Papin oikeus vihkiä siviiliavioliittoon on myytti, joka tulee murtaa

Liinamari Roos on julkisesti ilmoittanut vihkivänsä sateenkaaripareja ensi maaliskuussa. Perusteluna hän sanoo:

”Teen sen, kun minun virkamiesoikeuteni antavat siihen mahdollisuuden.”

Tämä näkemys on hyvin ongelmallinen. Jätän teologisen ja raamatullisen arvioinnin sikseen, vaikka Roosin lausunnot individualistisine pappeuskäsityksineen olisivat herkullisia nekin. Keskityn asian oikeudelliseen arviointiin.

Papin vihkimä avioliitto on todettu kyllä oikeudellisesti päteväksi, vaikka kihlaparin oikeus kirkolliseen avioliittoon ei olisikaan täyttynyt. Tämä kävi ilmi Jukka Pukkilan vihkiessä Vesa Keskisen ja hänen kihlakumppaninsa avioliittoon, vaikka Keskinen ei ollut ev.lut.kirkon jäsen. Avioliittolain edellytykset siviiliavioliitolle kyllä täyttyivät. Mutta merkitseekö tämä, että papilla olisi lähtökohtaisesti oikeus vihkiä siviiliavioliittoon?

Hallintolain 6§ 1 momentin mukaan ”viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin.” Lain esitöiden (HE 72 / 2002) mukaan ”Niin yleisen oikeusturvan ja perusoikeuksien kuin viranomaisten toiminnalta edellytettävän lainalaisuusperiaatteen kannalta on tärkeää, että myös viranomaisen harkintavallan käytöstä säädetään lain tasolla”. Vihkiessään avioliittoon vain kirkollisen vihkimisen edellytykset täyttäviä pareja ev.lut. kirkon pappi edistää oikeussturvaa ja viranomaiselta edellytettävää lainalaisuusperiaatetta. Hallintolaki ei edellytä (eikä toisaalta anna mahdollisuutta), että papin tulisi vihkiä kaikki parit, jotka pyytävät tulla vihityiksi. Se ei ole po. pykälässä mainittua tasapuolista kohtelua. Ei, vaan papin tulee tässä tukeutua kirkkolakiin, joka erityislakina antaa erityissäädöksiä kirkollisesta vihkimisestä.

Kirkkolain 1§:n mukaan ”Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa.” Tälle tunnustuspykälälle alisteisia ovat kaikki virkatehtävät, joita Suomen ev.lut. kirkon viranhaltijat tekevät. Kirkkolain esitöiden (HE 23/1993 mukaan ”Lakiehdotuksen 1 luvun 1 §:ssä määritellään 1993 vp – HE 23 5 lyhyesti kirkon tunnustus. Säännös yksilöi evankelis-luterilaisen kirkon hallitusmuodon 83 §:n 1 momentissa tarkoitetuksi kirkoksi. Kirkon tunnustusta on pidettävä hengellisen toiminnan perustana ja siten mitä suurimmassa määrin kirkon sisäisenä asiana. Tämän vuoksi voimassa olevan kirkkolain 1 §:ää vastaava yksityiskohtainen säännös kirkon tunnustuksesta on siirretty kirkkojärjestykseen. ” Toisin sanoen on kirkon sisäinen asia, kenellä on oikeus tulla vihityksi kirkolliseen avioliittoon.

No, mitä luterilainen tunnustus opettaa avioliitosta? Ison katekismuksen  kuudetta käskyä koskevan selityksen mukaan ”Koska tämä käsky kuitenkin on osoitettu erityisesti juuri avioväelle ja antaa aihetta puhua avioliitosta, niin huomaa ja pidä tarkasti mielessäsi ensinnäkin se, miten ihanasti Jumala kunnioittaa ja ylistää aviosäätyä. Käskyillään hän sekä vahvistaa sen että suojelee sitä. Hän on vahvistanut sen edellä neljännessä käskyssä: ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi.” Tämän kuudennen käskyn hän taas, kuten sanottu, on antanut sitä varjelemaan ja suojelemaan. Siksi hän tahtoo, että myös me kunnioittamme avioliittoa, pidämme sen arvossa ja elämme siinä kuin autuaassa, Jumalan säätämässä elämänosassa. Jo alussa hän on asettanut avioliiton kaiken muun edelle ja luonut miehen ja vaimon erilaisiksi juuri avioliittoa varten, ei haureuteen, vaan pysymään yhdessä, olemaan hedelmällisiä, synnyttämään, ruokkimaan ja kasvattamaan lapsia Jumalan kunniaksi”.

