Siviilioikeuden professori Urpo Kangas puhui viikko sitten Tulkaa kaikki –liikkeen tilaisuudessa. Hän piti Kirkkohallituksen oikeudellista selvitystä avioliittolaista ”Keittiöjuridiikkaana”.

Kotimaa24 –uutisen mukaan ”Kangas kiinnitti Tulkaa kaikki -liikkeen tiedotteen mukaan huomiota käsitykseen, jonka mukaan "papilla ei ole yleistä vihkimisoikeutta".

– Tämä on merkillistä, koska laissa nimenomaan todetaan, että on. Kirkkohallitus soveltaa tässä keittiöjuridiikkaa. Ei voi olla virassa olevaa pappia, jolla ei olisi oikeutta vihkiä.

Kangas totesi tiedotteen mukaan, että koska papin vihkioikeuden antaja ei ole kirkko vaan valtio, kirkolla ei edes periaatteessa ole oikeutta rajoittaa papin oikeutta ja velvollisuutta vihkiä. Professorin mielestä kirkon olisi viisaampaa ratkaista suhteensa avioliittolakiin itse kuin jättää se syyttäjien ja tuomarien varaan.”

_ _ _

Laki on niin kuin se luetaan, mutta on syytä palata välillä itse lakiin.

Avioliittolain 14. ja 16.§:ien mukaan kirkollinen vihkiminen toimitetaan ev.lut ja ort. kirkossa, siis näissä kirkoissa hyväksytyn järjestyksen mukaan.

14 § 2. mom.

Kirkollinen vihkiminen toimitetaan evankelis-luterilaisessa tai ortodoksisessa kirkossa taikka rekisteröidyssä uskonnollisessa yhdyskunnassa.

16 § 1. mom. Sen lisäksi, mitä vihkimisestä säädetään 15 §:ssä, kirkollisen vihkimisen muut ehdot ja muodot määrää se uskonnollinen yhdyskunta, jossa vihkiminen toimitetaan.

17 §

Kirkollisen vihkimisen saa toimittaa:

1) evankelis-luterilaisessa ja ortodoksisessa kirkossa pappi; sekä

2) rekisteröidyssä uskonnollisessa yhdyskunnassa se, jolla on vihkimisoikeudesta annetun lain mukainen vihkimisoikeus.

Em. kirkkojen järjestyksen mukaan hyväksytyn kirkollisen vihkimisen saa toimittaa pappi (17§). Papin oikeus vihkiä ei siis koske siviilivihkimistä eikä myöskään kirkossa hyväksytystä järjestyksestä poikkeavaa vihkimistä – jossa esimerkiksi Kirkkokäsikirjan kohdentamia kysymyksiä morsiamelle ja sulhaselle muutetaan.

Papille ei muodostu velvollisuutta toimittaa kirkossa hyväksytystä järjestyksestä poikkeavaa vihkimistä. Siviilivihkimisen on velvollinen toimittamaan 17 a §:ssä mainitut siviiliviranomaiset.

Mielestäni ne, jotka ovat väittäneet Avioliittolain velvoittavan pappeja vihkimään kirkossa hyväksytystä järjestyksestä poikkeavasti tai peräti siviilivihkimisiä, ovat poikenneet Avioliittolaista, mikä käy edellä ilmi.

_ _ _

Nyt käytävässä keskustelussa minua arveluttaa se, että juristerialla halutaan muuttaa selvä laki toiseksi ja löytää oikotie samaa sukupuolta olevien kirkolliseen vihkimiseen ohi kirkon yhteisen päätöksenteon – olkoonkin, että se on määräenemmistösäädösten ja mielipiteiden jakautumisen vuoksi ajautumassa pattitilanteeseen.

Keskustelussa olisi muistettava pappisviran tehtävä julistaa evankeliumia, toimittaa sakramentteja ja pyhiä toimituksia sekä antaa sielunhoitoa  (KJ 5:1). Viranhoidossa papin tulee noudattaa kirkon tunnustusta sekä lakia ja järjestystä, jota koskevan lupauksen hän antaa pappisvihkimyksen yhteydessä (KJ 5:6). Miten tämän kanssa sopii yhteen se, että monet papit ovat julkisesti ilmoittaneet rikkovansa kirkon järjestystä ja piispojen yhteistä ohjetta? Mitä on sanottava kirkosta, jonka työntekijät ovat luvanneet sitoutua kirkon tunnustukseen ja järjestykseen – mutta tekevätkin oman päänsä mukaan?

_ _ _

Asiaa vielä hämmentää professori, joka lupaa papeille – ohi piispallisen kaitsennan -  että nämä voivat vihkiä vapaasti ohi kirkon järjestyksen. Sen sijaan piispoille muistutetaan rangaistuksen mahdollisuudesta, jos nämä yrittävät estää pappeja vihkimästä samaa sukupuolta olevia pareja. Tilanne alkaa muistuttaa valtiokirkon aikaa, jonka loppumisesta Schaumannin kirkkolakiin (1869) on sentään jo vuosia.

Ei tämä ainakaan kirkon yhtenäisyyttä rakenna. Kun kirkon järjestyksellä ja lailla pyyhitään pöytää, alkavat jotkut muistella Runebergin Vänrikkien Maaherra –runoa tai Eetu Iston ”Hyökkäys” –taulua.