Tapahtui viime viikon tiistaina Alpeilla: Lentoperämies ohjasi matkustajakoneen tahallaan päin vuorta. Ohjaamon ulkopuolelle houkuteltu lentokapteeni teki kaikkensa päästäkseen takaisin sisään. Turhaan. Viimeisenä ns. mustan laatikon äänitteeltä kuului vain kauhunhuutoja.
Kyseessä ei ollut terroriteko eikä konevika. Koneen ohjaamossa yksin ollut lentoperämies kärsi mielenterveysongelmista, jotka näkyivät mm. ongelmina ihmissuhteissa. Hänet oli turmapäivänä määrätty sairauslomalle. Lentämistä pakkomielteisesti ihannoiva kontrollifriikki oli aikoinaan ollut hyllytettynä jo lentäjäkoulutusaikoinaan. Jos mies jollakin käsittämättömällä tavalla olikin onnistunut pimittämään terveystietonsa työnantajaltaan, niin alkanut näön heikkeneminen olisi joka tapauksessa tehnyt lopun miehen urasta lentäjänä. Se olisi ollut hänelle katastrofi, suoranainen maailmanloppu.
Entiselle tyttöystävälleen mies oli sanonut aikovansa vielä joskus tehdä jotakin sellaista, mistä hänet tullaan muistamaan. Ja hän toteutti aikeensa. Tosin hänen nimeään ei nyt ihailla vaan sitä kirotaan. Veihän hän julmalla tempauksellaan ennenaikaiseen kuolemaan 149 muutakin ihmistä.
* * * * * * *
150 ihmisestä vain yksi tiesi, että tuosta tiistaipäivästä tulisi hänen kuolinpäivänsä. Muille se tuli täytenä yllätyksenä. Lentokapteeni yritti murtautua ohjaamoon turvaoven läpi. Hän mahtoi matkustamon puolella olla ainoa, joka pystyi toimimaan. Mahdollisesti muut lamautuivat pelosta, kaikki eivät todennäköisesti kyenneet edes huutamaan. Luulen kuitenkin, että he kaikki tajusivat, että tämä elämä on nyt tässä. Kuinka moni mahtoi rukoilla hädässään: ”Herra, armahda! Ota meidät vastaan!” Uskon, että Jumalan nimen huutajia oli tuossa tilanteessa enemmän kuin hänen nimensä kiroajia…
* * * * * * *
Oletko, lukijani, koskaan pysähtynyt miettimään, että kerran sinunkin aikasi loppuu? Meidän kaikkien on kerran lähdettävä, ei tänne kukaan jää. Oletko jo varautunut ajatukseen? Kaikille meille on mitattu tietty elinaika. Meille on annettu määräaika, jota emme voi ylittää. Alittaminen on kuitenkin mahdollista.
* * * * * * *
Ahdistus on äärellisen tiedostamista. Teologi Paul Tillichin mukaan ihminen on aina, tietäen tai tietämättään, ahdistunut siksi, että hänen on kuoltava. Ei-oleminen on joka hetki läsnä hänen olemassaolossaan. Olemassaolon epävarmuus uhkaa häntä joka puolelta. Kärsimys, onnettomuudet, sairaus, yhteyden katkeaminen luontoon ja ihmisiin, yksinäisyys, turvattomuus, heikkous ja erehtyminen ovat aina lähellä. Lopulta kuoleman pelko muuttuu kuoleman todellisuudeksi.
* * * * * * *
Kuolemansa edellä Jeesus oli hyvin ahdistunut: ”Suuressa tuskassaan Jeesus rukoili yhä kiihkeämmin, niin että hänen hikensä vuoti maahan veripisaroiden tavoin” (Lk. 22:44).
Kuolemansa hetkellä Jeesus huusi ristillä kovalla äänellä: ” Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni” (Lk. 23:36).
Annetaan Tillichin jatkaa: ”Kaikki tämä ihmisen on kestettävä ja hän jaksaa vain jumalallisen voiman avulla, joka on voittanut ei-olemisen ikuisiksi ajoiksi”. Hieman yksinkertaisemmin sanottuna: Kristus voitti kuoleman omalla kuolemallaan. Pitkääperjantaita seuraa aina pääsiäinen, jolloin meille julistetaan: ”Jeesus elää. Ja mekin saamme elää hänen voittonsa ansiosta. Kuolema on kristityille vain portti toiseen todellisuuteen, ovi, josta käydään Ylösnousseen luokse”.
