Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. (Gal. 3:27/FB38)
Mutta kun kuningas meni katsomaan pöytävieraita, näki hän siellä miehen, joka ei ollut puettu häävaatteisiin. Ja hän sanoi hänelle: ’Ystävä, kuinka sinä olet tullut tänne sisälle, vaikka sinulla ei ole häävaatteita?’ Mutta hän jäi sanattomaksi. (Matt. 22:11-12/FB38)
Pyhä tohtori Martti Luther kirjoittaa katekismuksessa kasteessa: ”Kasteen voima, vaikutus, hyöty, hedelmä ja päämäärä on siinä, että se pelastaa. Kaste ei ole mitään muuta kuin vapautumista synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta, pääsy Kristuksen valtakuntaan ja iankaikkinen elämä hänen kanssaan. Yksin usko tekee ihmisen kelvolliseksi ottamaan vastaan tämän pelastavan, jumalallisen veden niin, että siitä on hyötyä.”
Miksi kaste on (tai ei ole) välttämätön pelastukseen?
Mitä pyhässä kasteessa lahjoitetaan?
Miten kaste ja usko liittyvät yhteen?
Onko sinulla häävaatteet Karitsan häihin?
Juha,
kirjoitat:
”Minä ajattelen että Jumalan suorittama kaste on sama riippumatta kastetun iästä ja ilman uskoa ei kukaan pelastu.”
Vesikaste on ihmisen ihmiselle kaste, mutta Jumalan kaste on ”Pyhä Henki, tulen kaltainen”.
16 niin Johannes vastasi kaikille sanoen: ”Minä kastan teidät vedellä, mutta on tuleva minua väkevämpi, jonka kengänpaulaakaan minä en ole kelvollinen päästämään; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.
Eli Jumalan ”työskentely” ei ole materiassa eikä sen kautta.
Reijo, kiitos kommentista. Minä en erota vesikastetta Pyhän Hengen kasteesta. Minulle ne ovat yksi ja sama. Se, että monet meistä on kasteen jälkeen olleet tuhlaajapoikia ja sitten olemme palanneet takaisin, niin sille voimme antaa eri nimiä. Minä sanon, että tulin kesällä 1989 uskoon, mutta joku toinen sanoisi, että silloin tuhlaajapoika palasi kotiin.
”Eli Jumalan ”työskentely” ei ole materiassa eikä sen kautta.”
Jumala työskentelee ja sitoutuu nimenomaan materiaan. Jeesuksen lihaksi tulo tapahtuu materiaalisesti. Hän ottaa ihmisluonnon omakseen. Ehtoollisessa saamme samaan aikaan kaikkialla maailmassa Jeesuksen ruumiin ja veren. Jeesuksen eläessä maan päällä ja oli samaan aikaan läsnä kaikkialla. Näin ollen Jumala sitoutuu materiaa, ääretön asettuu äärelliseen.
Raamatussa ei ole mitään vesikastetta, vaikka vettä kasteessa käytetäänkin, helluntailaiset ovat tämän keksineet 1800 luvulta alkaen. Kasteessa ääretön Jumala sitoutuu äärelliseen ja tulee veden kautta asumaan ihmiseen.
Auttaako veden juominen tässä ”asutuksessa” ?
Hyviä kommentte, kiitos kaikille! Minkälainen on uskomme ja mikä on uskomme kohde? Väsymmekö helposti vaikeuksiin vai auttavatko vaikeudet meitä? Mikä sinua autaa pysymään uskovaisena?
Paavali:
Sillä minut jo uhrataan, ja minun lähtöni aika on jo tullut. Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt. Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat.
