Tutkittu juttu: Kalaan sattuu!

 

Vanhan Testamentin aikaan juutalaiset eivät juurikaan kalastaneet, sillä heidän esi-isänsä olivat harhailevia aramealaisia (5. Moos. 26:5) eikä autiomaassa harhaillessa paljon pruukata kalastella. Vanha Testamentti on varsin kuiva kirja juuri siitä syystä, että vettä oli niin vähän. Mooseksenkin piti kopauttaa sauvallaan kallioon, jonka sisältä löytyikin kätketty vesiposti. Myös kalat olivat pelottavia: Yksikin iso kala otti ja nielaisi Joona-nimisen änkyräprofeetan. Joona mahtui kalan sisään hyvin, sillä hän oli yksi niistä ns. pienemmistä profeetoista.

Kaislameren kansa kyllä näki, mutta ei siinäkään ollut aikaa opetella kalastamaan, sillä egyptiläiset sotajoukot tulivat miekkoineen, keihäineen ja sotavaunuineen hurjina perässä. Mooses nosti taas sauvansa ylös, ja katso: vedet jakautuivat niin, että kansa saattoi matkustaa kuivin jaloin meren pohjaa pitkin. Päivän tarjous koski kuitenkin vain Israelin kansaa, ei egyptiläisiä. Herra pelasti omansa, viholliset saivat jäädä oman onnensa nojaan.

Kun Jeesus tulee näkyvällä tavalla kuvaan mukaan Uudessa Testamentissa, ollaankin jo ihan erilaisilla apajilla kuin erämaavaelluksen aikana. Nyt on vettä niin, että yksikin Johannes K. ei tehnyt muuta kuin vain kastoi ihmisiä koko ajan Jordan-virran vedellä. Jeesuskin kävi tuossa pikkuserkkunsa ylläpitämässä pesulassa, vaikka olikin aivan puhdas ja raikas.

Jeesuksen suhtautuminen kaloihin oli pikkuisen outo. Toisaalta hän saattoi käyttää kalaa kukkaronaan. Kun ei ollut, millä maksaa temppeliveroa, Jeesus lähetti oppilaat kalasäästöpankkiin Gennesaretin järven rannalle. Jeesus myös käveli veden päällä, ettei vain olisi tallannut kalojen päälle. Muutaman kerran Jeesus ruokki tuhansia ihmisiä muutamilla leivillä ja parilla kalalla. Kun Jeesus siunaa jotakin, niin ei se siunaus ihan heti lopukaan!

Jeesuksen kamuista puoli tusinaa oli ammattikalastajia. Siitä huolimatta Jeesus antoi heille tuloksettoman kalareissun jälkeen oivan vinkin, jota noudattamalla oppilaat saivat Pietarin kuuluisan kalansaaliin. Kaloja oli niin paljon, että verkot miltei repesivät ja muita rannalla olleita kalastuskuntia piti huutaa apuun. Ja saalista riitti kaikille!

Vertauskuvana kalastaminen tarkoittaa tuomiolle kokoamista, hyvien ja kelvottomien lajittelua. Jeesus kutsui Pietarin ja Andreaksen kalastamaan ihmisiä.  Heidät kutsuttiin mukaan Jumalan valtakunnan nuottakuntaan vetämään maihin Jumalan nuottaa nyt, kun lopullisen kalastuksen ja erottelun aika Jeesuksen tultua oli alkanut. Ihmisten kalastaminen Jeesuksen tarkoittamassa mielessä ei siis ole sama asia kuin ihmisten äänten tai suosion kalastelu.

Vaikka alkuseurakunnan aikaan ei vielä ollut yhtään tietokonetta, niin salasana tarvittiin kuitenkin. Tuo ensimmäinen kristillinen salasana oli kala-sana. Kun vainojen aikaan ei ollut tarkkaa tietoa siitä, onko toinen kristitty eli ei, niin esim. hiekkaan saatettiin nopeasti piirtää kalan kuva. Sitten se pyyhittiin saman tien pois. Jos toinen piirsi saman kuvion, niin silloin siinä oli uskon veli tai sisar vieressä.