* * * * * * *
Jos Jumala suo ja minä elän, lupaan jatkaa blogien kirjoittamista. Jos taas Jumala ei suo tai minä en elä, niin ei sekään mikään huono vaihtoehto ole. Kaikella kun on aikansa ja paikkansa tämän auringon alla.
Jäämme näkemään, päädytäänkö yhdistyksen hallituksen valinnassa ns. puhtaaseen listaan vai tuleeko hallituksen sisälle jonkinlainen osapuolijako.
Ratkaisu riippuu valinnassa käytettävästä vaalitavasta ja siitä meneekä asia äänestykseen. Mahdolliset voimasuhteet selvinnevät jo mahdollisissa asiakirjaäänestyksissä.
Ratkaisun avain on siinä, missä eri kohdissa voimasuhteiltaan enemmistöön kuuluvat ovat valmiit myötäilemään voimasuhteiltaan vähemmistöön jääviä.
Kovin riitaisia näyttää nuo herätusliikkeet olevan kuten myäs kristillinen puolue.
Jo vain. Onneks sentään niiltä oon varjeltunu.
Kirkossahan onkin sitten ihan rauhallista… Miksi silmälaput?
Minulle Suomen ev.lut. kirkko on ollut korvaamaton yhteisö. Olen ollut mukana jo lapsena monissa sen touhuissa ja leireillä. Ne ovat lämpimiä muistoja ja terveenä pohjana aikuisen uskolle.
En ole koskaan ollut missään kähinöissä, johtuneeko siitä, että miellän kirkon/seurakunnan paikaksi, jossa rakennetaan, rakennutaan, jaetaan, luodaan, siunataan, itketään, nauretaan, toivotaan, pelätään, rukoillaan, levätään.
Minua ei kiinnosta oppiriidat eikä valtataistelut, enkä ole semmoisissa piireissä pyörinyt koskaan. Voin sanoa, että Jumala on antanut minulle parastaan seurakunnan myötä.
Sonja Ottavainen:
”Minua ei kiinnosta oppiriidat eikä valtataistelut, enkä ole semmoisissa piireissä pyörinyt koskaan.”
Jostain syystä olet kuitenkin erityisen aktiivinen siinä yhdessä opillisessa kysymyksessä 😉
No, kyllä ihmisoikeudet kiinnostavat, mutta omassa seurakunnassani ei ole ollut mitään ongelmia. Oikeudenmukaisuus, laupeus ja uskollisuus ovat Jeesuksenkin agendalla. Nämä muistan enkä voi itseänikään kieltää.
PS. Ihmisoikeudet eivät ole opillisia asioita!!!!!!
Joo eikä uskonnollisten toimitusten kaavat kuulu ihmisoikeuksiin.
Minä kyllä haluan aina tarkistaa ja tietää, miten asiat oikeasti ovat ja voivat olla.
Kivimäki: ”Joo eikä uskonnollisten toimitusten kaavat kuulu ihmisoikeuksiin.”
Se on kyllä jo moneen kertaan pantu merkille, ettei niillä ole mitään tekemistä ihmisoikeuksien kanssa.
Jos halutaan saada jotain voimasuhteita selville, niin siihen on yksi viattoman tuntuinen keino. Kun kokoukselle valitaan puheenjohtajaa, niin voi tehdä toisen ehdotukset, koska usein äänestys tehdään koeluonteisesti vaikka kättä nostamalla tai seisomaan nousten. Siinä näkee voimasuhteet ja henkilön tarkkuudella mitä kukin on.
Voidaan kokouksen puheenjohtajavalinnassakin vaatia suljettua lippuäänestystä.
Vaikea sanoa, etteivät nämä ns. ihmisoikeusasiat olisi opillisia.
Ne vaikuttavat suoraan opetukseen, käsitykseen Jumalan ilmoituksesta ja sen tulkinnasta – jopa viranhaltijoiden valintaan.
Suomen ev.lut.kirkon mukaan ne ovat eettisiä, mutta evankeliumeissa kyllä Jeesuksen agendalla on oikeudenmukaisuus, laupeus ja uskollisuus. Siis Jeesuksen opetuksessa.
Sonja
Tyttöjen silpominen on ihmisoikeuskysymys olipa peruste uskonopillinen tai ei. Sitävastoin esim. lupa vaihtaa sormuksia jonkun uskontokunnan papin edessä ei ole ihmisoikeuskysymys.
Aihe ei kuitenkaan liity tähän uutisotsikkoon.
Ei vihittäessä mitään vaihtokauppoja tehdä vaan sulhanen antaa sormuksen toisin kuin maallikko Kivimäki väittää. Parempi olisi sekin tehdä kotona kahden kesken.