(2. Tim. 4:6-8 / FB38)
Blogisti kyselee miten kaste ja usko liittyvät yhteen? Vastaan: ilman uskoa kaste on hyödytön. Kaste ilman uskoa on pelkkää vettä. Jos ihminen ei kohtaa henkilökohtaisesti ristiinnaulittua Jeesusta Kristusta, usko häneen syntiensä sovittajana ja Vapahtajanaan, on ihan sama onko hän kastettu vai ei. En usko kasteeseeni, vaan uskon Jeesukseen Kristukseen. Usko syntieni tähden ristiinnaulittuun ja ylösnousseeseen Kristukseen on pääasiassa ja hätätapauksessa myös ilman kastetta pelastuu, jos ei ehdi sitä ennen kuolemaansa saada. Olen ollut tätä mieltä aina, ja olen vastakin ja myös Luther näyttää olevan tätä mieltä. Luther kirjoitti paljon uskosta. Kasteesta hän kirjoitti vähemmän. Seuraavassa lainaus Timo Junkkaalan kirjasta ”Oikein väärin ymmärretty Luther”:
”Lutherin mukaan kaste ja usko kuuluvat yhteen. Luther lainasi usein Augustinuksen lausetta: ’sakramentti ei vanhurskauta sen tähden, että se suoritetaan, vaan sen tähden, että se se uskotaan.’ ’Samoin ei myöskään kaste vanhurskauta ja hyödytä ketään, vaan sen tekee usko siihen lupauksen sanaan, johon kaste liittyy. Sillä usko vanhurskauttaa ja täyttää sen, mitä kaste merkitsee.”
”Vaikka Luther piti siis kastetta suuressa arvossa, hän ei kuitenkaan opeta, että kaikki kastetut pelastuisivat. Ilman uskoa kaste jää hyöyttömäksi. Lutherin mukaan on ’turhaa ponnistelua ja kadotukseen kulkemista etsiä sakramentin voimaa sivuuttamalla lupaus ja usko.’ ’Mitä siis hyödyttää kirjoittaa niin paljon kasteesta opettamatta uskomaan sen lupauksiin.’
Huomasin blogistin kirjoittavan jotenkin näin, että kun usko on heikko, niin palaa kasteeseen. Minä en palaa uskomaan kasteeseen, vaan uskomaan Jumalan lupauksiin ja evankeliumiin Kristuksesta.
Riitta, kiitos mielenkiintoisesta kommentista. Sakramentti on aina sakramentti riippumatta saajan uskosta. Tosin siitä ei ole mitään hyötyä hänelle ilman uskoa. Viimeinen huomiosi taitaa olla väärä tai väärinymmärrys. Mitä kirjoitin?
Kaste ja usko liittyvät aina yhteen lapsen kohdalla. Kaste on automaatti jossa lapsi tulee uskoon. Aikuisen kohdalla näin ei aina ole.
Sami P. Kasteen ehdottoman vaikuttavuuden rajaus pieniin lapsiin ja ehdollinen vaikuttavuus aikuisiin on nimenomaan 1800-luvun uusluterilaisuuden näkemys.
Juha, anteeksi, et se ollut sinä. Muistin väärin enkä käynyt tsekkaamassa. Se olikin Matti Pylkkäsen kommentti. Tämä: ”Varsinkin silloin, kun tuntee itsensä huonoksi ja kun tuntuu, että usko on niin heikkoa, on syytä muistaa kastetta. Minun huonouteni tai minun heikko uskoni ei tee tyhjäksi Jumalan tekoja ja voin Lutherin kanssa sanoa: ”Olen kastettu, olen pelastuva.” Saan turvautua kasteeseeni silloinkin, kun muuta ei ole jäljellä. Eikä muuta tarvitakaan. Tästä saa pelastusvarmuuden.Mitä pyhässä kasteessa lahjoitetaan?”
