Keittiöjuridiikkaa?
Siviilioikeuden professori Urpo Kangas puhui viikko sitten Tulkaa kaikki –liikkeen tilaisuudessa. Hän piti Kirkkohallituksen oikeudellista selvitystä avioliittolaista ”Keittiöjuridiikkaana”.
Kotimaa24 –uutisen mukaan ”Kangas kiinnitti Tulkaa kaikki -liikkeen tiedotteen mukaan huomiota käsitykseen, jonka mukaan "papilla ei ole yleistä vihkimisoikeutta".
– Tämä on merkillistä, koska laissa nimenomaan todetaan, että on. Kirkkohallitus soveltaa tässä keittiöjuridiikkaa. Ei voi olla virassa olevaa pappia, jolla ei olisi oikeutta vihkiä.
Kangas totesi tiedotteen mukaan, että koska papin vihkioikeuden antaja ei ole kirkko vaan valtio, kirkolla ei edes periaatteessa ole oikeutta rajoittaa papin oikeutta ja velvollisuutta vihkiä. Professorin mielestä kirkon olisi viisaampaa ratkaista suhteensa avioliittolakiin itse kuin jättää se syyttäjien ja tuomarien varaan.”
_ _ _
Laki on niin kuin se luetaan, mutta on syytä palata välillä itse lakiin.
Avioliittolain 14. ja 16.§:ien mukaan kirkollinen vihkiminen toimitetaan ev.lut ja ort. kirkossa, siis näissä kirkoissa hyväksytyn järjestyksen mukaan.
14 § 2. mom.
Kirkollinen vihkiminen toimitetaan evankelis-luterilaisessa tai ortodoksisessa kirkossa taikka rekisteröidyssä uskonnollisessa yhdyskunnassa.
16 § 1. mom. Sen lisäksi, mitä vihkimisestä säädetään 15 §:ssä, kirkollisen vihkimisen muut ehdot ja muodot määrää se uskonnollinen yhdyskunta, jossa vihkiminen toimitetaan.
17 §
Kirkollisen vihkimisen saa toimittaa:
1) evankelis-luterilaisessa ja ortodoksisessa kirkossa pappi; sekä
2) rekisteröidyssä uskonnollisessa yhdyskunnassa se, jolla on vihkimisoikeudesta annetun lain mukainen vihkimisoikeus.
Em. kirkkojen järjestyksen mukaan hyväksytyn kirkollisen vihkimisen saa toimittaa pappi (17§). Papin oikeus vihkiä ei siis koske siviilivihkimistä eikä myöskään kirkossa hyväksytystä järjestyksestä poikkeavaa vihkimistä – jossa esimerkiksi Kirkkokäsikirjan kohdentamia kysymyksiä morsiamelle ja sulhaselle muutetaan.
Papille ei muodostu velvollisuutta toimittaa kirkossa hyväksytystä järjestyksestä poikkeavaa vihkimistä. Siviilivihkimisen on velvollinen toimittamaan 17 a §:ssä mainitut siviiliviranomaiset.
Mielestäni ne, jotka ovat väittäneet Avioliittolain velvoittavan pappeja vihkimään kirkossa hyväksytystä järjestyksestä poikkeavasti tai peräti siviilivihkimisiä, ovat poikenneet Avioliittolaista, mikä käy edellä ilmi.
_ _ _
Nyt käytävässä keskustelussa minua arveluttaa se, että juristerialla halutaan muuttaa selvä laki toiseksi ja löytää oikotie samaa sukupuolta olevien kirkolliseen vihkimiseen ohi kirkon yhteisen päätöksenteon – olkoonkin, että se on määräenemmistösäädösten ja mielipiteiden jakautumisen vuoksi ajautumassa pattitilanteeseen.
Keskustelussa olisi muistettava pappisviran tehtävä julistaa evankeliumia, toimittaa sakramentteja ja pyhiä toimituksia sekä antaa sielunhoitoa (KJ 5:1). Viranhoidossa papin tulee noudattaa kirkon tunnustusta sekä lakia ja järjestystä, jota koskevan lupauksen hän antaa pappisvihkimyksen yhteydessä (KJ 5:6). Miten tämän kanssa sopii yhteen se, että monet papit ovat julkisesti ilmoittaneet rikkovansa kirkon järjestystä ja piispojen yhteistä ohjetta? Mitä on sanottava kirkosta, jonka työntekijät ovat luvanneet sitoutua kirkon tunnustukseen ja järjestykseen – mutta tekevätkin oman päänsä mukaan?
_ _ _
Asiaa vielä hämmentää professori, joka lupaa papeille – ohi piispallisen kaitsennan - että nämä voivat vihkiä vapaasti ohi kirkon järjestyksen. Sen sijaan piispoille muistutetaan rangaistuksen mahdollisuudesta, jos nämä yrittävät estää pappeja vihkimästä samaa sukupuolta olevia pareja. Tilanne alkaa muistuttaa valtiokirkon aikaa, jonka loppumisesta Schaumannin kirkkolakiin (1869) on sentään jo vuosia.
