Terveisiä kirkosta. Ja mistä pappi puhui? Palaan siihen ihan kohta, mutta ensin vihje niille, jotka haluavat osallistua samaan, tämän päivän jumalanpalvelukseen:
evl.fi/verkkokirkko/jumalanpalvelukset/turun tuomiokirkko
tai:
www.virtuaalikirkko.fi/turun tuomiokirkko.
Jumalanpalvelukset tulevat joko reaaliajassa tai jälkeenpäin monesta muustakin kirkosta, Kuopiosta, Oulusta jne. Ja niitä säilytetään siellä pitkään, kuukausikaupalla tai jopa vuosikaupalla. Juuri nyt kannettavani ilmoittaa, että virtuaalikirkkojen välittämisessä on jokin häiriö – siksi terveiseni ovat nyt muistinvaraisia.
Mistä pappi puhui? Turun tuomiokirkossa tapahtui tänään papin ja kolmen diakonin virkaan asettaminen. Sen kanssa hyvin sopi yhteen kirkkopyhän aihe, Jeesuksen kaste. Hyvä oli sekin, että pappi ja diakonit juhlallisesi vihittiin virkoihinsa yhdessä. Diakonin viran historiallinen, uustestamentillinen peruste on mielestäni papin virkaa vahvempi, mutta molemmat ovat kirkon ja seurakuntien vanhoja ja perustavia virkoja. Siksi tuntui hyvältä yhteinen juhla. Kirkkokäsikirjassa on nykyään oma järjestyksensä myös muille kuin vakituisen viran haltijoille. Siksi Turussa on ruvettu tällä vuosituhannella kirkossa juhlallisesti viettämään myös ”tavallisen työntekijän” tehtävään asettamista. Niihin osallistuu myös seurakuntien vapaaehtoisia työntekijöitä.
Ja nyt lopulta se saarna! Mitä muistan?
Arkkipiispa Tapio Luoma saarnasi väkevästi kasteesta runsaslukuisalle seurakunnalle. Hän ei moittinut ketään, kuten vanhempia, jotka eivät tuo lapsiaan kasteelle. Ei mitään tuomiota, vaan kasteen merkityksen voimakas korostus. Kuinka se on uskon perustus, Jumala-suhteen perustus, ja kirkon jäsenyyden perustus. Arkkipiispa todisti Matteuksen evankeliumin kolmannen luvun sanojen kohdistuvan jokaiseen kastettuun, jokaiseen meistä:
Tämä on minun rakas poikani, johon minä olen mieltynyt. Tämä on minun rakas tyttäreni, johon olen mieltynyt. Pyhän kasteen hetkellä Jumala sanoo sen meille jokaiselle. Se on tiemme alku ja jos tieltä eksymme, saamme siihen palata.
”Kaste kutsuu taisteluihin
rakkauden rintamaan,
Herran kanssa kärsimäänkin,
kunnes viha voitetaan.”
Kirkon perimmäinen tehtävä on siunauksen, ei tuomion välittäminen. Että me matkallamme tiellä välillä kinastelemme ja riitelemme on väistämätöntä; se kuuluu ihmisluontoon. Mutta kaste pysyy ja kestää, lopulta kaikki on Jumalan kädessä.
Tässä linkki Ilomantsin seurakunnan YouTube-kanavalle, jossa palveluksen 13.1. 2019 klo 10 toimittaa isä Ioannis Lampropoulos.
https://ort.fi/uutishuone/2019-01-12/suora-lahetys-profeetta-elian-kirkosta-ilomantsista
Varmasti ollut hieno tilaisuus. Jeesus ei kuitenkaan Itse kastanut vaan Opetuslapsensa kastoivat.
Lainaus,”Kirkon perimmäinen tehtävä on siunauksen, ei tuomion välittäminen. Että me matkallamme tiellä välillä kinastelemme ja riitelemme on väistämätöntä; se kuuluu ihmisluontoon. Mutta kaste pysyy ja kestää, lopulta kaikki on Jumalan kädessä.”
Kyllä, Jumala voi ja varmasti toimiikin Seurakuntansa ulkopuolella, ja jopa ilman Pyhän Hengen toimintaa.