Alla lainaus Herää valvomaan -lehdestä vuodelta 1955:
”Sakramenttien lupaukset ovat hyödyttömiä, ellei niitä oteta uskossa vastaan. Sillä sakramentti on lupauksen merkki. Sen vuoksi täytyy olla olemassa usko” (Puolustus XIII, 20). Ainoastaan usko voi ’ottaa vastaan luvatut rikkaudet’ (res promissas). Yksin uskon kautta me saamme syntien anteeksiantamuksen ja Pyhän Hengen, ja meidät vanhurskautetaan ja sovitetaan Jumalan kanssa, siten että meidät katsotaan vanhurskaiksi Jumalan edessä ja Hänen lapsikseen – kaikki Kristuksen tähden (Puolustus IV (II), 86). Usko tuo myötään (antaa, jakaa) Pyhän Hengen ja uuden elämän sydämeen, uuden valon sydämeen (Puolustus IV (III), 4). Uskon kautta me olemme vanhurskautetut ja uudestisyntyneet ja otamme vastaan Pyhä Hengen. Uskon kautta me saamme Hengen, sanoo Melanchton ja viittaa Gal. 3:14:’..ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen’. Ja Justus Joonas sanoo Puolustus IV (III), 212 saksalaisessa tekstissä: usko sovittaa meidät ja tekee meidän vanhurskaiksi Jumalan edessä silloin, (s.o. samana silmänräpäyksenä) kun uskolla tartumme annettuun lupaukseen. Ja Melanchton sanoo: Uskon kautta meidät vanhurskautetaan Jumalan edessä, sovitetaan Jumalan kanssa ja uudestisynnytetään, siten että usko parannukseen valmiina tarttuu armon lupaukseen ja tekee eläväksi muserretun mielen ja on varma siitä, että Jumala on meille armollinen Kristuksen tähden.
Tästä seuraa, että sakramentit sellaisenaan, pelkän käytön perusteella, eivät anna meille mitään luvatuista rikkauksista. Ei mikään sakramenteista ilman uskoa anna meille sellaisia rikkauksia ja lahjoja Kristuksessa kuin syntien anteeksiantamus, Kristuksen vanhurskaus, uudestisyntyminen, Pyhän Hengen lahja. Elleivät sakramentit saa vaikuttaa uskoa, niin eivät ne liioin välitä lahjoja.
Tämä koskee kaikissa suhteissa myöskin kastetta. Kaste on toimitus, jossa me emme tarjoa Jumalalle mitään, vaan jossa Jumala kastaa meidät ja tarjoaa ja antaa meille syntien anteeksiantamuksen Jeesuksen lupauksen mukaan: ’Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu’ Mk. 16:16 – vrt. Puolustus XXIV (XII), 18). Ilman uskoa on myöskin kaste hyödytön, s.o. kykenemätön antamaan meille luvattuja rikkauksia ja lahjoja Kristuksessa. Vert. Suuri Kat. IV, 33-34 js. ” Herää Valvomaan -lehti, v. 1955, Kaste ja usko luterilaisen teologin julistuksessa III (Olav Valen-Sendstad)
Siis tässä Matti Pylkkänen sanoo, ettei tarvita kuin kaste. Mutta tämähän ei ole totta. Tarvitaan usko.
”Siis tässä Matti Pylkkänen sanoo, ettei tarvita kuin kaste. Mutta tämähän ei ole totta. Tarvitaan usko.”
Martti Pylkkänen on oikeassa, kastehan tuo ja luo uskon ihmiseen. Siksi on oikein sanoa kuten on sanottu. Ei siis ole niin, että ihminen tarvitsisi jotakin muuta kasteen rinnalle, koska kasteessa on koko Kristus ja kristillinen usko.
Riitta, ihan varmasti Herää valvomaan -lehdessä on opetettu tuolla tavoin. Ongelma on siinä, että tuona ajankohtana evankelisuus ja muromalaisuus kävivät kiihkeää väittelyä muun muassa ihmisen ratkaisuvallan mahdollisuuksista ja oikeasta tavasta julistaa evankeliumia sekä kasteesta samalla kun kummatkin pitivät kiinni lapsikastekäytännöstä. Viidesläisyys torjui ajatuksen imeväisikäisen lapsen uskosta ja tästä syystä oli ihan loogisestikin pakko painottaa lapsikastetta Jumalan armon jatkuvasti voimassa olevana tarjouksena.
Pointti on kolmiosainen. Ensiksikin kaste on efektiivinen eli pelastava ja pelastavaa uskoa vaikuttava armonväline (siitä, mihin tämä vaikutus perustetaan ja miten kaste pelastaa, löytyy hiukan eri painotuksia).
