Kautta kärsimysten voittohon

Kuvassa Heikki Palvan kirjoittama teos RAAMATUN TIETOSANASTO.

Porvoo 1974. ISBN 951–0-06004-6.

Ajan rahtunen – Ikuisuus

Hetkinen vain – Ääretön aika

Kotvan kuluttua – Alati läsnä oleva

Tuokion kestävä – Ikuisesti vaikuttava

Katoava maailma – Katoamaton taivaan riemu

Maallinen elämä – Jumalan antama iankaikkisuus

Ajallinen syntymä – Uusi syntymä Jumalan lapseksi

Ajatuksin ennakoitava – Uskon lahjana vastaanotettava

Murheita ja vaivoja voi kohdata – Ilo ja onni on sijaan tullut

Itku on osa elämän kulkua – Kyyneleet ovat pois pyyhittyjä

Jeesus kärsi ristin kuoleman – ja nousi kuolleista

jotta meillä kuolevaisilla – on ylösnousemus ja elämä.

Siispä ylistäkäämme Jumalaamme pääsiäisen ajasta!

Riemuitkaamme Ylösnousseen Vapahtajamme armosta,  jubilate,  riemuitkaa!

Sunnuntai 26.4.2026

3. sunnuntai pääsiäisestä (Jubilate)

Jumalan kansan koti-ikävä

Toinen lukukappale eli epistola: 2. Kor. 4:16–18

Toisesta kirjeestä korinttilaisille, luvusta 4

Sen tähden me emme lannistu.

Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin,

niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä.

Tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme

tuottaa meille määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden.

Emmekä me kiinnitä katsettamme näkyvään vaan näkymättömään,

sillä näkyvä kestää vain aikansa

mutta näkymätön ikuisesti.

80 KOMMENTIT

  1. Toisen Korinttolaiskirjeen voi bible.is -sivustolta

    lukea ja samalla kuunnella

    somaliaksi

    https://live.bible.is/bible/SOMB13/2CO/4

    Yhteen aikaan meillä oli Lapinjärvellä 177 somalialaista pakolaista. Hyvin monet kävivät meidän ruotsalaisessa pappilassamme, toisinaan toiset ryhmät odottivat ulkona vuoroaan, kun toinen vuoro oli sisällä minun luonani. Hyvin monet heistä tulivat hyvin läheisiksi sinä aikana, kuin he viipyivät pakolaiskeskuksessa.

  2. Toisen Korinttolaiskirjeen voi bible.is -sivustolta

    lukea ja samalla kuunnella

    vietnamiksi

    https://live.bible.is/bible/VIEBIB/2CO/4

    Aikoinaan osallistuin silloin tällöin katolisen sisarkirkkomme katolisten vietnamin kielisiin messuihin. Kirkko oli täynnä ja pappi oli erittäin etevä saarnaaja. Väki näytti reagoivan erittäin keskittyneesti hänen sanojensa käänteisiin. Oli ilo nähdä läsnä olevan seurakunnan elävän niin aidosti yhtenä kokonaisuutena.

  3. ET TORJU MINUA POIS

    Minä uskon Kristukseen,
    joka on syntynyt Neitsyt Mariasta,
    joka on kärsinyt ja kuollut –
    ja antaudun kokonaan sen varaan mitä hän itse
    sanoo:
    Sitä joka minun tyköni tulee,
    minä en heitä ulos.

    Näiden sanojen varassa
    tulen luoksesi,
    rakas Herrani Kristus,
    sehän on sinun oma tahtosi.
    Ne sanat riittävät minulle,
    minä tiedän varmasti, ettet valehtele.

    Sanasi eivät harhauta minua,
    sinä et tahdo työntää ulos niitä,
    jotka tulevat sinun tykösi.

    Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos. Joh. 6:37

    Kirjasta Rukoilemme Lutherin kanssa tänään, s. 28, SLEY, 1980.

    • Mika

      Kiitos sinulle erittäin hyvästä uskonpuhdistajamme tekstistä!

      Todella suloinen on tuo Jeesuksen sana:

      ”Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.”

  4. Keskiviikkona 22.4.2026 kokoonnuimme Svenssonin talolle Sanan ja rukouksen iltaan. Colette järjesti kahvituksen yhdessä Paula Suomisen kanssa. Veisasimme virsiä. Osan johti Paula ja osan Colette. Yksinlaulua esittivät Eija Komu ja Colette. Kerroin pääsiäisen ajan näköaloista : Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen merkityksestä meidän näköaloihimme tulevaan elämäämme asti. Päädyin tässä näköalan kuvauksessani blogini sisältämään ajatukseen, että kaikki tämän maailmanajan tapahtumat ovat vain ohimenevä lyhyt kausi Jumalan antaman iankaikkisuuden rinnalla.
    Rukouksessa otimme tällä kertaa esille läsnä olleitten kiitos -aiheita.
    Kiitollisuus tuli esiin ihmisten antamasta palautteesta tilaisuudesta kotiin lähtiessämme.

