Liisain seikkailu vihkimaassa
Lukijani.
Eräs tapa valmistautua tulevaan on mielikuvaharjoittelu. On jo aika kuvitella, mitä aitoja kaksi Liisaa ylittää ensi keväänä pyrkiessään solmimaan kristillisen avioliiton. Ja mihin he kompastuvat.
Samasukupuolisen evankelis-luterilaisen kihlaparin tilanne 1.3.2017 jälkeen näyttää hämmentävältä, kun he Kirkkojärjestyksen 1. luvun 5. §:n mukaisesti tahtovat "solmia avioliittonsa säädetyllä tavalla".
Alku on helppo. Kihlapari voi luottaa siihen, että jos edes toinen heistä on seurakunnan jäsen, avioliiton esteet tutkitaan kirkkoherranvirastossa kun he sitä haluavat. Jos toisin kävisi, viranomainen rikkoisi virkavelvollisuutensa.
Haluaminen voi johtua vaikka siitä, että kirkon palvelupiste on maantieteellisesti lähimpänä paria.
Jos rippikoulu on esteitä tutkittaessa käymättä tai toinen kihlakumppaneista ei ole kirkon jäsen, asianosaisilla on miltei neljä kuukautta aikaa hoitaa asia kuntoon, jotta Kirkkojärjestyksessä mainitut kirkollisen vihkimisen edellytykset täyttyisivät. Onneksi pari voi olla melko varma, että kukaan ei asetu tavoitteen tielle poikkiteloin. Kirkkoon voi liittyä ja rippikoulun läpäistä.
Perinteen mukainen avioliiton kuuluttaminen on jo korkeampi aita. Piispat ovat elokuisessa selonteossaan tulkinneet, että samasukupuolinen pari rinnastuu muihin siviilivihkimiseen oikeutettuihin pareihin. Siten esirukous kirkossa kihlaparin avioliittoaikomuksen puolesta riippuu paikallisesta tavasta. Jotkut seurakunnat parin pyytämän esirukouksen siis lukisivat, toiset eivät.
Paikallinen tapa selvinnee kirkkoherranvirastosta. Jos tapaa ei vielä ole, kuka tahansa seurakuntalainen voi ehdottaa sen luomista tekemällä siitä Kirkkojärjestyksen 7. luvun 9. §:n mukaisen aloitteen.
Voisiko kirkko itse tukea ja luetteloida ne seurakunnat, jotka tapaa noudattavat?
Sitten on aidan sijaan seinä. Kirkollinen vihkiminen ei ole mahdollinen samaa sukupuolta olevalle kihlaparille, jos he hinnasta piittaamatta kunnioittavat kirkon kantaa. Mikä neuvoksi?
Pari voi ehkä kiertää seinän: matkustaa Ruotsiin ja pyytää kirkollista vihkimistä siellä. Kotimaassa he nimittäin voivat solmia "säädetyllä tavalla" vain siviiliavioliiton. Sitten voidaan rukoilla papin kanssa.
Mutta saako pari Raamatun?
Sinun
Harmaa rovasti
14 kommenttia
Mitäs luulet Parfvianen moniko vihitty pari on sen jälkeen ko Raamattunsa kertaakaan avanut yli omistuskirjoituksen?
Oliko blogistin tarkoitus saada lukijat naureskelemaan kahden Liisan muodostamalle naisparille, he kun seikkailevat nololla tavalla ympäriinsä. Vai mikä oli idea?
”Pari voi ehkä kiertää seinän: matkustaa Ruotsiin ja pyytää kirkollista vihkimistä siellä. Kotimaassa he nimittäin voivat solmia ”säädetyllä tavalla” vain siviiliavioliiton. Sitten voidaan rukoilla papin kanssa.” Tuota samaa olen pohdiskellut. Mutta pitääkö mennä Ruotsiin saakka? Kaiketi Ruotsin kirkon pappi voisi vihkiä myös Ruotsin lipun alla seilaavassa matkustaja-aluksessa heti aluksen saavuttua kansainväliselle vesialueelle.
Mitä puolestaan tulee avioliiton siunaamisen, niin siihen ei välttämättä tarvita kirkon pappia, jos ei muutoinkaan mennä kirkon käsikirjojen mukaan. Voihan omatekoisen siunausseremonian toimittaa vaikka naapuri.
Jouni: ”Mutta saako pari Raamatun?”
Eiköhän noita löydy lähimmästä kirjakaupasta – jos on tarvis.
Ilmoita asiaton kommentti