Toiseksi 1950-luvulla vieroksuttiin – ja varmaan vieläkin vieroksutaan – sitä Lutherin Vähän katekismuksen hyvin selkeää painotusta, että uskomme kohdistuu juurikin kasteeseen eikä ”vain” Jeesukseen. Tätä pidettiin yleisesti Lutherin opetukseen jääneenä ”katolilaisena jäänteenä”. Syy siihen, että kaste on uskon kohde, on että Jeesus itse on läsnä kasteen vedessä sanansa kautta. Asiaa ei varmasti helpottanut se, että evankelisen liikkeen katsottiin julistavan kastetta yksipuolisesti. Jotenkin niin, että evankeliumin julistus olisi vain muistutusta siitä, että olet kastettu. Minullakin on yhä kiusauksia opettaa juuri Jeesusta uskon kohteena ja vaieta vastaavasti kasteen uskomisesta. Joskus liiallinen pelkistäminen johtaa yksipuolisuuksiin.
Kolmanneksi. Luther ei koskaan opettanut, että kaste pelastaisi ilman uskoa. Olennaista on nyt se, miten kasteen ja uskon suhde ymmärretään. Korostetaanko kasteen uskoa synnyttävää merkitystä vai korostetaanko kasteen vastaan ottavan uskon merkitystä? Jos taas ajatellaan, että kaste jotenkin lupaa meille pelastuksen mutta ei itse vaikutakaan pelastavaa uskoa, sivuutetaan tosiasiassa osa Lutherin opetuksesta. Nykyhetken kansankirkossa koko pelastuskysymys sellaisena kuin se vielä 1950-luvulla ymmärrettiin loistaa poissaolollaan tai saa meidät papit vaivautuneiksi. Ikävä kyllä!
Tämä oli siis minun oma pointtini ja yritys samalla taustoittaa noita 1950-luvun käsityksiä.
Ja heikkokin usko on silti uskoa. Huokaus Jumalan puoleen kun ei muuta jaksa. Kyse ei ole lainkaan uskon suuruudesta, vaan hänen uskosta kehen uskotaan. Usko on uskoa Jumalan lupauksiin ja siihen että Hän on vanhurskas ja uskollinen ja meitä rakastava, hyvä ja armollinen Jumala. Kyse ei ole meidän uskostamme, vaan Kristuksen uskosta ja kuuliaisuudesta. Hän on tehnyt kaikki valmiiksi meidän puolestamme.
Sakramentit suoritettuna tekona välittävät uskon ja pelastuksen. Niiden sisältö on Jeesus, ne siis välittävät juuri tämän. Kaste ja Jeesus ovat synonyymejä. Sakramenttien sisältö on usko ja kaikki mitä siihen liittyy, sakramenttia ja uskoa ei voi eroittaa toisistaan, sillä ne antavat uskon ja syntien anteeksi antamuksen aina.
Kiitos kommenteista.
Vanhenemme päivä päivältä. Monelle meistä tulee elämämme lopussa ties mitä sairautta esim. dementiaa. Vanhana ja sairaana voimme olla ihan erilaisia kuin aikaisemmin. Läheisiä auttaa tieto siitä, että vanhus on Jeesuksen oma vaikka hän kommunikoisi miten vaikka palvelutalossa; ts. hänet on kastettu ja hän on todistanut elämänsä aikana uskostaan Jeesukseen Kristukseen, vaikka nyt todistaisi aivan muuta. Vanhus on autuas!
Sen verran kommenttia, Juha, että totean sinulla olevan sellaista hengen hedelmää kuin ystävällisyys. Varmasti muutakin hengen hedelmää tietysti. Mutta ystävällisyyttä tarvitaan näiden haastavien asioiden käsittelyyn. Marko Sjöblomia puolestaan kiitän hänen avoimesta asenteestaan toisella tavalla ajatellevia kohtaan. Kuunteleva asenne on varmasti merkki teologisesta ammattitaidosta ja asiantuntijuudestakin – sekä myös elämän tuomasta viisaudesta. Jotta päästäisiin eteenpäin näiden jakavien asioiden suhteen tarvitaan todellakin sitä, että halutaan ymmärtää toisia ystävällisessä hengessä. Jos jokainen vain tuo esille omaa ajatteluaan kuuntelematta huolella muita, ei päästä oikein mihinkään.