Mutta miten kun opetuksessa sanotaan Pyhän Hengen toimivan seurakunnassa, sen yhteisissä kokoontumisissa, katumuksen ja syyllisyyden asiaa ymmätävässä ripissä ja Ehtoollisen ateriassa. Kun kirkon todistus ja opetus kertoo Armon riittävän jokaiselle, onko tämä asianmukaista, ja kenen todistuksen mukaista. Kyllä kai kirkon jäsenyydestään maksavan jäsenen luulisi saavan totuudenmukaista opetusta ja hengellistä tiennäyttöä elämäänsä.
Uskonpuhdistat eivät myöskään luopuneet ennaltamääräämisajatuksista, vaikkakin Zwingli ja Calvin olivat enemmän Caritate Formata ymmärryksen puolella. Luther katsoi Oikean Uskon voivan antaa vain Jumalan Itse.
Joten kyllä Armoa ja kaiken kattavaa siunausta voi luvata mutta mistä asia syntyy.
PEKKA,
nyt en ole ihan varma siitä, ymmärrämmekö toisiamme. Armo ei mielestäni ole mikään automaatti, enkä fanita ”kaikki pääsevät taivaaseen”-ajattelua. Armoa ja siunausta on hyvä korostaa, mutta Jumalan valtakunnan järjestykseen kuuluu armon lisäksi myös katumus – parannus – ja uusi elämä.
No, hyvä, ettei Luoma tuominnut meitä lapsikasteen hylkääjiä, jotka uskomme, että lapsemme ovat Jeesukselle rakkaita ja täysin kelpaavia ilman kastettakin.
Tuomioitahan on kirkon historiassa ollut ja paljon. Niistä tuskin tarvitsee kertoa.
RISTO,
kun Martti Lutherin seuraajien ja muiden protestanttisten kirkkojen historia on ollut jatkuvan jakautumisen historiaa, eikö jo olisi aika etsiä erojen asemasta sitä, mikä meitä yhdistää.Ja sitähän on, myös katolisen kirkon kanssa.
Tuomioita on ollut paljon, jopa väkivaltaa ja vainoa. Sen me kaikki tiedämme. Tuomiorovasti on tuomiosunnuntaina saarnannut tuomiota syntisille kuulijoilleen. Yksipuolisesta tuomiosta ja negatiivisuudesta meidän kaikkien olisi hyvä päästä.
Ehkä kuitenkin tarkennan omaa blogikirjoitustani vielä sillä, etten ehdota, tavoittele tai kannata sitä, että kirkon ihmisinä olisimme jonkinlaisia ”myönteisiä persoonia”. jees-miehiä, aina ja kaikille vain hyväksymistä nyökyttelemässä. Ei niin. Tavoitteena Jeesuksen seuraajilla, Jumalan maan päällä vaeltavalla kansalla pitäisi mielestäni olla rehellisyys. Jeesus sanoi, että kyllä olkoon kyllä ja ei ei. Hänen mukaansa puu tunnetaan hedelmistään. Viimeisen tuomion kuvauksessa Jeesus sanoi suorat sanat hurskastelusta, voisiko sanoa ”jeesustelusta”. Uskoa voidaan myös sanoilla kuvata ja tunnustaa, mutta elävä usko ei ole ensisijaisesti sanoja, vaan elämää, juuri Mestarimme puu-vertauksen tavalla.
Heikki, tähän voin yhtyä: ”Tavoitteena Jeesuksen seuraajilla, Jumalan maan päällä vaeltavalla kansalla pitäisi mielestäni olla rehellisyys.”
En oikein usko siihen, että erojen katsomista pitäisi karttaa ja keskittyä vain siihen, mistä voidaan olla yhtä mieltä. Ekumenia ei minun mielestäni voi päästä oikein mihinkään sillä, että yritetään muotoilla kiistan alaisista asioista sellaisia lauselmia, jotka kaikki voisivat hyväksyä. Ne lauselmat eivät ratkaise mitään. Esimerkiksi ylistetty Kaste, ehtoollinen ja virka on niin ympäripyöreä ja monitulkintainen, että se on hyödytön.
