Sari. Kiitos, että kysyit!

Otsikko on mukaelma Lewis Carrollin kirjasta Liisa ihmemaassa. Siellä normaali logiikka pettää. Ja näyttää pettävän – mikäli Kotimaa24-verkkosivulla käytyä keskustelua on uskominen – myös vihkimisasiassa.

Kuviteltu pari ei kohtaa noloja tilanteita omaa syytään. Jos heidän kokemuksensa näyttää naurettavan nololta, syynä on se, että käydyn keskustelun valokeila on suppea kuin katulampulla. Niinpä moni häiden suunnittelun kannalta tärkeä asia on jäänyt varjoon. Jos nyt osoitan taskulampulla mielestäni hämäräksi jääneitä paikkoja, luulisin oikean elämän Liisojen ja Lassejen pikemminkin ilahtuvan. Voin tältä osin olla väärässä. Mutta toivon, että sekin ilmenee jatkokeskustelun mittaan.

Sari.

Tuntuu hyvältä, että noudatat kunnioittavan keskustelun periaatetta.

Virke, johon viittaat, sisältää erilaisia avautuvia vaihtoehtoja.

Kirkon kanta: Ei ole samaa sukupuolta olevan parin syy, että kirkon voimassa oleva kanta on se, että heitä ei voi vihkiä kirkollisesti.

Kunnioittaminen: Ei ole parin syy, että he seuraavat korkeaa eettistä periaatetta ja jättävät haastamatta kirkon kannan.

Hinnasta piittaamatta: Ei ole parin syy, että he joutuvat matkustamaan kauas toiseen maahan tai lähimmän siviilivihkimiseen oikeutetun vihkijän luo, joka todennäköisesti on kauempana kuin lähin kirkko. Vaihtoehtoisesti he joutuvat maksamaan vihkijän tulemisen luokseen.

Ei ole mahdollinen, jos [kääntäen] on mahdollinen, ellei: Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan Suomesta löytyy pappeja, jotka ovat valmiita toimittamaan avioliittoon vihkimisen Kirkkokäsikirjan mukaista kaavaa tilanteeseen soveltaen. He ilmoittavat tekevänsä niin silläkin uhalla, että siitä voi seurata hankaluuksia heidän pappeudelleen.

Vaikka virkkeessä on ilmaistu vain tyyni puoli, en tarkoita tehdä vihkimistä pyytävästä parista syypäätä. Kirkkojärjestyksessä ilmoitetut vaatimukset täyttäessään heillä oikeusoppineiden mielestä on nimittäin perusteltu odotus sille, että heidät voidaan vihkiä kirkollisesti.

Jokainen seikka, joka tekee tärkeästä juhlasta tavanomaista vaativamman järjestää, tuottaa pahaa mieltä. Siksi toivon, että kuvitteellisen vihkivalmistelun kuvaus avaisi silmiä edes siloittamaan tietä siellä, missä se suinkin on mahdollista.

Sari.

Tulkitsen omaa kirjoitustani kuin ulkopuolinen? Mielenkiintoinen näkemys. Mutta varmaan täysin mahdollinen.

Mielikuvaharjoituksessani olen asettunut kirjailijan tavoin toisen ihmisen rooliin. Osoitat siten huomiollasi ainakin sen, että en ole onnistunut menemään hänen/heidän nahkoihinsa riittävän uskottavasti.

Vastaukset kirjoituksesta tekemiisi kysymyksiin lienevät juuri siksi kuin mikroskoopin läpi katsottuja.

Sari. Olet tavallaan oikeilla jäljillä. Voin omalta osaltani kutsua seikkailuksi sitä, että olen lukenut satoja sivuja niitä selvityksiä, joita samaa sukupuolta olevien parien kohtaamisesta on kirkollisissa päätöksentekoelimissä kirjoitettu.

Varmasti voin lukemani perusteella olettaa vain sen, että 1.3.2017 lähtien esteet tutkitaan myös mies- tai naisparin kohdalla samoin perustein kuin nykytilanteessa, jolloin tutkintaa hakevat yhdessä sulhanen ja morsian. Kaikki muu sitten jääkin enemmän tai vähemmän hämäräksi.

Niihin kohtiin, joihin ei ole yksiselitteistä ratkaisua, olen kuvitellut kertomuksen parin löytävän mielekkäät ratkaisut, joilla edetään loogisesti ja juhlamielen säilyttäen kohti tärkeää yhteistä juhlaa.

Omasta mielestäni kertomuksessa on kyseessä hyvin fiksu pari. Mutta Sinä olet nähnyt heissä sellaisia piirteitä, joita minä en ole tunnistanut. Voitko siis ystävällisesti auttaa minua ymmärtämään täsmällisemmin, mitä kertomuksen rosoja en ole huomannut?