Kala-sana oli siitäkin hyvä salasana, että kalaa tarkoittavan IKHTHYS-sanan alkukirjaimista muodostui myös ensimmäinen uskontunnustus: Iesus KHristos Theoo  (H)yios Soter eli Jeesus Kristus, Jumalan Poika, Vapahtaja.

Mutta nyt saavat nämä vanhat kalajutut riittää, sillä lopuksi meidän on toki vastattava huutoomme, jonka esitimme blogin otsakkeessa: Uuden tutkimuksen mukaan kalaan sattuu! Miksi tällaiseen asiaan ei aiemmin ole ymmärretty kiinnittää huomiota? Jos jotkut eivät syö lihaa sillä perusteella, että lehmään, sikaan, lampaaseen, kanaan jne sattuu, niin voivatko he tämän uuden tutkimustuloksen jälkeen syödä enää kalaakaan?

Myös Jeesuksen käytös ihmetyttää: Miksi hän ei ottanut esiin kalojen rääkkäystä, vaikka varmasti hyvin tiesi, että kalat eivät ole tunnottomia olentoja? Miksi Jeesus ei kieltänyt kalastamista kokonaan, sillä tuskin Pietari ja kumppanit tiesivät, että kala pitää välittömästi kalauttaa puupulikalla tainnoksiin kärsimysten vähentämiseksi?  Mahtoivatko tuntea edes sanontaa Haukkoo henkeään kuin kala kuivalla maalla? Pyydystä ja vapauta –käytännönkin  nykytutkija kieltäisi lailla uusien tutkimustulosten vuoksi. Kalat kärsivät siitäkin huolimatta, että ne saisivat vapautensa suht pian takaisin.

Moni nuori ihminen ottaa lävistyksiä huuliinsa, poskiinsa ja kieleensä osoittaakseen olevansa tunnoton. Kaloille eivät moiset lävistykset esim. koukun muodossa käy, sillä nehän etsivät itse ravintoa nimenomaan herkän suunsa avulla.

Summa summarum: Tee kalalle samoin kuin toivot itsellesikin tehtävän. Jätä kala rauhaan, jos toivot saavasi itsekin olla rauhassa.

 

Kalojen kärsimyksistä kertoi mm. Helsingin Sanomat:

http://www.hs.fi/kotimaa/a1444367180192

5 kommenttia

  • Heittoverkko ei haavoita kalan suupieliä. Sehän oli sen ajan kalastusmuoto. Rahakalan onginta oli tapaus sinänsä. Olikohan se ensimmäinen kolehti, joka kannettiin?

    Minulla on kalastuksesta ihan kauhea muisto. Virvelit olivat tulleet muotiin ja rantoja kierrellessä myös vähän kalastettiin. Siinä vaiheessa ei ollut vielä kalakateusborrelioosi levinnyt niin pahasti. Minä heittelin jossain saaressa. Sain hauen kiinni ja ihan rantakivikkoon, mutta sitten hää puraisi siiman poikki ka koko kuva oli näkymättömissä. Silloin ei kaikilla ollut vielä ymmärrystä metalliperukkeesta. Vieläkin puistattaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

    Kun nyt on saatu selville, että kalaan sattuu, ollaan luultavasti punavihreän kuplan alla puuhaamassa kalastuksen kieltoa. Tuli vain mieleen, että aika monissa tutkimuksissa on aikaa sitten pitävästi todistettu, että abortoitavaan/tapettavaan sikiöön sattuu myös.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Ihmisen ajatus on, että ihminen saa tehdä kehollaan ja kehossaan mitä haluaa. Kala on meressä tai järvessä, jos meri kieltäisi kalastamisen, kai sitä olisi harkittava, mutta ei puhu muulla tavalla kuin, että kalat pakenevat kalstajia tai sitten kuolevat kohta sukupuuttoon.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Hannu Kiuru sanoo:

      Ihmisten tappamista koskevia kieltoja on toki ollut maailman sivu, mutta eipä niistä ole juuri välitetty. Ihminen ihmiselle susi. Niksi on siinä, että hyvän ja pahan taistelukenttä ei ole jossakin ulkopuolellamme, vaan se on meidän jokaisen sisällä. Voisi ajatella, että sisällämme on kaksi koiraa, hyvä ja paha. Kumpi niistä voittaa? No, tietenkin se, kumpaa ruokit.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru

    Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (66 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121