Risto,
”Jos jokainen vain tuo esille omaa ajatteluaan kuuntelematta huolella muita, ei päästä oikein mihinkään.”
On hyvä että painotat huolella kuunnella/lukea. Toisaalta muutenhan ei voikaan vastata. Silti haluan tähän tasapainotuksen vuoksi tuoda sen tosiseikan, että oma mielipide-ilmaisu on ennenkaikkea tutkia huolella. Myös täysin vastakkaisen mielipiteen ymmärtäminen on edellytys oman kannan selkeyteen. On tapana joko ystävällisyyden tai epäystävällisyyden vaikutuksessa hyväksyä se mitä mieltä ei kuitenkaan ole, tai vastustaa sitä mitä ei kuitenkaan sisimmässään vastusta.
Esimerkki tästä: ”Vaikka minulle lapsikaste ei koskaan ole ollut ongelma, niin uskovien kaste on oikea, jopa parempi”.
Tämä on asiatarkka lainaus mm. V-M- Kärkkäisen useassa kirjoituksessa, haastattelussa, puheessa. Toinen tarpeetonta ymmärtämistä edustaa lausunto, että kaste kuuluu/on osa pelastusta.
Sitten, ehkä tärkein, meidän kenenkään oma ajattelu ei ole minkään taivaallisen perusta, vaan mitä Jumala on sanassaan, kirjoitettuna Raamatuksi, sanonut.
Reijo Mänttäri. 1. Pietarin kirje kylläkin opettaa, että vesi pelastaa kasteena, ei vain, että kaste jotenkin kuuluu pelastukseen. Näinhän teikäkäiset yleensä opettavat.
Marko,
Meikäläisten opetus ei ole tärkeä, vaan mitä Jeesus ja Jeesukselta opin alunalkaen saivat.
Pietarin kirjeet eivät kylläkään opeta, että vesi kasteessa pelastaa. Tällainen niukka tokaisu on huonoa Raamatun tuntemusta, vaikka se teologiaa olisikin. Tässä yhteydessä on hyvä mainita, että teo-logia, kreikan yhdyssana ei ole opetusta kaikkeuden Luojasta vaan luotujen nk. jumalista, eli oppi jumaluuksista. Eli niin kauan kuin raamatullisuus ei saa sille kuuluvaa paikkaa, ainoana oppien ja opetuksen perustana, tulkinnat jaksavat hyvin.
Reijo, No, ollaan sitten mieliksesi ”raamatullisia”. Tämän kerran. ”Tämän vertauskuvan mukaan VESI PELASTAA teidätkin, KASTEENA”. Korostukset minun.
Kun puhutaan ”raamatullisuudesta” olisi myös hyvä määritellä, mitä tarkoitetaan: 1) Sitäkö, että jokin asia, henkilö tai tapahtuma mainitaan raamatussa? 2) Sitäkö, että pyritään pitäytymään Raamatun opetuksessa jostakin asiasta, tapahtumasta tai henkilöstä? 3) Sitäkö, että pyritään pitäytymään eli toistamaan vain se, mitä Raamatussa kerrotaan jostakin asiasta, tapahtumasta tai asiasta? 4) Sitäkö, että pyritään omin sanoin kertomaan, mitä Raamattu tai jokin sen kirja tai teksti sanoo jostakin asiasta? Vai 5) sitä, että on olemassa jokin Raamatun pohjalta muotoiltu ja sen kanssa yhtäpitävä käsitys jostakin asiasta, tapahtumasta tai henkilöstä?
Minä en ole vielä tavannut ketään uskovaista enkä oikein teologiakaan joka ei pyrkisi näiden määritelmien mukaiseen raamatullisuuteen. 5) kohtaa ehkä lukuun ottamatta.
Mitä pyhässä kasteessa lahjoitetaan ?
