Vuoropuhelua naapurien piispan kanssa
Piispa Tapio Luoma kirjoitti https://www.kotimaa.fi/blogit/piispa-luoma-miksi-sateenkaariparin-vihkiminen-on-kirkolle-niin-vaikeaa/ , että vain dialogi erilaisten näkemysten kesken vie kirkkoa eteenpäin. Oletan, että piispa on tosissaan kysyessään perusteita sille, että se, mitä hän kutsuu yliyhteisölliseksi tasoksi, koskisi myös sateenkaariperheiden avioliittoja. Aivan liian usein perusteita on tivattu enemmänkin keskustelukumppanin pussittamisen hengessä kuin aidolla pyrkimyksellä ymmärtää hänen ajatteluaan.
Keskeinen kappale on syytä lainata kokonaisuudessaan: Kolmatta tasoa voi nimittää yliyhteisölliseksi. Siinä vaikuttavat kulttuuriset syvävirrat, uskomukset, asenteet ja käsitykset tavalla, joita ei aina ole selvästi ilmaistu. Yliyhteisöllisellä tasolla avioliitto nähdään miehen ja naisen välisenä suhteena, jonka ajatellaan perustuvan esimerkiksi Jumalan säätämykseen tai – vähemmän uskonnollisesti perusteltuna - luonnon omaan järjestykseen. Ajatus ihmissuvun jatkumisesta ja sukupuolten toisiaan täydentävästä luonteesta on tälle tasolle ominaista.
Ajattelen niin, että juuri tämän tason ymmärtämisessä on tapahtunut keskeisiä muutoksia viimeisten vuosikymmenien aikana. Seksuaalinen monimuotoisuus nähtiin ennen yksittäisen ihmisen luonnon vastaisena valintana. Nyt tiedetään, että kysymys on siitä, millaiseksi ihminen on luotu. Kaikkien ihmisten kohdalla mies ja nainen täydentävät toisiaan ei ole toimiva malli.
Myös kysymys ihmissuvun jatkumisesta näyttäytyy nykyisin uudessa valossa. Ensiksikin kehittynyt terveydenhuolta on muuttanut radikaalisti yhteisön jatkuvuuden turvaavaa lapsimäärää. Toiseksi ihmiskuntaa uhkaa tällä hetkellä väestön kasvu, ei sen kutistuminen.
Perustellusti voidaan kysyä, onko kulttuuriseen pohjavirtaan liittynyt ajatus, että täysi ihmisyys tai Jumalan/luonnon tarkoittama ihmisyys toteutuu vain perheessä, jossa on isä, äiti ja heidän yhteisiä biologisia lapsiaan. Seuraava kysymys on, onko tämä ajatus sellainen, että siitä kannattaa pitää kiinni, vai antaa sen mennä.
Ajattelisin niin, että avioliiton ymmärtämisen muutos ei ole irrottautumista kulttuurisista pohjavirroista, vaan seurausta niiden virtojen kurssin muutoksista. Kun virta ja kartta eivät vastaa toisiaan ollaan ratkaisun äärellä: virta voidaan yrittää ohjata vanhaan uomaan; kartta voidaan piirtää uudestaan; tai asian voi antaa vain olla. Tässä tilanteessa kirkko ei voi palauttaa virtaa vanhaan uomaan. Virta on kääntynyt tai kääntymässä koko Länsi-Euroopassa ja Amerikassa. Jäljelle jää vain kaksi vaihtoehtoa: voidaan joko piirtää uusi kartta, joka vastaa todellisuutta, tai sitten vakuuttaa vanhan kartan hyvyyttä.
Kuvaan asetelmaa toisella myös vesistöön liittyvällä kuvalla. Ajattelemme ihmisyhteisön satamaa kohti vievänä jokisuuna. Keskellä väylää ovat hedelmälliset heterot, joilla on jo lapsia. Vihreiden lateraalimerkkien oikealla puolella ovat lapsettomat ja punaisten lateraalimerkkien vasemmalla puolella ovat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt (tämä yksinkertaistettu kuva ohittaa sen, että moni on sekä väylän oikealla että vasemmalla puolella). Kysymys on nyt siitä, katsommeko että avioliitto ja siihen kuuluva siunaus kuuluvat vain väylässä kulkeville ja vihreiden merkkien oikealle puolelle joutuneille.
