Joku lemmenluritus alkoi aikanaan noilla sanoilla. Kalliolle, kukkulalle rakennan minä majani… Onko tuossa kukkulalle rakentamisessa jotain symboliikkaa? Nykyisin myydään asuntoja merinäköalalla. Kun siitä on hinta maksettu ja hetken nautittu, voi käydä niin, että tulevat nosturit ja kaivinkoneet ja sama merinäköala myydään uusille ihmisille. Tuleeko ihminen höynäytetyksi? Tulee ja ei! Jos olet satsannut juuri siihen näköalaan, etkä välitä minkälainen läävä asuntosi on, olet verisesti petetty. Jos taas ymmärrät, että asuminen sinänsä ei muuttunut miksikään, et kasaa kaikkia pilviä taivaallesi.
Kukkulalle rakentamiseen voi olla alitajuisia syitä. Voi olla aavistus vedenpaisumuksesta ja sen lieveilmiöistä, tulvista. Tsunami on mielessämme. Yksi kuva on piirtynyt mieleeni. Saari, joka meni päreiksi, mutta kivinen kirkko oli pystyssä ja saaren ainoa ehjä rakennus. Näköala voi olla yksi kukkulan rakentajan innoittajista, mutta myös olla hiukan toisia ylempänä ka katsella toisia sinne laaksoon.Rakennusvaiheessa ei ajatella, että kaikki on sinne ylös raahattava hamaan maailman tappiin. Onneksi mister Nobel toi maailmaan hyvvän ja pahan tiedon räjähteistä. Sillähän me voimme näppärästi räjäytellä kaivannon, jota pitkin vesi juolsee ylös ja alas.
Raamatussa on yksi kallio, Keefas! Hänelle Herramme sanoi: Sinä olet kallio: Matt 16: 18. Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita.
19. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa.” Tätä kohtaa selitellään monella tavalla. Yksi on sellainen, että Pietarin seuraaja olisi Jumalanpojan sijainen maanpäällä. Toinen on sen kaltainen, että seurakunta perustettiin Pietarin tunnustukselle.
Minulle tuli ajatuksenraakile siitä, että seurakunta perustettiin ihmisten siis myös ja erityisesti Pietarin varaan. Jeesus ei lyönyt opetuslapsia haavoittumattomilksi ritareiksi, vaan Hän jätti heidät tänne lihallisina ja heikkoina. Ensimmäinen koetus oli koossapysyminen. Sen Pietari reputti! Hän lähti kalaan ja sai porukkaa mukaansa. Jeesus tiesi miten siinä käy, siksi Hän meni edeltä sinne ja kokkaili porukalle, jolta eväät olivat loppuneet. On erityisen suuri koe siinä, että saa kaksi avainta käteensä ja miettii miten niitä käytetään. Toisella avautuu taivas ja toisella helvetti. Suuri kysymys on, tekeekö se luottamus julistajan nöyräksi ja kokee itsensä arvottomaksi. Vai kokeeko suurta ylemmyydentunnetta ja lähes kaikkivaltiutta. Molempia on mielestäni näkyvissä. On nöyriä Herran palvelijoita, mutta myös sellaisia öykkäreitä, jotka voivat soveltaa Sanaa omaksi ja kavereidensa hyväksi. Öykkärit ovat öykkäreitä Jumalan edessä.Ihmisten edessä voivat olla hyvinkin miellyttäviä ja lupaavat pelastuksen muuttumattomille ihmisille. William Booth, Herra oli kanssasi, kun profetian kirjasit, nyt olemme siinä ajassa.
Ei se ole mikään kuritus vaan Kaj Chydeniuksen säveltämä erittäin kaunis laulu.
Ehkä tämäkin kommentti oli tarpeen?
Laitetaan nyt tämäkin tänne, jos tu oli ainoa tärkeä kohta:
Tämä on alkujaan reipas piirilaulu, jonka V. Varmanen kirjoitti muistiin Asikkalassa v. 1908. Kaj Chydenius teki samoihin sanoihin uuden, nykyään ehkä tunnetumman sävellyksen 1960-luvun lopulla.
Voi mennä vähän sivuun blogin varsinaisesta kysymyksenasettelusta, joka tosin jää hiukan epäselväksi, mutta millainen kallio Simon Pietari oli? Uusi Testamentti kuvaa Pietarin lähinnä epävarmaksi, häilyväksi, impulsiiviseksi, kiivaaksi, valehtelijaksi, itsekeskeiseksi ja pettäjäksi. Tyypillinen matti meikäläinen siis, perussettiä.
Ehkä se salaisuus onkin siinä, että niin suuri aarre on annettu niin epävarmohin käsiin? Jumalan valtakunnan työ annettiin ihmisille. Jos Jeesus olisi pelannut varmanpäälle, Hän olisi lähettänyt kerubit ja serafit joka seurakuntaan. Jeesuksen elämässä saavutettiin suurin voitto juuri silloin, kun näytti kaikki hajoavan käsiin.
Suurinpiirtein noin minäkin sen olen ajatellut. Erityisen liikuttava on se Raamatunkohta, missä kerrotaan Pietarin menneen ulos ja itkeneen katkerasti: ”mikä valehtelija ja pelkuri minä olenkaan.”
”On nöyriä Herran palvelijoita, mutta myös sellaisia öykkäreitä, jotka voivat soveltaa Sanaa omaksi ja kavereidensa hyväksi. ” Tarkoitatko näillä jälkimmäisillä esim. VL-liikeen saarnaajia?
En ihan niin osoitteellisesti mielelläni kirjoita. Sitä tuntus olevan vähän laajemminkin.
Miksi Pietarista, kieltäjästä, tuli seurakunnan perusta eikä Tuomaksesta, epäilijästä, joka kuitenkin tunnusti Jeesuksen vapahtajakseen?
Jos katsomme historiaa Jeesuksen ja opetuslasten elämästä, niin siinä on yksi asia. Oli vain kome miestä, jotka olivat joka paikassa mukana. He saivat siis paremman koulutuksen kuin toiset. Jaakob ja Johannes olivat veljeksiä ja luulivat itsestään suuria. Halusivat enemmän kuin toiset.
Jeesus testasi Pietarin erityisellä tavalla. Ne kolme kysymystä nöyryyttivät Pietarin turvaamaan yksi Vapahtajaansa.
Veljekset johdossa olisi merkinnyt kahta kärkeä ja ilmeistä hajaannusta heti. Tuomas on erikoinen tapaus. Hän tarvitsi konkretiaa ennenkuin uskoi. Hän ei siis uskonut veljien puheita vaikka heitä oli kymmenen. Epäilijä ei voi johtaa seurakuntaa, koska hän elää niin lähellä epäuskoa. Eikä hän ollut alkuun niin sitoutunut, kun ei ollut koolla muiden kanssa vaikka siitä oli Herran käsky.