Raamatun mukaan pyhässä kasteessa on kaikki,vasta kasteessa puemme Kristuksen yllemme. ( Gal.3:27 ) Silloin tulemme osalliseksi hänen kuolemastaan ,ylösnousemuksestaan ja sen mukanaan tuomista lahjoista. Joka ei ole kastettu ei ole pukeutunut Kristukseen,eikä ole osallinen kasteen mukanaan tuomista armolahjoista. Vanhat kristityt sanoivat,että kaste on ovi,jonka kautta pääseme sisälle ja meidät otetaan Kristuksen yhteteen ja osallisuuteen. Mutta jos lankeamme siitä,niin meillä on oikeus ja takaisin pääsy ja paluutie tuohon armoliittoon katumuksessa uskon kautta,koska kaste on voimassa tänäkin päivänä. ( Jeremia 3:21 )
Kiitos Martti hyvästä kommentista. Kasteessa saamme kaiken mitä autuuteen tarvitaan.
Juha,
Blogisi otsikko, muodossa ”pelastuva” on muuttuneessa muodossa siitä mitä mm. sinä olet sanonut Lutherin sanoneen. Alkuperäinen muoto Lutherilla vidaan käsittää yhdeksi futuuriksi, mutta koska suomen kielessä ei ole futuuria, niin ”olen pelastunut” on tyydyttänyt. Tämä on myös otsikko Luthersäätiön palstoilla. Mitä itse tänään kannatat?
Reijo, minulla on pelastusvarmuus, koska uskon Herraan Jeesukseen Kristukseen. Joten molemmat sopii yhtä hyvin. Olen pelastunut tai olen pelastuva.
Kiitos hyvistä kommenteista!
Juha, ole hyvä ja kiitos!
Ei ole tarkoitukseni kyseenalaistaa käsityskykykyäsi tällä jankuttavalla peräämiselläni, eli,
Tähtään LHPK:n ytimeen, jota olet painottanut. Siis Lutherin sanomaan, jonka uskon sinun tunnistavan, koska olet sitä usein toistanut aivan tähän blogiisi asti.
Tässä on nyt kysymys Lutherin keskeisestä pelastavasta-kaste opetuksesta. Sehän ei ole yksin Lutherin vaan paavilta saatu oppi. Ensimmäisiä toimia uskoontultuaan, hän ilmoitti, että pelastava kaste, siis lapsikaste on poistettava. Sitä ei poistettu. Vuonna 2020 evlut valtuuskunnan vierailusta annettiin yleinen lausuma, uutine, jossa paavi huomioi suomalaisten vierailun luonaan; ”Meidät yhdistää kaste”.
Ei ole minun epäkohteliaisuuttani, että tämä sakramentaalinen kasteen vanhurskauttva oppi otetaan esille, vaikka sinulla onkin pelastusvarmuus. Uskoontuloa ei kaste auta eikä estä.
Kuitenkin asian puiminen jatkuu uskovaisten ja muotojumalisten parissa, koska kasteen sanotaan vaikuttavan uskoontulon, vaikka Raamattu ei näin opeta. Raamattu ei myöskään opeta Pyhän Hengen kasteesta vesikasteen vaikutuksesta.
Vaikka kommenttisi, vastauksesi ovat ilmoitusluontoisia, niin silti kysyn, koska ilmoitukset eivät koske asiaa jota kysyn. Ilmeisesti kehoitat minua päättelemään ja sitä tämä kommenttini onkin.
Reijo, mielestäni keskustelet hyvin. Et loukkaa, et provosoi, etkä jankkaa. Tunnemme aika hyvin toistemme käsitykset kasteesta. Minulla ei ole tarvetta ruotia sinun käsitystäsi kasteesta, eikä paljoa selitellä omaani. Minun mielestä meillä on yhteinen uskon kohde, Kolmiyhteinen Jumala, joten samalla Tiellä olemme.