  5. Shalom! En ole aivan varma siitä, tuntevatko kaikki nykyihmiset ikävää! Termihän kuuluu: Minulle kaikki, nyt heti! Jotkut ovat ilmaisseet tätä asennetta sillä, että ikävää tuntemattomat nuoret ja keski-ikäiset ovat saaneet kaiken liian helposti, näkemättä itse vaivaa saavutusten eteen.
    Kerron pari esimerkkiä ikävästä koskien omaa elämääni. 19-vuotiaana tulin maalta Helsinkiin ja setuin asumaan ylioppilaskotiin Vironkadulle. Vastapäätä samalla kadulla oli toinen asuntola, jossa asui lähinnä miespuolisia opiskelijoita. Yksi niistä pojista istui teologisen tiedekunnan luentosalissa aina ensimmäisenä. Minä rohkenin kysyä, miten hän ehtii aina ensimmäiseksi luennolle. Hän vastasi pilke silmissään: ”Koska minä kävelen kymmenen minuuttia viidessä minuutissa”. Hän oli täydellisin ja kaunismuotoisempi ihmislapsi, mitä siihen asti olin nähnyt. Rakastuin häneen palavasti, vaikkei hän sitä tiennyt. Sen jälkeen vaistonvarasiesti etsiydyin hänen seuraansa ja ennen kuin arvasin, hänkin oli rakastunut minuun. Kesät olivat vaikeimmat, koska asuin etelässä ja hän pohjoisessa. Kirjeet, joita harvakseltaan sain, olivat taiteilijan käsialalla tehtyjä, jokainen arvokas paperi säilytettäväksi. Hän oli saanut opettajaltaan ainekirjoituksessa ”ympyriäisen kympin.” Ikävä ja unelmointi kestivät 8 vuotta. Hänet määrättiin valmistauduttuaan saamelaisten alueelle pohjoiseen ja minun piti jäädä vanhempieni hoitajaksi Helsinkiin. Miehen äiti kirjoitteli minulle kuulumisia ja lohdutti ikävässäni.
    Toinen esimerkki tämä: Vanhempani olivat rakentaneet Koivistolle uuden talon hirsistä. Isä oli suunnitellut siihen erikoisia ratkaisuja. Talo oli kaunis. Siellä Koivistolla äiti oli synnyttänyt 7 lasta, joista viimeisen, eli minut ainakin tuon uuden talon saunassa. Jouduimme jättämään tuon rakkaan paikan (minä 2 ja välirauhan jälkeen 5 vuotiaana).
    Koko lapsuuteni ajan muistan äitini itkut ja ikävän kotiseudulleen. Isä oli enempi hiljaa ja luki paljon Raamattua. He olisivat halunneet päästä edes Koiviston kirkon viereiseen hautausmaahan matkansa lopulla. Äidin lauluista huomasin, että äiti hoiti omaa ja meidän sieluamme laulamalla ”taivaslaulut” sieluihimme. Hän ikään kuin siirsi ikävänsä ja kaipuunsa tulevaan, uuteen kotimaahansa.
    Opiskelujeni viimeisenä kesänä olin tutkimassa Tampereen arkistossa herätysliikkeen historiaa. Asuin sen kesän Kalevan kirkkoherra Paavo Viljasen luona. Hän puhui yhdestä uskovaisen ominaisuudesta. Hän nimitti sitä ”taivaan hiuka”- sanalla. Hiuka tarkoitti tässä yhteydessä taivaan ikävää. Arkikielessä hiuka taitaa tarkoittaa jonkin ainesosan puuttumista ruuasta, enimmäkseen suolan puutetta.
    Hengelliset laulut, varsinkin Siionin laulut sisältävät paljon taivasikävää. Minä lauloin Raumalla pyhäkoulussa 6-vuotiaana laulua: ”Taivaassa on mun kotini ja sinne on mun matkani…” niin palavasti, että sisar Kerttu pyysi Elimissä 75-vuotispäivänään minua laulamaan saman laulun itselleen. Olin laulullani auttanut hänet samalle taivasmatkalle missä itsekin olin.

    • Valma

      Kiitos sinulle suurenmoisesta tekstistäsi

      Miellyttävällä tavalla tuot esiin tuon näköalan taivas -toivon suureen ja voimalliseen merkitykseen ajallisen elämämme aikana

  6. Luin Viktor Franklinin kirjan Ihmisyyden rajalla. Siitä jäi mieleen mm. se asia että kärimys ei tuunu enää varsinaiseti kärsimykselle kun ymmärtää omalla kohdallaan sen tarkoituksen.
    Huomasin sen saman silloin kun syöpäleikkauksen jälkeen maksin voipuneena sairaalassa. Oivalsin että hyvällä mielellä voin todistaa Herrastani enemmän kuin sanoilla. Näin löysin omaalle kärsimykselleni merkityksen ja minun ei tarvinnut olla kärsimätön. Kärsimättömyys on valinta, josta voi kieltäytyä. Näin voi kärsimysten keskellä säilyttää sisäisen ilon, jonka Jumala sisinpään antaa.

Matias Roto
Matias Rotohttp://www.roto.nu
Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Vuoden somerolainen 2012. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu. Fb Tauno Matias Roto Puh 040 - 356 06 25