Kuva on Salosta Uskelan kirkosta 28.10.2018. Silloin elettiin vielä ennen korona-aikaa.

SUNNUNTAI 6.11.2022

Reformaation päivä

Uskon perustus

Juhlapäivän psalmiteksti on Ps. 46:2–8

Antti Laato sanoo selitysraamatussaa:

"Psalmin 46 pohjalta Luther sanoittaa kuuluisan virtensä 'Jumala ompi linnamme.'  Lutherin virressä on oleellista vahva luottamus siihen, että Jeesus Kristus, Jumalan Poika on Herra Sebaot, joka suojelee ja varjelee seurakuntaansa."

Virressä 170 laulamme:

1.
Jumala ompi linnamme
ja vahva turva aivan,
on miekkamme ja kilpemme
ajalla vaaran, vaivan.
Se vanha vainooja,
kavala, kauhea,
on kiivas, kiukkuinen
ja julma, hirmuinen.
Vain Herra hänet voittaa.

Kansojen meri ja sen pauhina siis yleistetään kaikanlaisiin vaaroihin ja Perkeleen tekoihin.

Meidän aikaamme soveltaen toteamme  tämän olevan erittäin ajankohtainen. Voimme virttä laulaen tuoda esirukouksemme Ukrainan kansan puolesta.  Veisattiinhan tätä virttä sotiemme aikana hyvin paljon. Uusi virsikirjamme 1944 oli yksi kolmesta eniten ostetusta kirjasta tuona aikana. Toiset olivat Vänrikki Stoolin tarinat ja muuan ilmapuolustusopas.

Psalmin 46 sisältö viittaa Jerusalemin temppeliin. Jumalan asunto oli siellä Salomonin  ajoista asti.   Daavid oli sen vallannut jebusilaisilta.   Joitakin viitteitä on siihen, että meidän ei tarvitse rajoittaa psalmin sanomaa vain näiden kuuluisien kuninkaiden aikaan noin 3000 vuotta sitten vaan voimme tarkastella tapahtumia jopa noin 3710 vuoden takaa. Aabrahamin aikana käytiin Jordanin laaksossa sota, jossa Aabraham sai pelastettua laakson asukkaat vihollisen hyökkäystä vastaan.

Tuolta sotaretkeltään takaisin tullessaan Aabraham sai Saalemin eli Jerusalemin pappiskuninkaalta siunauksen pyhän aterian välityksellä. Melkisedek  jakoi  viiniä ja leipää siunauksen liturgian toimittaessaan.  Ehtoollisen liturgian ulkonaisen vieton juuret ovat siis hyvin vanhoilta ajoilta.

Jerusalemin temppelin liturgiassa tämä jo Aabrahamin ajoilta peräisin oleva siunauksen sanoma sai uuden syvyyden ja ulottuvuuden, kun vanhan Melkisedekin ajoilta peräisin olevan uskon sijaan tuli usko Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaan, Pyhän kansan omakseen ottaneeseen elävään Jumalaan. Jumalaan joka toimii historian aikana suuria ihmeitä ja tunnustekoja tehden.  Näin temppelin uhrien liturgia julisti Jumalan armoa ja huolenpitoa omasta kansastaan.

Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen takia  pyhän aterian sisältö on muuttunut julistamaan Vapahtajamme täytettyä sovintotyötä. Tämän takia Jumalan asuinsijan, pyhän temppelin ajoista olemme siirtyneet koko maailmaan ulottuvan pyhän yhteisen kirkon yhteiseen pelastuksen osallisuuteen. Jokaisessa pyhässä ateriassa tämä tuodaan meidän nautittavaksemme. Herramme antaa itsensä, ruumiinsa ja verensä meidän edestämme meidän syntiemme anteeksi antamiseksi.

Tämä evankeliumin kulku Jerusalemista alkaen aina maan ääriin asti kerrotaan Apostolien teoissa. Jeesus antaa kähetyskäskynsä ja varustaa kirkkonsa Pyhän Hengen voimalla.  Evankeliumi viedään kaikkialle maailmaan.

Jeesus sanoo: 

Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka.»

Tässä on Reformaation päivän introituspsalmi:

Jumala on turvamme ja linnamme,
auttajamme hädän hetkellä.
  Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyy,
  vaikka vuoret vaipuvat merten syvyyksiin.
Meret pauhaavat ja kuohuvat,
vuoret vapisevat Jumalan suuruuden edessä.
  Virta ja kaikki sen haarat ilahduttavat Jumalan kaupunkia,
  Korkeimman pyhiä asuinsijoja.
Jumala on kaupunkinsa keskellä, kaupunki ei järky.
Hän auttaa sitä, kun aamu valkenee.
  Kansojen meri kuohuu, valtakunnat horjuvat,
  maa järkkyy hänen äänestään.
Herra Sebaot on kanssamme,
Jaakobin Jumala on turvamme.

Ps. 46:2–8