Sami Paajanen, kirjoitit: ”Risto on väärininformoitu kirkon historiallisesta kastedokumenteista. Kirkossa nyt vain alusta asti kastetiin kristittyjen kotien lapset. Risto vois näyttää ne asiakirjat ja dokumentit mitkä vahvistavat hänen näkemyksensä siitä, että lapsikaste kiellettiin, torjuttiin kirkossa epäraamatullisena.”
Sanat ”torjuttiin kirkossa” ovat monitulkintaiset. Ensimmäisten vuosisatojen jälkeen muodostuneessa ja valtion kanssa liittoutuneessa laitoskirkossa ei tietenkään kielletty lapsikastetta. Se hyödytti molempia osapuolia. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että imeväiskaste olisi alkuperäinen tapa, eikä sitäkään, etteikö sen suhteen olisi jo silloin ollut eriäviä näkemyksiä. Kuten Marko taisi kirjoittaa varhaisin maininta siitä on Pohjois-Afrikasta 200-luvun alusta. Tertullianus halusi 200-luvun alussa jarruttaa pienten lasten kasteelle tuomista heidän viattomassa iässään. Hän piti parempana, että he itse oppisivat pyytämään kastetta.
Marko mainitsi kirjani Kasteen tie. Siinä on noin 40 sivua varhaiskirkon kasteteksteistä. (Eli vähän suhteessa esimerkiksi Everett Fergusonin yli 800-sivuiseen opukseen.)
Lainaan sitä, mihin Marko viittasi:
”Useat eri seikat puhuvat sitä vastaan, että Augustinuksen edustamat kaste- ja perisyntinäkemykset olisivat varhaisia. Erityisesti itäisessä kirkossa oli imeväiskasteen rinnalla pitkään vaihtoehtoisena käytäntönä vauvan rekisteröiminen katekumeenioppilaaksi. Monet kristittyyn perheeseen syntyneet kirkkoisät ottivat kasteen vasta varttuneina. Muun muassa Joachim Jeremias, joka halusi kirjallaan osoittaa imeväiskasteen apostolisuuden, joutuu myöntämään tämän. Hän mainitsee Basileios Suuren (s. 380/381), joka syntyi kristittyyn perheeseen mutta joka kastettiin vasta 27-vuotiaana. Vuonna 344 tai 354 syntynyt kristityn äidin poika Johannes Krysostomos kastettiin vasta 368–372. Samoin 340-luvulla syntynyt Hieronymus kastettiin vasta 366. Gregorius Nazianzilainen, joka oli vuonna 329/330 syntynyt piispan poika, kastettiin vasta 33-vuotiaana. Viime mainittu suositteli kastetta aikaisintaan kolmivuotiaille. Nämä ovat muutamia esimerkkejä. Jeremias, joka aiemmin kirjassaan perustelee imeväiskasteen varhaisuutta muun muassa Origeneen ja Hippolytoksen kirkkojärjestyksen pohjalta, joutuu selittämään, miksi monia kristittyjen lapsia ei kastettu vielä noinkaan myöhään 300-luvulla. Hän esittää syyksi sinä aikana ilmaantuneen erityisen ”lapsikasteen kriisin”. Siitä hän ei kuitenkaan osaa antaa muita todisteita kuin nuo myöhään otetut kasteet. Muut kirkkohistorioitsijat eivät ole puhuneet kriisistä tai tulkinneet sellaista olleen. Esimerkiksi Everett Ferguson näkee noiden tapausten vain osoittavan lapsikasteen hidasta yleistymistä erityisesti itäisessä kirkossa. Siellä lasten ei nähty tarvitsevan kastetta perisynnin takia, ja siksi ei ollut tarvetta kastaakaan heitä. Ortodoksinen kirkko ei edelleenkään opeta periytyvää syyllisyyttä. Voi olettaa, että kasteen ei muutenkaan koettu olevan välttämätön pelastukselle, joten kristityt eivät siksi kiirehtineet lastensa kastamista.