Näin välttyy kanteluilta meinaan. Laittaa sitten papin edessä jos uskaltaa. Tämä keskustelu vahvistaa edelleen kantaani pakoölisesta siviilivihkimyksestä kaikille. Juristi ietää kuka saa laittaa sormuksen kenellekin
Minä olen ollut sitä mieltä myös, mutta yksi blogisti tuli hämmentämään, että kielletään kaikki vihkiminen. Vähän kuin Tuomas, joka sanoi, että mennään ja kuollaan kaikki. Kyllä vihkiminen maistraatissakin on vihkiminen.
Ihmiset kaipaavat seremonioita ja rituaaleja ja niitä on hyvä olla ihan normi yhteiskunnassa, ettei tarvii hakea mitään ”eksoottisempaa”. Eikä addiktioita eikä pakkomielteitä.
Osmo Kauppiselle huomioksi, että tässä viime päivinä kovasti huomiota saaneessa tilanteessa pariskunta Hesarin mukaan ”vaihtoi valat omin sanoin, pujotti sormukset sormiin,…” Eikä paikalla siis ollut ketään sulhasta.
Mahtoko olla oikeet häät kun ei tapeltu eikä ollut sulhasta? Ylkä on Raamatun mukaan häiden tärkein henkilö.
Taitaa olla sitten niin, ettei körtien vuosikokous kiinnosta muita kuin körttejä itseään.
Miksi sen pitäisikään kiinnostaa? Kokouksesta yritettiin kai luoda joku sensaatiomainen tahtojen taistelu, mutta aineksia sellaiseen näyttää olleen kovin niukalti.
Kirkossa käy jumalanpalveluksissa yhteen laskettuina melkoinen määrä ihmisiä vuosittain. Olen itsekin hyvin usein messussa. Toimittamassakin sitä virassa ollessani varsin usein. Koskaan ei siellä ole tapeltu.
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän pelottavalta täältä lähteminen tuntuu. Koin voimakkaasti lähtemisen tunteen jo pari vuotta sitten, kun sivulta syöksynyt auto paiskasi automme moottoritien kaiteeseen ja auto lensi siitä oikealle. Oli pimeä. En tiennyt mitä oikealla oli, kenties rotko, jollaisia Nizzassa päin on. Ilmalento tuntui pitkältä. Ehdin ajatella auton kierimisen alas ja sen, että elämä oli nyt tässä. Tuttu hengellinen laulu soi mielessä. Aika oli varmaan sekunti, pari, ja koin, että kuollessa en ehtisi tuntea kärsimystä. Pian oli autoja 7 sekavassa kasassa ja olin saanut lisäaikaa.
Luulen, että Jeesus pelkäsi kärsimystä, tuskaa, kipua enemmän kuin kuolemaa, joka tulisi hetkessä. Hän oli sillä kohtaa kuin yksi meistä. Hän kuoli, jotta me eläisimme.
Suhtaudumme kuolemaan kukin omalla tavallamme. Vanhaksi elänyt taitelijaystäväni kertoi aina aamulla herättyään ajatelleensa: ahaa, olen ikävä kyllä vielä tänäänkin täällä.
Toista 96-vuotiasta vaativat lapset elvytettävän. Oli vielä sopimattomia asioita ja hän itse vielä oli kiinni perheen kastemekossa, tuukeissa ja vaaseissa vahvasti.
Kiitos Hannuserkku.
Kirkon ehdottomasta totuudesta Jeesuksesta uskontunnustuksessaan ” on sieltä tuleva tuomitsemaan niin eläviä kuin kuolleita ”. Kirkon Jumala ei vaikuta rakkauden Jumalalta.
Reino: Tuollaisia perustelemattomia tölväisyjä on aivan liian helppo heittää. Vaan vastaahan huutoosi: Millainen olisi ja miten toimisi sellainen Kirkon Jumala, joka vaikuttaisi rakkauden Jumalalta?
Eikö Jeesuksen kärsimisellä meidän syntiemme (siis myös sinun syntiesi) tähden ole mielestäsi mitään tekemistä rakkauden kanssa?
Hannu Kiuru.
Jos kirkon opin uskontunnustus on perustelematon tölväisy meilestäsi niin ok.
Jeesus sanoi ” taivasten valtakunta on sisäisesti teissä ”, siis Jumalan henki on jokaisessa ihmisessä syntyessään tähän maailmaan. Se esiintyy lähimmäisen rakkautena, jonka toiminnan voi jokainen ihminen itse säätää. Jumala on rakkaus ja ei konkreettisesti vaikuta maailmassamme.
