"NOITANAINEN"
II Ms. 22: jae 17(18?), sisältää sanan מְכַשֵּׁפָה mekasephah:
Hepreankielisen tekstin tässä kohtaa käyttämä sana ”kashaph”, ei tarkoita noitaa. Yhden sanankin väärintulkitsemisella saattaa olla järkyttävät seuraukset. Tuon muka 'velhonaisen' tappamiseen kehottavan kohdan II Ms. 22:jae 17, sanamuoto הפָשֵּׁכַמְ mekasephah: eli ”kashaph ei ole nykymerkityksessä 'noita', sillä הפָשֵּׁכַ voi merkitä hepreassa myös lääkeaineita käyttänyttä 'myrkyttäjää' ja sana onkin kreikaksi käännetty Septuagintassa sanalla farmakos. Siis 'velhonainen/noitanainen' saattoi olla esim. miehensä myrkyttänyt kriminaalirikollinen eikä mikään taikuri tai noita. Tällöin hänen tuomitsemisensakin rikollisena tulee ymmärrettävämmäksi.
Kirkon historiassa sana laajennettiin kaameasti koskemaan oletettuja noitia, joihin typerästi uskottiin, ja sadat tuhannet ihmiset kidutettiin ja tapettiin tämän virhetulkinnan pohjalta.
21 kommenttia
Joskus luin noitavainoja tutkineen kirjoittaman kirjan noitavainoista. Hänen käsityksensä oli, että määriä on liioiteltu. Hänen käsityksensä tutkimuksen perusteella oli, että ns. uskonnollinen syy ”noitien” määrittelyyn ei ollut dominoiva vaan enemmänkin kyse oli usein verukkeen keksimisestä. Nämä johtopäätökset oli tehty siis havaibtomateriaalin pohjalta – ei ”yleisen käsityksen”. En toki väitä, että ”uskonkiihkossa” ei olisi noitaepäiltyjä kaltoin kohdeltu.
Kirkko toki on tehnyt virheen siinä, että on väärin liittoutunut historiassa vallanpitäjien kanssa, jolloin ”kirko(laitoste)n” edustamat näkemykset ovat olleet enemmänkin vallantahdon vaikutteita kuin varsinaisen kritillisen uskon vaikutteita. ”Kirkko” ei ole sama kuin ”kristinusko” (ja ”kirkko” siinä merkityksessä). Esimerkkinä tästä kytköksestä on mm. kolonialismi, jonka pontimena oli ahneus, ja jonka vuoksi termi ”kristikunta” on ns. kehittyvissä maissa ei-aina-niin-hyvältä-kuulostava käsite. Toisaalta monet entiset kolonialismista vapautuneet maat ovat itse valinneet useinkin kritinuskon omaksi arvopohjakseen. Niissä kirkot sen kun kasvavat.
Taitaa olla niin, että kritilliset kirkot ovat ainoita ”kuppikuntia”, jotka ovat tehneet katumusta omista virheistään (tai jopa synneistään). Moni odottaisi, että esim. muslimit, kommunistit, ateistit tai jopa valistushenkiset seuraisivat esimerkkiä. Onpa tieteenkin nimissä kaltoin kohdeltu ja esineellistetty ns. ”villi-ihmisiä” (väitteiden mukaan jopa maksettu tapporahaa) – he kun ovat olleet ”evoluution kehityskaaressa” vasta vaivoin eläinteh yläpuolella. Orjakauppaa harjoittivat muutkin kun ns. ”läntinen kritikunta”, vaikka eivät siitä liene mitään moraalista tilitystä tehneet.
Eli lyhyesti: parannuksen teko olisi tarpeen muillekin kuin ”kristillisille) kirkoille. Entiset (ja nykyiset) ateistiset kommunistimaat erityisesti. Ja voisivathan muslimitkin tehdä selkoa omista ei-aina-niin-kauniista toimistaan mm. orjakaupan alalla.
Toki voidaan pohtia, onko ”velhonainen” oikea tai huono käännös. Se, onko tuo ei-niin-paras käännös sitten varsinainen syy ns. noitavainoihin on aivan eri asia. Epäilemättä sitä on köytetty oikeutuksena – olipa se sitten se ”varsinainen” syy tai ei. Selitysmalli, jossa yhden sanan käännöksellä perustellaan blogistin esittämiä tapahtumia on käsittääkseni jossain määrin populislista, ”mutkat suoriksi” -argumentointia, osatotuutta edustavaa. Ymmärrykseni historiatiede on pohjimmiltaan syvällisempää.
Kuitenkin ns. kristikunnassa on edes jollain tvalla käyty läpi menneita ja tehtyjä vääryykisiä. Voisivat muutkinkuin ns. kristikunta aloittaa edes. Tämä siis eräänlaisena laajennuksena näkemykseen aiheesta ”noitavainot”.
Kaikki tämä vai viittaa siihen, että ihmiset ilman toivoa anteeksiantamuksen mahdollisuudesta eivät uskalla katsoa saati ”karmaeata totuutta” – ainakaan itsessään. Tähän ovat tiertysti ns. kristitytkin – ja erityisesti aikamme jälkikristilliset kulttuurit ajautuneet. Ja lienee taustana sillekin, että esim. ”itäiset suurvallat” eivät ole omista ihmisoikeusrikkomuksista tai kansanmurhista tiliä tehneet. Eivät silloinkaan vaikka niissä ”kirkko” on mukana vallankahvassa.
https://www.areiopagi.fi/2014/09/jarkyttava-totuus-inkvisitiosta/
Ilmoita asiaton kommentti