Rehellisyys ja totuuden etsiminen ovat paremmat tavoitteet. Kyllä valoa on löydettävissä. Jopa sen suhteen, että onko Jumala mieltynyt ainoastaan kastettuihin vauvoihin, eikä kastamattomiin.
Jeesus MENI ITSE kasteelle eli Häntä ei kastettu vauvana, toisaalta Johannes kastaja ei olisi kastanut Jeesusta, miksi, koska Johannes tiesi Jeesuksen synnittömäksi eikä näin olisi kuulunut tulla kasteelle.
Entä muut kasteet joita Johannes kastaja ja Jeesus ja Jeesuksen opetuslapset suorittivat, kaikki vasta kun ihmiset olivat tunnustaneet syntinsä eli tehneet parannusta, ei Johannes kastanut niitä fariseuksia ja kirjanoppineita jotka tulivat kasteelle mutta eivät tunnustaneet syntejään. Eikä Jeesus kastanut lapsia joita tuotiin Hänen luo.
SIIS KASTE on vasta parannuksen jälkeen niinkuin Pietari selkeästi sanoo:
38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”(Ap.t.2)
ARI,
nykyään kotimaa24:n blogistilla on niin iso valta, että hän voi poistaa aloittamastaan keskustelusta eri mieltä olevia. En ole sitä koskaan tehnyt enkä todennäköisesti koskaan tee.
Silti koen hedelmättömäksi ruveta kanssasi kinastelemaan kasteen ajankohdasta tai muusta sellaisesta. Johannes kastoi Jeesuksen, kun Jeesus sitä pyysi. Mutta ei Jeesus antanut mitään kasteen käsikirjaa tai ohjekirjaa. Jeesus ei antanut edes ohjetta ympärileikkauksesta, vaikka se oli juutalaisille uskon keskeisiä symboleja ja käytäntöjä.
Voisimmeko me etsiä yhteistä tietä?
Heikki Palmu yhteinen Tie on Jeesus ja Hänen Sanansa, siis kuten Jeesuskin julisti ja käski julistaa ja Pietari sanoittaa selkeästi:
38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”
Jos uskot vauvakasteeseen niin emme ole samalla Tiellä.
Missä on ja milaiset ovat kasteen historialliset juuret? Mikä yhteys mysteeriuskontoihin,mikä on sen syvin symboliikka. Miksi esim. sana rosh eli pää ja latinan ros eli kaste ovat ehken samaa sanajuurta?
Ros ei tarkoita kastetoimitusta vaan kastetta luonnonilmiönä. Kaste, josta nyt keskustellaan, on latinaksi – kreikasta omaksuttuna – baptismus.
Puhuin sanojen merkitysyhteydestä enkä toimitusten samuudesta. Mikä kyllä piti näkyä. Kastepisara villiruusun (ros) terälehdellä saa analogisneen symbolimerkityksen myös feminiinisissä ’terälehdissä’ ja vesi tule kohtuveden lisäksi myös tässä merkityksessään uudestisyntymisen symboliksi.
ARI,
kirjoitat: ”Jos uskot vauvakasteeseen niin emme ole samalla Tiellä”.
Ari, emmehän me sitä tietä päätä emmekä määrää, eikö sekin ole isommas käres? En usko vauvakasteeseen. Enkä usko edes Raamattuun, vaan Jumalaan, Jeesukseen, Jumalan Henkeen, josta Raamattu kertoo. Koetan olla lähtemättä tähän ikäkeskusteluun, niin paljon kuin siitä onkin kristittyjen joukossa väännetty. Olen käsittänyt, että alkuseurakunnassa, UT:n aikana kokonaiset perheet olisivat kääntyneet ja kastettu. Kasteen tapahtuman ikää ei käsittääkseni Jeesus määrännyt, eivätkä UT:n mukaan edes hänen oppilaansa.
Ristinuhri on ainoa, joka pelastaa! Mitään ei saa laittaa sen yläpuolelle varsinkaan mitä me ihmiset voimme tehdä toisillemme tai olla tekemättä. Armovälineet todistavat armosta eivät itse ole se armo, joka Ristiltä vuotaa.