Innostaja vai masentaja?

Ihmiset, jotka innostuvat, ovat rohkaisevia ja motivoivia ihmisiä! Sellaisten ihmisten lähellä on hyvä olla. Onneksi tälläisiä ihmisiä on keskuudessamme - vaikkakin innon tappajia sattuu myös olemaan kaikkialla.

Olen törmännyt maailmalla innostajiin mitä erilaisimmissa paikoissa. Nämä ihmiset ovat aina tehneet syvän vaikutuksen. Jotkut heistä elävät hyvissä oloissa, jotkut taas sodan ja köyhyyden keskellä. Heitä kaikkia yhdistää halu tehdä maailmasta parempi paikka ja he tekevät sitä konkreettisesti pohtimatta turhaan kannattaako.

Yksi näistä tapaamistani innostajista on syyrialainen Abu Omar. Hän vietti 11 kuukautta syyttömänä vankilassa Syyriassa missä häntä kidutettiin jatkuvasti. Hän pääsi lopulta vankienvaihdossa vapaaksi ja Jordaniaan pakolaisleirille. Hänen kädet, selkä ja olkapäät olivat erittäin heikossa kunnossa, kun suuren osan vankila-ajasta Abu Omarin kädet olivat olleet käsiraudoissa kiinni täysin luonnottomassa asennossa selän takana.

Aina kun tapaan Abu Omarin pakolaisleirissä niin hänen hymynsä on herkässä sillä hänen elämän merkitys on löytynyt heikompien auttamisesta. Olosuhteitaan hän ei kiroa vaikka siihenkin olisi syytä.

Joka aamu Abu Omar herää neljältä ja aloittaa päivittäisen rutiininsa: pari tuntia vettä kaivolta perheille, joissa on vammaisia henkilöitä ja yksinhuoltajaäitejä. Lähes 50 perhettä selviää päivästä toiseen Abu Omarin avulla.

Puoli kahdeksalta on sitten edessä työt huoltomiehenä YK:lla. Viiden jälkeen taas on edessä ruoan ja kaasupullojen toimittamista autettaville perheille, koska he eivät niitä pysty itse kuljettamaan pehmeässä hiekassa.

”Auttaminen on veressäni” Abu Omar pohtii nöyränä, kun utelin häneltä mikä motivoi auttamaan.

Perjantaisin ja lauantaisin Abu Omar hankkii ja toimittaa viikon ruokatarvikkeet avustettavilleen. Silloin ilo on ylimmillään perheissä, jotka eivät itse pysty menemään leirin kauppaan ostoksille.

Kun kävelimme yhdessä kaivolle ämpärin kanssa niin Abu Omar tuumasi: ”Haluan auttaa sillä mitä minulla on - se antaa elämälleni merkityksen!”

Kun sitten erkanimme niin Abu Omar muistutti: ”Minun ja sinun kädet yhdessä - niillä voimme luoda paremman maailman!” Ja sitten hän lähti taas kantamaan vettä taas yhdelle kiitolliselle perheelle.

Abu Omaria kuunnellessa tulee aina mieleen, että mitä me oikein aina valitamme!

On parempi olla innostaja kuin masentaja! Sillä innostuminen rakentaa parempaa maailmaa meille kaikille! Eikö?

Kirjoittaja

Olli Pitkänen

Olen maailmankansalainen alunperin Joensuusta. Olen asunut pitempiä aikoja Tansaniassa, Jordaniassa ja Salomonin saarilla, ja työni takia matkustanut eri puolilla maailmaa. Nykyisin toimin Suomen Lähetysseuran Etelä- ja Kaakkois-Aasian Aluejohtajana. Kohdemaitani ovat Thaimaa, Myanmar, Kambodza, Laos ja Nepal. Seurailen mielenkiinnolla elämää Aasiassa ja muualla maailmassa, joista sitten kirjoittelen havaintojani blogiini herättelemään ajatuksia kulttuurien erilaisuuksista, rikkauksista ja välillä niiden kummallisuuksista. Kaikki ajatukseni ovat tiukasti omiani ja omalla vastuullani, eivätkä välttämättä edusta työnantajani käsityksiä.