Ei tämä ainakaan kirkon yhtenäisyyttä rakenna. Kun kirkon järjestyksellä ja lailla pyyhitään pöytää, alkavat jotkut muistella Runebergin Vänrikkien Maaherra –runoa tai Eetu Iston ”Hyökkäys” –taulua.
34 kommenttia
Jos kirkko (kirkolliskokous) haluaisi, se voisi pyrkiä siihen, että Kirkkolakiin tai Kirkkojärjestykseen otettaisiin samaa sukupuolta olevien parien kirkollisen vihkimisen tai siunaamisen kielto. Tälläistä kieltoa ei tällä hetkellä kuitenkaan ole.
Pekka. Kiitos, että jaksat ottaa kantaa.
Mutta: Kun minut aikoinaan 1980-luvun alussa vihittiin papiksi, jumalanpalveluksen jälkeen me kolme samaan aikaan vihittyä pappia kiipesimme kirkon sakastin yläkertaan. Siellä lakimiesasessori luetti meillä virkavalan. Hän selitti, että se oli pappisvalan lisäksi tarpeen, jotta me tuoreet papit voisimme toimia avioliittoon vihkivinä viranomaisina.
Tuohon aikaan oli siis ilmiselvää, keneltä vihkimisoikeus tuli. Siltä osin jaan professori Kankaan näkemyksen. Jaan myös sen näkemyksen, mikä yleensä koskee lakien hierarkiaa toisiinsa nähden.
Mutta se, että morsiusparille kysymyksiä tehdessäni ajattelen toimivani valtion mandaatilla, ei johda minua muilta osin poikkeamaan omille teille. Avioliittoon vihkimistoimituksen kirkollinen osuus eli avioparin ja -liiton siunaaminen kun kuuluu kirkolliskokouksen nykyisen ymmärryksen mukaan vain miehen ja naisen väliselle liitolle. Myös siitä pidän johdonmukaisesti kiinni.
Ja samalla koko ajan etsin tapoja, joilla kaikkia ovia, ikkunoita, tuuletusaukkoja tai muitakaan ulkoa sisään kirkkoon johtavia väyliä ei suljettaisi keneltäkään, joka vilpittömästi tahtoo osalliseksi kirkon välittämästä jumalallisesta siunauksesta.
Kotimaa24 uutisoi jo niin kuin uutisoi, mutta tällainen otatus, henkilöitä tuntematta, erityisesti huvittaa …
”Seppo Heinola 27.10.2016 10:05 Paavo Eero, lainlaatija käsitääkseni antaa vihkioikeuden papille ja isännänoikeus eli työnantajan direktio-oikeus koskee kirkon virassa oleva papia. Freelance-pappi voi käsittääkseni vihkiä lain rajoissa kenet haluaa, jos on lainlaatijan tarkoitaman kirkon jäsen. Kirkkohan on sen kaikkien jäsenten muodostama yhteisö eikä vain jokin hallinto-organisaatio.
Paavo Eero 27.10.2016 20:05 No ei tietenkään – freelancerit papit ovat saman kirkon ohjeistukseen sidottuja kuin viran omistavat papit – niin kauan kuin he eivät palauta pappiskirjaa piispalle takaisin (=>pappeus päättyy) – Eli kerran tapahtunut vokaatio on pääsääntöisesti voimassa kuolemaan saakka ja näin ko. kirkkoon sen ja sen ohjeistukseen sitova.
Vähän absurdi tilanne.
Kuitenkin toisaalta valtionkirkot ovat julkisen vallan osa, ja kansalaisia ei saisi kohdella eri tavalla eri puolilla maata. Minusta pitäisi Helsingissäkin syrjiä, jos syrjitään Ranualla. Tai sitten olla syrjimättä missään.
Tärkeintä on kuitenkin se, että vihkimisen pitävyyteen voi luottaa. Jos minä ulkopuolisena vaikka vuokraan asunnon Särkiön vihkimälle avioparille, ei voine ajatella että jälkikäteen selviää ettei pari ole naimisissa, koska jokin kirkon sisäinen määräys jäi noudattamatta.
Kiitos blogistille hyvistä huomioista
Lisäisin vielä huomioksi kirkkojärjestyksen 18 luvun 1 § sisällön ja erityisesti sen 1 mom.. Piispa, kukin hiippakunnassaan, on seurakuntien ja pappien ylin kaitsija.
Kirkon piispoilla on siis kirkossa työnjohdollinen rooli suhteessa siihen miten kirkon papit pappisvirkaansa hoitavat.
Seuraavaksi tulee kysyä velvoittaako maamme perustuslaki taikka muu lainsäädäntö kirkolliseen vihkimiseen oikeutettuja uskontokuntia taikka niiden edustajia vihkimään myös samaa sukupuolta olevia pareja. Kuten Pekka Särkiö blogitekstistäkin ilmenee, ei velvoita, eikä myöskään erityisesti oikeuta toimimaan vastoin uskontokunnan järjestystä.