Jeesuksen tehtävänä oli Korkeimman tahdon vahvistaminen ja sen hän teki toimintavuotensa aikana kiitettävästi. Tosin hän joutui vastustamaan silloista yhteiskuntajärjestystä josta hänelle tuomio langetettiin. Hänen rehelliseksi ja realistiseksi todettu sanomansa vahvistaa elämänkäsitystäni mutta hänen kuolemansa ainoa merkitys on sanoissaan ” tänä päivänä, henkeni ”. Tosin kirkko ei usko tähän vaan korostaa opissaan henkeä, ruumista ja viimeistä päivää. Minä en pidä Jeesusta valehtelijana.
Reino Suni :”Tosin hän joutui vastustamaan silloista yhteiskuntajärjestystä josta hänelle tuomio langetettiin.”
Paavo Castrénin kirjoittama Uusi Antiikin historia [Keuruu 2011] kertoo, että Rooman imperiumin tulot muodostuivat sotasaaliista, verotuloista ja orjien tekemästä työstä. ”Muun muassa Latiumissa ja Sisiliassa syntyi orjatyövoimalla hoidettuja suurmaatiloja (latifundium) pientilojen kustannuksella.- – Yhteismaan (ager publicus) käyttöoikeus (posessio) oli kertynyt harvoihin käsiin ja johtava luokka piti mustasukkaisesti kiinni saavuttamistaan eduista.” Israel halusi vapautua tästä suurvallan pakkovallasta ja sen tähden odotettiin Vapahtajaa, joka vapauttaisi juutalaiset Rooman imperiumin orjuudesta ja sen vuoksi Golgatan ristillä haluttiin vapauttaa vapaustaistelija Barabbas, eikä Jeesusta, joka toi ihmiskunnalle taivaasta ikuisesti säilyvän viestin, jossa sanotaan: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.» Jeesus ei halunnut kumota juutalaisten yhteiskuntajärjestelmää vaan juutalaisia(kin) sortavan diktatuurin.
Tiberius kirjoitti jo v. 137 Italian surkeista oloista: ”Villeillä pedoilla on pesänsä ja lepo- ja pakopaikkansa, mutta miehet, jotka ovat kantaneet asetta ja asettaneet henkensä alttiiksi isänmaan turvallisuuden puolesta, eivät saa nauttiakseen mitään muuta kuin ilmaa ja aurinkoa.” Etsimättä tulevat mieleen viime sodissa Suomen itsenäisyyttä puolustanut valtiojohto ja sitä tukeneiden maanpuolustusjärjestöjen kohtelu YYA-Suomessa sodan jälkeen.
Reino: Nyt eletään kirkkovuodessa piinaviikkoa. Edessä on kiirastorstai, pitkäperjantai ja pääsiäinen. Jeesus valmistautuu kukistamaan kuoleman omalla kuolemallaan. Siksi ei ole ihan asiallista tässä kirkkovuoden huippukohdassa ruveta pohtimaan Jeesuksen toista tulemista (paruusia). Ei hän voi tulla takaisin maan päälle ennen kuin on täältä lähtenyt.
Mainitsemaasi aihetta käsitellään puolen vuoden kuluttua, sekä kirkkovuoden lopussa että uuden kirkkovuoden alussa. Asioihin voidaan palata tuonnempana, mutta ei mennä asioitten edelle, ei hötkyillä.
Mainitsemasi raamatunkohta voidaan kääntää (ja usein käännetäänkin): Jumalan valtakunta on keskellänne, tullut keskellenne. Lapsikasteeseen sitoutunut luterilainen kirkko ei opeta mitään pikkuvauvojen jumalisuudesta. Pyhä Henki saadaan kasteen yhteydessä.
Me elämme demokratiassa, Jeesuksen julistama taivasten valtakunta on kuningaskunta. Siinä on hieman yhteensovittamista…
Toki Jumala on rakkaus, mutta tuo seikka ei ole ainoa häntä määrittävä piirre. Rakkaus on Jumalan omaa työtä, viha taas hänen vierasta työtään, niin kuin Luther totesi. Hänen on kuitenkin korkeimman vallan käyttäjänä hoidettava myös tuo erottelutyö vuohien ja lampaitten välillä.
