Vuokraan vastaottohuoneeni vapaakirkkojen rahoittamalta yhteisöltä. Tästä on seurauksena monia vapaakirkkoihin kuuluvia keskusteluyhteyksiä. Tänne tulevilla on todellisia vaikeuksia ja he häpeävät pyytää apua . Heidän kultuurissaan oikea menettely on mennä pastorin kanssa puhumaan ja rukoilla apua. Kun tämä ei auta, niin ammattilaisten puoleen kääntyminen katsotaan uskon heikkoudeksi.
Vastaanoton jakamisesta on seurauksena aivan uuteen hegelliseen kultuuriin tutustuminen, se ei suinkaan ole ollut helppoa. Välillä minuun suhtaudutaan (syystä) epäluuloisestii epäillyn liberaalisuuteni johdosta, välillä ollaan helpottuneita siitä , että voi keskustella jonkun sellaisen kanssa joka on heidän kultuuriperinteestä vapaa.
Teema ,joka melkein säännöllisesti nousee esiin, on seksi ylimalkaan. Täkäläiset vapaakirkkoyhteisöt ovat voimakkaasti esiaviollisen seksin vastustajia. En ole muussa yhteydessä kokenut sellaista seksistä ripittäytymisen tarvetta kun täällä. Seksistä puhuminen ja siitä varoittaminen on jatkuva teema vapaakirkkojen julistuksessa. Nyt kun homoeroottinen keskustelu läpäisee koko yhteiskunnan, niin vapaakirkot ovat enemmän tai vähemmin linnoittauneet kielteisen asenteen taakse ja keskustelun laineet käyvät kovina.Tavallinen asenne on se että julistetaan että ketään homoseksuaalista ei tuomita ainoastaan homoseksuaalinen käyttäytyminen.
Toinen vaikea kysymys on huono seksielämä avioliitoissa. Aivan selvästi ihmisillä oli suuret odotukset siitä, että kun menee naimisiin, niin se kauan odotettu vapaus seksin suhteen tulee olemaan hallelujaa-kokemus. No, niinkuin arvata saattaa ,niin nuo raukat(anteeksi surkutteluni) olivat huonosti varustautuneet tosiinsa sukupuolisesti tutustumiseen ja heillä on suuria vaikeuksia pitemmänkin päälle löytää toisensa sukupuolisesti.
Suurin yllätys on se ,että jotkut hakeutuvat sukupuolisiin alakulttureihin , siis vanhan ajan nimityksen mukaisesti perversioihin, sellaisiin , jotka voivat antaa hukeita eroottisia kokemuksia, mutta myöskin aina itsetuhomiseen asti huonoja 0miatuntoja. Ja nämä ovat muuten todella kilttejä ja aitoja kristittyjä ihmisiä joista on vaikeata sellaista olettaa. He eivät tahdo vahingoittaa ketään , mutta eivät voi löytää muutakaan sukupuolisen painee ulospääsyä. Pornon katselu tietokoneelta , itsetyydytys ja siihen liittyvä paljastumisen pelko on myöskin suuri keskustelun aihe.
”Valtiokirkon” hiljainen asenne on sama kun maallisen yhteiskunnan. Kukaan ei välitä siitä millaista ihmisten sukupuolinen käyttäytyminen on, niin kauan kun siinä ei vahingoiteta ketää ,oli seksi sitten esiaviollista , avioliiton ulkopuolista tai avioliitossa. Moraalinen normi on se, että seksi on sallittua ,mutta vain yhden parnerin kanssa kerralla . Jos ei voi elää hänen kanssaan, niin sitten on parempi erota kun elättää sivusuhteita. Toisen pettäminen on suurin rikos mitä voi tehdä. Avioeroluvut sekä avioliitoissa että avosuhteissa ovat suuria.
Suhteet rakentuvat tunteille eikä yhteisille sopimuksille ja tunteet ovat ailahtelevia ja etsivät kiintymyksen kohteita. Liberaalinen asenne voi olla vaarallinen sen jättäessä henkilöt yksin silloin kun he haluaisivat päästä selvyyteen voimista joille he eivät yksin mahda mitään ja joka on tuhoamassa heidän elämäänsä.
Onkohan kirkolla selvät tai edes osittain selvä asenne sukupuolisuuteen sen eri muodoissa ja ihmisten elämän vaiheissa. Se on suuri sieluhoidollinen kysymys ja esiintyy kaikissa sielunhoitokeskusteluissa joko avoimesti, epäsuorasti tai kätketysti. Siihen ei tietenkään voi antaa kuin suuntaviivoja ja pitää sitä huomattavasti esillä kirkon eri sielunhoitokoulutuksissa. Mutta tulee muistaa se ,että kaikissa parisuhteissa on sukupuolisuuden pohjavirtaus ja sitä sielunhoitaja tai terapeutti tai parisuhteessa elävä ei voi rakaisematta unohtaa. Eikä saa unohtaa että singelit ovat sukupuolisia ja erroottisia yksilöitä joilla näissä kysymyksissä on omat vaikeutensa.