Sitten tulee kysyä, velvoittaako kirkkolaki, kirkkojärjestys, kirkkokäsikirja tai jokin aiempi kirkolliskokouksen päätös kirkon pappeja vihkimään myös samaa sukupuolta olevia kihlapareja. Ei nimenomaisesti velvoita, eikä erityisesti oikeuta.
Kolmas kysymys kuuluu: Kehottaako kirkon tunnustus taikka muu vahvistettu oppi tai opetus vihkimään myös samaa sukupuolta olevia kihlapareja. Yksiselitteisesti voidaan todeta, ettei kehota eikä erityisesti oikeuta.
Koska voidaan yksiselitteisesti todeta, ettei piispojen kirkkojärjestyksen 18 luvun 1 § 1 mom. nojalla antama kehotus papeille vihkiä jatkossakin vain eri sukupuolta olevia kihlapareja ole kirkon tunnustuksen tai muun vahvistetun opetuksen, kirkon sisäisen järjestyksen tai kirkolliskokouksen päätösten taikka yhteiskunnan yleisten lakien vastainen, tulee kirkon pappien tätä kehotusta virkavelvollisuutenaan noudattaa. Mahdollisissa virkavelvollisuuksien rikkomistapauksessa asiaa tulee käsitellä kirkon järjestyksen mukaisesti.
Tässäkin blogissa ankarasti parjattu professori Urpo Kangas ei Kotimaan uutisessa eikä Tulkaa kaikki- yhteisön tiedotteessa puhu papin vihkimisvelvollisuudesta vaan siitä, että papin avioliittolain edellytykset täyttävä vihkiminen on pätevä ja avioliitto tulee voimaan siitä huolimatta, että kirkollisen vihkimyksen ehdot eivät täyty. Tästähän kirkkohallitus ja sen kuulemat asiantuntijat sekä vakiintunut oikeuskäytäntö ovat yhtä mieltä.
Kirkkohallitukselle antamassaan oikeustieteellisessä lausunnossa Urpo Kangas esittää varsin monipuolisesti juridisesti perustellen lainsäädännön ja kirkon normiston aukollisuuden ja ristiriitaisuuden ja päätyy seikkaperäisesti perustellen käsitykseen että kirkon papilla on virkamiehenä velvollisuus toimittaa vihkimys kun avioliittolain edellytykset täyttyvät ja sen perusteella hän esittää näkemyksen siitä, miten kirkon tulisi menetellä, jotta kirkon oma käsitys ja tahto eivät jäisi ristiriitaan hänen käsityksensä mukaisen oikeustilan kanssa.
Kun Kankaan lausunnosta käytyä keskustelua -tätäkin – seuraa, jää pakosta kysymään, kuinka moni on edes lukenut koko lausuntoa (löytyy kirkkohallituksen sivuilta) ja kuinka hyvin ne, jotka sen ovat lukeneet, ovat ymmärtäneet lukemaansa.
Kirkko-oikeus poikkeaa muista juridiikan osa-alueista siinä, että se pohjautuu kirkon tunnustukselle, joka puolestaan on teologiaa.
Aihetta olen käsitellyt omassa kirjoituksessani, https://www.kotimaa.fi/blogit/papin-oikeus-vihkia-siviiliavioliittoon-on-myytti-joka-tulee-murtaa/
Näissä keskusteluissa taidetaan hiukan kiertää kehää. Mikäs siinä, nyt on keskustelun aika. 🙂 Kirkon oman järjestyksen mukaan kirkollisesti vihittävien lisäehdot esitetään kirkkojärjestyksessä. Kirkkokäsikirja viittaa näihin lisäehtoihin vihkikaavan esipuheessa. Ei voi ajatella, että pappien pitäisi selvästi esitettyjen ehtojen lisäksi kaavojen sisällöistä tulkita, ketkä saavat mitäkin toimituksia ja ketkä eivät. Tästä professori Kangas sanoi Tulkaa kaikki -liikkeen tilaisuudessa suunnilleen niin, että seremoniasäännöillä ei rajoiteta vihittäviä. (Mitä tulee professori Kankaan tulkintaan esim. eläkkeellä olevan papin vihkioikeudesta, sain sen käsityksen, että hän ymmärtää asian, mutta hänellä on siitä toisenlainen käsitys kuin kirkkohallituksella.)
Vesa Hirvonen
Sehän tässä koko avioliittojupakassa niin ihmeellistä onkin, että vaikuttaa siltä, että kenellä tahansa on oikeus määritellä/kuka tahansa luulee omaavansa oikeuden määritellä, miten kirkossa tulee toimia ja tekee sen täysin sivuuttaen esim lainkohdan ”kirkollisen vihkimisen muut ehdot ja muodot määrää se uskonnollinen yhdyskunta, jossa vihkiminen toimitetaan.”
Eikö olisi parasta, että ”kaikki suutarit pysyisivät lestissään” ja annettaisiin kirkolliskokoukselle rauha syventyä asiaa ja muuttaa asetuksia jos niin tarpeelliseksi nähdään. Mielestäni mitään muutoksia kirkon avioliitto-opppiin ei tarvita.
Ilmoita asiaton kommentti