Pastori ei aina ole pappi
K18 - Suomalaispapin törkeä tatuointi järkyttää - katso kuva. Otsikko MTV3:n verkkosivulla:
Jutun kuvituksena näyttäisi olevan luterilaisen kirkon naispapin jalat jumalapaveluksesta. Oi kuinka rietasta... Mutta! Kyseinen tatuointi ei kuitenkaan ole luterilaisen papin, saati naispapin, vaan Metrokappelin eli Itä-Helsingin helluntaiseurakunnan pastorin mahassa.
Pappi on pastori, mutta pastori ei välttämättä ole pappi.
Että sellainen mielikuvatarina.
- Olli Seppälä -
Lue myös:
9 kommenttia
Kuvassa taitaa olla iso paha susi Punahilkka sadusta?
Tremi ”pappi” on asiayhteys riippuvainen. Yhtä hyvin voisi sanoa ettei kaikki papit ole pastoreita, sillä kaikki kastetuthan oikeastaan ovat pappeja, mutta eivät paimenvirkaan kutsuttuja. Kristillisessä kirkossahan uskonnonharjoittamista ei ole ulkoistettu vain vihityn papiston tehtäväksi.
Me kaikki uskovat kuulumme kuninkaalliseen papistoon. Oikeauskoinen Kirkko on lisäksi nähnyt hyväksi kutsua osan miehistä erityiseen tehtävään papin virkaan. Katso tarkemmin http://www.ortodoksi.net/index.php/Pappeus . [Siis ortodoksinen Kirkko tunnustaan yhtälailla miehet kuin naisetkin osaksi papistoa. Erityinen papin virka on kuitenkin tällä hetkellä tarkoitettu vain miehille.]
Näin ollen kenen tahansa uskovan ja mirhalla voidellun kristityn jalat ovat papin jalat. Siis aika vähästä Olli Seppälä oli vääntänyt juttunsa.
Helluntaiseurakuntien erinomainen puoli on tosiaan se, että siellä paitsi käyvät myös näköjään toimivat pastoreina myös ne, jotka todella ovat elämässään tehneet syntiä eivätkä vain uskonnollis-teologisessa kontekstissa. Luterilainen kirkko on habitukseltaan (ja papistoltaan) jotenkin syvästi pikkuporvarillinen…
Oikeastaan olen vasta tämän ”pappien palstan” Raamatun tulkintojen myötä alkanut todella kunnioittaa vanhempiani, jotka 40-luvun suurvallan hyökkäyssodan aiheuttaman kärsimyksen ja köyhyyden keskellä kamppaillessaan lahjoittivat ainoaksi 10-vuotissyntymäpäivälahjakseni Raamatun, johon koulukiusattuna sain upota niin, että nuoremmat sisaret ovat jälkeenpäinkin ihmetelleet sitä, että kun tulin koulusta, upposin Raamattuun päivä toisensa jälkeen.
Noiden ”oikeakätiseksi eheytymisen” kipeinä vuosina ”Olin Jumalan kanssa vuorovaikutuksessa tavoilla, joita en koskaan ollut pitänyt mahdollisina.” Tutuksi tullut Jeesus ” luotti minuun. Hän sulki minut syleilyynsä. Hän puolusti minua. Hän rakasti minua. Hiljaisuus oli minulle pyhä tila olla Jeesuksen kanssa.” Hän on se Kristus, jota todella kunnioitan ”akatistos”, seisoen. (lainaukset/Sacred space)
Kirjoittaja
Kotimaa toimitus
Blogissa katsellaan ohitsekiitävää maailmaa yksityiskohtien ja yleistyksien kautta. Erityisesti kirkon ja uskontojen asiat ovat luupin alla. Yhteiskuntaa unohtamatta.
”Jutun kuvituksena näyttäisi olevan luterilaisen kirkon naispapin jalat jumalapaveluksesta. Oi kuinka rietasta… ”
Mistä Seppälä kuvittelee näkevänsä kuvituksessa nimenomaan ”luterilaisen kirkon naispapin jalat jumalapaveluksesta” ? Eihän siinä näy edes liperit, niitten sijoituspaikasta puhumattakaan!
Toisaalta tuntuu ihan hyvältä, että helluntaiseurakunnissa pääsevät noin syntisetkin parannuksen tehtyään pastorin virkaa toimittamaan, vaikkeivat vihittyjä pappeja olisikaan!
Ilmoita asiaton kommentti