Markku Hirn :”Jos ei voi elää hänen kanssaan, niin sitten on parempi erota kun elättää sivusuhteita. ”
Kun olen käynyt Unicefin vapaaehtoistyöntekijänä konkreettisesti ja omalla kustannuksella tutustumassa Pietarin katulapsiin, jotka kuuluivat avustuskohteisiimme, ja joita Jumalan kieltäneen Neuvostoliiiton julkisoikeudellisen perillisen Venäjän federaation kansalaiset myyvät esim. 8-vuotiaina prostituoiduiksi kaduille, olen ehdottomasti sitä mieltä, että parhain käytännön vaihtoehto on uskoa Jumalaan eikä suostua minkäänlaisiin sivusuhteisiin.
Maailmassa on myös paljon niitä, jotka testailevat yhteensopivuutta lukuisten partnerien kanssa, mutta kukaan ei lopulta ole ollut kyllin hyvä..
Tiedän myös monia onnellisia pareja, jotka elävät jo vuosikausia yhdessä kiitollisena hyvästä puolisosta, vaikka kaikkia avioliiton elementtejä ei ennen vihkimistä testattu.
Ihmiset menevät yhteen monesta syystä, motiiveja on niin monta kuin yksilöäkin – ja avioliiton onnellisuus riippuu monen jokapäiväisen valinnan yhtälöstä.
Vetovoima on se, mikä useimmille antaa voimaa ja motivoi kasvamaan yhdessä; sen olemassaoloa ei tarvitse etukäteen testata, sitä joko on tai ei.
Häpeä ja kelpaamattomuuden tunne on jotain, mikä tehokkaasti estää toisen ihmisen kohtaamisen. Yleensäkin pornoistunut ihmiskuva sotkee normaalin seksuaalisuuden ja herkkyyden, ja estää näkemästä toista arvokkaana tasavertaisena, rakkauden ja kunnioituksen arvoisen olentona. Ei ihme, että seurakunnat ovat täynnä naimattomia, kun miehet pitkälti ovat oman fantasiamaailmansa koukussa, ja nainen nähdään joko lihapalana tai vaarallisena viettelijänä, jota pitää juosta pakoon…
Tälläkin alueella paras apu ja asiantuntija on Luoja, joka on miehen ja naisen suhteen alunperin ideoinut. Loistava keksintö, toteutus usein ontuu…
Olen kuullut tarinan opettajasta, joka havainnollisti asioita. Hänellä oli yksi karkki, hän otti siitä paperin pois ja laittoi sen karkin pöydälle. Sitten hän kehortri jokaista koskemaan sormellaan sitä karkkia. Lopuksi hän esitti kysymyksen: Kuka haluaa nyt syödä tuon karkin?
Jumala loi miehen ja naisen ja laittoi ihmisen ikävän toisen luo! Taivaassa valmistettu avioliitto alkaa tutustumisella ja tunne menee ylhäältä alas. Jos henkinen puoli näyttää sopivan, niin yleensä muukin sopii. Siihen liittyy kolme asiaa rakkaus, ilo ja lisääntyminen.
Nämä asiat ovat Jumalan tarkoittamia asioita. Kun ihminen tekee asialle patologisen tutkimuksen, niin näistä saadaan monta osayhtälöä.
Tarvitaan paljon järkeä, että niitä lapsia ei tulisi. Vielä enemmän, että tulisi.
Olipa kiinnostava perspektiivi aihepiiriin. Näin siis vahvan vakaumuksen yhteisöissä kokemuksesi mukaan. Kiitos. Tulee ihan mieleen vuosien takaiset keskustelut näistä jutuista näillä sivustoilla.
En tiedä ketä tarkoitat, mutta minulle se olisi kehumista. Olen havainnut, että Raamattua avatessani siellä on joka päivä samanlaiset tekstit, ne eivät ole muuttuneet. Onko jollakin sellainen Kirja, joka on lukijalle aina mieliksi?
Nykisin on sekulaarietiikka ja kristillinen etiikka etääntyneet peräti kaus toisistaan. Entisinä aikoina opetettiin kirkossa, että seksi kuuluu avioliittoon ja vain siihen, muu on syntiä. Konservatiivisimmissa herätysliikkeissä ajatellaan paljolti vieläkin näin. Maltillisemmalla linjauksella lienee jo laajaempaakin kannatusta, jolloin normina on, että hyväksyttävää seksiä on pitkäaikaisessa rakkaussuhteessa harjoitettu seksi, ainakin jos suhde, esim. avoliitto, myöhemmin päätyy avioliittoon. Aviouskollisuutta pidetään tällöinkin varsin ehdottomana normina. Sekulaarietiikka taas katsoo, että kaikki sellainen seksi, jota ei nimenomaan lailla kielletä (laittomia ovat ainakin raiskaus ja pedofilia) ovat sallittuja. Kun näin vastakkaisista näkökulmista asioita tarkastellaan, on ilmeisen vaikeaa lainkaan ymmärtää vastapuolen ajattelua ja argumentointia. Ei-heteroseksuaalisen käyttäytymisen sijoittamisella tähän kehikkoon on sitten vielä ihan omat ongelmansa. Seksuaalietiikka on kuitenkin kokonaisuus, joten yhtä erityisalaa, siis homoseksuaalisuutta ei ole mielekästä irrottaa seksuaalietiikan kokonaisnäkemyksestä.