Läntisestä kirkostakin löytyy esimerkkejä imeväiskasteen hitaasta etenemisestä. Mainittakoon Rooman piispa Siriciuksen (virassa 384–399) säädös, jonka mukaan lapset, jotka on luvattu kirkon palvelukseen, tulee kastaa ennen puberteettia. Vauvakaste siis levisi lännessäkin asteittain. Origeneen lausumaa imeväiskasteen apostolisesta alkuperästä lainataan usein, mutta Ferguson luettelee myös ensimmäisten vuosisatojen todistuksia, joissa todetaan, että alussa lapsia ei kastettu. Valafrid Strabo kirjoitti 800-luvulla, että alun perin kastetta ei annettu lapsille, vaan ainoastaan niille, jotka olivat varttuneita ruumiltaan ja mieleltään. Hän mielenkiintoisesti jatkoi, että myöhemmin päädyttiin ymmärtämään perisynti. Memfisin piispa Makarius kirjoitti 900-luvulla, että ensimmäisen sukupolven kristityt eivät kastaneet imeväisiä. Todettakoon tässä vielä se, että useista varhaisista hautakivikirjoituksista käy ilmi, että kristittyjen perheiden sairauksiin kuolleet lapset kastettiin vasta vähän ennen kuolemaansa eikä heti synnyttyään. Luultavasti imeväiskasteen synty voidaan selittää näillä ’hätäkasteilla’.”
Tämä vain näin lyhyesti Samin haasteeseen. Laajempi käsittely ei tässä kannata. Voi vielä todeta, että esimerkiksi imeväiskastetta puolustaneiden Origeneen ja Augustinuksen teksteistä käy ilmi, että heidän argumentoidessaan lapsikasteen puolesta he usein selvästi vastasivat sellaisille, jotka kyseenalaistivat sen tai ainakin sen rationaalisuuden. Ja ehkä mainitsen vielä 400-luvulta asti vaikuttaneet ja verisesti vainotut paulikiaanit, joilta on säilynyt kirja Totuuden avain. Siinä kirjoittaja toteaa, että Jeesus kysyy ensin kääntymystä ja sitten antaa kasteen. Kirjassa torjutaan valtakirkon tapa kastaa lapsia.
Minun ymmärrykselläni Jeesus asetti kasteen alun perin evankeliumin uskoneille eräänlaiseksi ”herätyskristilliseksi käytännöksi”, jossa kääntyvä henkilö tunnustautui Jeesukseen uskovaksi ja hänen seuraajakseen. Ja sen vaikutus tuli lähinnä siitä. ”Joka tunnustaa minut ihmisten edessä, sen minä tunnustan taivaallisen isäni edessä.” Näin tiivistettynä. Vauvoille suoritettavaan kasteeseen ei siis pidä liittää Uuden testamentin kasteen lupauksia ikään kuin vauva pelastuisi siinä.
Risto,
Vaikkakin olen ”kotijoukoista”, niin voin ja haluan antaa tunnustuksen tästä kommentistasi.
On yleensä vaikeaa rekisteröidä ihmisten, kirkkojen tekemisiä ja sanomisia oikeassa yhteydessä ja muodossa. Nämä tiedot ovat kaikkien helluntalaisten luettavissa ja niitä on luettukin, mutta niihin ei ole haluttu puuttua, koska sitten helluntaipäivän kokouksen on kaikenlaista kirjoitusta ja opetusta. Nämä teologien kirjaukset eivät ole saanneet sijaa uskovien Seurakunnissa, koska ne on oitis testattavissa työkalulla, Raamatulla, jonka alkuperäinen sanoma on tänäänkin luettavissa muuttumattomana.
Paavali oli merkittävin ”teologian maisteri”, jolle itse Jeesus Kristus ilmoitti kaiken/koko Asian laidan. Hänen, siis Paavalin esimerkin noudattaminen saattaa olla konstikkaampaa niille, jotka ensin ovat tulleet täyden Totuuden tuntemiseen, sitä saarnanneet ja sitten lähtevät tai joutuvat Alkuperäisen oppia laimentaviin vesiin, niissä uimaan ja sitä juomaan.
Eli se minkä Paavali roskiin heitti, niin sitä ei sieltä ole syytä kaivella enempää kuin esille, vastaan tulee.