Puheet avioliiton pelastamisesta miehen ja naisen välisiksi sekä sen toistaminen, että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi, kuullostavat tässä yhteydessä absurdeilta. Niille ihmisille, jotka ovat keskellä väylää, jotka tietävät olevansa keskellä väylää ja jotka eivät halua mitään muuta kuin olla keskellä väylää, sanotaan, että Jumalan hyvä tahto on, että olette keskellä väylää. Eivät he sitä tarvitse. Kokonaan toinen asia on, miltä tämä kuullostaa niistä, jotka ovat vihreiden merkkien oikealla tai punaisten merkkien vasemmalla puolella. Meidän kysymyksemme nyt on, mitä vastaamme niille, jotka ovat siellä vasemmalla puolella.
Olemme saarnanneet siitä, miten Jeesus antoi arvon halveksituille. Miten Jeesus kohtasi naisen Sykarin kaivolla. Miten Jeesus kohteli spitaalisia. Miten Jeesus asetti lapsen esikuvaksi. Miten Jeesus aterioi publikaanien ja syntisten kanssa. Voidaanko tämä nähdä kulttuurisen pohjavirran muuttamisena terveiden, kultillisesti puhtaiden miesten maailmasta, johonkin laajempaan? Onko nyt aika jatkaa tätä Jeesuksen toimintaa sateenkaariperheiden suuntaan?
32 kommenttia
Vielä -60 luvulla esiaviolliset suhteet olivat suuri moraalinen kysymys kirkollisissa keskusteluissa. Silloinen Kotimaan päätoimittaja Simo Talvitie kirjoitti (silloin) provosoivan kirjoituksen aiheesta . Hänen kysymyksensä oli se, että voiko esiaviollisiin suhteisiin enään suhtautua samalla lailla kielteisesti kun ennen, koska syntyvyyden säätely tekniikka uusien e-pillereiden ja kondomien helpostisaatavuuden muodossa oli tehnyt sukupuoliaktin ei toivottujen raskauksien suhteen yhtä vaarattomaksi kun suutelemisen. (Sivumennen , mikä on kirkon nykyinen kanta avioliiton ulkopuolisiin sukupuolisuhteisiin?)
Milestäni on edistystä kun homopari keskustelussa ollaan siirtymässä pois hedelmällisyyskysymyksistä parisuhteiden luonnetta koskeviin kysymyksiin.
Avioliittojen perusta ei enään ole se että sopimusavioiitolla taataan omaisuuksien säilyminen tietyissä piireissä eikä se että lasten saanti takaa omaisuuden hoidon jatkuvuuden samassa perheessä. Tämähän oli valtasyynä avioliittoihin aina viime vuosisataan saakka. Ainoastaan köyhällistö meni rakkausaviuoliittoihin kun omaisuudesta ei tarvinnut välittää.
Rakkaus avioliiton perustana on ollut ja on todellinen kulttuurivallankumous. Se on vain n 100-150 vuotta vanha yleisenä menettelynä. Suurin piirtein yhtä vanhaa kun laajemmalle levinnyt demokraattinen ajattelu.
Siis : Demokratian ja rakkauden kriteereistä lähtien, sallikaamme samat oikeudet kaikille niin avioliittokysymyksessä kun muussakin yhteisöllisessä elämässä. Rakkaus on epäluotettava kriteeri mutta niinkauan kun se kestää niin sitä ei voi mikään muu korvata. Antaa Homoparien osallistua samaan parisuhde koettelemukseen kun heterotkin se on deomokratiaa.
Kirkko seuraa luonnollisia jokia/merikarttoja ja yrittää auttaa niitä joita himon kovat tuuleet vie.
Olen poistanut yhden kommentin, itse asiassa linkin, joka liittyy kyllä avioliittolakiin, mutta ei tämän blogin aihepiiriin.
Kiitos taas kerran Heikki asiallisesta ja asiantuntevasta blogista. On hyvä, että on sinunkaltaisiasi pappeja, jotka lähestyvät tätä asiaa hyvin raamatullisesti. Yksi Raamatun ydinkohdista – ”rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi – on valitettavasti esim. piispainkokoukselta päässyt unohtumaan. Sinä sentään jaksat tätä näkökohtaa puolustaa.
Omasta puolestani en voi kuin ihmetellä, että vaikka vaimoni kanssa olemme eläneet yhdessä kohta kolmekymmentä vuotta, lukeneet yhdessä Raamattua, käyneet jumalanpalveluksissa, saaneet voimaa päivittäisistä yhteisistä rukoushetkistä, niin oma kirkkomme siunaa mieluummin ostoshelvettejä tai urheiluhalleja kuin meitä.
