehellisyyttä.
”Vapaa-ajattelijat eivät ole ainakaan minun silmiini osuneissa teksteissään kertoneet, mitä kymmenen käskyn ja Vuorisaarnan tilalle tulee. He esittävät kyllä aivan totuudenmukaisesti, että yksilö ei välttämättä tarvitse uskontoa toimiakseen eettisesti oikein.”
Eivät olekaan, mutta onhan meillä näkemystä siitä mitä historiassa on tapahtunut, esim. Neuvostoliitossa tai Maon aikaisessa Kiinassa.
Ahdesmäelle tiedoksi, että kyllä sitä uskonnon varjolla on tapettu ihmisiä läpi ihmiskunnan historian. Ei se vuorisaarna ja kymmenen käskyä ketään autuaaksi tee.
Venäjällä ortodoksisen kirkon yhteiskuntasuhteiden päällikkö vaati viime viikolla kansanäänestystä homouden määrittelemiseksi rikokseksi. Viime kuussa Venäjän ortodoksinen kirkko vaati homojen polttamista elävältä uunissa.
Mielestäni se, kykeneekö ihminen epäeettiseen käyttäytymiseen, ei ole kiinni siitä, uskooko hän johonkin korkeampaan voimaan vaiko ei.
Jusu Vihervaara: kirjoitit ”Venäjällä ortodoksisen kirkon yhteiskuntasuhteiden päällikkö vaati viime viikolla kansanäänestystä homouden määrittelemiseksi rikokseksi. Viime kuussa Venäjän ortodoksinen kirkko vaati homojen polttamista elävältä uunissa.
Mielestäni se, kykeneekö ihminen epäeettiseen käyttäytymiseen, ei ole kiinni siitä, uskooko hän johonkin korkeampaan voimaan vaiko ei.”
Mikään katsomusjärjestelmä ei takaa sitä, että sitä noudattavat ihmiset aina toimisivat oikein. Kun otit puheeksi Venäjän historian, niin Venäjällä 1900-luvulla valtaa käyttäneet hallitsijat ovat hyvä esimerkki asiasta. Nikolai II on kaikin puolin taantumuksellinen ja itsevaltainen mies, mutta hän katsoi olevansa tilivelvollinen tekemisistään Jumalalle, eivätkä hänen sortotoimensa vähemmistöjä kohtaan tämän takia koskaan menneet samanlaisiin äärimmäisyyksiin, kuin häntä seuranneiden Neuvostoliiton hallitsijoiden aikana.
Kuten hyvin tiedetään, NKP katsoi edustavansa tieteellistä kommunismia, arvojärjestelmää, joka perustuu tieteeseen. Leninin ja Stalinin sekä hänen seuraajiensa tapa käsitellä poliittisia vastustajia on varmasti kaikille tuttu. Tämä eettinen järjestelmä, joka väitti olevansa tiedettä, perustui väärin ymmärrettyyn evoluutioteoriaan. Neuvostoliitossa homoja alettiin 20-luvun vapaamielisen kauden jälkeen vainota, koska homoseksuaalisuus katsottiin porvarilliseksi rappioksi. Eihän se ollut ”luonnollista”. Kristillisen etiikan tilalle tuli vulgaari materialistinen etiikka, jota soveltaessa homoja – ja muita vähemmistöjä, joita voitiin syyttää esim. siitä, että leipää ei riittänyt kaikille – saatettiin kohdella täysin heidän ihmisarvonsa kiistäen. Oltiin näet vapauduttu porvarillisista pidäkkeistä ja uskonnon luomasta väärästä tietoisuudesta.
Todellisuudessahan tuollainen kvasitieteellinen eettinen järjestelmä oli autoriteettiuskon heikosti verhottu perustelu.
Samalla tavalla Hitlerin Saksassa homot menettivät ihmisarvonsa alusta loppuun asti väärin ymmärretyn luonnonvalinnan teorian takia. Tällainen argumentointi on tietysti valitettavan tuttua vielä meidän päivinämme.
Vapaa-ajattelijat ja heidän hengenheimolaisensa ovat kärkkäitä osoittamaan kristinuskon historiassa tapahuneita virheitä ja ihmisoikeuksien loukkauksia, joita sieltä kyllä löytyy. On kuitenkin perusteetonta uskoa, että kristinuskosta ja sen arvojärjestelmän hylkääminen tuottaisi jotain parempaa. Yritykset korvata kristillinen etiikkaa jollain paremmalla tai ”tieteellisemmällä” ovat tähän mennessä epäonnistuneet.
Matti, minun mielestäni ihmiset ovat hyviä ja pahoja riippumatta siitä, uskovatko he johonkin uskomusjärjestelmään tai kuinka tieteellinen maailmankatsomus heillä on. Minun mielestäni tiede ei edes vastaa kysymykseen ’mikä on (eettisesti) oikein ja mikä on väärin’.
Kritiikkini kohdistuu sellaiseen itserakkaaseen ajatukseen, että jonkin katsomusjärjestelmän omaavat ihmiset olisivat automaattisesti muita ihmisiä oikeamielisempiä – tulipa tämä kommentti sitten uskovaisen tai ateistin suusta.
Matti Pulkkinen kirjoitti muun muassa:
”Juuri välinpitämättömyys eettisistä kysymyksistä on vapaa-ajattelijoiden tärkein intellektuaalinen ongelma.”
