Sami, et kertonut mitään uutta. Luonnollisesti olen tutkinut mainitsemasi lähteet. Taidan taas helppouden vuoksi kopioida kirjani tekstejä. Ne ovat onneksi suppeita, joten sopivat tällaiseen käyttöön. Ensin Hippolytuksesta:

”Kirjan alkuperä on ollut tutkijoiden väittelyn kohteena. On epäselvyyttä, onko kirjoittaja vuonna 235 kuollut Hippolytus Roomalainen, niin kuin aiemmin oletettiin, vai toinen samanniminen Egyptistä. Uudemmassa tutkimuksessa kirjan on arvioitu olevan useampien eri aikoina eri paikoissa asuneiden kirjoittajien teksteistä koottua ’elävää kirjallisuutta’. Varmaa on vain, että se oli olemassa 300-luvulla. Kirkkojärjestyksen usein lainattu teksti sanoo:

’Ensin kastakaa pienet; jos he voivat puhua itse, puhukoot. Jos eivät, heidän vanhempansa tai sukulaisensa puhukoot heidän puolestaan. Sitten kastakaa miehet ja lopuksi kaikki naiset.’

On huomattava, että kaikki, mikä edeltää ja seuraa tätä tekstiä, kuvaa ainoiksi kastekelpoisiksi ymmärtävässä iässä olevat ihmiset. Kunkin katekumeenin tuli saada kolmen vuoden opetus. Heidän tuli olla esimerkillisiä elämässä (elää raittiisti, kunnioittaa leskiä, vierailla sairaiden luona ja tehdä muuta hyvää); heidän tuli valmistautua kylpemällä, paastolla ja rukouksella; heidän tuli ottaa vastaan eksorkismi, viettää viimeinen yö valvoen (vigilia) ja kuunnella lukemista ja rukousta. Tätä taustaa vasten kaste vauvoille, jotka eivät edes voi tunnustaa uskoaan itse vastaten, tuntuu yllättävältä. Se on saanut jotkut tutkijat epäilemään, että kyseessä oleva kappale kuuluisi niihin, joita on muokattu ajan kuluessa.

Jos kuitenkin Jeremiaksen tulkinta Hippolytyksen ajoituksesta pitäisi paikkansa, siinäkin tapauksessa voitaisiin ainoastaan sanoa, että imeväiskasteita suoritettiin Roomassa 100-luvun loppupuolella eli useampi sukupolvi apostolisen ajan jälkeen. Sitä pidemmälle meneviä johtopäätöksiä ei voisi tehdä. Kirkkojärjestyksessä väitetään sen välittävän apostolisen tradition, mutta samaa väitettiin kaikissa harhaoppisiksi tuomituissa teoksissakin.”

Ja Polykarpoksesta… ”Hän syntyi eri arvioiden mukaan vuosien 69 ja 81 välillä ja kärsi marttyyrikuoleman eri lähteiden mukaan joko 155/156 (lisäys Polykarpoksen marttyyriokertomuksessa) tai 166/167 (varhaisempi Eusebiuksen kanta). Kun häntä painostettiin herjaamaan Jeesusta, hänen kuuluisa kieltäytymisensä oli: ’Jo 86 vuotta olen palvellut Häntä, eikä Hän ole tehnyt minulle mitään pahaa. Kuinka voisin pilkata Kuningastani, joka on minut pelastanut?’ Hänen on katsottu viitanneen sanoillaan kasteeseensa, ja on laskettu, että hänet olisi näin ollen kastettu vauvana apostolisena aikana. Kuitenkin tiedot hänen syntymävuodestaan ja iästään ovat epävarmoja. Hän on voinut viitata pikkupoikana saamaansa kasteeseen. Toisaalta hän on todennäköisesti vain halunnut sanoa, että on palvellut Jeesusta niin kauan kuin muistaa tai koko ikänsä. Joka tapauksessa hänen tarkoituksensa ei ollut sanoa mitään imeväiskasteesta.”

Ja vielä siitä, mitä kirjoitit argumenteistani: ”Nämä muuttavat koko sakramentti teologian sisällön.”

Kyllä. Tai oikeastaan palautan sanan sakramentti sen alkuperäiseen sisältöön. Sen toi teologiaan Tertullianus, jolle kaste oli samanhenkinen riitti kuin roomalaisten sotilaiden uskollisuuden vala hallitsijalle. Hän liitti sanan sacramentum kreikan sanaan mysterion. Sillä lähti kehityskulku, jossa lopputulos oli sekoittava. Eräs ystäväni on tehnyt opinnäytteenä tutkielman sanan mysterion ja teologisen sakramentin käsitteen yhteydestä. Hän analysoi kaikki tekstit, joissa mysterion esiintyy UT:ssa ja vertaili niitä sakramentti-sanalle annettuun teologiseen sisältöön. Ja hän päätyi tiivistetysti siihen, että mysterionilla ja teologisella sanalla sakramentti ei ole mitään yhteyttä. Kyseisen teologisen seminaarin johtaja oli myöntänyt, että ystäväni johtopäätökset olivat oikeita ja että ne kumosivat koko sakramenttiteologian.

Ja minä olen sitä mieltä, että se onkin syytä kumota. Sanaa sakramentti ei ole Raamatussa. Mysterion ei vastaa sitä. Se on haitallinen sana. Olen joskus käyttänyt sanaa relationaalinen sakramentalismi ajatuksella, että esim. kasteessa oli kyse ihmisen ja Jumalan välisen suhteen muutoksesta tai korjautumisesta kasteeseen sisältyneen oman syntisyyden ja toisaalta myös Jeesuksen herruuden tunnustamisen kautta. Siihen tyyliin ovat kirjoittaneet jotkut baptistiteologitkin. Mutta sana sakramentti on kyllä UT:n ulkopuolinen, joten se on turha.

Silmäilin Leo Koukun tekstin läpi. Miehen nimi on tuttu ja olen saattanut olla sivulla aiemminkin. Teksti oli hyvää. Vahvasti eri mieltä olin vain loppupuolen otsikosta: ”Lapsikasteoppi on tullut jäädäkseen”. Oma odotukseni on, että sille tulee ajan myötä päätepiste. Suunta ainakin tuntuu selvältä.