Edellä esitetyn valossa kirkollinen avioliittoon vihkiminen ei ole mahdollista muuta kuin miehen ja naisen välisessä liitossa. Julkisoikeudellisilla perusteilla papilla ei myöskään ole lähtökohtaista oikeutta toimittaa samaa sukupuolta olevan (eikä edes miehen ja naisen välistä) parin vihkimistä siviilivihkimisenä, vaikka tällainen vihkiminen onkin juridisesti päteväksi todettu.

  1. ”Julkisoikeudellisilla perusteilla papilla ei myöskään ole lähtökohtaista oikeutta toimittaa samaa sukupuolta olevan (eikä edes miehen ja naisen välistä) parin vihkimistä siviilivihkimisenä, vaikka tällainen liitto juridisesti onkin hyväksytty.”

    Papilla, jolla on avioliittoon vihkimisoikeus sillä perusteella, että on pappi, ei siis ole oikeutta suorittaa minkäänlaista siviilivihkimistä vaan ne toimitetaan maistraatissa muiden kuin pappien toimesta. Hyvin loogista ja lakiin ja kirkkojärjestykseen perustuvaa.

    • Ja jos pienen pieni profetia sallitaan, niin Heikki Lepän edellä kuvattu, mielestäni toimivaltuuksien ylittäminen, tullaan toisissa tuomiokapituleissa sanktioimaan vähintään ensin varoituksella, toisissa leppeällä päänsilityksellä.

    • Tätä jo peräsin aikaisemmin, että kun olet voimakkaasti propagoinut asian puolesta että kai sitten vihit myös etkä odota että joku muu tekee sen ensin.

      Enpä usko että vihit, ellei joku pappi ole saanut vapauttavaa lausuntoa tai päätöstä vastaavassa tapauksessa. Jos joku on saanut siitä ikäviä seuraamuksia niin
      taatusti et vihi.

    • Heikki Leppä; ” Kun vihin, luultavasti kesällä 2017, kaksi miestä avioliittoon keskenään (tai kaksi naista), niin se on 100% varmuudella kirkollinen vihkiminen. Mitä Heikki tällä tarkoittaa?

      Mitä vihitään seuraavaksi, moniavioisia suhteita, kaksi miestä ja yksi nainen? Koska vihitään rakkauden tähden muiden kuin ihmisten kanssa. Ei ole mitään rajaa, tällä valitulla tiellä.

  2. Kirkollisesti ei voi vihkiä sellaista mistä kirkko on sanonut että kirkollisesti ei voi vihkiä. Kyseessä on yksityisen viranhaltija kirkollista toimitusta jäljittelevä tilaisuus jossa on elementtejä joiden käytön kirkko on eksplisiittiseti kieltänyt (mikäli mukana on siunaus). Minusta olisi rehellistä sanoa jotain tämän suuntaista myös vihittäville. Jos tilaisuus tapahtuu kirkossa, jonka käytöstä päättää kirkkoherra yhdessä seurakuntaneuvoston kanssa, on tämä vihkiminen hyvä saattaa myös heidän tietoonsa ja jättää heidän punnittavakseen antavatko kirkon käyttöön tällaista tarkoitusta varten.

    Mutta kirkollinen tällainen vihkiminen ei ole.

  3. Kun tässä on paljon puhuttu kirkon viestinnästä, niin mielestäni kirkon pitäisi nyt selkeästi viestiä siitä, että pappien suorittamat samaa sukupuolta olevien ihmisten vihkimiset eivät ole kirkon hyväksymiä toimituksia. Kirkon tulisi sanoa selkeästi, että niitä ei voi pitää kirkollisina toimituksina, koska kirkko opettaa avioliitosta niin kuin opettaa (miehen ja naisen välinen liitto) ja koska kirkolliseen vihkimiseen kuuluva siunaus on jotakin mistä kirkko on päättänyt että se ei tee.

Kirjoittaja

Jaatila Kimmo
Jaatila Kimmo
Keski-ikäinen, keskiluokkainen ja keskinkertainen. Kahden pojan isä, aviomies. opettaja, pastori ja yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta kiinnostunut mies. Blogissani käsittelen opettamista, kasvattamista, arvoja, politiikkaa ja kirkollista elämää. Joskus vakavasti,joskus irvaillen. Kuvia en kumartele enkä suosiota hae.