Tölväisynä pidin heittoasi kolmesta syystä: 1) Et perustellut asiaasi mitenkään 2) Otit käsittelyyn aivan toisen aiheen, haukuit siis väärää puuta (koulussa olisit saanut reput aiheen vierestä kirjoittamisesta) 3) Aiheesta irrallisten kommenttien heittely ei blogistin mielestä edistä blogissa annetun keskustelunaiheen käsittelyä. Olet varmasti huomannut, että mielelläni keskustelen blogivieraitteni kanssa. Kaikki blogistit eivät sellaista tee.
Älkäämme haaskatko toistemme aikaa hukkapalloihin. Eihän jalkapallomaalivahtikaan ole kiinnostunut niistä boltseista (ei hän niiden perään dyykkaile), jotka menevät ohi tai yli hänen vartioimansa maalin. Sen sijaan kaikista tolppien välistä ja yläriman alta sisään pyrkivistä palloista hän tahtoo ottaa kopin…
Vielä kerran Hannu Kiuru.
Lähtökohta on ” Kauhun hetkiä ”, johon vastasin ja johon en saanut vastaustasi. Ainoastaan ilmaan heitetty kommentti perustelemattomasta tölväisystä jota et perustellut. Muutenkin mainitsemasi kohdat 1,2,ja 3 osoittavat, että olet varmasti arvostettu pappi kirkon piirissä.
Olen perustellut käsityksiäni Jeesuksen sanomien Korkeimman tahdosta ja kirkon opin päätöksistä.
Hannu Kiuru
Kerroin Jeesuksen kertoman asiasta. joka on vastaus sinun alkutekstiisi. Jos se ei mene perille ehkä sokeasti uskovaan Raamattuun ja kirkon oppiin niin en voi sille mitään. Minä uskon Jeesuksen kertomaan kaikkivaltiaan tahdosta, joka on ollut voimassa ensimmäisestä ihmisestä noin 200 000 vuotta sitten., en kirkon kokouksissaan tekemiin päätöksiin alkaen Nikeasta 325.
Kirkon oppi on se mikä se on. Se on selvällä suomenkielellä luettavissa.
Googletin sinut, Reino, kun en käsittänyt noista jutuistasi höykäsen pöläystä. Ja mitä löytyikään? Suoranainen gnostilaisuuden aarreaitta. Esimerkiksi Jeesuksesta suvaitset
lausua seuraavaa:
Reino Suni: Jeesus oli Marian avioton poika, jonka Joosef otti nimiinsä. Hän sai Markuksen evankeliumin mukaisesti ihmisessä vaikuttavan Jumalan hengen välityksellä kutsun Jumalan lähettilääksi täällä maan päällä. 40 päivän jälkeen keskustelussa perheensä kanssa, johon kuului ainakin puoliso Maria Magdalena. hän otti tehtävän vastaan.
Markuksen alkuperäinen evankeliumi ei tunnusta
– neitseellistä syntymää
– kuoleman jälkeistä elämää
Jeesus toimi kiitettävästi suorittaessaan vastaanottamansa kutsun siitä huolimatta, että hänet ristiinnaulittiin silloista yhteiskuntaa vastaan tekemistään rikkomuksista.
Jeesuksen tehtävä oli hänen omien sanojensa mukaan Jumalan tahdon ilmoittaminen ” lähimmäisen rakkaus ” maailman ihmisille. Elämän rikkauden ja rakkauden perusta.
Jeesuksen veli Joosef sai perimätiedon mukaan Jeesuksen ruumiin haltuunsa. Erittäin todennäköisesti hän unohti ilmoittaa ruumiin sijaintipaikan Jeesuksen puolisolle Marialle ja siitä saivat sitten kaikki legendat, fantasiat, alkunsa.
Legendoista sen verran, että tutkijoiden mukaan Jeesuksesta kirjoitettujen 20 evankeliumin aineistosta vain noin 5 prosenttia on todennäköistä Jeesuksen sanomaa”.
* * * * * *
Paksua on pajunköysi, paksua. Kenelle oikein syötät tätä? Ja millä oikeudella? Luulet omistavasi jotakin salaista tietoa ”synnyistä syvistä”, mutta astut itse reippaasti kristillisyyden ulkopuolelle. Olet vaarallisella tiellä!
Mukava kun itse tunnusrar, että et käsitä höykäsen pöläytystä Jeesuksen sanomasta. Olet todella kirkon opin syvällinen uskova. Jos lähimmäisen rakkauden syöttäminen on paksua pajunköyttä niin astun sinun kristillisyyden ulkopuolelle.Olen siitä onnellinen.Tieni ratkaisee Korkein, et sinä.
Muuten kiitos sunulle käsityksieni lainauksista.