Matti Pulkkisen suurimpiin ongelmiin puolestaan kuuluvat tietämättömyys ja typeryys.
Hannu Kaski: Voinko ottaa tuon yleistyksenä vapaa-ajattelijoiden eettisestä asenteesta vai edustatko tässä vain itseäsi?
Jori Mäntysalo: ”Tästä nousee kysymys siitä, mitä jumalanpalvelus on.”
Raamatun perusteella voi tehdä johtopäätelmän, että kristityn koko elämän tulee olla Jumalanpalvelusta. Kaikkine tekoineen, puhumisineen, tavoitteineen ja elämäntapoineen.
Ei voi olla vain joku yksittäinen käynti jossain tilaisuudessa, josta poistuttaan alettaisiin taas elämään sitä varsinaista elämää, eikä varsinkaan kristillisistä opetuksista, tavoitteista ja periaatteista poikkeavaa elämää. Myös sanat, teot, asenteet ja elämän tavoitteet kuuluvat Jumalan palvontaan.
Uudessa testamentissa puhutaan kristillisen seurakunnan kokouksista, jossa heihin kuuluvat saavat ”hengellistä ravintoa”, uskon vahvistusta ja rohkaisua. Voivat siellä myöskin rohkaista hengellisiä veljiään ja sisariaan. Antaa ja saada sitä.
Jorin kirjoitus liittyy eduskunnan apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuojan tuoreeseen ratkaisuun, jossa hän linjaa, että kirkkoon kuuluvien varusmiesten tulee saada itse päättää, osallistuvatko he armeijassa kirkollisiin tilaisuuksiin ja kirkolliseen opetukseen. Tähän asti pääesikunta on ohjeistanut, että vain kirkkoon kuulumattomat varusmiehet saavat jättää nämä väliin.
Kenttäpiispalle ei kuitenkaan kelpaa se, että kirkollisiin tilaisuuksiin kuten jumalanpalvelukseen tai iltahartauteen osallistuminen tehtäisiin täysin vapaaehtoiseksi. Hän haluaisi passittaa jumalanpalveluksesta kieltäytyvät varusmiehet kirkollisen toimituksen ajaksi johonkin pakolliseen palvelustehtävään.
Jos uskonnon harjoittaminen on Suomessa vapaaehtoista, miksi armeijan tulisi määrätä siitä kieltäytyville jotain pakollista ajanvietettä jumalanpalveluksen ajaksi? Pelkääkö kenttäpiispa, että mikäli jumalanpalvelukseen ei ole pakko osallistua, kukaan ei osallistu?
Jusu :”Jos uskonnon harjoittaminen on Suomessa vapaaehtoista, miksi armeijan tulisi määrätä siitä kieltäytyville jotain pakollista ajanvietettä jumalanpalveluksen ajaksi?”
Niinpä. Viihdyttävämpää ja vähemmän omaa ponnistelua vaativaa on esimerkiksi tämän uskonnon harjoittaminen
http://www.youtube.com/watch?v=5Oo_cQfIk9w
tästä puhumattakaan
http://www.youtube.com/watch?v=VB93oSSu0kA
Ikävä kyllä on kuitenkin niin, että myös meitä ”toisinajattelijoita” löytyy. Esimerkkinä vaikkapa yksi jälkeläisistämme, joka vietti lapsuutensa ja nuoruutensa evl.srk:n lapsi- ja nuorisotyön mahdollistamassa nuorisokuorossa ja on nyt tutkijana mukana yhdessä Suomen Akatemian valitsemista tutkimuksen huippuyksiköissä kaudelle 2014-2019.
Vuoden paras aasinsilta tähän mennessä 😉
Tuula, en ymmärtänyt kirjoituksesi pointtia. Olen käynyt jumalanpalveluksessa, olen lukenut Aku Ankkaa sekä nähnyt useita esityksiä oopperassa.
En laita ihmisiä paremmuusjärjestykseen sen mukaan, mikä edellämainituista miellyttää heitä eniten ja minusta ei ole oikein pakottaa ihmisiä mihinkään noista kolmesta aktiviteetista.
Olen myös sitä mieltä, että seurakuntatyöhön osallistuminen ei lähtökohtaisesti pilaa jälkikasvuja eikä tee heistä kyvyttömiä myöhemmin elämässään työskentelemään Suomen Akatemia valitsemassa tutkimuksen huippuyksikössä.
Minun pointtini oli se, että jos puolustusvoimat määrää jumalanpalveluksesta kieltäytyvälle varusmiehelle siksi ajaksi muuta pakollista palvelusta, tällöin uskonnon harjoittamisesta tulee osa varusmiespalvelusta, jollaista sen ei minusta tulisi olla.
En ole kieltämässä varusmiehiä uskomasta Jumalaan enkä myöskään osallistumasta jumalanpalveluksiin. Olen kuitenkin sitä mieltä, että uskonnon harjoittamisesta kieltäytymisestä ei pitäisi määrätä negatiivisia seuraamuksia, joilla yritetään painostaa varusmiehiä uskonnollisiin tilaisuuksiin.
Jusu :”Tuula, en ymmärtänyt kirjoituksesi pointtia.”
En ihmettele että et ymmärtänyt. Toivottavasti joku kuitenkin ymmärsi.