Perinteisen käsityksen mukaan luonto on heteronormaali ja asia on näin myös aivan tuoreimpien tieteelisten tutkimustenkin valossa. Muunlaisia tutkimus tuloksia ei kenelläkään ole ollut esittää. Kristillisestä vakaumuksestamme käsin kutsumme sitä luomisjärjestykseksi. Tästä heteronormaalista luomisjärjestyksestä esiintyy poikkeamia, jotka yhteisöllisesti tunnistamme sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöinä. Näiden seksuaalivähemmistöjen keskuudessa esiintyy heteronormaalista poikkeavia parisuhteita.
Sikäli kun suljemme asian juridisen puolen tarkastelun ulkopuolelle, sukupuolineutraaleja parisuhteita ei ole olemassakaan. Vaikka juridinen käsitys avioliitosta voikin olla sukupuolineutraali, itse avioliitto ei sitä ole. On siis vain heteronmaaleja avioliittoja ja lakimuutoksen jälkeen myös siitä poikkeavia avioliittoja.
Nyt käsillä oleva kysymys kuuluu: Käsittääkö kirkko avioliitolla ja koskeeko Jumalan erityiset lupaukset avioliitolle kirkon käsityksen mukaan vain luomisjärjestyksen mukaista, heteronormaalia avioliittoa, vai laajentuuko käsitys koskemaan myös uuden lain sallimia luomisjärjestyksen mukaisesta poikkeavia avioliittoja.
Luomisjärjestys, eli seikka että Jumala alun perin luomistyössään tarkoitti ihmisen joko mieheksi tai naiseksi, on kirkossamme tunnustuskysymys ja sellaisena erillisen keskustelun kohde. Seikka että vastasyntyneiden joukossa on pieni prosentti lapsia, joiden sukupuolta ei kyetä määrittelemään, ei ole mikään todiste Jumalan alkuperäisestä luomistahdosta. Syntyyhän osa lapsista myös sokeina taikka kuuroina,
”Heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he pettävät, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla. Heidän kunnianaan on heidän häpeänsä.
Raamatun heteronormatiivisyys löytyy tästä, sitä Raamattu myös ylistää monessa kohden;
”Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi”.
”Vaikka kaikki ihmiset ovatkin Jumalan rakkauden kohteina tasa-arvoisina, eivät kaikki ihmiset sitlti synny syntymälahjoiltaan yhden vertaisina. Miksi niin? Vaikea sanoa.”
Ehkäpä siksi, ettei krist. dogman mukaista Jumalaa ei yksinkertaisesti ole olemassa, ja Genesis kertomuksen elohimit ovat ehken olleet jotain aivan muuta kuin on uskonnossa oletettu.
Heikki Leppä :”Ajattelisin niin, että avioliiton ymmärtämisen muutos ei ole irrottautumista kulttuurisista pohjavirroista, vaan seurausta niiden virtojen kurssin muutoksista. ”
Kurssinmuutos on totta siinä mielessä kuin esikoislestadiolaisiin kuuluva kirjoittaa aamun ESS:n Lukijalta-palstalla piispa Yrjö Sariolan piispainkokouksen kannanoton perusteella tekemästä esityksestä 1986 , josta tehtiin ponsi, kun kirkolliskokous muutti silloin voimassa ollutta kirkkolakia.
Kirjoittajan näkökulmasta 2006 piispainkokouksen työryhmän linjaukset nousivat kyseisen ponnen periaatetta vastaan ja linjauksella pakotettiin uskovia toimimaan omaatuntoaan vastaan.
Seurauksina ”kurssimuutoksista” hän kirjoittaa, että ”pappeja ja kirkon työntekijöitä on erotettu tehtävästään, monet ovat jättäytyneet sivuun, kirkosta on erottu. Vaikutukset näkyvät myös kirkon järjestöissä, herätysliikkeissä ja niiden jakautumisissa, monissa perheissä ja suvuissa ihan käytännön elämässä. Riitaisuudet tämän asian takia ovat edelleen jokapäiväisiä.”
Jos jotakin haluan rukoilla, niin sitä, että piispa Yrjö Sariolan toive toteutuisi eikä kenelläkään olisi enää oikeutta pyrkiä ehdoin tahdoin hajottamaan Kristuksen kirkkoa.
Ilmoita asiaton kommentti